Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään? Onhan se reilua kuitenkin kertoa heti alkuun että aikoo toisen jättää jos jotain käy.
Mielenkiinnosta oletko suhteessa ja mitä kumppanisi sinulle merkitsee? Pelkästään mahdollistajaa sinun onnellesi? Nämä on niitä asioita joista kannattaa kertoa toiselle.Totta kai kumppani on mahdollistaja omalle onnelle. Jokainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, koska se nimenomainen parisuhde lisää onnellisuutta. (Ainakin toivottavasti näin on. Pakkoavioliitot ovat sitten asia erikseen.) Parisuhde on oikeutettu vain, kun se lisää kummankin onnellisuutta.
Ainoastaan siis myötämäessä? Vai sekä myötämäessä että vastamäessä? Ja kuinka suuressa ja millaisessa vastamäessa? Tälle skaalalle mahtuu väliin aika paljon.
Mielestäni näissä asioissa mennään aika paljon akselilla: suuri itsekkyys - liiallinen uhrautuminen ja itsensä laiminlyöminen. Ja paljon paljon siltä väliltä.
Oikeus käydä vieraissa. En siitä tingi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään? Onhan se reilua kuitenkin kertoa heti alkuun että aikoo toisen jättää jos jotain käy.
Mielenkiinnosta oletko suhteessa ja mitä kumppanisi sinulle merkitsee? Pelkästään mahdollistajaa sinun onnellesi? Nämä on niitä asioita joista kannattaa kertoa toiselle.Totta kai kumppani on mahdollistaja omalle onnelle. Jokainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, koska se nimenomainen parisuhde lisää onnellisuutta. (Ainakin toivottavasti näin on. Pakkoavioliitot ovat sitten asia erikseen.) Parisuhde on oikeutettu vain, kun se lisää kummankin onnellisuutta.
Aika kapea käsitys parisuhteesta ja sen muodostumisesta.
Kapea? Minä kun en perhettä halua ja selviän arjesta hyvin sinkkunakin, ei ole koskaan tullut mieleen mitään muuta syytä tavoitella parisuhdetta kuin onnellisuus. Onko sinulle tullut?
Jaa no meidän ero tulee sitten siinä etten ikinä ole kokenut tarpeelliseksi tavoitella parisuhdetta mistään syystä. Kohtasin ihmisen jonka kanssa haluan olla ja hän minun. Siksi me olemme yhdessä. Halusta olla toistemme kanssa eikä minkään edun tavoittelusta.
Älä sorru saivarteluun. Kysyin muita syitä olla parisuhteessa kuin onnellisuus. Mitä muita syitä sinulla sitten on, jos onnellisuus on sinusta liian kapea?
Mielestäni elämään kuuluu niin paljon muutakin kuin onnelisuus ja sen "tavoittelu". Kumppanuudessa on mielstäni kyse koko elämän kirjon jakamisesta, kokemisesta, yhteiselosta, ystävyydestä, rakkaudesta, iloista ja suruista, yhdessä. Toisen tukemisesta, tuen saamisesta, luottamuksesta, läheisyydestä, risitiitojen selvittämisestä, oppimisesta, kasvamisesta, yhdessä oppimisesta, yhdessä kasvamisesta. Jälkikasvun tekemisestä ja siitä yhdessä huolehtimiseta, INtohimon jakamisesta. Elämän ihmettelyssä niin hyvässä kuin pahassa. Yhdessä innostuminen asioista, yhdessä elämän rakentaminen.
Itsessäänkin on merkityksellistä ja itseisarvollista läheiset ihmissuhteet, läheinen parisuhde, toisen ihmisen syvällinen tunteminen ja hänestä välittäminen, sen saaminen takaisin, toiselta oppiminen, ....jne.
Onnellisuus on aika kapea käsite kuvaamaan kaikkea tätä tärkeää ja merkityksellistä, mitä elämässä on, mistä rakkaudessa ja parisuhteessa minun mielestäni on kyse.
t.eri
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kokemusta omaishoitajana olemisesta miehelleni useamman vuoden osalta. Masennuin pahasti ja tajusin muutoksen välttämättömyyden vasta kun mietin autolla ajaessani rekan keulaan ajamista. Koska en enää jaksanut olla äitinä miehelleni ja itse ilman kumppania. Jos meillä ei olisi lapsia olisin ajanut varmasti itseni vielä huonompaan tilaan mutta onneksi lasten takia piti oikeasti huolehtia omasta kunnosta ennenkuin romahdan totaalisesti.
