Ninalla ja Pasilla on 11 lasta, maitoon menee viikossa 250 euroa
"– Meillä on 11 rakkauden hedelmää. Kaikki ovat ihan ikiomia ja biologisia, Nina-äiti kuvailee.
Se on pieni ihme. Ninan ei pitänyt rakenteellisen vian vuoksi edes saada lapsia. Esikoinen ilmoitti kuitenkin tulostaan, kun pari oli tuntenut toisensa vain viisi viikkoa. Etenkin Nina toivoisi vielä lisääkin lapsia: joko kaksoset tai suoraan neloset.
– Se nähdään sitten, mitä tulee, jos tulee, Pasi toppuuttelee.
Aviopari on sitoutunut suurperhearkeen. Sen eteen on jouduttu tekemään myönnytyksiä. Rahat eivät riitä kaikkeen.
– Meillä menee 250 euroa kuukaudessa pelkästään juomamaitoon. Ruuantekomaidot ovat asia erikseen, Nina laskeskelee.
Litroissa laskettuna maitoa kuluu viikossa 80. Wc-paperia käytetään 24 rullaa. Seitsemän vuorokauden aikana taloudessa pestään 25 koneellista pyykkiä.
– Olemme joutuneet tinkimään paljosta. Nuorina meillä oli hyvät työt, asuimme pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa ja molemmilla oli autot alla, hän muistelee ilman katkeruuden häivääkään.
Nina painottaa, että esimerkiksi uskonto ei heidän perheensä kohdalla määrittele lasten lukumäärää. Kyse on puhtaasta halusta.
– Olen halunnut ison perheen ympärilleni, ettei minun tarvitse kokea yksinäistä hetkeä, pienestä suvusta tuleva Nina taustoittaa."
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/e821f727-6019-46ff-95d3-a695e22…
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vesi aika kova juttu janojuomana?
Maidon määrää ihmettelin minäkin. Paremmin imeytyvää kalsiumia saa monista muistakin elintarvikkeista.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla lapsilla on ihan normaaleja nimiä, Emma, Onni, Samu jne, miksi nuorimpia on rangaistu noilla hupinimillä?
Eihän tuo määräkään ole normaalijärkisen hommaa. Kertoo vanhempien järjen tasosta kun lauman kasvaessa nimetkin alkavat olla sekopäisempiä
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla lapsilla on ihan normaaleja nimiä, Emma, Onni, Samu jne, miksi nuorimpia on rangaistu noilla hupinimillä?
Nimen perusteella valitettavasti joutuu helposti kiusatuksi. Kai se erikoinen nimi voisi olla toinen nimi josvoisi pakka keksiä joku "spesiaali".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten täällä ollaan vihaisia / katkeria kun jotkut jaksavat ja haluavat tehdä useamman lapsen. Moni teistä ei kykene kasvattamaan niistä kahdestakaan kunnon kansalaisia. Suurperheessä on varmasti tiukemmat säännöt joka asiassa. Oppivat jakamaan vähästään, odottamaan, kasvattavat toinen toisiaan ym. paljon muuta positiivista.
Se että eivät saa kaikkea haluamaansa tavaraa, huomiota ym. ei varmasti ole negatiivista. Hyvä kun jotkut tekevät niitä veronmaksajia, niitä meinaan tarvitaan, kun nykyisin on runsaasti näitä veloja, jotka ovat vain ja ainoastaan kiinnostuneita omasta itsestään.
Tutkimusten mukaan useamman sisaruksen kanssa kasvaneista tulee itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. Syyon yksinkertaisesti siinä, että kun lapsuudessa kaikki jaetaan, eikä mikään ole omaa, pidetään kynsin ja hampain kiinni siitä mikö lopulta on omaa.
Ai minkähän tutkimuksen? Kyllä tutkimusten mukaan ainoat lapset ovat juuri niitä itsekkäimpiä ja ärsyttävimpiä ihmisiä. Ainoiden lasten vanhempien ja isovanhempien antaman huomion uskotaan olevan merkittävänä syynä siihen, että kanssakäyminen muiden kanssa hankaloituu ja empatiakykyä on vähemmän sekä itsekkyyttä enemmän näillä ainoilla lapsilla.
