Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?
Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.
Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?
Kas kun ihmiset yleensä tuomitsevat sen, jos leski löytää nopeasti uuden kumppanin ja se vasta paha teko onkin, mikäli on lisäksi alaikäisiä lapsia.
Aijaa? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta. Miten se liittyy oman hyvinvoinnin korostamiseen?
Moni puolisonsa menettänyt kaipaa ymmärtävää ihmistä lähelleen ja hellyttäkin, mikä lisää omaa hyvinvointia, mutta se ei ole ulkopuolisten mielestä hyväksyttyä, vaan tuomittavaa. Voit lukea mitä tahansa keskusktelua aiheesta, niin suurin osa tuomitsee lesken uuden suhteen.
Okei, selvä juttu, uskotaan. Mutta miksi suuntasit kysymyksen meille, joiden mielestä yksilön hyvinvointi ja onnellisuus on parisuhteissa tärkeää? Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Avaa vähän.
Jos aloittaisin uuden suhteen olisin tarkempi. Nyt tiedän, missä en haluaisi tehdä kompromisseja... siisteyskäsitys, tavarataidot, kulutustottumukset (ekologisuus), keskusteluyhteys...
- Lisääntyminen (ehdoton ei)
- Musiikki tiettyyn rajaan asti (nykyisestä listapopista tulee ahdistus sekä himo väkivaltaisiin tekoihin, ei tätä)
- Veskin ovi (pidetään kiinni mikäli sisällä eritetään ureaa/ulostetta)
- Spagettikastike (ei jauhelihaa. oikeesti, ei.)
- Nukkuminen (en halua nukkua partnerin vieressä koska kärsin aivan saatanallisista nukahtamisvaikeuksista)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?
Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.
Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?
Kas kun ihmiset yleensä tuomitsevat sen, jos leski löytää nopeasti uuden kumppanin ja se vasta paha teko onkin, mikäli on lisäksi alaikäisiä lapsia.
Aijaa? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta. Miten se liittyy oman hyvinvoinnin korostamiseen?
Moni puolisonsa menettänyt kaipaa ymmärtävää ihmistä lähelleen ja hellyttäkin, mikä lisää omaa hyvinvointia, mutta se ei ole ulkopuolisten mielestä hyväksyttyä, vaan tuomittavaa. Voit lukea mitä tahansa keskusktelua aiheesta, niin suurin osa tuomitsee lesken uuden suhteen.
Okei, selvä juttu, uskotaan. Mutta miksi suuntasit kysymyksen meille, joiden mielestä yksilön hyvinvointi ja onnellisuus on parisuhteissa tärkeää? Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Avaa vähän.
Kiinnostaa tietää, miten tuomitsevia olette, kun on kyse muiden hyvinvoinnista.
onsevaaankumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi, on aina ollut. En ole uskovainen tai absolutist. En vaan pysty katselemaan juomista lainkaan. Vastenmielinen ajatuskin maata juopon alla pantavana.
aina puolustellaan etten ole absolutisti,
minä olen en puolustele mitään olen vain
mitä huonompaa on olla abso kuin melkein abso?
En puolustele. Olennaista on, etten voi katsella /kuunnella juopunutta vaikka itse otan, jos huvittaa. Ei reilua. Absolutistina en vaatisi toiselta muuta kuin sen, mihin itse pysty. Se on reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?
Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.
Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?
Kas kun ihmiset yleensä tuomitsevat sen, jos leski löytää nopeasti uuden kumppanin ja se vasta paha teko onkin, mikäli on lisäksi alaikäisiä lapsia.
Aijaa? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta. Miten se liittyy oman hyvinvoinnin korostamiseen?
Moni puolisonsa menettänyt kaipaa ymmärtävää ihmistä lähelleen ja hellyttäkin, mikä lisää omaa hyvinvointia, mutta se ei ole ulkopuolisten mielestä hyväksyttyä, vaan tuomittavaa. Voit lukea mitä tahansa keskusktelua aiheesta, niin suurin osa tuomitsee lesken uuden suhteen.
Okei, selvä juttu, uskotaan. Mutta miksi suuntasit kysymyksen meille, joiden mielestä yksilön hyvinvointi ja onnellisuus on parisuhteissa tärkeää? Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Avaa vähän.
Kiinnostaa tietää, miten tuomitsevia olette, kun on kyse muiden hyvinvoinnista.
Miksi sinulle tuli mieleen, että olisimme? Minä en ylipäätään harrasta moraalista tuomitsemista ollenkaan. Enkä varsinkaan sen, että ihmiset tavoittelevat onnellisuutta kukin omalla tavallaan.
Säännöllinen ja laadukas seksielämä.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen nainen jolla on "constant denial to accessing B-stairway", ei vain PYSTY sietämään. Tuollainen nainen on sydämmetön julmuri, joka syyllistyy ihmisoikeuksien vastaiseen kidutukseen.
Voisitko kirjoittaa saman suomeksi, Kiitos.
Seksiä pitää saada aina halutessa. Muuten ei rahaa tipu.
Kunnioitus.
