Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Suuri fani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on monta kertaa nähty ja luettu,mutta silti ei koskaan kyllästy katsomaan.Ja kuinka upeasti kaupunkimaisematkin on vanhoine autoineen ja rakennuksineen saatu toteutettua.Poirot´ta on moni muukin näyttelijä esittänyt,mutta kyllä David Suchet on ehdottomasti paras ja ainut oikea.
Yritin vähän silmäillä C Morelta Kenneth Branagh'n pääosittamaa elokuvaa Idän pikajunan arvoitus, mutta eihän siitä mitään tullut. Branagh ei ole Poirot, ja ne viikset olivat kuin suomalaisen kesäteatterin puskafarssin tarpeistosta. Aivan kuten Jeremy Brett on 1800-luvun Sherlock Holmes, niin David Suchet on Poirot. Ja Joan Hickson on Miss Marple, tosin Julia McKenziellä oli vähän yritystä. Geraldine McEwanissa ei ollut Marplea sitten hiustupsullistakaan.
Hassua, mulle taas Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple! Tykkään kyllä Julia McKenziestäkin ihan ok, mutta McEwanissa oli sitä pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa, jota kirjojenkin maalaiskylän ärsyttävän uteliaalla Marplellakin mielestäni oli. McKenzietä en edes miellä kunnolla Marpleksi, nautin vain elokuvista ja niiden laadusta yleisesti. Hickson on mulle tuntematon.
Makuasioita. Myös minulle Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple.
'Pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa'`? Neiti Marplella? Ei kuuna kullan valkeana - joka sellaista väittää, ei ole kyllä Christien Marpleja lukenut. Neiti Marple ei moiseen sortuisi koskaan.
Mutta joka vuosikymmenellä on oma tulkintansa Neiti Marplesta ja se on ihan OK. 80-luvulla Marple oli Hicksonin viileä, kuivakka, kyyninenkin vanhapiika - ympäristönsä muovaama selviytyjä. Sitten tuli McKenzien hieman anteeksipyytelevän ja varovaisen oloinen Neiti Marple - kuin kuvastamaan aikansa esi - okboomer - so. pidäpä eukko turpasi kiinni, kyllä nuoret tietää paremmin -mentaliteettia.
Nyt on huudossa McEwanin viekasteleva ja veikistelevä Nti Marple, jolla on äärimmäisen vähän tekemistä alkuperäisen Marplen kanssa. Tukkakin on pörröinen ja vallaton kiharapehko, ei Hicksonin tiukka nuttura - tuo kaiken vaivaannuttavan ja epämiellyttävän symboli, tiukka nuttura, kas kun ei vielä ollut kireää pipoa! McEwanin Marple on kuin voimaantunut sinkku, ei mitään ikäviä kokemuksia tai mielleyhtymiä naimattomuudesta tai ei enää edes naisten aliarvostamisesta, neitiydelle nauramisesta ja säälittelystä.
Fiktiota on aina kirjoitettu uudelleen, joskus historiaakin. Nyt kirjoitetaan sellaista 'näinsenolisipitänytolla' -tekstiä. Naisia ei vähätelty, vanhojapiikoja ei halveksittu, sukupuolisia vähemmistöjä ei pilkattu tai ahdisteltu jne. Se on hupaisaa, kun Christien tekstit ovat puhdasta viihdettä, niissä ei yhteiskunnallisista asioista ja muusta sellaisesta tylsästä mitään puhuta, ne asiat tulevat - jos tulevat - esiin välillisesti. Mutta että tämäkin halutaan vielä muuttaa. Ei kestetä sellaista epämiellyttävää tosiasiaa, että naiset itse kaikkein voimakkaimmin polki toisia naisia ja piti yllä epätasa-arvoa. Kuka kaikkein eniten arvosteli toista naista? Kuka kaikkein eniten säälitteli naimatonta naista? Kuka kaikkein eniten kalvoi ja vihasi naista, joka menestyi omilla ansioillaan, ei esim. miehensä ansioilla? Toinen nainen.
Sama ilmiö näkyy myös rsismissa. On liian ikävää kuulla, että kaikkein suurimmat petturit esim. intiaanien kohdalla, löytyi omasta heimosta. Tai että siihen arkipäivän rsismiin, jota esim. amerikan mustat joutuivat kohtaamaan, olivat ja ovat useimmiten syypäänä toiset mustat. Että esim. mustaa naista hakkaa, alistaa, r'iskaa ja t'ppaa ylivoimaisesti eniten musta mies. Ne ovat liian ikäviä asioita, liian syviä rakenteellisia ongelmia, ja ne ikävästi myös rikkovat sitä kiiltokuvamaisuutta, mitä väärinkohdelluista ryhmistä niin kummallisesti halutaan joissan piireissä luoda. Ihan kuin he eivät olisi ihmisiä ollenkaan - ja tässä mielessä tällainen uudelleenkirjoittaminen on paitsi epä-älyllistä myös hirveän holhoavaa, ylhäältä päin katseltua ja ei taida puhtaasta ärräpää-rsismista tai -sovinismista siten kuitenkaan kovin paljon poiketa?