Herranen aika! Olen ainoa lapsi ja koko elämäni olen asettanut aina muut etusijalle ja tehnyt kaikkeni perheeni eteen. Nyt vanhempana voin jo ajatella itseänikin. Mikään marttyyri en ole vaan tein tuon kaiken rakkaudesta mieheeni ja lapsiini. Autoin myös paljon kanssaihmisiäni. Ja kyllä, kaipasin lapsena sisaruksia.
Itse tulen suurperheestä. Puolisoni on ainoa lapsi ja hän on meistä se kiltimpi, sovittelevampi, miellyttävämpi. Minulla on koko ajan kilpailuhenki päällä ja kyynärpäätaktiikka käynnissä. Mitään resursseja ei minuun ehtineet vanhempani käyttää.. mieheni on saanut huomiota ja opastusta senkin edestä.
Minä olen ainut lapsi, kiltti ja epäitsekäs, muut huomioiva, jaan omastani, katson aina että muut saavat riittävästi ja annan vaikka paidan päältäni. Raha ei ole tärkeää. Ei tarvinnut kotona taistella ruuasta, tavaroista, huomiosta. Sain harrastaa ja kaikki hankittiin mitä tarvitsin. Sain huomiota liiaksikin, olin vanhempieni silmäterä. Matkusteltiin paljon. Ei tarvinnut tehdä kotitöitä. Sutettiin kaikessa ja myös rahallisesti. Ainoa mitä vaadittiin oli hyvä koulumenestys. Kaipasin kovasti sisarusta ja harmittaa vieläkin, ettei minulla sellaista ole.
Mieheni kasvoi viiden lapsen perheessä. Hän joutui tappelemaan kaikesta, kaikesta oli puutetta, ruuasta tuli riitaa, ei ollut varaa harrastaa. Jos jotain halusi oli rahat tienattava itse. Vanhemmilla ei ollut aikaa. Puute ja sisarusten kanssa tappelu näkyy käytöksessä. Hän puhuu lapsuudestaan katkeraan sävyyn, mihinkään ei ollut varaa. Hän on meistä itsekkäämpi, noin kauniisti sanottuna osaa ottaa omansa ja enemmänkin. Jopa häikäilemättömästi. Nykyään on hänellä hyvät välit sisaruksiinsa ja sitä kadehdin.
Nämähän turvaavat sen, että suomalaiset ei katoa.
Ansaitsevat palkinnon tuosta uurastuksesta.
Mieheni kasvoi viiden lapsen perheessä. Hän joutui tappelemaan kaikesta, kaikesta oli puutetta, ruuasta tuli riitaa, ei ollut varaa harrastaa. Jos jotain halusi oli rahat tienattava itse. Vanhemmilla ei ollut aikaa. Puute ja sisarusten kanssa tappelu näkyy käytöksessä. Hän puhuu lapsuudestaan katkeraan sävyyn, mihinkään ei ollut varaa. Hän on meistä itsekkäämpi, noin kauniisti sanottuna osaa ottaa omansa ja enemmänkin. Jopa häikäilemättömästi. Nykyään on hänellä hyvät välit sisaruksiinsa ja sitä kadehdin.[/quote]
Tuohan riippuu ihan perheestä, ei voi mitenkään yleistää. OLin ainoa lapsi, ja minulla oli juuri tuollaista, mihinkään ei ollut varaa. Sain viikkorahaa nykyrahassa noin 1,50 euroa, ja siitä jouduin säästämään, jos halusin elokuviin, ostaa jotain meikkejä, mennä kahvilaan jne.
Itselläni taas on suurperhe. Mistään meillä ei ole lapset joutuneet tinkimään, ei ajasta, ei ruoasta tai harrastuksista. Meillä säästetään sitten vanhemmista. Emme käy baareissa, emme juurikaan ostele mitään, meillä on vain ilmaisia harrastuksia, emme syö ravintoloissa jne, vaan satsaamme lapsiin.
vastasin äsken, ja kommentissani oli siis lainaus, en tiedä, miksi se ei näy selvästi
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kasvoi viiden lapsen perheessä. Hän joutui tappelemaan kaikesta, kaikesta oli puutetta, ruuasta tuli riitaa, ei ollut varaa harrastaa. Jos jotain halusi oli rahat tienattava itse. Vanhemmilla ei ollut aikaa. Puute ja sisarusten kanssa tappelu näkyy käytöksessä. Hän puhuu lapsuudestaan katkeraan sävyyn, mihinkään ei ollut varaa. Hän on meistä itsekkäämpi, noin kauniisti sanottuna osaa ottaa omansa ja enemmänkin. Jopa häikäilemättömästi. Nykyään on hänellä hyvät välit sisaruksiinsa ja sitä kadehdin.
