Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Pakko kyllä sanoa, ettei 30 neliön yksiö ole "todella pieni" t. 13 neliön yksiössä asuva

Olin 5-vuotias, kun äitini kaveri/työkaveri tuli vahtimaan minua ja pikkusiskoani pariksi tunniksi. Juttelimme niitä näitä ja kysyin uteliaisuuttani, kuinka vanha tämä lapsenvahtimme oli ja kerroin ylpeänä, että itse täytin juuri viisi. Nainen käyttäytyi tämän jälkeen kummallisesti ja kun äitini palasi kotiin, nainen alkoi itkeä hysteerisesti ja huusi loukkaantuneena, että olin haukkunut häntä vanhaksi. Olin aivan järkyttynyt ja nyyhkytin äidille, että hänen kaverinsa valehtelee ja että olin vain kysynyt hänen ikäänsä. Lapsenvahti haukkui minut tämän jälkeen maanrakoon, mm. että olin inhottava valehtelija ja nenäkäs ilkeä kakara. Äitini uskoi minua, onneksi :) Kyseinen nainen oli äitiäni parikymmentä vuotta vanhempi, ehkä noin 50-vuotias, en osaa tarkalleen sanoa. Kenties hänellä oli jonkinlainen ikäkriisi meneillään ja suuttui siksi viattomasta lapsen kysymyksestä...

Lapset oli menossa samalle leirille ja toisen lapsen äiti soitti ja pyysi päivää aiemmin minua lähettämään leirikirjeen mukana tulleet ajo-ohjeet (muutaman sadan km päässä keskellä ei-mitään) hänelle uudelleen kun oli sähköpostinsa kadottanut. Lähetin ohjeet, ja luin ne hänelle pyynnöstä vielä paperista suoraan. En siis ollut itsekään käynyt paikassa, saati että olisin etukäteen tiennyt miten sinne ajetaan.

Kun saatiin oma muksu vietyä paikalle, tämä äiti soitti hyvin nyrpeänä ja valitti että olin antanut väärät ohjeet ja he olivat sen vuoksi ajaneet 20km harhaan. Toistin useaan otteeseen lukeneeni ne samasta paperista jonka avulla itsekin osattiin perille suunnistaa ja että navi löysi aivan oikean paikan kirjeessä olleella osoitteella, mutta hän väitti minun opastaneen väärin.

Olin niin hämmästänyt tästä purkauksesta etten kyennyt muuta kuin toteamaan että itse löysimme samoilla ohjeilla ihan hyvin perille. Jälkikäteen tuli mieleen muutamakin nimitys joiksi olisin voinut häntä tituleerata.

Minulle ei ole selvinnyt miten olen osallisena siihen, ettei hän lue ohjeita uudelleen tai ymmärrä lukemaansa. Jälkikäteen lapset olivat keskenään tästä puhuneet ja kuulin tämän äidin haukkuneen minua imbesilliksi, koska ei osaa antaa oikeita ajo-ohjeita.

- Myös minulle on mies suuttunut pippurin laittamisesta keittoon! Uskomaton juttu!

- Entinen puoliso suuttui, kun olimme lähdössä telttailemaan saareen enkä laittanut kesämekkoa venematkalle, vaan takin.

- En halunnut vastaanottaa vieraita, koska olin väsynyt ja päättänyt mennä lasten kanssa yhtäaikaa päiväunille

- ”En päästänyt” muita kuin isää ja esikoista katsomaan vauvaa synnytyksen jälkeen. Vauva oli tehohoidossa, eikä teholle olisi kuka tahansa edes päässyt.

Naapuri suuttui kun palkkasimme kotiin lastenhoitajan kun palasin töihin eikä hän voinutkaan tuoda lapsiaan ilmaiseksi meille hoitoon niin kuin oli suunnitellut. Tehän maksatte sille jo joka tapauksessa.

Ei ole edes moikannut minua sen jälkeen kun selitin että olemme tehneet hoitajan kanssa sopimuksen kahden lapsen hoitamisesta ja en voi vain tuupata tälle kolmea ekstra-lasta.

