Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Minulla on aivan hirveästi niitä. Olen muutenkin ehdoton ja jääräpäinen ihminen.
Rahan- ja ajankäyttö sekä -hallinta.
Haluan, että mies haluaa minut ja minua tosi aktiivisesti.
Riittävän laaja ja monipuolinen seksuaalisuus ja siitä kiinnostuneena oleminen. Ei koko ajan eikä joka hetki, vaan enemmän se perusluonteessa oleva ydin ja keskinäinen kemia näissä hommissa.
Ei omaan tulotasoon ja muihin resursseihin suhteutettuna liian dominoivia harrastuksia taloudellisesti tai muutenkaan. (Paljon eläimiä, moottoripyörä, golf, himouskontohommat...)
Ei nuuskaa tai huumeita. Ei muitakaan päihteitä vähäistä enempiä määriä.
Hyvä henkilökohtainen hygienia.
Kohtuullinen vakavaraisuus ja yrittäjähenkisyys. Ei tarvitse kuitenkaan olla yrittäjä ammattistatukselta tai ”rikas”.
Epäeettinen tai rikollinen toiminta ei käy.
Häiritsevä lihavuus tai laihuus (näiden väliin oman määritelmäsi mukaan jää 80%ihmisistä, joten ei niin radikaali kuin miltä kuulostaa) ei herätä haluja.
Tyhmyys, kapea-alaisuus, näköslattomuus, mielikuvituksettomuus, lapsellisen tai muuten yksinkertainen huumori ovat ihan nou nou. Valehtelu toki myös.
Tässä vain niinkuin joitakin mainitakseni. Voisi herkästi ajatella, että yksin saan jäädä näillä reunaehdoilla, mutta olen löytänyt itselleni sopivan miehen, joka itseasiassa on ylittänyt kriteerini heittämällä. Nuuskasi, kun tutustuimme, mutta oli valmis luopumaan siitä. Sanoisin, että erittäin helposti rakastettava ihminen minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Toivottavasti teille ei tule lapsia jotka valvottaa, tai ette rupsahda fyysisesti, tai teille tule muuten vaikka parin vuoden uuvuttavaa työputkea.
"Laadukas" seksielämä...hrhh, standardit huippuunsa.
Olen saanut orgasmin keskimäärin kerran päivässä 13-vuotiaasta saakka. Täytyy aika heikko libido olla, jos työnteko saa seksihalut katoamaan. Mutta eiväthän ihmiset jaksa nykyisin panna, kun pitää ehtiä somettamaan ja pelata pleikkaa.
Orgasmin voi saada omin käsinkin. Ei siihen tarvitse toista ihmistä velvoittaa mukaan, jos tulee hetkellisesti hankalampia tilanteita elämään.
Siis ihmettelen, miten jollekulle voi ihan tavallinen työnteko aiheuttaa haluttomuutta. Minulla ei ole kaikista sairauksistani, masennuksesta ja ahdistuksesta huolimatta tullut mitään haluttomuusjaksoja koskaan.
Toki jotkut reagoivat stressiin frigidiydellä ja toisten haluihin sillä ei ole vaikutusta. Olen oppinut että ensin mainittujen kanssa ei kannata seurustella. Ja tuollainen 'orgasmin voi saada omin käsinkin"-asenne kyllä paljastaa, kumpaan sinä kuulut.
Oot halukas vaikka olis kummatkin kädet poikki, toinen jalka haudassa tai peräti sairasvuoteella koomassa :D Erikoinen seksuaalisuus kyllä, mutta selittäähän se toki paljon. Minulla ainakin stressitilanteessa pudotetaan pois ne asiat jotka eivät ole välttämättömiä siinä tilanteessa. Sä varmaan jäisit hässimään tulivuorenkin juurelle juuri ennen purkausta.
Siis miten vaikka käden murtuminen seksuaalisiin tarpeisiin vaikuttaa? Kyllä seksi on aina tärkeää ellei ihan akuutti hätätilanne ole päällä. Kerran päivässä ehtii melkein aina rakastelemaan. Paitsi tietysti jos kumppani ei viehätä tai seksi ei ole hyvää (ei yhteyden kokemusta, ei orgasmia jne.) Silloin ei varmaan ole kovin motivoitunut harrastamaan seksiä.