Mutta kuten sanottua: hyvin kuvastaa omaa aikaansa. Jopa tällaiset viihdepläjäykset. Vai pitäisikö sanoa, että juuri ne vasta kuvastaakin, kun taide ei siihen pysty?
Kirjojen neiti Marplessa on kyllä ainekset kaikkiin näihin versioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän tosi paljon Ariadne Oliverista, varsinkin sen näyttelijä Zoe Wanamakerista. Jotenkin hauska tyyppi sen iänikuisen suomalaisetsivänsä kanssa ja piristää aina päivääni. Agatha Christiehän kirjoitti Ariadnen tavallaan parodiaksi itsestään.
Aivan, Ariadnen sanomiset ovat herkullisia, kun ajattelee sitä Agathan itseironisesna alter egona. Kun Ariadne manailee kuinka joutui loukkuun Sven-hahmonsa kanssa, kuulemme siinä kaikuja Agathan kyllästymisestä yhtä lailla pedanttiseen, "eksoottiseen", ja seksittömään Poirotiin. Ja kumpikin ikääntyy kirjailijan käytössä lähes käyttökelvottomaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poirot on vastakohta perussuomalaiselle miehelle. Kiinnittää pienintä yksityiskohtaa myöten ulkoasuunsa jne.
Poirot-sarjassa on kyllä puvustajat tehneet urotyön. Vaatteet ovat ihan uskomattoman hienoja ja sopivat päähenkilöiden persooniin todella hyvin. Poirot, Hastings ja Miss Lemon, erityisesti.
Joo, itse olen katsonut Poirotteja varmaan siitä asti, kun niitä ekan kerran Suomessa näytettiin (Ylen ykkösellä oli se lauantai-illan "dekkaripaikka" kello puoli kahdeksan illalla, ennen uutisia), joten iso osa juonista on tuttuja. Mutta katson sarjaa edelleenkin ihan vain ihastellakseni lavastusta ja puvustusta - jotkin tapahtumapaikat ovat aivan upeita art deco -helmiä.
Yksi kaveri on muuten jo pitkään etsinyt Poirot'in tunnusmerkkiä, eli sitä pientä metallista maljakon muotoista rintaneulaa - se on oikeasti miniatyyrimaljakko, johon mahtuu pieni vesitilkka. Tästä syystä herrasmiesetsivän rintapieltä koristavat kukkaset pysyvät koko päivän tuoreina.
Mistään vain ei näytä löytyvän samanlaista, ei edes eBaysta...Etsystä löytyy
Esim. tämä on aika lähellä Poirotin pienoismaljakkoa:
https://www.etsy.com/listing/816483190/vase-brooch-lapel-pin-handmade-i…Googlaa Tussie-mussie. Oikea nimi kukkavaasille.
Ei ihan. Tussie-mussie on pelkkä pieni pienoiskukkakimppu, vaikka nykyään voidaan sanalla viitata myös kimpun pidikkeeseen.
Poirotin rintakoru on oikea pienoismaljakko, johon mahtuu pieni tippa vettä, joka pitää siihen laitetun pienen elävän kukan tuoreena. Maljakko on hopeasta tehty. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä lapel pin vase tai buttonhole vase, tms.
Vierailija kirjoitti:
Pidän tosi paljon Ariadne Oliverista, varsinkin sen näyttelijä Zoe Wanamakerista. Jotenkin hauska tyyppi sen iänikuisen suomalaisetsivänsä kanssa ja piristää aina päivääni. Agatha Christiehän kirjoitti Ariadnen tavallaan parodiaksi itsestään.
Ihana hahmo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Third Girl (2008) kirjoitti:
Tänään uusia murhia luvassa klo 18:55 alkaen. Hercule Poirot joutuu taas töihin.
Poirot elää ylellisesti. Maksetaanko hänelle lopussa kun on ratkaissut murhan? Olen miettinyt tätä jo kauan.
Joissakin jaksoissa puhutaan sivulauseessa laskuttamisesta, joten olen päätellyt, että yksityisetsivän palvelut maksavat. Onko muut tehneet päätelmiä?
Tietysti. Poirot kuten muutkin yksityisetsivät ovat yrittäjiä, jotka laskuttavat palveluksistaan. Poirot'lla on vielä Hastings ja Miss Lemon, joille pitää maksaa palkkaakin.
Yksityisetsivälle maksetaan tyypillisesti palkkio kun tehtävä on suoritettu, mutta etukäteen annetaan rahaa korvaamaan myös kulut.
Onneksi kirjailijatar Ariadne Oliverin mysteeriromaanit käyvät sen verran hyvin kaupaksi että hän voi auttaa Poirot'a ihan ilmaiseksi.
suomalainen Sven Hjerson on Poirotin vastakohta. Urheilullinen, malliesimerkki suomalaisesta sisusta.
