Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?

Alkoholi, on aina ollut. En ole uskovainen tai absolutist. En vaan pysty katselemaan juomista lainkaan. Vastenmielinen ajatuskin maata juopon alla pantavana.

yutruu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.

toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.

Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.

No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa. 

Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.

Jos mieheni sairastuisi tai loukkantuisi vakavasti, minulle ei tulisi mieleenkään jättää häntä, koska rakastan häntä. Tuo asia on ainakin itselleni itsestäänselvyys.

Minulle ei taas tulisi mieleenkään olettaa, että toinen jäisi omaishoitajaksi minulle, jos en enää kykene osallistumaan sellaiseen parisuhteeseen, joka meillä oli. Yhtä lailla täysi itsestäänselvyys, että jos ei pysty toisen tarpeisiin vastaamaan, eikä tilanteessa ole odotettavissa muutosta, ainoa reilu ratkaisu on päättää suhde.

Kuulostaa järkyttävältä. Olen pitänyt itseäni tylynä ja kylmänä ihmisenä, mutta ei tullut mieleenikään jättää miestäni, kun hän sairastui syöpään. Kuljin koko tuskallisen matkan tiiviisti rinnalla loppuun asti. Samoin olisi mieheni hoitanut minut hautaan asti, jos minä olisin sairastunut ennen häntä.

Olitko onneton ja kärsikö hyvinvointisi ollessasi omaishoitaja? Se on se oleellinen tieto.

Mitä nyt luulet, kärsiikö siinä, kun joutuu pyörittämään lapsiperhen arkea miehen sairastaessa vakavasti? Omaishoitaminen on valtavan raskasta. Siinä joutuu pistämään oman elämänsä syrjään ja kaikki pyörii sairaan ehdoilla. Omaishoitajan on pakko elää enemmän sairaan elämää kuin omaa elämäänsä. 

En tunne ainuttakaan omaishoitajaa, joka ei jollaan tavalla koe noin.

Minä en olisi hoidettavana niin itsekäs, että pistäisin vaimon ja lapset tuollaiseen tilanteeseen vuosikausiksi. Haluaisin hänelle ja lapsille jotain parempaa. Aionkin pitää huolen siitä, että minun vaippojani ei tarvitse kenekään vaihtaa, oli omaishoitaja tai sitten lähihoitaja.

Aiot siis traumatisoida perheesi lopuksi elämäänsä, jos suunnittelet tekeväsi itsemurhan. Vaikka rakkaan mieheni saattohoito oli rankkaa, niin silti se oli tärkeää aikaa koko perheelle. Saimme hyvästellä rauhassa ja valmistautua tulevaan. Äkillinen poismeno olisi ollut meille läheisille paljon traumaattisempaa.

Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?

Tulipa hiljaista tämän kysymyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?

Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.

Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?

Siitä, että olemme toisillemme myös hyvät ystävät ja voimme tehdä asioita yhdessä ja puhua kaikesta. Jos homma menisi siihen, että miehellä on vain "poikien juttuja" poikien kanssa ja minun kanssani hengaaminen ei kiinnosta, muuta kuin nukkumassa käydessä ja ehkä syömässä niin ei kiitos. Sellaiseen hyysäämiseen en alkaisi. Tietenkin omia kavereitakin saa olla, mutta ymmärtänette varmaan. Tämähän korostuu monesti, jos on perhe. Lasten saaminenkin on tästä syystä vähän listalla.

Tupakoimattomuus ja ateismi. En osaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka polttaa tai on selvästi uskonnollinen. Myöskään poliittiset mielipiteet eivät saisi olla liian kaukana toisistaan. En siis halua, että suhteessa täytyisi vältellä tiettyjä isoja puheenaiheita ja leikkiä, ettei näkemyseroja olisi, kun en myöskään halua tapella näistä aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi, on aina ollut. En ole uskovainen tai absolutist. En vaan pysty katselemaan juomista lainkaan. Vastenmielinen ajatuskin maata juopon alla pantavana.

aina puolustellaan etten ole absolutisti,

minä olen en puolustele mitään olen vain

mitä huonompaa on olla abso kuin melkein abso?

Myrkyllinen kielenkäyttö, esim; 'aina' ja 'ikinä' -sanojen käyttäminen syyttävästi. Pois se meistä. Riitatilanteissakin kumpikin puhuu toista kunnioittaen, vaikka joskus mulla hormonipäissään meneekin ihan diipadaapaksi ja turhaksi ylianalysoinniksi, ne osataan päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

En tee kompromisseja omasta ulkonäöstäni. Toki mielipidettä voin kysyä, mutta siinä se. Jos haluan leikata kaljun, minä leikkaan sen. Jos tahdon rastat, ne tulee. Jos tahdon pitää korkokenkiä, minä pidän.

En tingi ystävistäni, tai harrastuksista. Aina ei jaksa, mutta jos tahdon lähteä käymään niin minulla on siihen yhtälainen oikeus.

Kuukausitolkulla en enää ole ilman seksiä. Ja myös minut on otettava siinä huomioon. En ole mikään mällikuppi.

Minä en myöskään ole mikään - keleen piika. Meitä on kaksi aikuista, joista molemmat osaa siivota. Ja laittaa ruokaa.

Minua ei syyllistetä enää ikinä turhasta, eikä pahoinpidellä. Ei henkisesti eikä fyysisesti.

...kunnes heräsin, ja huomasin, että kaikki lujat päätökseni olivat vain unen aikaista hourailua. Koska Sinä. Koska Rakkaus. Tai se, mitä olen kasvanut luulemaan Rakkaudeksi. Seuraavalla kerralla Ei Enää Koskaan. Meneekö jollakin näin?