Nyt jo aikuinen lapseni oli perhepäivähoitajalla 1-2 vuotiaana. Siis tästä on kauan aikaa. Löysin kotoa askartelutarvikkeita joille meillä ei ollut käyttöä. Ne sopivat n. 4-6 vuotiaille. Tarjosin niitä päivähoitajalle. Hän ei ollenkaan tykännyt vaan tiuskaisi että on meillä omastakin takaa tarvikkeita niin että ei tarvitse tyrkyttää. Hän ei myöskään tykännyt kun lasta hakiessa tervehdin iloisesti ja kysyin että mitä kuuluu ja kuinka on päivä mennyt. Hänen mielestään se oli epäluottamuslause ja epäilinkö että heillä on ollut jotain ongelmia. Ihmettelin, ja ihmettelen vieläkin tätä käytöstä. Olen aina ollut hiljainen ja kohtelias ihminen joten kuinka hän olisi saanut minusta sellaisen käsityksen että olen epäluuloinen ja syyttelen häntä jostain. 

Ainoa selitys mikä tulee mieleeni on se että noina aikoina perhepäivähoitajien "status" ei ollut kovin korkea. En ymmärrä miksi. Hehän tekevät vastuullista työtä kun luotamme lapsemme heille. Olisikohan tästä "alhaisesta statuksesta" johtuen hoitaja jotenkin ollut koko ajan erittäin puolustavalla kannalla "ja meillähän menee kaikki hyvin ja mitään ongelmia ei ole koskaan ja itse pärjätään, mitään apua ei tarvitse tyrkyttää".

Muutimme sitten toiselle alueelle ja lapsi meni toiseen hoitopaikkaan. Se oli ihanaa, ilmapiiri oli niin rento ja ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Mies suutui kun laitoin sille viestin missä kerroin pitäväni hänestä. Hän oli todella vihainen noin kolme päivää ja senjälkeen oli kuin ennenkin. Emme ole asiaa koskaan oikeastaan käsitelty.

Vihoissaan mies poisti kaikki yhteystietonsa ja esti minut. Sittemmin palautti ne.

Huvittavinta on että hän olisi vain voinut sanoa etten kiinnosta häntä. Mutta niin hän ei voinut tehdä.

Mies oli rakastunut. Loukkaantui kun sanoit pitäväsi hänestä. Eikös se ole vähän laimeaa.

Laihuudesta mulle on kiukutellut useampikin ihminen. Baarissa miehet aina suuttuu kun niitä kieltää lääppimästä. Varmaan minäkin voisin samalla logiikalla lyödä heitä ja suuttua jos kielletään? Ex suuttui siitä kun hän änki eron jälkeen kylään ja majoitin hänet oman sänkyni sijasta vierashuoneeseen. "Jos sun kaveritkin saa nukkua sun vieressä ja olla sulle läheisiä niin miks mäkään en saa" voi luoja... Joka naisen pimppi tunnetusti alkaa sykkiä kiimasta kun mies kiukkuaa kuin pikkulapsi. Toinen ex suuttui siitä että mulla oli kiire ja stressiä. Siistejä tyyppejä olen miehikseni valinnut :D

Ylläolevaan viitaten, itselle on käynyt lukemattomia kertoja tuo, että tullaan pyytämättä iholle ja kun ilmoittaa, että minuun ei kosketa niin tulee haistattelua ja vihaisia katseita. Tai joku alkaa ihan typerässä tilanteessa kehumaan tyyliin "oletpa kaunis", "näytät ihan Marilyniltä/joltain julkkikselta", "upeat tissit/oerse/whatever" ja kun sanoo että no niin, pysytäänpä asiassa niin suututaan ja sanotaan että olisit kiitollinen. Myös pyytämättä seuraan tuppautuvat aina kehottavat olemaan kiitollisia kun heitä ajaa pois.

Miehetkö oikeasti kuvittelevat olevansa naisille sellaisia taivaanlahjoja, että jopa humalaisen haisevan tylsimyksen seurasta ja "kehuista" pitäisi olla kiitollinen?