Ja sellaista kumppania ei tosiaan missään nimessä kannata ottaa, jolla stressi vähentää seksihaluja. Stressiä kun ei pääse elämässä mitenkään pakoon, vaan se on aivojen ominaisuus.
Jos haluaa suhteessa rakastella usein, pitää kumppanivalinta kohdistaa ihmiseen, jonka haluihin stressi ei vaikuta ainakaan negatiivisesti ja joka hakee seksistä lievitystä stressiin ja hyvää oloa kiireisen arjen keskelle.
Jos taas seksi ei kiinnosta, pitää ottaa kumppaniksi toinen samanlainen tai olla yksin. Muuten tulee paljon vaikeuksia ennen pitkää. Omat tarpeensa voi kieltää tiettyyn rajaan asti, ja sitten se raja ylittyy.
Olen polyamoristi (identiteetiltäni siis, riippumatta siitä onko mulla yhtään rakkaussuhdetta), ja siitä en pysty tekemään kompromisseja. Toivoisin, että ne joille se ei oikeasti käy, osaisivat myös olla tekemättä kompromisseja asiassa, ettemme turhaan satuttaisi toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Toivottavasti teille ei tule lapsia jotka valvottaa, tai ette rupsahda fyysisesti, tai teille tule muuten vaikka parin vuoden uuvuttavaa työputkea.
"Laadukas" seksielämä...hrhh, standardit huippuunsa.
Olen saanut orgasmin keskimäärin kerran päivässä 13-vuotiaasta saakka. Täytyy aika heikko libido olla, jos työnteko saa seksihalut katoamaan. Mutta eiväthän ihmiset jaksa nykyisin panna, kun pitää ehtiä somettamaan ja pelata pleikkaa.
Orgasmin voi saada omin käsinkin. Ei siihen tarvitse toista ihmistä velvoittaa mukaan, jos tulee hetkellisesti hankalampia tilanteita elämään.
Siis ihmettelen, miten jollekulle voi ihan tavallinen työnteko aiheuttaa haluttomuutta. Minulla ei ole kaikista sairauksistani, masennuksesta ja ahdistuksesta huolimatta tullut mitään haluttomuusjaksoja koskaan.
Toki jotkut reagoivat stressiin frigidiydellä ja toisten haluihin sillä ei ole vaikutusta. Olen oppinut että ensin mainittujen kanssa ei kannata seurustella. Ja tuollainen 'orgasmin voi saada omin käsinkin"-asenne kyllä paljastaa, kumpaan sinä kuulut.
Kuvaavaa, että tämän viestin äänet ovat miinuksella. Ei taida palstamammoille paljon seksi maittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ajankäyttö. Haluan harrastaa omia harrastuksiani enkä miehen ja haluan viettää kesä- ja talvilomani haluamallani tavalla toki huomioiden toisenkin. En myöskään estä toista tekemästä samoin.
En muuta heti yhteen, ja kotitöiden jakamisesta käydään keskustelu ennen tätä.
Lasten hankinnasta en tingi. Lapsettomuuden kohdatessakin on oltava valmis yrittämään esim luovutetuilla sukusoluilla tai adoptioda. Jos hankaluuksia ilmenee niin yksikin lapsi riittää. Toki, jos ei yrityksistä huolimatta onnistu niin se on hyväksyttävä. Puolison on kuitenkin oltava valmis yrittämään kaikin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tyry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4564565 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
trytry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.
Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.
Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.
Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.
Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.
Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.
Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.
Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.
Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.
Ja luuleeko joku olevansa täysin seksiin liitettyjen kulttuuristen näkökulmien ulottumattomissa?
Minä olen. Ainakaan en tietoisesti ota paineita tai vaikutteita mistään. Jos minuun vaikuttaa mielestäsi tiedostamattomasti jokin muukin kuin senhetkisen kumppanini ajatukset asiasta, niin kuulisin mielelläni mitä sellaiset asiat voisivat olla.
Väität siis, että jos olisit elänyt Rooman antiikissa, käsityksesi seksistä olisi silti samanlainen kuin nyt?