Haluan pitkän parisuhteen, joka ei koskaan "etene" seurusteluvaiheesta yhteiseen asuntolainaan, koiraan ja lapsiin. Aika harva alle 40*vuotias lapseton haluaa samaa, mutta en jousta tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.

Toivottavasti teille ei tule lapsia jotka valvottaa, tai ette rupsahda fyysisesti, tai teille tule muuten vaikka parin vuoden uuvuttavaa työputkea.

"Laadukas" seksielämä...hrhh, standardit huippuunsa.

Olen saanut orgasmin keskimäärin kerran päivässä 13-vuotiaasta saakka. Täytyy aika heikko libido olla, jos työnteko saa seksihalut katoamaan. Mutta eiväthän ihmiset jaksa nykyisin panna, kun pitää ehtiä somettamaan ja pelata pleikkaa.

Orgasmin voi saada omin käsinkin. Ei siihen tarvitse toista ihmistä velvoittaa mukaan, jos tulee hetkellisesti hankalampia tilanteita elämään.

Siis ihmettelen, miten jollekulle voi ihan tavallinen työnteko aiheuttaa haluttomuutta. Minulla ei ole kaikista sairauksistani, masennuksesta ja ahdistuksesta huolimatta tullut mitään haluttomuusjaksoja koskaan.

Toki jotkut reagoivat stressiin frigidiydellä ja toisten haluihin sillä ei ole vaikutusta. Olen oppinut että ensin mainittujen kanssa ei kannata seurustella. Ja tuollainen 'orgasmin voi saada omin käsinkin"-asenne kyllä paljastaa, kumpaan sinä kuulut.

Sinun asenteesi taas paljastaa, että pidät kumppaniasi pelkkänä reikänä.

Menikö tunteisiin? Pelkäätkö, että seksittömyytenne tuhoaa lopulta suhteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?

Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.

Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?

Kas kun ihmiset yleensä tuomitsevat sen, jos leski löytää nopeasti uuden kumppanin ja se vasta paha teko onkin, mikäli on lisäksi alaikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Haluan pitkän parisuhteen, joka ei koskaan "etene" seurusteluvaiheesta yhteiseen asuntolainaan, koiraan ja lapsiin. Aika harva alle 40*vuotias lapseton haluaa samaa, mutta en jousta tässä asiassa.

Minäkin haluan samaa. Saattaa hyvin jo onnistuakin, koska lähentelen viittäkymppiä ja omat lapset ovat isoja. Samanlainen tyyppi hakusessa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?

Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.

Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?

Kas kun ihmiset yleensä tuomitsevat sen, jos leski löytää nopeasti uuden kumppanin ja se vasta paha teko onkin, mikäli on lisäksi alaikäisiä lapsia.

Aijaa? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta. Miten se liittyy oman hyvinvoinnin korostamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle koirat ovat sellainen asia, että niistä en luovu parisuhteen takia. Tein miehelle heti aluksi selväksi, että koiria tulee aina olemaan. Onneksi mies tykkää myös koirista. :-)

Minulla sama homma. Tein jo suhteen alussa tämän selväksi.

Ilman seksiä ei ole parisuhdetta, korkeintaan ystävyyssuhde.

Tuskin kukaan menee tieten tahtoen parisuhteeseen, jossa seksi ei pelaa tai eivät ole seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan?

Jos siis vetovoima ja kemia jo alussa puuttuu?

Sillehän ei mitään voi jos asiat matkan varrella muuttuu, mutta ainakin alussa näiden pitäisi toimia. Vaikka ei suhteen pääasia olisikaan niin tärkeä asia kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan menee tieten tahtoen parisuhteeseen, jossa seksi ei pelaa tai eivät ole seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan?

Jos siis vetovoima ja kemia jo alussa puuttuu?

Sillehän ei mitään voi jos asiat matkan varrella muuttuu, mutta ainakin alussa näiden pitäisi toimia. Vaikka ei suhteen pääasia olisikaan niin tärkeä asia kuitenkin.

Todellakin menee. Aseksuaalit, vauvakuumeiset, epätoivoiset, seksuaalisesti estoiset, luontaisesti matalalibidoiset, huonoitsetuntoiset, uskonnollisesti alistetut... Todella moni seksitön liitto oli seksuaalisesti heikko alusta pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa te omaa hyvinvointianne korostavat, mitä mieltä olette siitä, kun nuorehko leski, jolla on alaikäisiä lapsia, aloittaa uuden suhteen nopeasti puolisonsa kuoleman jälkeen?

Öh, miksi tuosta pitäisi olla jotakin mieltä? Aika normaalilta kuulostaa minusta, että 2000-luvulla joku aloittaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen.

Mikä tämän esimerkin tarkoitus oli?

Kas kun ihmiset yleensä tuomitsevat sen, jos leski löytää nopeasti uuden kumppanin ja se vasta paha teko onkin, mikäli on lisäksi alaikäisiä lapsia.

Aijaa? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta. Miten se liittyy oman hyvinvoinnin korostamiseen?

Moni puolisonsa menettänyt kaipaa ymmärtävää ihmistä lähelleen ja hellyttäkin, mikä lisää omaa hyvinvointia, mutta se ei ole ulkopuolisten mielestä hyväksyttyä, vaan tuomittavaa. Voit lukea mitä tahansa keskusktelua aiheesta, niin suurin osa tuomitsee lesken uuden suhteen.