Tuohan riippuu ihan perheestä, ei voi mitenkään yleistää. OLin ainoa lapsi, ja minulla oli juuri tuollaista, mihinkään ei ollut varaa. Sain viikkorahaa nykyrahassa noin 1,50 euroa, ja siitä jouduin säästämään, jos halusin elokuviin, ostaa jotain meikkejä, mennä kahvilaan jne.
Itselläni taas on suurperhe. Mistään meillä ei ole lapset joutuneet tinkimään, ei ajasta, ei ruoasta tai harrastuksista. Meillä säästetään sitten vanhemmista. Emme käy baareissa, emme juurikaan ostele mitään, meillä on vain ilmaisia harrastuksia, emme syö ravintoloissa jne, vaan satsaamme lapsiin.
Ei millään pahalla, mutta sähän et voi tietää miten sun lapset oikeasti voi? Mä kasvoin suurperheessä ja mun vanhemmat oli siinä uskossa (kai edelleen) että tekivät kaiken lapsien ehdoilla ja lasten takia.
Sitä maanpäällistä h e l v e t tiä missä joudun kasvamaan en toivo edes pahimmalle vihamiehelleni.
Suurperhe meilläkin, mutta jopa meidän teinit sanovat, että eivät halua koskaan muuttaa kotoa. Toki mieli varmasti muuttuu. Kaikki kolme teiniä tykkäävät nyt olla kotona, eivät hillu kaupungilla.
En anna isompien kasvattaa pienempiä. Harvoin edes annan ulos ottaa mukaan pienempää, vaikka pyytävät, mutta päästän suunnilleen samanikäisiä keskenään puistoon.
Lasten harrastuksissa ollaan mukana ja vastuutehtävissä. En usko, että haluaisivat meistä enempää irti.
Onhan elämä täysin erilaista kuin perheessä, jossa yksi lapsi. Juhlapyhät, synttärit ym ovat varsinainen show mutta kaikki innoissaan mukana.
Koulussa ovat pärjääviä, empaattisia. Luulen, että masennusta ei kenellekään voisi edes tulla, kun elävät enemmän yhteisönä kuin yksilöinä. Saa nähdä miten osaavat sitten itsenäistä elämää jatkaa. Osa tietääkin, että haluaa elää aikuisena rauhallisemmin kuin nyt, osa taas haaveilee isosta perheestä.
Emme yritä olla ainoina aikuisina lasten elämässä, lapsilla isovanhemmat käyvät jokaisen synttäreillä ja muutenkin, että tosiaan ei vaan ristiäisissä... Kummit ja meidät ystävät käyvät myös kylässä ja me heillä. Valmentajat ym ohjaajat tärkeitä oheiskasvattajia.
Lomia saavat, lähinnä kotimaassa ja naapurimaissa, matkustamme pienillä kokoonpanoilla. Jokainen vuorollaan, kotona isovanhemmat hoitamassa muita. Onneksi nauttivat retkeilystä.
En kuvittele, että lapsilla olisi läheskään täydellinen lapsuus meillä, mutta uskon, että hyviä aikuisia heistä tulee. Ja meille ja toisilleen läheisiä.
Moni ei varmaan edes tunne suurperheitä, ja mielikuvana vain väsynyt lestadiolaisäiti. Me taas ei tunneta ketään lestadiolaista perhettä, mutta muutama iloinen suurperhe onneksi sattunut vanhoihin ystäviin :). Jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Pinkki Pippuriina? Kirsikka? Nuppuliina?
Jo on nimet!
Pinkki Ampuja? Kisu Ampuja?