Jaa-a, aika teoreettisen heitit nyt. Tietenkään käsitykseni ei olisi siinä mielessä samanlainen, että esimerkiksi ehkäisy olisi aivan olematonta, joten kaikella seksillä olisi paljon isommat panokset. Mutta ei minua siinäkään ajassa kiinnostaisi muiden mielipiteet esimerkiksi seksin määrästä tai että minkälainen miehen seksuaalisuuden pitäisi olla, sitä kai tässä alunperin haettiin että meitä jotenkin ohjattaisiin ulkoapäin "muodin" mukaan. Jotkut ilmeisesti kokevat, että jos Iltasanomissa kerrotaan seksiasennoista niin se tarkoittaa että heitä jotenkin pakotetaan nyt niihin, sitä en ymmärrä.
Olet varmaan myös niitä ihmisiä, jotka kovaan ääneen toteavat, että minun ostopäätöksiini eivät muuten mainokset vaikuta niin mitenkään. Toisin sanoen täydellinen kohde vaikuttamiselle.
Kyllä, olen juurikin sellainen ihminen. Silloin harvoin kun ylipäänsä ostan jotain muuta kuin pakollisia elintarvikkeita, tiedän tarkalleen mitä haluan ja selvitän netistä tuotteelle parhaan tarjouksen. Mainoksilla on minulle korkeintaan informatiivinen arvo ja harvemmin niistä koskaan paljastuu jotain sellaista tuotetta, jonka olemassaolosta en jo tietäisi. Heräteostoksia en harrasta.
Tietysti joku voi uskoa, että mainokset vaikuttavat alitajuisesti, mutta siinä tapauksessa sinkkumiehetkin ostelisivat tampoonipakkauksia ihan huomaamattaan. Minulle ei ainakaan ole sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas seksielämä. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Toivottavasti teille ei tule lapsia jotka valvottaa, tai ette rupsahda fyysisesti, tai teille tule muuten vaikka parin vuoden uuvuttavaa työputkea.
"Laadukas" seksielämä...hrhh, standardit huippuunsa.
Valintakysymys. Mikään noista ei estä järjestämästä aikaa ja mahdollisuuksia laadukkaalle seksille jos halua on. Lapset hoitoon, ja ei kai laadukas seksi vaadi täydellistä vartaloa? Varsin erikoinen käsitys :)
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tyry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4564565 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
trytry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.
Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.
Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.
Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.
Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.
Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.
Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.
Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.
Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.
Ja luuleeko joku olevansa täysin seksiin liitettyjen kulttuuristen näkökulmien ulottumattomissa?
Minä olen. Ainakaan en tietoisesti ota paineita tai vaikutteita mistään. Jos minuun vaikuttaa mielestäsi tiedostamattomasti jokin muukin kuin senhetkisen kumppanini ajatukset asiasta, niin kuulisin mielelläni mitä sellaiset asiat voisivat olla.
Väität siis, että jos olisit elänyt Rooman antiikissa, käsityksesi seksistä olisi silti samanlainen kuin nyt?
Jaa-a, aika teoreettisen heitit nyt. Tietenkään käsitykseni ei olisi siinä mielessä samanlainen, että esimerkiksi ehkäisy olisi aivan olematonta, joten kaikella seksillä olisi paljon isommat panokset. Mutta ei minua siinäkään ajassa kiinnostaisi muiden mielipiteet esimerkiksi seksin määrästä tai että minkälainen miehen seksuaalisuuden pitäisi olla, sitä kai tässä alunperin haettiin että meitä jotenkin ohjattaisiin ulkoapäin "muodin" mukaan. Jotkut ilmeisesti kokevat, että jos Iltasanomissa kerrotaan seksiasennoista niin se tarkoittaa että heitä jotenkin pakotetaan nyt niihin, sitä en ymmärrä.
Olen siis se, joka alunperin kysyi sinulta asiasta.
Uskon, että jokaisen olisi syytä tiedostaa itsessä se puoli, että on altis sosiaalisille vaikutteille. Kun sen tiedostaa, näitä vaikutteita omaan toimintaan pystyy paremmmin ja luotettavammin säätelemään ja reflektoimaan.
Tämä alttius vaikutteille on meissä jokaisessa. Se on lähtökohta ihmissuhteille, ryhmässä ja yhteisössä toimimiselle sekä erilaisten kulttuurien muotoutumiselle. Olemme ensisijaisesti sosiaalisia eläimiä, jolloin samankaltainen toiminta muiden jäsenten kanssa edistää selviytymistä ja suojelee meitä. Ihan jokainen meistä on osittain ympäristönsä muovaama yksilö. Siksi en usko, että antiikin Roomassa olisit voinut elää siten, ettei aikalaisten käsitykset seksistä olisi muokanneet omaa seksielämääsi.