Vierailija kirjoitti:

Ylläolevaan viitaten, itselle on käynyt lukemattomia kertoja tuo, että tullaan pyytämättä iholle ja kun ilmoittaa, että minuun ei kosketa niin tulee haistattelua ja vihaisia katseita. Tai joku alkaa ihan typerässä tilanteessa kehumaan tyyliin "oletpa kaunis", "näytät ihan Marilyniltä/joltain julkkikselta", "upeat tissit/oerse/whatever" ja kun sanoo että no niin, pysytäänpä asiassa niin suututaan ja sanotaan että olisit kiitollinen. Myös pyytämättä seuraan tuppautuvat aina kehottavat olemaan kiitollisia kun heitä ajaa pois.

Miehetkö oikeasti kuvittelevat olevansa naisille sellaisia taivaanlahjoja, että jopa humalaisen haisevan tylsimyksen seurasta ja "kehuista" pitäisi olla kiitollinen?

Tuo on niin ärsyttävää! Itse en edes ole mikään kaunotar niin varmaan nuo urpot kuvittelevat minun olevan kiitollinen kun varoittamatta tartutaan reiteen ja heitetään jotain aivotonta setämiesläppää. Ai että inhoan kännisiä lääppijöitä, ovat ryypänneet aivonsa gorillan tasolle ja miten sapettaakaan katsoa kun aikuinen äijä käyttäytyy kuin tunne-elämältään vielä kehittymätön taapero. Olen oikeasti kiitollinen aina kun kohtaan asiallisesti käyttäytyvän päihtyneen miehen. Olette tajunneet asioita.

Tätä oli näköjään ko. käly käynyt alapeukuttamassa 😂

Minun piti lukea tämä kahteen kertaan, että pystyin ymmärtämään näin typeriä ihmisiä olevan olemassa. Aivan käsittämätön eukko.

Tuo riita kyllä loppuisi osaltani lyhyeen, joko luuri kiinni tai livenä ovena ulos samantien. Eikä paluuta.

Herraisä mitä kaikkea ihmiset sukulaistensa takia yrittävätkään kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen ihmisistä oppinut: useimmilla on jokin arka paikka, joka syö heidän itsetuntoaan ja usein he kuittelevat, että muut ihmiset heti huomaavat sen heidän puutteensa, tuomitsevat sen ja kaikki sanat tai toiminta, jota he eivät ymmärrä, viittaa siihen heidän puutteeseensa joko suoraan tai jotenkin ovelasti mutkan kautta.

Esim. matalasti koulutettu ja sivistymätön juttelee koulutetumman tuttunsa kanssa, joka käyttää jotain sanaa, jota tämä matalammin koulutettu ei ymmärrä -> olettaa, että toinen on huomannut hänen puutteensa -> tuntee häpeää -> suuttuu.

Tai itseään rumana pitävä juttelee kauniina pitämänsä tutun kanssa. Kaunis tuttu heilauttaa pitkiä paksuja hiuksiaan -> itseään rumana pitävä olettaa, että kaunis on huomannut hänen elottoman maantienvärisen tukkansa -> tuntee häpeää -> suuttuu.

Ja niin edelleen. Eli kun joku teille suuttuu jostain hölmöstä asiasta, hän samalla kertoo mitä häpeää itsessään. 

Näinhän se pitkälti menee.

Olen tohtorintutkinnon suorittanut nainen. Äitini on käynyt vain kansakoulun. Äitini kokee kaiken puheeni sisältävän v-lua hänelle hänen kouluttamattomuudestaan.

Jos esimerkiksi ihailen vilpittömästi hänen uusia verhojaan, hän vastaa: "Älä valehtele, tiedänhän minä etten noin hienon ihmisen makuun osaa verhoja valita" ja suuttuu.

Jos en jaksa kolmatta kupillista kahvia juoda, hän sanoo: "Eipä kelvannut kansakoulunkäyneen kahvit tohtorille" ja suuttuu. 

Eipä juuri ole asiaa, mitä hän ei kritiikiksi itseään vastaan kääntäisi ja mistä hän ei suuttuisi.