Ilman todellista kokemusta tästä on niin helppo täällä huudella että oikea rakkaus kestää kaiken ja sairauden vuoksi jättäjät ovat pahoja itsekkäitä ihmisiä. Aikuisten välinen rakkaus on aina ehdollista ja elämä ei ole mustavalkoista.
Samankaltainen kokemus itselläni. Jouduin osastohoitoon itsetuhoisuuden takia toimiessani omaishoitajana. Siinä ei oikeastaan ollut enää muita vaihtoehtoja kuin ero, koska meilläkin oli lapsia. En pystynyt enempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus. Jos jotain luvataan, se pidetään. Niin isoissa kuin pienissäkin asioissa.
Aika monessa kirjoituksessa huomaa jonkinlaisen kuvitelman siitä, että jos puoliso sairastuu, niin se on jollain tapaa väliaikaista ja sitten taas kaikki on hyvin. Näinhän asia ei useinkaan ole, vaan asiat menevät pahimmillaan huonommiksi koko ajan ja kysymys on loppuelämästä. On myös helppo kuvitella jaksavansa, jos ei ole kokemusta. Juuri ne asiat, joita täällä luetellaan parisuhteeseen kuuluvina asioina muuttuvat peruuttamattomasti. Esimerkiksi kumppanuus; ei olekaan enää sitä kumppania, jonka kanssa jakaa asioita ja tehtäviä, olet terveenä yksin vastuussa kaikesta. Tukeminen on yksisuuntaista, rakkaus muuttuu ehkä välittämiseksi, Romantiikka loppuu. Voimme kuvitella itsestämme kaikenlaista, mutta kumppani voi muuttua ja usein sairauden myötä muuttuukin ihan eri ihmiseksi. Ennen hyväntuulinen ja rento ihminen voi muuttua ihan toisenlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Tähän lankaan en enään mene ikinä. Kumppani lopetti kokonaan seksin kun itsekin aloin siitä nauttimaan ja halusin myös. 6kk ilman seksiä kun ennen joka päivä. Selvisi että muita kyllä paneskeli ja sai herpeksen, siihen loppui suhde ja eläköön yksin herpeksensä kanssa. Katunut on ja paljon mutta ei auta, annoin tolle ihmiselle kaiken ja hyväksyin henkisen ja fyysisen väkivallan mutta toi oli viimeinen niitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa kirjoituksessa huomaa jonkinlaisen kuvitelman siitä, että jos puoliso sairastuu, niin se on jollain tapaa väliaikaista ja sitten taas kaikki on hyvin. Näinhän asia ei useinkaan ole, vaan asiat menevät pahimmillaan huonommiksi koko ajan ja kysymys on loppuelämästä. On myös helppo kuvitella jaksavansa, jos ei ole kokemusta. Juuri ne asiat, joita täällä luetellaan parisuhteeseen kuuluvina asioina muuttuvat peruuttamattomasti. Esimerkiksi kumppanuus; ei olekaan enää sitä kumppania, jonka kanssa jakaa asioita ja tehtäviä, olet terveenä yksin vastuussa kaikesta. Tukeminen on yksisuuntaista, rakkaus muuttuu ehkä välittämiseksi, Romantiikka loppuu. Voimme kuvitella itsestämme kaikenlaista, mutta kumppani voi muuttua ja usein sairauden myötä muuttuukin ihan eri ihmiseksi. Ennen hyväntuulinen ja rento ihminen voi muuttua ihan toisenlaiseksi.