Jos olen altis vaikutteille, niin silloinhan toki tiedostan asian. Jos vaikutteet taas ovat tiedostamattomia, silloin en voi niitä tiedostaa. Joten sillä tiedolla mitä minulla on, sanon että minuun ei vaikuta yhteiskunnan seksikäsitykset. Ainoa, mikä edes liippaa siihen suuntaan on ehkä se, että toki nuorena miehenä koin että seksiä täytyy päästä kokeilemaan, kuten muitakin asioita. Muuten jäisin paitsi jostakin tärkeästä ja keskeisestä kokemuksesta elämässä. Senkin näen enemmän biologisena ja henkilökohtaisena tarpeena, kuin yhteiskunnallisena vaikutuksena. Voi olla että miehenä on helpompaa, en osaa sanoa minkälaista se on naiselle ja ovatko kaksoisstandardit todellisia. Itse en sellaisia standardeja pidä, vaan pidän jokaista yksilönä ja jokaisen seksuaalisuutta erilaisena.
Ehkä tähän vaikuttaa se, kuinka paljon yksilö ylipäänsä kokee olevansa sosiaalisesta ympäristöstään riippuvainen. Minä olen hyvin itsellinen ja jopa erakoitumiseen taipuvainen. Voi mennä viikkoja ilman mitään ihmiskontaktia eikä tunnu missään. Todellisia ystäviä ei ole ollut elämässä kuin yksi, en ole kokenut tarvetta enemmälle ja ystävyyttä pinnallisempia ihmissuhteita en jaksa pitää yllä. Sosiaalisessa mediassa en ole aktiivinen jne. (mitä nyt tänne kirjoittelen anonyyminä).
Mutta olen edelleen avoin sille, että on jotakin vaikutetta jota en ole huomioinut. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
6756 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.
Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.
Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.
Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.
Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.
Mikä on tämä kauhea tarve niillä joille seksi on suhteen ainoa mittari mennä henkilökohtaisuuksiin toista vastaan? Huono itsetunto siitä että tietää ettei oikeasti tunne kumppaniaan kohtaan mitään muuta kuin tarpeen täyttää oma kiintiöseksi? Mikäs siinä jos se sinulle on ainoa asia miksi olla suhteessa. Jää vain kysymys miksi sitten suhteessa ikinä olisit kun voit tarpeesi täyttää muuten.
Jaa, kun minusta näyttää että nimenomaan te seksinkarsastajat olette aina niitä jotka hyökkäätte meidän muiden kimppuun arvostelemaan. Kyllähän sekin jostain teidän epävarmuudestanne kertoo.
Onko täällä joku karsastanut seksiä? Joku tuolla oli haukuttu munkikisi siksi ettei jättäisi puolisoaan seksin takia. Ei taida näille joille seksitä ei tehdä komprommiseja mennä päähän ettei kaikki jotka pitävät seksistä laita sitä muiden parisuhteessa olevien asioiden edelle.
No jos meille sanotaan, että me emme muuta halua kuin hinkuttaa kusivehkeitämme yhteen, niin ei tuollainen anna kovin seksistä nauttivaa kuvaa ihmisestä. Pikemminkin jonkinlainen kompleksi vaikuttaa olevan seksuaalisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus.
Se, että mies sietää mun tupakointia ja mielellään tupakoi itsekin.
Tykkään viinistä, ei ei raivoraitista (joskaan ei juoppoakaan, juon max 2 pulloa viiniä viikossa)
Eläin/koirarakkaus (koira on osa mun "pakettia").
Suvaitsevaisuus (ei r*sisteja)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
Jos mieheni sairastuisi tai loukkantuisi vakavasti, minulle ei tulisi mieleenkään jättää häntä, koska rakastan häntä. Tuo asia on ainakin itselleni itsestäänselvyys.
Minulle ei taas tulisi mieleenkään olettaa, että toinen jäisi omaishoitajaksi minulle, jos en enää kykene osallistumaan sellaiseen parisuhteeseen, joka meillä oli. Yhtä lailla täysi itsestäänselvyys, että jos ei pysty toisen tarpeisiin vastaamaan, eikä tilanteessa ole odotettavissa muutosta, ainoa reilu ratkaisu on päättää suhde.