Wow! Isän kanssa aivan sama tilanne. Kaikki keskustelut pitää ryydittää nöyristelevillä "enhän mä ole kouluja käynyt mutta" -kommenteilla. Mistään ei hänen kanssaan saa olla eri mieltä. Kaikki mielipide-erot kuitataan ironissävyisellä kommentilla "no säähän tiedät tämänkin paremmin". Lisäksi valittu koulutusala on huono, ja työmiehen veroistahan se koulutus on maksettukin. Kaikki minun kommenttini tulkitaan veetuiluksi/viisasteluksi/en tiedä miksi. Huonosti kuitenkin. Kerran jopa suoraan syytti ylimielisyydestä. Liekö vaikutelma syntynyt siitä että en mitään uskalla sanoa... Normaalia keskustelua ei kertakaikkiaan voi käydä.

Muistan lapsuudesta/nuoruudesta äidin usein raivonneen, että kukaa ei kunnioita häntä ja kohdellaan kuin pa"kakasaa. eikä kyse ollut mistään sellaisesta ettei siivottu huonetta, vaan esim. veljeä oli pyydetty kotimatkalla hakemaa maitopurkki mutta unohti. Tai  että minun piti laittaa perunat kiehumaan, mutta menin pissalle ensin. Nyt kun olen aikuinen suuttuminen on saanut uusia, mutta yhtä järjettömiä muotoja

- Ostimme mieheni kanssa ok-talon, äiti raivosi että olemmeko liian hienoja rivitaloon. Äiti siis asunut rivitaloissa lähes koko elämänsä.

- Veljeni ei antanut pojalleen pappansa, äidin isän nimeä. 

- Minä juon pikakahvia, luulen kuulemma olevani jotenkin hieno ja erikoinen.

- Äidillä oli aika sairaalaan ja tarjouduin kuskiksi, huusi ettei hän niin rampa ole ettei bussilla pääsisi !

Minulle suututtiin oman mökkipihan mustikoiden poimimisesta juuri äsken. Olen parina viime vuotena ihmetellyt kun hyvästä kukinnasta huolimatta mustikkaa ei ole tullut. Tänä vuonna pääsimme mökille pari viikkoa aikaisemmin kuin normaalisti ja joka mätäs täynnä marjoja! Lapset menivät uimaan, mies heitä vahtimaan ja minä painuin mustikkaan. Naapuri mökiltä paukkasi samantien ulos about 10v tyttö, joka alkoi karjua etten saa poimia heidän mustikoitaan! Äitinsä tuli perässä ja kertoi etten voi poimia niitä, kun muuten he eivät saa niitä. Onnistuin kertomaan kiroilematta, että olen omalla mökilläni, omalla maallani ja he siis ovat aikaisempina vuosina varastaneet marjat yksityisalueelta. Kerroin myös että mökille tulee nyt kameravalvonta, että muistavat jatkossa hymyillä niin tulee paremmat kuvat. Taidan nyt tietää mihin ovat kadonneet istuttamani tulppaanitkin. Mies käy huomenna kaupungissa hakemassa riistakameroita ja aita tarvikkeita.  Lisäksi muutaman kilometrin päässä on todella paljon hyviä marjapaikkoja, mutta näköjään naapurissa kasvoivat makeimmat.

Edellisessä työpaikassa työkaveri suuttui, kun toivotin hyvää huomenta. En muista enää, mitä hän sanoi, mutta mulle tuli todella paha mieli ja ihan nous vedet silmiin. Esimies oli lähellä ja huomasi ja sanoi vaan hiljaa, että 'Sadulla' on vissiin vähän huono aamu.  Helpotti, oli kiva esimies muutenkin, mutta 'Satuun' pidin sen jälkeen vähän suurempaa väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen ihmisistä oppinut: useimmilla on jokin arka paikka, joka syö heidän itsetuntoaan ja usein he kuittelevat, että muut ihmiset heti huomaavat sen heidän puutteensa, tuomitsevat sen ja kaikki sanat tai toiminta, jota he eivät ymmärrä, viittaa siihen heidän puutteeseensa joko suoraan tai jotenkin ovelasti mutkan kautta.

Esim. matalasti koulutettu ja sivistymätön juttelee koulutetumman tuttunsa kanssa, joka käyttää jotain sanaa, jota tämä matalammin koulutettu ei ymmärrä -> olettaa, että toinen on huomannut hänen puutteensa -> tuntee häpeää -> suuttuu.