Mistä olet saanut tällaisen ajatuksen?
Tosiasiassahan se "suomalainen Sven" vaikuttaa melkolailla samanlaiselta kuin Poirot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Third Girl (2008) kirjoitti:
Tänään uusia murhia luvassa klo 18:55 alkaen. Hercule Poirot joutuu taas töihin.
Poirot elää ylellisesti. Maksetaanko hänelle lopussa kun on ratkaissut murhan? Olen miettinyt tätä jo kauan.
Joissakin jaksoissa puhutaan sivulauseessa laskuttamisesta, joten olen päätellyt, että yksityisetsivän palvelut maksavat. Onko muut tehneet päätelmiä?
Tietysti. Poirot kuten muutkin yksityisetsivät ovat yrittäjiä, jotka laskuttavat palveluksistaan. Poirot'lla on vielä Hastings ja Miss Lemon, joille pitää maksaa palkkaakin.
Yksityisetsivälle maksetaan tyypillisesti palkkio kun tehtävä on suoritettu, mutta etukäteen annetaan rahaa korvaamaan myös kulut.
Onneksi kirjailijatar Ariadne Oliverin mysteeriromaanit käyvät sen verran hyvin kaupaksi että hän voi auttaa Poirot'a ihan ilmaiseksi.
suomalainen Sven Hjerson on Poirotin vastakohta. Urheilullinen, malliesimerkki suomalaisesta sisusta.
Mistä olet saanut tällaisen ajatuksen?
Tosiasiassahan se "suomalainen Sven" vaikuttaa melkolailla samanlaiselta kuin Poirot.
Ei ole.
Sven Hjerson hakkaa joka aamu uimaan mennessään jään rikki!"
Olette ollut parempi salapoliisi kuin pitkänhuiskea lappalaisenne. – Suomalaiseni, rouva Oliver oikaisi."
Erästä kirjaani dramatisoidaan. En ymmärrä, miksi hän ei kirjoita itse näytelmää ja jätä onnetonta suomalaisparkaani rauhaan. Eikä hän ole edes suomalainen enää. Hänestä on tullut Norjan vastarintaliikkeen jäsen."
Hän on aina ollut kasvissyöjä. Hänellä on aina mukana pieni pyöreä laite jolla hän raastaa raakoja porkkanoita ja lanttuja. – Miksi? – Mistä minä tiedän, miten tulin ajatelleeksikaan? Miksi suomalainen kun en tiedä mitään Suomesta? Miksi kasvissyöjä? Miksi kaikki hänen älyttömät tapansa? - - lopuksi elämäänsä sidottu tuollaiseen raivostuttavaan Sven Hjersoniin. Jos minä tapaisin tuon luisevan, hontelon, vihanneksia syövän suomalaisen tosielämässä…"
(a round little machine for grating raw carrots and turnips - - a Finn - - nothing about Finland -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poirotin varat ovat kertyneet työllä. Useimmiten hänen tutkimiinsa rikoksiin liittyy yläluokan henkilöitä, joten palkkiot ovat varmasti huomattavia. Neiti Marple puolestaan elelee luultavasti jonkinlaisen perinnön turvin.
Neiti Marple on aatelisneiti ja on työskennellyt sairaanhoitajana. Hän sukulaisensa ovat hyväosaisia.
Esim. Kylpyläloman maksoi sukulainen. Marple asuu pienessä kylässä joten asunto ei ole kallis. Hän saa myös rahaa jutuista.
Minusta neiti Marple ei kylläkään ole aatelinen. Katsoin wikipediastakin, koska minua on aina kiinnostanut Marplen perhetausta. Siinä kerrotaan, että miss Marple ei itse kuulu aatelistoon eikä maa-aatelistoon (landed gentry) mutta on kuin kotonaan heidän seurassaan. Varmasti kuitenkin hyvästä ja sivistyneestä perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on nyt se poirotti. 80 luvulla näytetty ensimmäisen kerran, voihan näitä katsoa uudelleenkin. Teininä luin muutaman kirjan, olosuhteiden pakosta joten sanr on tuttu. Samoin neiti marple.
Mutta tämä marple. Nyt kun näkee telkkarista niin 60 vuotiaalla hermo keittää lujasti. Tuo marplehan on ilmiselvä kyylä kun katsoo 5 sec ennen kuin vaihtaa kanavaa. Kirjassa neiti marple vei aina viimeisessä luvussa vintille tms, jossa kertoi taskulampun valossa rikospoliisille ja rosvoille kuka on syyllinen! Kukaan muu ei tajunnut sitä! (agathan alter ego siis).
No, mikä kestää aikaa ja mikä ei. Harvapa kestää.
Taas näyttelijöitä kierrätetty. Lääkärismies oli yhdessä Marple-jaksossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä jakso tänään, muistin murhaajan väärin.
Hänet täytyy tappaa.