Kuulostaa järkyttävältä. Olen pitänyt itseäni tylynä ja kylmänä ihmisenä, mutta ei tullut mieleenikään jättää miestäni, kun hän sairastui syöpään. Kuljin koko tuskallisen matkan tiiviisti rinnalla loppuun asti. Samoin olisi mieheni hoitanut minut hautaan asti, jos minä olisin sairastunut ennen häntä.
Olitko onneton ja kärsikö hyvinvointisi ollessasi omaishoitaja? Se on se oleellinen tieto.
Mitä nyt luulet, kärsiikö siinä, kun joutuu pyörittämään lapsiperhen arkea miehen sairastaessa vakavasti? Omaishoitaminen on valtavan raskasta. Siinä joutuu pistämään oman elämänsä syrjään ja kaikki pyörii sairaan ehdoilla. Omaishoitajan on pakko elää enemmän sairaan elämää kuin omaa elämäänsä.
En tunne ainuttakaan omaishoitajaa, joka ei jollaan tavalla koe noin.
Minä en olisi hoidettavana niin itsekäs, että pistäisin vaimon ja lapset tuollaiseen tilanteeseen vuosikausiksi. Haluaisin hänelle ja lapsille jotain parempaa. Aionkin pitää huolen siitä, että minun vaippojani ei tarvitse kenekään vaihtaa, oli omaishoitaja tai sitten lähihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näistä "seksiä on oltava ja ketään en hoida" -mielipiteistä tulee väistämättä mieleen tilanne, missä itseä kohtaa jokin odottamaton terveyden romuttava asia, vaikkapa vakava onnettumuus, ja se kumppani vierellä vilkaisee lopputulemaa, kohauttaa olkiaan ja toteaa että suhde oli nyt sitten tässä kun ethän sinä tuosta tule vuosikausiin olemaan panokunnossa ja hoivatakin pitäisi, ja häipyisi sitten etsimään sitä seuraavaa tervettä ja seksinhaluista partneria. Eli juuri silloin kun on maassa ja tarvitsisi tukea tämä ns. kumppani vielä tuuppaisi hieman alaspäin ja poistuisi takavasemmalle.
Toki seksi on tärkeä osa parisuhdetta eikä omaa terveyttään pidä romuttaa toista hoivaamalla, ja jos ongelmat pitkittyvät ja oma jaksaminen rupeaa loppumaan niin toki suhteen jatkamista on syytä harkita uudelleen, mutta tuollainen julistus antaa kyllä melko hedonistisen ja tunnekylmän kuvan sen sanojasta.
En kyllä itse haluaisi tilanteeseen, jossa olisi koko ajan tiedossa että suhde on olemassa ainoastaan niin kauan kun menee hyvin. Mielummin sitten yksin niin tietää ettei ainakaan tule hylätyksi juuri sillä vaikeimmalla hetkellä.
Äiti voi hylätä lapsen. Itsenäinen aikuinen ei voi hylätä toista itsenäistä aikuista. Parisuhteen voi kyllä päättää, mutta jos on tilanteessa, jossa on oikeasti kysymys hylkäämisestä, kyseessä ei ole tasavertainen parisuhde vaan jotakin aivan muuta.
Se eroavaisuus kahden leirin välillä on varmaan siinä, että me tiedämme kyllä pärjäävämme hyvin sinkkunakin, joten eroaminen ei millään tavalla pelota. Parisuhteen tulee mielestäni jatkua niin kauan kuin se lisää molempien onnellisuutta ja hyvinvointia eikä yhtään pidempään. Parisuhde ei ole mikään elämän peruskallio jota ilman murenee vaan mukava ja antoisa lisä elämään.
Itse en haluaisi suhteeseen, jossa toinen odottaisi minun uhraa an hyvinvointini, onnellisuuteni, terveyteni, itsemääräämisoikeuteni tai muun keskeisen arvon parisuhteen jatkumisen vuoksi. Sellainen on minusta väärin ja tunnekylmää.