Juuri tämä. Mieheni sairastui aivotapahtumaan, sekä fyysisesti. En väitä, että hänestä olisi tullut pahansuopa, mutta muut negatiiviset piirteet ottivat ylivallan. Pelaaminen riistäytyi käsistä, lasten kanssa oli sanaharkkaa tämän tästä, hän taantui teini- ikäisen tasolle tunne-elämältään, mitään fysioterapeutin antamia jumppaohjeita hän ei noudattanut, joten fysiikan osalta paranemista ei ollut odotettavissa, jopa suihkussa avustettuna käyminen oli hänelle lopulta vaikeaa ja jouduin pakottamaan hänet pesulle. Hän söi mitä sattui välittämättä mistään mitään ja myöhemmin diabetes sitten puhkesikin. Itselläni oli terveyshuolia, mutta niistä ei sopinut edes mainita, koska olihan mies pahemmin sairas. Yritin luoda jonkinlaista rutiinia päiviin, jotta jaksaisin itse paremmin, mutta ne vesittyivät aina, " ei ole vielä nälkä, en halua kävelylle, en halua nukkumaan vielä". Jouduin avustamaan miestä kaikessa pukemisesta lähtien.
Vaikea sinkkuna sanoa. Koska riippuu kumppanista tarviiko sellaista tehdä. Varmaan se liittyisi asumiseen, koska koti on mulle tärkeä paikka. Eli yhdessä pitäisi etsiä sellainen asunto, joka tuntuisi kodilta. Missä tahansa en voisi asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoimuus ja hellyys, niitä pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää tuoda raha taloon. Yhdessä niitä käytetään.
Mies tuo rahan taloon ja MINÄ käytän sen! Hyvin on pelittänyt jo kohta 20 vuotta! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoimuus ja hellyys, niitä pitää olla.
Kunhan ei avoimuuden suhteen ole kyse p-aukisuudesta.
Seksiä en anna, koska minulla on tarpeeksi niitä mukuloita. LP byMinun rahani ovat minun. Miehen rahat ovat minun. Yksinkertaista tai ovi. On nimittain asianajaja, joka kynii.
En ole valmis kompromisseihin lainkaan. Olen sitten mieluummin yksin.
Tämän takia otinkin kumppanin, joka haluaa elämältä samoja asioita. 17 vuotta yhdessä enkä muista kummankaan tehneen yhtään kompromissia. Tietysti elämä on heitellyt, mutta mielestäni esim. menojen sopeuttaminen toisen jäätyä työttömäksi ei ole kompromissi, vaan olosuhteisiin reagoimista.
Kompromissi on sitä, että minä haluan tätä ja sinä haluat sitä, joten tehdään jotain puolivälistä, mitä kumpikaan ei tahdo. Ei niissä ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Järkyttävää tuollainen ettei toisen kanssa olla muuta kuin sitä yhtä sisään ja ulos harrastaen.
Entäs kun olet siinä iässä ettet ole enää haluttava vanha nahka niin porskuttelet sitten vaan yksin menemään loppu ikäsi.
Järkyttävä määrä näitä vanhoja yksinäisiä ämmiä varsinkin joilla ei miestä. Sitten ne jäävät sukulaisten riesaksi ja hoidettaviksi säälistä.
Pitkät suhteet eivät toimi ilman kompromisseja ja hyväksyen toisen ikäkriisit kunhan eivät ole törkeän loukkaavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.
Kukapa omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi haluaisi, mutta entä kun kumppani sairastuu esimerkiksi 40 yhteisen vuoden jälkeen: teillä on yhteinen, koti, mökki, lapset ja lapsenlapset. Lähdetkö liitosta? Ei se rakkaus lopu toisen sairastuessa, vaikka suhde muuttuukin. Omaishoitajaksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kyllähän toisesta on vastuussa.
Meillä tämä tilanne ei ole vielä ajankohtainen. Yhdessä ollaan oltu yli 40 vuotta ja vielä työelämässä molemmat. Mutta jonain päivänä...
En olisi suhteessa, jossa minuun ei luotettaisi; jossa kiellettäisiin yksin matkustaminen ja muut menot, kytättäisiin laitteitani, postejani tai pankkitiliäni, joutuisi kertomaan kaiken päivän aikana tekemänsä jne. Eli minulle asia, jossa en tee kompromissejä on se, että parisuhteessakin ollaan kaksi itsenäistä ihmistä.