Tai itseään rumana pitävä juttelee kauniina pitämänsä tutun kanssa. Kaunis tuttu heilauttaa pitkiä paksuja hiuksiaan -> itseään rumana pitävä olettaa, että kaunis on huomannut hänen elottoman maantienvärisen tukkansa -> tuntee häpeää -> suuttuu.

Ja niin edelleen. Eli kun joku teille suuttuu jostain hölmöstä asiasta, hän samalla kertoo mitä häpeää itsessään. 

Näinhän se pitkälti menee.

Olen tohtorintutkinnon suorittanut nainen. Äitini on käynyt vain kansakoulun. Äitini kokee kaiken puheeni sisältävän v-lua hänelle hänen kouluttamattomuudestaan.

Jos esimerkiksi ihailen vilpittömästi hänen uusia verhojaan, hän vastaa: "Älä valehtele, tiedänhän minä etten noin hienon ihmisen makuun osaa verhoja valita" ja suuttuu.

Jos en jaksa kolmatta kupillista kahvia juoda, hän sanoo: "Eipä kelvannut kansakoulunkäyneen kahvit tohtorille" ja suuttuu. 

Eipä juuri ole asiaa, mitä hän ei kritiikiksi itseään vastaan kääntäisi ja mistä hän ei suuttuisi.

Wow! Isän kanssa aivan sama tilanne. Kaikki keskustelut pitää ryydittää nöyristelevillä "enhän mä ole kouluja käynyt mutta" -kommenteilla. Mistään ei hänen kanssaan saa olla eri mieltä. Kaikki mielipide-erot kuitataan ironissävyisellä kommentilla "no säähän tiedät tämänkin paremmin". Lisäksi valittu koulutusala on huono, ja työmiehen veroistahan se koulutus on maksettukin. Kaikki minun kommenttini tulkitaan veetuiluksi/viisasteluksi/en tiedä miksi. Huonosti kuitenkin. Kerran jopa suoraan syytti ylimielisyydestä. Liekö vaikutelma syntynyt siitä että en mitään uskalla sanoa... Normaalia keskustelua ei kertakaikkiaan voi käydä.

Olen kuullut parikin vastaavaa kertomusta ja niitä kaikkia yhdistää yksi asia: se tohtori (tai maisteri) on aina tytär. Onko miespuolisilla pitkälle kouluttautuneilla vastaavia kokemuksia vanhemmistaan, vai ollaanko heistä vain varauksettoman ylpeitä? Kaikki omat epävarmuudet puretaan siihen tyttäreen, ei koskaan poikaan? Miksi?

Mun kaveri suuttui lomalla kun jätin hotellin siivoojalle tippiä. Ei kuulemma tartte jättää kun saavat palkkaakin työstä.. Siis mitä! Kaikki tietää siivoojien palkat ja huone oli koko viikon tosi hienosti siivottu ja nähdessä siivoojaa hän oli ystävällinen ja hymyili aina. Sanoin kaverille ei sun tartte jättää, mutta minä kyllä jätän ja piste. Siinä se sitten mökötti ja tuhisi jotain epämääräistä.

Kaveri makasi krapulassa eikä jaksanut hotellin aamupalalle, pyysi tuomaan aamupalaa huoneeseen ja salakuljetinkin hänelle sämpylän. Ei riittänyt ja alkoi kiukutella kuin pahainen kakara, koko ravintolasaliko minun olisi pitänyt hänelle raahata...

Säälittävä hyypiö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään laittaa ruokaa ja kutsua ystäviä kylään, ja pari vuotta sitten olin kutsunut 4 ystävää meille illalliselle.

Pöytä oli katettu paikkakortteineen, ja useamman ruokalajin menu odotti. Yksi vieraista saapui vähän ennen muita, ja kyseli menusta. Kerroin sitten hänelle ruokalajit, ja yhden väliruuan kohdalla sanoi, että ottaa sitä nyt heti. Luulin kommenttia vitsiksi j jatkoin keittiössä puuhastelua, mutta hän alkoi inttään kuinka haluaa sitä heti, koska on nälkä ja tekee mieli juuri sitä ruokaa. En ollut uskoa korviani, tämä kaveri oli selvinpäin, yleisesti erittäin älykäs, ja olimme olleet tekemisissä jo vuoden verran, eikä tällaista ollut ilmennyt.