Näin. Sen voisi tiivistää vaikka niin, että jos toinen ei ole onnellinen niin en ole itsekään. Minusta se on jalompi periaate kuin se, että odotan toisen uhraavan kaiken minun eteeni oman elämänsä kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näistä "seksiä on oltava ja ketään en hoida" -mielipiteistä tulee väistämättä mieleen tilanne, missä itseä kohtaa jokin odottamaton terveyden romuttava asia, vaikkapa vakava onnettumuus, ja se kumppani vierellä vilkaisee lopputulemaa, kohauttaa olkiaan ja toteaa että suhde oli nyt sitten tässä kun ethän sinä tuosta tule vuosikausiin olemaan panokunnossa ja hoivatakin pitäisi, ja häipyisi sitten etsimään sitä seuraavaa tervettä ja seksinhaluista partneria. Eli juuri silloin kun on maassa ja tarvitsisi tukea tämä ns. kumppani vielä tuuppaisi hieman alaspäin ja poistuisi takavasemmalle.
Toki seksi on tärkeä osa parisuhdetta eikä omaa terveyttään pidä romuttaa toista hoivaamalla, ja jos ongelmat pitkittyvät ja oma jaksaminen rupeaa loppumaan niin toki suhteen jatkamista on syytä harkita uudelleen, mutta tuollainen julistus antaa kyllä melko hedonistisen ja tunnekylmän kuvan sen sanojasta.
En kyllä itse haluaisi tilanteeseen, jossa olisi koko ajan tiedossa että suhde on olemassa ainoastaan niin kauan kun menee hyvin. Mielummin sitten yksin niin tietää ettei ainakaan tule hylätyksi juuri sillä vaikeimmalla hetkellä.
Äiti voi hylätä lapsen. Itsenäinen aikuinen ei voi hylätä toista itsenäistä aikuista. Parisuhteen voi kyllä päättää, mutta jos on tilanteessa, jossa on oikeasti kysymys hylkäämisestä, kyseessä ei ole tasavertainen parisuhde vaan jotakin aivan muuta.
Se eroavaisuus kahden leirin välillä on varmaan siinä, että me tiedämme kyllä pärjäävämme hyvin sinkkunakin, joten eroaminen ei millään tavalla pelota. Parisuhteen tulee mielestäni jatkua niin kauan kuin se lisää molempien onnellisuutta ja hyvinvointia eikä yhtään pidempään. Parisuhde ei ole mikään elämän peruskallio jota ilman murenee vaan mukava ja antoisa lisä elämään.
Itse en haluaisi suhteeseen, jossa toinen odottaisi minun uhraa an hyvinvointini, onnellisuuteni, terveyteni, itsemääräämisoikeuteni tai muun keskeisen arvon parisuhteen jatkumisen vuoksi. Sellainen on minusta väärin ja tunnekylmää.
Mistä oikein tulee se kuvitelma, etten pärjäisi sinkkuna? Vai onko tämä nyt se ainoa argumentti millä pitää pönkittää sitä ajatusta että on jotenkin normaalia kohdella ihmistä kuin kulutushyödykettä jonka voi heittää pois heti kun se lakkaa olemasta kiva - että ainoa syy miksi kaikki eivät niin tee on se että yksinäisyys pelottaa?
Kuten jo sanoin, olen mielummin yksin kuin henkilön kanssa jonka tietää jättävän juuri silloin kun tukea tarvitsisi.
Toivon vain että sinunkaltaisesi ihmiset tekevät tämän todella selväksi uutta parisuhdetta aloitellessanne, esim. sanomalla suoraan vaikkapa: "Jos ikinä sairastut vakavasti tai joudut vakavaan onnettomuuteen jätän sinut välittömästi."
Miksi tässä pitää olla niin mustavalkoinen? Eihän tässä siitä ole kyse, että mitään pahaa ei saisi tapahtua. Kyse on siitä, että sitten kun kaikki on yritetty ja voimat käytetty loppuun, minusta toisella on lupa vielä pelastaa oman elämänsä rippeet mieluummin kuin pistää kaikki menemään minun vuokseni. Moni kriisi selviää, moni syöpä paranee ja niin edelleen, mutta tulee myös tilanteita joissa ei ole toivoa eikä järkeä eikä voimia. Kuinka monta tunnekylmää tai muuten helvetillistä vuotta on tarpeeksi? 2? 5? 20?