Eilinen Poirot-elokuva oli hurjan rankka kertomus. Luin niitä kirjoja viimeksi nuorena yli 20 vuotta sitten enkä muista niissä olleen niin raskasta lasten kaltoinkohtelujuttua. Ehkä olen unohtanut sen tai en osannut tulkita lukemaani. Mutta hyvin tehty elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuri fani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on monta kertaa nähty ja luettu,mutta silti ei koskaan kyllästy katsomaan.Ja kuinka upeasti kaupunkimaisematkin on vanhoine autoineen ja rakennuksineen saatu toteutettua.Poirot´ta on moni muukin näyttelijä esittänyt,mutta kyllä David Suchet on ehdottomasti paras ja ainut oikea.
Yritin vähän silmäillä C Morelta Kenneth Branagh'n pääosittamaa elokuvaa Idän pikajunan arvoitus, mutta eihän siitä mitään tullut. Branagh ei ole Poirot, ja ne viikset olivat kuin suomalaisen kesäteatterin puskafarssin tarpeistosta. Aivan kuten Jeremy Brett on 1800-luvun Sherlock Holmes, niin David Suchet on Poirot. Ja Joan Hickson on Miss Marple, tosin Julia McKenziellä oli vähän yritystä. Geraldine McEwanissa ei ollut Marplea sitten hiustupsullistakaan.
Hassua, mulle taas Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple! Tykkään kyllä Julia McKenziestäkin ihan ok, mutta McEwanissa oli sitä pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa, jota kirjojenkin maalaiskylän ärsyttävän uteliaalla Marplellakin mielestäni oli. McKenzietä en edes miellä kunnolla Marpleksi, nautin vain elokuvista ja niiden laadusta yleisesti. Hickson on mulle tuntematon.
Makuasioita. Myös minulle Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple.
'Pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa'`? Neiti Marplella? Ei kuuna kullan valkeana - joka sellaista väittää, ei ole kyllä Christien Marpleja lukenut. Neiti Marple ei moiseen sortuisi koskaan.
Mutta joka vuosikymmenellä on oma tulkintansa Neiti Marplesta ja se on ihan OK. 80-luvulla Marple oli Hicksonin viileä, kuivakka, kyyninenkin vanhapiika - ympäristönsä muovaama selviytyjä. Sitten tuli McKenzien hieman anteeksipyytelevän ja varovaisen oloinen Neiti Marple - kuin kuvastamaan aikansa esi - okboomer - so. pidäpä eukko turpasi kiinni, kyllä nuoret tietää paremmin -mentaliteettia.
Nyt on huudossa McEwanin viekasteleva ja veikistelevä Nti Marple, jolla on äärimmäisen vähän tekemistä alkuperäisen Marplen kanssa. Tukkakin on pörröinen ja vallaton kiharapehko, ei Hicksonin tiukka nuttura - tuo kaiken vaivaannuttavan ja epämiellyttävän symboli, tiukka nuttura, kas kun ei vielä ollut kireää pipoa! McEwanin Marple on kuin voimaantunut sinkku, ei mitään ikäviä kokemuksia tai mielleyhtymiä naimattomuudesta tai ei enää edes naisten aliarvostamisesta, neitiydelle nauramisesta ja säälittelystä.
Fiktiota on aina kirjoitettu uudelleen, joskus historiaakin. Nyt kirjoitetaan sellaista 'näinsenolisipitänytolla' -tekstiä. Naisia ei vähätelty, vanhojapiikoja ei halveksittu, sukupuolisia vähemmistöjä ei pilkattu tai ahdisteltu jne. Se on hupaisaa, kun Christien tekstit ovat puhdasta viihdettä, niissä ei yhteiskunnallisista asioista ja muusta sellaisesta tylsästä mitään puhuta, ne asiat tulevat - jos tulevat - esiin välillisesti. Mutta että tämäkin halutaan vielä muuttaa. Ei kestetä sellaista epämiellyttävää tosiasiaa, että naiset itse kaikkein voimakkaimmin polki toisia naisia ja piti yllä epätasa-arvoa. Kuka kaikkein eniten arvosteli toista naista? Kuka kaikkein eniten säälitteli naimatonta naista? Kuka kaikkein eniten kalvoi ja vihasi naista, joka menestyi omilla ansioillaan, ei esim. miehensä ansioilla? Toinen nainen.
Sama ilmiö näkyy myös rsismissa. On liian ikävää kuulla, että kaikkein suurimmat petturit esim. intiaanien kohdalla, löytyi omasta heimosta. Tai että siihen arkipäivän rsismiin, jota esim. amerikan mustat joutuivat kohtaamaan, olivat ja ovat useimmiten syypäänä toiset mustat. Että esim. mustaa naista hakkaa, alistaa, r'iskaa ja t'ppaa ylivoimaisesti eniten musta mies. Ne ovat liian ikäviä asioita, liian syviä rakenteellisia ongelmia, ja ne ikävästi myös rikkovat sitä kiiltokuvamaisuutta, mitä väärinkohdelluista ryhmistä niin kummallisesti halutaan joissan piireissä luoda. Ihan kuin he eivät olisi ihmisiä ollenkaan - ja tässä mielessä tällainen uudelleenkirjoittaminen on paitsi epä-älyllistä myös hirveän holhoavaa, ylhäältä päin katseltua ja ei taida puhtaasta ärräpää-rsismista tai -sovinismista siten kuitenkaan kovin paljon poiketa?
