Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Entä jos vuosia kestäneen kriisien jälkeen ei saa poimittua sitä *suurinta palkintoa*?
Miten voi etukäteen tietäää, että kriiseistä huolimatta kannattaa jatkaa?
Tai on niin, että kaikkien vaikeuksien jälkeen onkin niin lopuunuupunut, tunteet kuitenkin loppuneet tms?
Ja parisuhde kaikesta yrittämisestä huolimatta ei enää jatku, jompikumpi ei enää jaksa yrittää?
Kaunis ajatus, mutta joku raja pitää olla. Emme ole samanlaisia tai jaksa samanverran, jos tuntee itsensä niin silloin ei kannata luvata liikaa, jos tietää, ettei sitä ehkä lupausta pysty pitämään.
Realiteetit ovat parisuhteessa hyvä pitää mielessä.
Rakkautta ja ymmärtämystä unohtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaishoitajuudesta puhuttaessa kannattaa huomioida se, että tilanteita on monenlaisia. Jos puolisoni olisi sairastunut syöpään, niin olisin hoitanut hänet "loppuun" tai ainakin niin kauan, kuin voimat olisivat riittäneet. Nyt tilanne on se, että puolisoni persoonallisuus muuttui ja olisin joutunut hoitamaan häntä mahdollisesti vuosikymmeniä. Olen 40-vuotias ja ei, en ollut vielä valmis laittamaan omaa elämääni hyllylle. Ei ollut enää tunteita, romanttisia sellaisia, vain hoitosuhde velvollisuudentunteesta. Ei seksiä.
Lisäksi meillä on lapsia, jotka hekin tarvitsevat aikaa ja huolenpitoa. Ihminen ei veny määrättömästi, eikä repeä moneksi. Lisäksi puolisoni taantuminen aiheutti riitoja hänelle ja lapsille, kun aikuinen ei enää ollutkaan aikuinen, vaan käyttäytyi kuin varhaisteini. Elämämme on seesteisempää nyt.
Omaishoitajuutta on yhtä monenlaista kuin on hoitajiakin ja hoidettavia. Jokainen tietysti katsoo asiaa omalta kantiltaan.
Vierailija kirjoitti:
4564563 kirjoitti:
Kuinka monta vuotta kriisiä on liikaa?
Elämään mahtuu ehkä kaksi, enintään kolme, syvää ja täysivaltaista ihastumista. Jos jättää vakiintuneen parisuhteen, niin siitä toipumiseen menee useampi vuosi. Sen jälkeen sitten voi ruveta odottelemaan uutta ihastusta, johon voi kulua reilusti yli kymmenen vuotta tai jota ei välttämättä tule enää koskaan.
Lisäksi jokainen ero heikentää seuraavan suhteen tunteita. Nuorena uskaltaa heittäytyä kokonaisvaltaisesti, mutta mitä useampi epäonnistuminen ihmissuhteissa tulee, niin sitä enemmän ihminen alkaa varmistella ja laskelmoida ja varoo menemästä täysillä mukaan.
Polysmorisena en voisi olla enempää eri mieltä. 😁 Ei kuvaa minun rakkauselämääni ollenkaan. Rakastan paljon, usein ja voimakkaasti enkä varmistele mitään.
4564563 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalisella kylmyydellä ja läheisyyden puutteella ei ole mitään sijaa minun suhteissani. Hyvä kuitenkin, jos sinulle tuo toimii.
Kyllä se toimii hyvin monille. Kun vuosia rakentaa yhteistä elämää, vaikka on vaikeaa, niin siitä saa palkinnoksi syvän ja tyydyttävän suhteen, jossa on ainutlaatuinen jakamisen ja yhteisen elämän kokemus.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka jättävät kaikkein suurimman palkinnon poimimatta vain siksi, että he eivät siedä joitain vuosia kestäviä kriisejä.
Kuinka monta vuotta kriisiä on liikaa? Eikö mikään määrä? Kuinka iso osa rajallisesta elämänkaaresta pitää jaksaa olla kriisisessä suhteessa, ennen kuin se lakkaa olemasta sen arvoista?
Riippuu kai, kysytäänkö kriisin pääsyylliseltä vai siltä toiselta.
Mitähän nämä kriisit ovat käytännössä? Itse olen kohdannut työttömyyttä, masennusta ja eronnutkin pari kertaa, mutta parisuhdekriisit ovat jääneet kokematta. Oikein hyvä on ollut suhteissa aina ja paljon rakkautta ja kunnioitusta. Yhteensopivuus on ollut erojen syynä. Olen kyllä rauhallinen kaveri ja hyvä kommunikoimaan ja sellaisia ovat kumppanitkin olleet. Siinä varmaan syy kriisittömyyteen.
Onhan ollut tapauksia, joissa on ollut jopa väkivaltaa, kun ei ole enää jaksanut olla omaishoitaja ja silti joutuu olemaan. Tai hoidettava on muuttunut väkivaltaiseksi.
On joko pakko hoitaa tai muiden ihmisten vuoksi, kun kerran *kuuluu* hoitaa.
Muutenkaan kaikista ei ole hoitajaksi, ihmistyypistä kiinni.