Se, että jos ollaan suhteessa, siinä myös ollaan eikä silloin harrasteta muiden potentiaalisten kumppanien metsästystä edes tuijottelutasolla. Joskus tulee upeita ilmestyksiä vastaan ja vilkaista toki voi, mutta siitä kaikki eteenpäin on mielestäni väärin. Miksi olla suhteessa, jos silti haluaa nähdä ympärillään mahdollisuuksia?
Toisen tukeminen ja kannustaminen. Ystävyys puolisoiden välillä. Empatia.
Edellinen suhteeni oli kauhea. Oli henkistä väkivaltaa, eron jälkeen silmäni ovat avautuneet kunnolla siihen, miten kauhea tuo suhde oli. Tukahdutti minut. Ei enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Seksiä pitää saada aina halutessa. Muuten ei rahaa tipu.
Erikoinen syy-seuraussuhde: vain seksiä harrastamalla tippuu rahaa jostakin. Mihin sitä tippuu? Pöydältä lattialle? Lompakosta maahan? Miksi pitäisi tippua rahaa?
Lauvantaisauna, kalja ja konjakki. Ei oo tarttenu tinkiä, hyvä vaimo jo 26 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Huumeet tai steroidit.
Vedäksä niitä sit vai ite?
Mies 32 w. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teistä "en halua omaishoitajaksi" oikeasti jättämään syvästi rakastamanne ihminen, kun hän alkaisi tarvita apua. 😮 Vai ettekö rakasta kumppaneitanne niin, että ero tuntuu fyysisenä kipuna?
Minä ainakin jään vaimoni rinnalle, vaikka hän joutuisi onnettomuuteen ja murskaantuisi lähes tunnistamattomaksi sen takia. Tai jos hän sairastuisi psyykkisesti niin että ei olisi edes sama ihminen. Parisuhde tietenkin muuttuisi tuollaisten asioiden takia, mutta en minä olisi siitä lähtemässä sen takia, että toista on kohdannut kova kohtalo. Ymmärrän että ihmiset eroavat, kun suhde muuttuu, mutta oletusarvoisesti minä pysyn vaimoni rinnalla, enkä voi muuta kuvitella. Kaikenlaista voi elämässä sattua, se on kuitenkin varmaa, että minä en suhteesta kevyin perustein lähde, enkä ainakaan toisen sairastumisen tai onnettomuuksien takia.
Olen kokenut sen että rakkaan ystävän persoona muuttui.
Kaunis ajatus, ettei ystävyys siihen lopu, mutta kun ei hän ollut enää se sama ihminen, oli arvaamaton eikä häneen voinut oikein luottaa.
Sama puolisossa, jos hänestä tulisi eri ihminen, arvaamaton ja ilkeä, en pystyisi sellaisen kanssa enää olemaan.
Eipäs juupas -leikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee kompromisseja omasta ulkonäöstäni. Toki mielipidettä voin kysyä, mutta siinä se. Jos haluan leikata kaljun, minä leikkaan sen. Jos tahdon rastat, ne tulee. Jos tahdon pitää korkokenkiä, minä pidän.
En tingi ystävistäni, tai harrastuksista. Aina ei jaksa, mutta jos tahdon lähteä käymään niin minulla on siihen yhtälainen oikeus.
Kuukausitolkulla en enää ole ilman seksiä. Ja myös minut on otettava siinä huomioon. En ole mikään mällikuppi.
Minä en myöskään ole mikään - keleen piika. Meitä on kaksi aikuista, joista molemmat osaa siivota. Ja laittaa ruokaa.
Minua ei syyllistetä enää ikinä turhasta, eikä pahoinpidellä. Ei henkisesti eikä fyysisesti....kunnes heräsin, ja huomasin, että kaikki lujat päätökseni olivat vain unen aikaista hourailua. Koska Sinä. Koska Rakkaus. Tai se, mitä olen kasvanut luulemaan Rakkaudeksi. Seuraavalla kerralla Ei Enää Koskaan. Meneekö jollakin näin?
On mahdollista oppia virheistään.
Minulla oli liitossa henkistä väkivaltaa ja ahdistusta. Nykyisessä liitossa en ole suostunut muuttamaan yhteen, muokkaamaan harrastuksia, ystäviä tai harrastuksia, alkaa raportoida tai pyydellä anteeksi.
On mahdollista oppia aikuisella iällä mitä rakkauden pitäisi olla.
Puolisonkin täytyy tehdä kotitöitä ja osallistua lasten hoitoon ja kasvatukseen. Tästä en jousta.
Haluan, että huumori ja peruspositiivinen elämänasenne säilyvät molemmilla. En jaksaisi monta vuotta masentuneen ihmisen kanssa, koska tiedän millaista se on.
En kestäisi, jos puolisosta tulisi semmonen laiska ja passiivinen kotihiiri. Oon surullisena seurannut vierestä, kun omista vanhemmistani toinen haluaisi matkustella ja toinen ei halua millään liikahtaa kotoa.
Läheisyys ja keskusteleminen. Suhteen peruspilarit, joita ilman ei ole mitään.
Vau päästiin iltasanomiinkin tällä jutulla.
Täältä ne siis ottaa juttunsa. Ei ollenkaan turhaa viettää aikaa vauva.fi:ssä. Elämälläni on nyt tarkoitus.
.