Mutta kuten sanottua: hyvin kuvastaa omaa aikaansa. Jopa tällaiset viihdepläjäykset. Vai pitäisikö sanoa, että juuri ne vasta kuvastaakin, kun taide ei siihen pysty?
Tämä oli hyvää analyysia, kiitos! Olen samaa mieltä, että McEwan on erilainen kuin Christien Marple, ja varmaan olisi erittäin epätrendikästä kuvata hänet sellaisena kuin Christie Marplen kuvasi. Marplen ainut rakkausuhdekin jäi sota-ajalle, kun hänen rakastettunsa kaatui siellä. Nykyajan mielestä liian tylsää...
Sama taipumus "päivittää" naishahmoja näkyy ihan historiallisissa sarjoissa, esim. hiljattain tulleessa "Espanjalaisessa prinsessassa", jossa naiset esiintyy paljain päin ja tukka auki. Tuohon aikaan naisen hiukset olivat suuri seksuaalinen turn-on, ja naisen piti hiukset pitää julkisesti kiinni, ja naimisissa olevien naisten piti ne kokonaan peittää. Vasta makuukammarin intiimissa ympäristössä nainen laski hiuksensa auki miehensä iloksi..
Samassa sarjassa prinsessan mustaa palvelijatarta oltiin naittamassa valkoihoiselle Tudor-miehelle, mikä tuntuu myös epäuskottavalta, vaikka säätyerot olivatkin suuremmat kuin rotuerot tuohon aikaan. Mutta jos rotujen välisiä avioliittoja olisi tuolloin ollut aatelisten keskuudessa, nämä aatelissuvut eivät olisi niin valkoisia kuin ne olivat - ja ovat.
Vierailija kirjoitti:
Mammoille kelpaa mikä tahansa valkoistakin valkoisempi kyhäelmä. Valkoisia vaan riveittäin niin on niin kivaa ja ihkun esteettistä <3 Silläpä ei ole väliä miten kyseinen sarja alistaa rodullistettuja ja kaikin muutenkin ylistää valkoisen cis heteromiehen p.askuutta. Kunhan on nättiä eli tietysti valkoista.
Tämä oli varmaan parodiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilisestä Poirotista yksi toteamus jäi mieleen: myrkyllisellä kielellä toisen ihmisen aivojen möyhiminen on huomattavasti pahempaa kuin fyysinen väkivalta...
Se on kiusaamisen kuninkuuslaji.
Aika karmea tarina tuo eilinen jakso. Christiessä pidän siitä ettei peittele ihmisten julmuutta ja sitä voi löytyä yllättävistä paikoista.
Vierailija kirjoitti:
Aika karmea tarina tuo eilinen jakso. Christiessä pidän siitä ettei peittele ihmisten julmuutta ja sitä voi löytyä yllättävistä paikoista.
Joo, vaan kerran olen pystynyt sen jakson katsomaan. Ahdisti ja masensi niin paljon lopuksi.
Poirotti on tosi hyvä. Sitä myös kehtaa katsella lastenkin aikana. Ei ole pelkoa, että tulee taas jotain törkeyksiä tai pillupäiväkirjoja koko ruudun täydeltä, kuten aika usein TV2 nykyisin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri fani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on monta kertaa nähty ja luettu,mutta silti ei koskaan kyllästy katsomaan.Ja kuinka upeasti kaupunkimaisematkin on vanhoine autoineen ja rakennuksineen saatu toteutettua.Poirot´ta on moni muukin näyttelijä esittänyt,mutta kyllä David Suchet on ehdottomasti paras ja ainut oikea.
Yritin vähän silmäillä C Morelta Kenneth Branagh'n pääosittamaa elokuvaa Idän pikajunan arvoitus, mutta eihän siitä mitään tullut. Branagh ei ole Poirot, ja ne viikset olivat kuin suomalaisen kesäteatterin puskafarssin tarpeistosta. Aivan kuten Jeremy Brett on 1800-luvun Sherlock Holmes, niin David Suchet on Poirot. Ja Joan Hickson on Miss Marple, tosin Julia McKenziellä oli vähän yritystä. Geraldine McEwanissa ei ollut Marplea sitten hiustupsullistakaan.
Hassua, mulle taas Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple! Tykkään kyllä Julia McKenziestäkin ihan ok, mutta McEwanissa oli sitä pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa, jota kirjojenkin maalaiskylän ärsyttävän uteliaalla Marplellakin mielestäni oli. McKenzietä en edes miellä kunnolla Marpleksi, nautin vain elokuvista ja niiden laadusta yleisesti. Hickson on mulle tuntematon.
