Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau päästiin iltasanomiinkin tällä jutulla.
Täältä ne siis ottaa juttunsa. Ei ollenkaan turhaa viettää aikaa vauva.fi:ssä. Elämälläni on nyt tarkoitus.Saisko linkin juttuun?
Löytyi jo.
Itsestäänselvyyksien (kohtelee mua kaikin puolin hyvin jne) lisäksi se, että mies on kiinnostunut ja avoin tekemään asioita ja lähtemään mukaan erilaisiin juttuihin. Esim matkustelun ja ulkomailla asumisenkin pitäisi kiinnostaa. Haluan itse kokea paljon tällä saralla elämässäni ja jos toinen ei olisi messissä, niin se kyllä rajoittaisi muakin liikaa.
Näiden listattujen parisuhdeihanuuksien jälkeen olen edelleenkin sitä mieltä että parempi elää sinkkuna.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005962681.html
Listalle on päässyt useampikin kirjoittamani kommentti. Mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
4564563 kirjoitti:
Kuinka monta vuotta kriisiä on liikaa?
Elämään mahtuu ehkä kaksi, enintään kolme, syvää ja täysivaltaista ihastumista. Jos jättää vakiintuneen parisuhteen, niin siitä toipumiseen menee useampi vuosi. Sen jälkeen sitten voi ruveta odottelemaan uutta ihastusta, johon voi kulua reilusti yli kymmenen vuotta tai jota ei välttämättä tule enää koskaan.
Lisäksi jokainen ero heikentää seuraavan suhteen tunteita. Nuorena uskaltaa heittäytyä kokonaisvaltaisesti, mutta mitä useampi epäonnistuminen ihmissuhteissa tulee, niin sitä enemmän ihminen alkaa varmistella ja laskelmoida ja varoo menemästä täysillä mukaan.
Jep. Eli onnettomasta suhteesta kannattaa lähteä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit, ja se oli myös tärkeä pointti silloin kun miestä ns. etsin. En halua että miehellä on yhtään tatuointia, mielestäni ne ovat kaikki järjestään kammottavia. Tuo ei tule onneksi miehelleni yllätyksenä, vaan hänkään ei ymmärrä miksi ihmisillä on tatuointeja.
Tatuoinnithan ovat vähän kuin varoitusvärejä, niitä on hyvä oppia lukemaan. Kaulatatuonti on rikollisuuden merkki ja jos se menee jo päähän asti, on hullu kyseessä. Tietää pitää etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
4564563 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalisella kylmyydellä ja läheisyyden puutteella ei ole mitään sijaa minun suhteissani. Hyvä kuitenkin, jos sinulle tuo toimii.
Kyllä se toimii hyvin monille. Kun vuosia rakentaa yhteistä elämää, vaikka on vaikeaa, niin siitä saa palkinnoksi syvän ja tyydyttävän suhteen, jossa on ainutlaatuinen jakamisen ja yhteisen elämän kokemus.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka jättävät kaikkein suurimman palkinnon poimimatta vain siksi, että he eivät siedä joitain vuosia kestäviä kriisejä.
Kuinka monta vuotta kriisiä on liikaa? Eikö mikään määrä? Kuinka iso osa rajallisesta elämänkaaresta pitää jaksaa olla kriisisessä suhteessa, ennen kuin se lakkaa olemasta sen arvoista?
Riippuu kai, kysytäänkö kriisin pääsyylliseltä vai siltä toiselta.
Mitähän nämä kriisit ovat käytännössä? Itse olen kohdannut työttömyyttä, masennusta ja eronnutkin pari kertaa, mutta parisuhdekriisit ovat jääneet kokematta. Oikein hyvä on ollut suhteissa aina ja paljon rakkautta ja kunnioitusta. Yhteensopivuus on ollut erojen syynä. Olen kyllä rauhallinen kaveri ja hyvä kommunikoimaan ja sellaisia ovat kumppanitkin olleet. Siinä varmaan syy kriisittömyyteen.
Kai ne kriisit yleensä johtuvat pettämisestä tai sairastumisesta tai rahaongelmista tai siitä, että toiselta loppuu rakkaus. Noista pettäminen tai rakkauden loppuminen ovat ihan suoraan sellaisia että en lähtisi edes neuvottelemaan, pois vaan. Muista yrittäisin parhaani mukaan selvitä kumppanin kanssa.
onsevaaankumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi, on aina ollut. En ole uskovainen tai absolutist. En vaan pysty katselemaan juomista lainkaan. Vastenmielinen ajatuskin maata juopon alla pantavana.
aina puolustellaan etten ole absolutisti,
minä olen en puolustele mitään olen vain
mitä huonompaa on olla abso kuin melkein abso?
Kaikki ehdottomuus kumpuaa yleensä epäterveelliseltä pohjalta. Ongelmia taustalla. Tai sitten mustavalkoinen ajattelutyyli, ei sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?
Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.
Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?
Kas kun ihmiset yleensä tuomitsevat sen, jos leski löytää nopeasti uuden kumppanin ja se vasta paha teko onkin, mikäli on lisäksi alaikäisiä lapsia.
Aijaa? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta. Miten se liittyy oman hyvinvoinnin korostamiseen?
Moni puolisonsa menettänyt kaipaa ymmärtävää ihmistä lähelleen ja hellyttäkin, mikä lisää omaa hyvinvointia, mutta se ei ole ulkopuolisten mielestä hyväksyttyä, vaan tuomittavaa. Voit lukea mitä tahansa keskusktelua aiheesta, niin suurin osa tuomitsee lesken uuden suhteen.