Samoin joku pieni nainen käåntelemässä ja nostamassa isoa, painavaa puolisoa, voimat eivät vain siihen riitä.
Ei ole yksioikoinen asia tämäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Toivottavasti teille ei tule lapsia jotka valvottaa, tai ette rupsahda fyysisesti, tai teille tule muuten vaikka parin vuoden uuvuttavaa työputkea.
"Laadukas" seksielämä...hrhh, standardit huippuunsa.
Lasten hankinta ja työputket ovat täysin oma valinta. Itse en koskaan uhraisi rakkauselämääni noiden vuoksi. Lapsettomuus ja leppoisa työ on parasta. Sitä en tiedä, miksi rupsahtaminen vaikuttaisi seksiin. Ihmiset kun panevat vanhainkodissakin, jos mahdollisuuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Toivottavasti teille ei tule lapsia jotka valvottaa, tai ette rupsahda fyysisesti, tai teille tule muuten vaikka parin vuoden uuvuttavaa työputkea.
"Laadukas" seksielämä...hrhh, standardit huippuunsa.
Lasten hankinta ja työputket ovat täysin oma valinta. Itse en koskaan uhraisi rakkauselämääni noiden vuoksi. Lapsettomuus ja leppoisa työ on parasta. Sitä en tiedä, miksi rupsahtaminen vaikuttaisi seksiin. Ihmiset kun panevat vanhainkodissakin, jos mahdollisuuksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulle koirat ovat sellainen asia, että niistä en luovu parisuhteen takia. Tein miehelle heti aluksi selväksi, että koiria tulee aina olemaan. Onneksi mies tykkää myös koirista. :-)
Pitää tykätä suuseksistä. Koetin tapailla naista joka ei siitä välittänyt mutta ajatus siitä että olisi ilman lempiseksimuotoaan koko loppuelämän on ihan mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En neuvottelisi:
Lapsista, koska en niitä voi saada.
Kotieläimistä, koska en niitä omaan kotiini halua. No kissa menis ehkä just ja just ja just, mutta koiraa ei ikimaailmassa. Koiraa ei edes niin, että olisi eri asunnot, koska sen hyysäämisaikataulu vaikuttaisi mun omiin menoihini välillisesti.
Asumismuodosta. Asun keskikaupungilla kerrostalossa loppuelämäni.
Perusarvoista. Mikään persu tai muu kaikkea ja kaikkia vihaava ällitälli ei käy, koska en vaan jaksaisi aina pilata päivääni toisen huonolla energialla.
Muista asioista voidaan neuvotella kuinka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.
Voisin olla omaishoitaja ihmiselle jota rakastan ja jos mies, jonka kanssa ollut vahva seksuaalinen suhde ja ystävyys. Mutten ikinä velvollisuusihmiselle jonka kanssa olen ajautunut yhteen paremman puutteessa.
Enkä halua valehdella itselleni. Tiedän jo kokemuksesta mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi kompromissia siitä, että haluan nukkua omassa sängyssä omassa huoneessa. En halua ketään viereen kuorsaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Arvot kohdillaan, kun eivät pärjää ilman intohimoa ja genitaalien hinkkausta.
Meille seksi on muutakin kuin genitaalien hinkkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyt seksiin liittyvät mieltymykset ja tarpeet.
Koiria en voi sietää ellei niitä paisteta voissa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei akat määräile
Eikä mua ukot.
Sinä et ole juristi, kömpelö kirjoitusasu paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Toivottavasti teille ei tule lapsia jotka valvottaa, tai ette rupsahda fyysisesti, tai teille tule muuten vaikka parin vuoden uuvuttavaa työputkea.
"Laadukas" seksielämä...hrhh, standardit huippuunsa.
Olen saanut orgasmin keskimäärin kerran päivässä 13-vuotiaasta saakka. Täytyy aika heikko libido olla, jos työnteko saa seksihalut katoamaan. Mutta eiväthän ihmiset jaksa nykyisin panna, kun pitää ehtiä somettamaan ja pelata pleikkaa.
Orgasmin voi saada omin käsinkin. Ei siihen tarvitse toista ihmistä velvoittaa mukaan, jos tulee hetkellisesti hankalampia tilanteita elämään.
Siis ihmettelen, miten jollekulle voi ihan tavallinen työnteko aiheuttaa haluttomuutta. Minulla ei ole kaikista sairauksistani, masennuksesta ja ahdistuksesta huolimatta tullut mitään haluttomuusjaksoja koskaan.
Toki jotkut reagoivat stressiin frigidiydellä ja toisten haluihin sillä ei ole vaikutusta. Olen oppinut että ensin mainittujen kanssa ei kannata seurustella. Ja tuollainen 'orgasmin voi saada omin käsinkin"-asenne kyllä paljastaa, kumpaan sinä kuulut.
Sinun asenteesi taas paljastaa, että pidät kumppaniasi pelkkänä reikänä.
Tatuoinnit, ja se oli myös tärkeä pointti silloin kun miestä ns. etsin. En halua että miehellä on yhtään tatuointia, mielestäni ne ovat kaikki järjestään kammottavia. Tuo ei tule onneksi miehelleni yllätyksenä, vaan hänkään ei ymmärrä miksi ihmisillä on tatuointeja.