Ja dokumentti on lisäksi yli vuoden vanha
Meillä oli kotona 5 lasta. Koskaan ei saanut vanhempien huomiota ja lisäksi meitä haukuttiin tyyliin hyvähän se muilla kun on vaikka vain kaksi lasta ja että me ollaan kaikki synnytty per se edellä. Oikeasti pää edellä kaikki. Oli arvoton ja turvaton olo. Ulospäin olimme kohtuu siisteissä vaatteissa. Harrastaa ei saanut kuin ilmaisia juttuja. Olin arka ja säikky.
Vasta aikuisena tajusin että en ole syypää omaan syntymääni vaan se on ollut vanhempien tietoinen päätös. Harmittaa moni asia lapsuudessa. Olen vieläkin epävarma ja tuntuu etten ansaitse samaa kuin muut.
Omien eli kahden lapsen kanssa olen tehnyt kaiken toisin kuin omat vanhempani
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten täällä ollaan vihaisia / katkeria kun jotkut jaksavat ja haluavat tehdä useamman lapsen. Moni teistä ei kykene kasvattamaan niistä kahdestakaan kunnon kansalaisia. Suurperheessä on varmasti tiukemmat säännöt joka asiassa. Oppivat jakamaan vähästään, odottamaan, kasvattavat toinen toisiaan ym. paljon muuta positiivista.
Se että eivät saa kaikkea haluamaansa tavaraa, huomiota ym. ei varmasti ole negatiivista. Hyvä kun jotkut tekevät niitä veronmaksajia, niitä meinaan tarvitaan, kun nykyisin on runsaasti näitä veloja, jotka ovat vain ja ainoastaan kiinnostuneita omasta itsestään.
Oletko oikeasti koskaan ollut tekemisissä suurperheen kanssa? Itse kasvoin sellaisessa, olen kahdeksasta vanhin. Meistä kukaan ei todellakaan jaa yhtään mitään. Nyt kun olemme kaikki aikuisia ja meillä viimein on jotain omaa niin siitä pidetään kiinni. Kellään meistä ei ole lapsia, nuorin meistä 22. Kukaan meistä ei halua lapsia. Kukaan meistä ei halua elää lapsiperhe-elämää enää koskaan. Juuri noiden mainitsemiesi syiden takia.
Lapsilisillä maksetaan asuntolainaa ja lapset ruokitaan ruoka-avusta haetulla ravinnolla?
Kymmenestä lapsesta saa lapsilisää yli 1500 euroa.
Olen ainoa lapsi ja muistan edelleen elävästi sen hämmennyksen kun menin vauva-ajan jälkeen 7-8-vuotiaana ensimmäistä kertaa erään serkun monilapsiseen perheeseen. (heitä oli seitsemän) Meille tarjottiin jäätelöä ja kun perheen äiti nosti paketin pöytään, lapset olivat VIIVOTTIMEN kanssa mittaamassa että kaikki saavat millilleen samankokoisen palan ja vahtivat haukan katseella että kukaan ei leikkaa vinoon. Silloin vähän huvitti, mutta myöhemmin tajusin että jos ei sellaisessa laumassa pitänyt puoliaan, jäi armotta ilman.
Itse en jaksa uskoa, että noilla viivottimilla mittaamisella on tekemistä suurperheyden kanssa. Yhdellä ystävälläni on kaksi lasta, jotka ovat aina mitanneet viivottimella kaiken, ja jokainen vanhemman kahdenkeskinen minuuttikin on suurinpiirtein kirjattu ylös ja kaikesta on koko ajan tapeltu huutaen, että toinen sai enemmän.
Itselläni on monta lasta, joista osa on jo pitkään ollut aikuisia. Eivät he kyllä myöskään ole joutuneet mitään erityistä jakamaan. Huoneista on joskus ollut kiistaa, kun kaikille ei riittänyt yhtä isoja omia huoneita. Koska olen monta lasta halunnut, olen tietoisesti pitänyt kiinni siitä ajatuksesta, että eivät pääsisi koskaan sanomaan, että ovat joutuneet jostain luopumaan tai jäämään paitsi sisarustensa vuoksi. Ja se on näin jälkeenpäin johtanut ajatellen johtanut siihen, että hiukan vähemmänkin olisi voinut antaa rahallisesti, ajasta nyt ei tietenkään kannata koskaan tinkiä.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään suurin pohtimisen aihe tässä tapauksessa on maidon juominen. 😁
En vain voi käsittää joidenkin ajatuksenjuoksua ja takertumista johonkin yksityiskohtaan.