Niin? Mehän olemme juuri sen lesken puolella tässä, siis me oman hyvinvoinnin korostajat.
Sitä vainajaa ei enää harmita yhtään mikään, hänen kantaansa on turha kenenkään miettiä. Ja jos oli eläessään yhtään empaattinen tyyppi, niin varmasti ei halunnut että kumppani jäisi pitkäksi aikaa rypemään, vaan jatkaisi elämäänsä. Jos on lapsia, niinsitä suuremmalla syyllä. Onnellisella vanhemmalla on onnelliset lapset.
Noille tuomitsijoille voi paskat nakata.
678678 kirjoitti:
onsevaaankumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi, on aina ollut. En ole uskovainen tai absolutist. En vaan pysty katselemaan juomista lainkaan. Vastenmielinen ajatuskin maata juopon alla pantavana.
aina puolustellaan etten ole absolutisti,
minä olen en puolustele mitään olen vain
mitä huonompaa on olla abso kuin melkein abso?
Kaikki ehdottomuus kumpuaa yleensä epäterveelliseltä pohjalta. Ongelmia taustalla. Tai sitten mustavalkoinen ajattelutyyli, ei sen parempi.
Kyllä kohtuudella saa pettää.
Väkivalta ja kännääminen (lue: alkoholin liikakäyttö), en kyllä ala katselmaan muidenkaan päihteiden käyttöä. Niin ja sitten tunkeilevuus tai sellainen besserwisser-asenne, en voisi sietää sitä edes kumppanilta.
Tuli mieleen vielä sellainen, että jos miehen mukana tulee hul lu (jätän määritelemättä hul luuden) eikä mies osaa vetää rajaa naiselle, niin se olisi ohi aikalailla heti.
Jos seksielämä on tai muuttuu todella epätyydyttäväksi... sayonara...
Suuseksi. Mieheni nuolee kyllä minua, itse vain en suostu ottamaan häneltä poskeen. En ole koskaan sitä tehnyt.
Lisääntyminen
Päihteiden käyttö
Hengellinen vakaumus
Yhteiskunnalliset arvot
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmaan paljon miinuksia, mutta uskonto.
Edustan erästä uskonnollista ryhmää. En ole se tavallinen mielikuva uskovaisista, pukeudun kivasti, olen värikäs ja iloinen luonteeltani enkä herkästi tuomitse toisten tekemisiä.
Olen seurustellut miesten kanssa, jotka ovat joko uskonnottomia tai edustavat jotain muuta vakaumusta. Monelle on tullut oikeasti yllätyksenä, että en suostu tinkimään omasta uskonnostani parisuhteen tähden, saati luopumaan siitä tai irtisanomaan itseni seurakunnastani.
Uskoni on minulle tärkeä ja iso osa minuuttani. En ymmärrä miksi minun oletetaan naisena olevan niin epätoivoinen parisuhteen saannin suhteen, että olisin valmis muokkaamaan identiteettiäni sen mukaan.
Monet ei-uskovaiset ystäväni ihmettelevät samaa. ”Kai sä nyt vähän voit höllätä?” Niin kuin yksi, joka vaati, että mahdolliset lapsemme kasvatetaan HÄNEN uskontonsa mukaan. Erikoinen näkemys, minun maailmankatsomukseni yli käveltiin tuosta vaan keskustelematta.
Itse olen ateisti, mutta peukku tälle, sillä ajattelen ihan samalla logiikalla. En voisi olla suhteessa, jossa mies kävelisi minun katsomukseni yli.
Ydin arvot. Haluan kumppanin joka on tärkeissä arvokysymyksissä suurinpiirtein samaa mieltä. Olisi turhauttavaa vääntää jatkuvasti.
Haluan lapsia, määrästä ja ajankohdasta toki voidaan keskustella.
Läheisyys. Sitä pitää olla edes kohtuudella. Seksin määrässä voin joustaa vaikka sitäkin mielellään enemmän kuin kerta viikkoon.
Tempperamentti. Oon ollu suhteessa, jossa toinen ärähtelee pienimmästäkin syystä jatkuvasti ja semmoista en enää halua. Aikuinen ihminen osaa kommunikoida rakentavasti tunteistaan. Tietysti joskus kaikille sattuu lipsahduksia, mutta en kestä jos usein äkäilee.
Paljonkin on asioita, joissa en halua tehdä kompromisseja.
Mutta niitä joutuu tekemään, haluttomuudesta huolimatta.
Ateistina, uskonnosta tai sen puutteesta, ei tarvitse tehdä kompromisseja.
En keksi asiaa, josta voisin sanoa näin etukäteen, etten tekisi kompromissia.
Voihan sekin vaikuttaa, että puolisoni on erittäin ihana nainen, ja vuodet ovat hioneet kulmiani. M 60
En katselisi sellaista juomista että mies olisi tosi humalassa. (Pari lasillista voi ottaa.) Lapsuudenperheessä näin juopottelua tarpeeksi. Onneksi mies ei ole koskaan ollut viinan perään.
Olipahan hienosti laadittu lista tuolla sivustolla. :D Näyttää siltä kuin nuo olisivat vauvalaisten yhdessä laatimat 20 ohjenuoraa, joiden kaikkien tulee toteutua.
Saisko linkin juttuun?