Makuasioita. Myös minulle Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple.
'Pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa'`? Neiti Marplella? Ei kuuna kullan valkeana - joka sellaista väittää, ei ole kyllä Christien Marpleja lukenut. Neiti Marple ei moiseen sortuisi koskaan.
Mutta joka vuosikymmenellä on oma tulkintansa Neiti Marplesta ja se on ihan OK. 80-luvulla Marple oli Hicksonin viileä, kuivakka, kyyninenkin vanhapiika - ympäristönsä muovaama selviytyjä. Sitten tuli McKenzien hieman anteeksipyytelevän ja varovaisen oloinen Neiti Marple - kuin kuvastamaan aikansa esi - okboomer - so. pidäpä eukko turpasi kiinni, kyllä nuoret tietää paremmin -mentaliteettia.
Nyt on huudossa McEwanin viekasteleva ja veikistelevä Nti Marple, jolla on äärimmäisen vähän tekemistä alkuperäisen Marplen kanssa. Tukkakin on pörröinen ja vallaton kiharapehko, ei Hicksonin tiukka nuttura - tuo kaiken vaivaannuttavan ja epämiellyttävän symboli, tiukka nuttura, kas kun ei vielä ollut kireää pipoa! McEwanin Marple on kuin voimaantunut sinkku, ei mitään ikäviä kokemuksia tai mielleyhtymiä naimattomuudesta tai ei enää edes naisten aliarvostamisesta, neitiydelle nauramisesta ja säälittelystä.
Fiktiota on aina kirjoitettu uudelleen, joskus historiaakin. Nyt kirjoitetaan sellaista 'näinsenolisipitänytolla' -tekstiä. Naisia ei vähätelty, vanhojapiikoja ei halveksittu, sukupuolisia vähemmistöjä ei pilkattu tai ahdisteltu jne. Se on hupaisaa, kun Christien tekstit ovat puhdasta viihdettä, niissä ei yhteiskunnallisista asioista ja muusta sellaisesta tylsästä mitään puhuta, ne asiat tulevat - jos tulevat - esiin välillisesti. Mutta että tämäkin halutaan vielä muuttaa. Ei kestetä sellaista epämiellyttävää tosiasiaa, että naiset itse kaikkein voimakkaimmin polki toisia naisia ja piti yllä epätasa-arvoa. Kuka kaikkein eniten arvosteli toista naista? Kuka kaikkein eniten säälitteli naimatonta naista? Kuka kaikkein eniten kalvoi ja vihasi naista, joka menestyi omilla ansioillaan, ei esim. miehensä ansioilla? Toinen nainen.
Sama ilmiö näkyy myös rsismissa. On liian ikävää kuulla, että kaikkein suurimmat petturit esim. intiaanien kohdalla, löytyi omasta heimosta. Tai että siihen arkipäivän rsismiin, jota esim. amerikan mustat joutuivat kohtaamaan, olivat ja ovat useimmiten syypäänä toiset mustat. Että esim. mustaa naista hakkaa, alistaa, r'iskaa ja t'ppaa ylivoimaisesti eniten musta mies. Ne ovat liian ikäviä asioita, liian syviä rakenteellisia ongelmia, ja ne ikävästi myös rikkovat sitä kiiltokuvamaisuutta, mitä väärinkohdelluista ryhmistä niin kummallisesti halutaan joissan piireissä luoda. Ihan kuin he eivät olisi ihmisiä ollenkaan - ja tässä mielessä tällainen uudelleenkirjoittaminen on paitsi epä-älyllistä myös hirveän holhoavaa, ylhäältä päin katseltua ja ei taida puhtaasta ärräpää-rsismista tai -sovinismista siten kuitenkaan kovin paljon poiketa?
Mutta kuten sanottua: hyvin kuvastaa omaa aikaansa. Jopa tällaiset viihdepläjäykset. Vai pitäisikö sanoa, että juuri ne vasta kuvastaakin, kun taide ei siihen pysty?
Kirjojen neiti Marplessa on kyllä ainekset kaikkiin näihin versioihin.
Kirjan luomaa hahmoa muistuttanut mielestäni eniten McKenzie. Se tietty lempeys tämän näyttelijän hahmossa puree parhaiten minuun. Minulle riittää Poirotin David Suchet¨n älykäs pilke silmissä. Neiti Marplella olen aina ajatellut sen älykkään katseen suuntautuvan enemmän sisäänpäin. McEvan on minulle liian liioiteltu hahmo. veikistelyineen ja kassin heilutuksineen Minusta hän ei ole uskottava hahmo, mutta voi tietenkin monelle olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri fani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on monta kertaa nähty ja luettu,mutta silti ei koskaan kyllästy katsomaan.Ja kuinka upeasti kaupunkimaisematkin on vanhoine autoineen ja rakennuksineen saatu toteutettua.Poirot´ta on moni muukin näyttelijä esittänyt,mutta kyllä David Suchet on ehdottomasti paras ja ainut oikea.