Maitoa menee paljon, ok. Se on heidän asiansa.
Jotkut juovat vähemmän tai ei ollenkaan, ok.
Koska maidon suuri kulutus voi kertoa siitä, ettei ruokaa yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Maha täytetään maidolla. Eräs itselle tärkeä ihminen on ollut töissä kunnalla kodinhoitajana lestadiolaisalueella. Toisin kuin ehkä tämän palstan perusteella voi kuvitella, siellä on ulkopuoliselle avulle usein tarvetta. Naisten kehoja kun ei ole noin niinkuin yleisesti tehty kestämään 10-12 loppuun asti vietyä raskautta, eivätkä esim. kohdun repeämät jossain vaiheessa ole ollenkaan harvinaisia tiheällä synnytystahdilla. Tämä minulle tärkeä ihminen päivitteli usein sitä, että ainekset, joista hänen olisi pitänyt loihtia ruoka 10 lapselle ja kahdelle aikuiselle olivat "pottua, vähän lihaa ja maitua". Lapset joivat käytännössä maitoa nälkäänsä. Ja näin siis alueella, jossa lasten isillä oli usein keskimääräistä paremmat tulot ja tosiaan lapsilisiä kertyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla lapsilla on ihan normaaleja nimiä, Emma, Onni, Samu jne, miksi nuorimpia on rangaistu noilla hupinimillä?
Nimen perusteella valitettavasti joutuu helposti kiusatuksi. Kai se erikoinen nimi voisi olla toinen nimi josvoisi pakka keksiä joku "spesiaali".
Juurikin näin! Oikein tekemällä tehtyjä kiusattavien ihmisten nimiä. Kas kun ei pueta vielä h*uoriksi niin kuin sysmäläislapset. Itsepähän saavat syyttää itseään kun normaalit ja tavalliset välillä vähän kiusaavat!
Maito maksaa max 1,50€ /Litra joten tuolla 250€ saa 166 litraa maitoa - jaettuna 13hlöä tarkoittaisi että jokainen juo viikossa 12,8l maitoa (ruoanlaittomaidot oli erikseen vielä...)
Melkoisia maidonjuojia koko perhe...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään suurin pohtimisen aihe tässä tapauksessa on maidon juominen. 😁
En vain voi käsittää joidenkin ajatuksenjuoksua ja takertumista johonkin yksityiskohtaan.
Maitoa menee paljon, ok. Se on heidän asiansa.
Jotkut juovat vähemmän tai ei ollenkaan, ok.Koska maidon suuri kulutus voi kertoa siitä, ettei ruokaa yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Maha täytetään maidolla. Eräs itselle tärkeä ihminen on ollut töissä kunnalla kodinhoitajana lestadiolaisalueella. Toisin kuin ehkä tämän palstan perusteella voi kuvitella, siellä on ulkopuoliselle avulle usein tarvetta. Naisten kehoja kun ei ole noin niinkuin yleisesti tehty kestämään 10-12 loppuun asti vietyä raskautta, eivätkä esim. kohdun repeämät jossain vaiheessa ole ollenkaan harvinaisia tiheällä synnytystahdilla. Tämä minulle tärkeä ihminen päivitteli usein sitä, että ainekset, joista hänen olisi pitänyt loihtia ruoka 10 lapselle ja kahdelle aikuiselle olivat "pottua, vähän lihaa ja maitua". Lapset joivat käytännössä maitoa nälkäänsä. Ja näin siis alueella, jossa lasten isillä oli usein keskimääräistä paremmat tulot ja tosiaan lapsilisiä kertyi.
Totta. Tähän liittyen, lukekaa ihmiset Aila Ruohon kirjoittama Usko, toivo ja raskaus. Todella karua kertomaa suurperheiden arjesta niissä eläneiltä, pätee varmasti muihin kuin lestadiolaisiin.
No siksihän niitä utareita hierotaan ja samalla sormetetaan että maitoa tulee.