Jos esimerkiksi omaishoitajasta itsestään tuntuu siltä, että toisen jättäminen vieraan hoidettavaksi on suurempi paha kuin itsensä uhraaminen hoidettavalle, niin sittenhän se on ihan oikein. Mutta että hoidettava itse odottaisi sellaista itsestäänselvyytenä? Minusta se ei ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on ihan kirkas arvovalinta: sinun mielestäsi parisuhteen jatkuminen on tärkeämpää kuin yksilöiden hyvinvointi
Aika usein parisuhde katkeaa siksi, että alunperinkään sitä ei ole rakennettu kestämään, ja siksi, että suhteessa helpoimpana ratkaisuna nähdään ero eikä ongelmien selvittely.
Akateemisten parisuhteet kestävät muiden suhteita paremmin. Akateemisten uskovien suhteet kestävät erinomaisesti.
Miksikö? Siksi, että kun on älyä ja sivistystä, on myös kykyä valita puolisonsa viisaasti ja ratkaista eteen tulevat ongelmat perustellen, rakentavasti ja pitkäjänteisesti.
Hyvin monen avioeron taustalla on yksinkertaisesti tyhmyys tai katteettomat lupaukset.
On myös tarvetta pitää kulisseja pystyssä joko sosioekonomisista tai uskonnollisista syistä johtuen ja se on kaikkein pahinta saastaa siellä kulissien takana. Tai lapsellinen ajatus siitä, että ylipäänsä pystyisi lupaamaan kumppanille loppuelämäänsä kaikenkattavasti kaikesta riippumatta ja sitten tuossa lupauksessa pysyminen itsepäisesti joko jommankumman tai jopa molempien kustannuksella.
Yleensä onnellisilla pariskunnilla ei ole tarvetta puolustella mitään lupauksia ja sopimuksia kovin kiivaasti, ne ovat niitä pareja joilla asiat ovat päin persettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin etten ole valmis tekemään kompromisseja oikein missään. Nykyinen parisuhde on niin kaikin puolin hyvä ja helppo, että mieluummin olisin varmaan yksin kuin ottaisin yhtään missään suhteessa huonomman.
Sama täällä. En ylipäätään ymmärrä ihmisiä, joiden parisuhdekäsityksissä korostuvat kompromissit, vaikeudet, vastoinkäymiset, uhrautuminen ja niin edelleen. Minun kokemukseni pitkistä parisuhteita on, että ne ovat helppoja, hauskoja ja tavattoman antoisia.
Minäkin olen tullut elämänkokemuksellani tähän johtopäätökseen. Jos suhde tuntuu jatkuvasti työltä, olet väärän ihmisen kanssa tai aikanne on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalisella kylmyydellä ja läheisyyden puutteella ei ole mitään sijaa minun suhteissani. Hyvä kuitenkin, jos sinulle tuo toimii.
Kyllä se toimii hyvin monille. Kun vuosia rakentaa yhteistä elämää, vaikka on vaikeaa, niin siitä saa palkinnoksi syvän ja tyydyttävän suhteen, jossa on ainutlaatuinen jakamisen ja yhteisen elämän kokemus.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka jättävät kaikkein suurimman palkinnon poimimatta vain siksi, että he eivät siedä joitain vuosia kestäviä kriisejä.
Kuinka monta vuotta kriisiä on liikaa? Eikö mikään määrä? Kuinka iso osa rajallisesta elämänkaaresta pitää jaksaa olla kriisisessä suhteessa, ennen kuin se lakkaa olemasta sen arvoista?
Riippuu kai, kysytäänkö kriisin pääsyylliseltä vai siltä toiselta.
4564563 kirjoitti:
Kuinka monta vuotta kriisiä on liikaa?
Elämään mahtuu ehkä kaksi, enintään kolme, syvää ja täysivaltaista ihastumista. Jos jättää vakiintuneen parisuhteen, niin siitä toipumiseen menee useampi vuosi. Sen jälkeen sitten voi ruveta odottelemaan uutta ihastusta, johon voi kulua reilusti yli kymmenen vuotta tai jota ei välttämättä tule enää koskaan.
Lisäksi jokainen ero heikentää seuraavan suhteen tunteita. Nuorena uskaltaa heittäytyä kokonaisvaltaisesti, mutta mitä useampi epäonnistuminen ihmissuhteissa tulee, niin sitä enemmän ihminen alkaa varmistella ja laskelmoida ja varoo menemästä täysillä mukaan.
Tunnen niin paljon omaishoitajia ja itsekin hoitaisin epäilemättä omaisiani, että tuo sun 80% taitaa olla skeidaa.