Yritin vähän silmäillä C Morelta Kenneth Branagh'n pääosittamaa elokuvaa Idän pikajunan arvoitus, mutta eihän siitä mitään tullut. Branagh ei ole Poirot, ja ne viikset olivat kuin suomalaisen kesäteatterin puskafarssin tarpeistosta. Aivan kuten Jeremy Brett on 1800-luvun Sherlock Holmes, niin David Suchet on Poirot. Ja Joan Hickson on Miss Marple, tosin Julia McKenziellä oli vähän yritystä. Geraldine McEwanissa ei ollut Marplea sitten hiustupsullistakaan.
Hassua, mulle taas Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple! Tykkään kyllä Julia McKenziestäkin ihan ok, mutta McEwanissa oli sitä pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa, jota kirjojenkin maalaiskylän ärsyttävän uteliaalla Marplellakin mielestäni oli. McKenzietä en edes miellä kunnolla Marpleksi, nautin vain elokuvista ja niiden laadusta yleisesti. Hickson on mulle tuntematon.
Makuasioita. Myös minulle Geraldine McEwan on ainoa oikea Marple.
'Pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa'`? Neiti Marplella? Ei kuuna kullan valkeana - joka sellaista väittää, ei ole kyllä Christien Marpleja lukenut. Neiti Marple ei moiseen sortuisi koskaan.
Mutta joka vuosikymmenellä on oma tulkintansa Neiti Marplesta ja se on ihan OK. 80-luvulla Marple oli Hicksonin viileä, kuivakka, kyyninenkin vanhapiika - ympäristönsä muovaama selviytyjä. Sitten tuli McKenzien hieman anteeksipyytelevän ja varovaisen oloinen Neiti Marple - kuin kuvastamaan aikansa esi - okboomer - so. pidäpä eukko turpasi kiinni, kyllä nuoret tietää paremmin -mentaliteettia.
Nyt on huudossa McEwanin viekasteleva ja veikistelevä Nti Marple, jolla on äärimmäisen vähän tekemistä alkuperäisen Marplen kanssa. Tukkakin on pörröinen ja vallaton kiharapehko, ei Hicksonin tiukka nuttura - tuo kaiken vaivaannuttavan ja epämiellyttävän symboli, tiukka nuttura, kas kun ei vielä ollut kireää pipoa! McEwanin Marple on kuin voimaantunut sinkku, ei mitään ikäviä kokemuksia tai mielleyhtymiä naimattomuudesta tai ei enää edes naisten aliarvostamisesta, neitiydelle nauramisesta ja säälittelystä.
Fiktiota on aina kirjoitettu uudelleen, joskus historiaakin. Nyt kirjoitetaan sellaista 'näinsenolisipitänytolla' -tekstiä. Naisia ei vähätelty, vanhojapiikoja ei halveksittu, sukupuolisia vähemmistöjä ei pilkattu tai ahdisteltu jne. Se on hupaisaa, kun Christien tekstit ovat puhdasta viihdettä, niissä ei yhteiskunnallisista asioista ja muusta sellaisesta tylsästä mitään puhuta, ne asiat tulevat - jos tulevat - esiin välillisesti. Mutta että tämäkin halutaan vielä muuttaa. Ei kestetä sellaista epämiellyttävää tosiasiaa, että naiset itse kaikkein voimakkaimmin polki toisia naisia ja piti yllä epätasa-arvoa. Kuka kaikkein eniten arvosteli toista naista? Kuka kaikkein eniten säälitteli naimatonta naista? Kuka kaikkein eniten kalvoi ja vihasi naista, joka menestyi omilla ansioillaan, ei esim. miehensä ansioilla? Toinen nainen.
Sama ilmiö näkyy myös rsismissa. On liian ikävää kuulla, että kaikkein suurimmat petturit esim. intiaanien kohdalla, löytyi omasta heimosta. Tai että siihen arkipäivän rsismiin, jota esim. amerikan mustat joutuivat kohtaamaan, olivat ja ovat useimmiten syypäänä toiset mustat. Että esim. mustaa naista hakkaa, alistaa, r'iskaa ja t'ppaa ylivoimaisesti eniten musta mies. Ne ovat liian ikäviä asioita, liian syviä rakenteellisia ongelmia, ja ne ikävästi myös rikkovat sitä kiiltokuvamaisuutta, mitä väärinkohdelluista ryhmistä niin kummallisesti halutaan joissan piireissä luoda. Ihan kuin he eivät olisi ihmisiä ollenkaan - ja tässä mielessä tällainen uudelleenkirjoittaminen on paitsi epä-älyllistä myös hirveän holhoavaa, ylhäältä päin katseltua ja ei taida puhtaasta ärräpää-rsismista tai -sovinismista siten kuitenkaan kovin paljon poiketa?