Tilanne kärjistyi hänen huutoitkuunsa, kun sanoin että nyt odotetaan muut vieraat paikalle ja ruuat syödään tietyssä järjestyksessä, piste. Saimme tilanteen jotenkin sovittua juuri ennen muiden tuloa, vaikka oma fiilis olikin pilalla.

Ilta vieraineen sujui kuitenkin ongelmitta, ruuat maistuivat, kaikilla oli (luullakseni) mukavaa, ja syömisen jälkeen istuimme vielä iltaa juomien kera. Puoleenyöhön mennessä olivat muut vieraat poistuneet, ja tämä hankala vieras alkoi tehdä myös lähtöä, kunnes sai järkyttävän raivokohtauksen.

Hän huusi ja raivosi, kuinka minä alistin häntä määräämällä hänelle tietyn istumapaikan pöydässä, ja ettei hän saanut itse sitä valita. Hän koki että tahllaan laitoin hänet "huonoon" kohtaan, koska hän joutui välillä väistämään kun muut samalla puolen istuvat nousivat esim vessaan käymään tms. Hän myös raivosi siitä, että taustalla soinut musiikki oli minun lempimusiikkia, eikä hänen. Lisäksi olin kuulemma puhunut koko illan hänen päälleen ja suosinut jollain tapaa muita ystäviäni. Hänen suustaan kuului kaikki mahdolliset loukkaukset ja kirosanat mitä voi keksiä, ja ennen kun hän poistui ovesta, paiskasi hän kädessään olleen täyden viinilasillisen kenkähyllyyni.

Että sellainen vieras. Olun lievästi sanoen järkyttynyt hänen käytöksestään. Ajattelin että ehkä hän sai jonkun hermoromahduksen tms, mutta myöhemmin hän jatkoi syyttelyäni viestien muodossa, ja homma oli sillä paketoitu.

Tämän selkkauksen jälkeen sain vielä kulla eräältä ystävältäni, kuinka tämä vieras olis haukkunut minua aiemminkin omissa juhlissani selkäni takana, syytellen mm kuinka muut ystäväni ovat minulle tärkeämpiä, ja kuinka kohtelen häntä eriarvoisesti jne. Ja tämäkin tilanne liittyi siihen, kun lupasin tehdä työläitä drinkkejä kaikille vasta kun viimeinenkin on saapunut, enkä tehnytkään niitä heti kun hän halusi.

Sairas tyyppi kaikenkaikkiaan :(

Hei tämän on pakko olla mun entinen ystävä!! Samaa ulinaa, kuinka OMISSA juhlissani soitan lempimusiikkiani, alistan häntä mm. meikkaamalla aina, kun lähden ulos?? ja puhun muiden kanssa, kun hän raakkuu humalassa. Onko kyseessä työtä vieroksuva 40+ nainen, joka on epäsiisti?

Oho! Tunnen myös yhden hieman alkoholisoituneen, työttömän 40-vuotiaan naisen joka raakkuu toisten tuttavieni kanssa viettämästani ajasta ja väittää minun alistavan häntä porvarillisella elämänmenollani (hän on kommunisti ja minulla on ihan normaali toimistotyö). Ei liene sama henkilö mutta muistuu kyllä näistä tarinoista mieleen!

Opiskeluaikoina silloisen kaverin kanssa puhuttiin, että olisi kiva käydä yhdessä lomalla maassa X. Minulla sattuu asumaan kyseisessä maassa myös sukulainen, joka kutsui minut käymään viikoksi luokseen, joten menin. Kaveri suuttui kun meninkin ilman häntä eikä oikeastaan olla sen jälkeen enää oltu yhteyksissä. Tästä jo vuosia. Oltaisiinhan me voitu yhdessäkin käydä joku toinen kerta. Enhän minä nyt häntä olisi voinut sukulaisen nurkkiin ottaa. :/