Mutta kuten sanottua: hyvin kuvastaa omaa aikaansa. Jopa tällaiset viihdepläjäykset. Vai pitäisikö sanoa, että juuri ne vasta kuvastaakin, kun taide ei siihen pysty?
Kirjojen neiti Marplessa on kyllä ainekset kaikkiin näihin versioihin.
Kirjan luomaa hahmoa muistuttanut mielestäni eniten McKenzie. Se tietty lempeys tämän näyttelijän hahmossa puree parhaiten minuun. Minulle riittää Poirotin David Suchet¨n älykäs pilke silmissä. Neiti Marplella olen aina ajatellut sen älykkään katseen suuntautuvan enemmän sisäänpäin. McEvan on minulle liian liioiteltu hahmo. veikistelyineen ja kassin heilutuksineen Minusta hän ei ole uskottava hahmo, mutta voi tietenkin monelle olla.
Tulipas nyt korostettua tuota minua ja minulle ja minusta -sanaa, sori, mutta pyrkimyksenä siis ilmaista, että jonkun muun mielestä esim McEvan on oikea Marple.
'Pientä pirullista pilkettä silmäkulmassa'`? Neiti Marplella? Ei kuuna kullan valkeana - joka sellaista väittää, ei ole kyllä Christien Marpleja lukenut. Neiti Marple ei moiseen sortuisi koskaan.
Mutta joka vuosikymmenellä on oma tulkintansa Neiti Marplesta ja se on ihan OK. 80-luvulla Marple oli Hicksonin viileä, kuivakka, kyyninenkin vanhapiika - ympäristönsä muovaama selviytyjä. Sitten tuli McKenzien hieman anteeksipyytelevän ja varovaisen oloinen Neiti Marple - kuin kuvastamaan aikansa esi - okboomer - so. pidäpä eukko turpasi kiinni, kyllä nuoret tietää paremmin -mentaliteettia.
Nyt on huudossa McEwanin viekasteleva ja veikistelevä Nti Marple, jolla on äärimmäisen vähän tekemistä alkuperäisen Marplen kanssa. Tukkakin on pörröinen ja vallaton kiharapehko, ei Hicksonin tiukka nuttura - tuo kaiken vaivaannuttavan ja epämiellyttävän symboli, tiukka nuttura, kas kun ei vielä ollut kireää pipoa! McEwanin Marple on kuin voimaantunut sinkku, ei mitään ikäviä kokemuksia tai mielleyhtymiä naimattomuudesta tai ei enää edes naisten aliarvostamisesta, neitiydelle nauramisesta ja säälittelystä.
Fiktiota on aina kirjoitettu uudelleen, joskus historiaakin. Nyt kirjoitetaan sellaista 'näinsenolisipitänytolla' -tekstiä. Naisia ei vähätelty, vanhojapiikoja ei halveksittu, sukupuolisia vähemmistöjä ei pilkattu tai ahdisteltu jne. Se on hupaisaa, kun Christien tekstit ovat puhdasta viihdettä, niissä ei yhteiskunnallisista asioista ja muusta sellaisesta tylsästä mitään puhuta, ne asiat tulevat - jos tulevat - esiin välillisesti. Mutta että tämäkin halutaan vielä muuttaa. Ei kestetä sellaista epämiellyttävää tosiasiaa, että naiset itse kaikkein voimakkaimmin polki toisia naisia ja piti yllä epätasa-arvoa. Kuka kaikkein eniten arvosteli toista naista? Kuka kaikkein eniten säälitteli naimatonta naista? Kuka kaikkein eniten kalvoi ja vihasi naista, joka menestyi omilla ansioillaan, ei esim. miehensä ansioilla? Toinen nainen.
Sama ilmiö näkyy myös rsismissa. On liian ikävää kuulla, että kaikkein suurimmat petturit esim. intiaanien kohdalla, löytyi omasta heimosta. Tai että siihen arkipäivän rsismiin, jota esim. amerikan mustat joutuivat kohtaamaan, olivat ja ovat useimmiten syypäänä toiset mustat. Että esim. mustaa naista hakkaa, alistaa, r'iskaa ja t'ppaa ylivoimaisesti eniten musta mies. Ne ovat liian ikäviä asioita, liian syviä rakenteellisia ongelmia, ja ne ikävästi myös rikkovat sitä kiiltokuvamaisuutta, mitä väärinkohdelluista ryhmistä niin kummallisesti halutaan joissan piireissä luoda. Ihan kuin he eivät olisi ihmisiä ollenkaan - ja tässä mielessä tällainen uudelleenkirjoittaminen on paitsi epä-älyllistä myös hirveän holhoavaa, ylhäältä päin katseltua ja ei taida puhtaasta ärräpää-rsismista tai -sovinismista siten kuitenkaan kovin paljon poiketa?
Mutta kuten sanottua: hyvin kuvastaa omaa aikaansa. Jopa tällaiset viihdepläjäykset. Vai pitäisikö sanoa, että juuri ne vasta kuvastaakin, kun taide ei siihen pysty?