Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani suuttuivat, koska emme antaneet lapselle toista nimeä, vain yhden etunimen. Heidän logiikkansa mukaan lapsi alkaa myöhemmin ajatella, ettei ollut toisen nimen arvoinen :D Aivan käsittämättömän omituinen ajatus. Totesin vain, että osoitamme tässä perheessä rakkautta muulla kuin etunimien määrällä.
Voi lapsiraukkaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin tuttavalle ambulanssin kun hän oli saanut jonkun diabeetikon hypokohtauksen.
No soitti sitten parin viikon päästä minulle kun oli tullut ambulanssilasku 9.90 euroa.
Ja huusi, raivosi ja haukkui minut sen laskun takia.
Lopetin hänen palvelemiseen sitten jonkun ajan päästä.
Nyt jumalauta turvat kiinni niistä puhelimista! Suutun jokaiselle, joka vielä jauhaa niistä, ja siinä ei edes ole mitään outoa.
Kaverini (33 vuotta) suuttui minulle kun sanoin että Seal (se laulaja, Heidi Klumin ex) näyttää siltä kuin sitä olisi ammuttu haulikolla naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain alakoulussa mantelin joulupuurosta. Luokan poika suuttui mantelin saamisestani niin että kaatoi pulpetin nurin, heitteli luokkalaisia kirjoilla sekä puri ja alkoi potkia luokan opettajaa. Poika oli kuullut että mantelin löytäjä saa ruokalasta palkinnon. Ja palkinto oli joulukuusen muotoinen savijoulukuusenkoriste
Tää avasi jotenkin oman muiston joltain kerhoajoilta. Istuttiin pyöreässä pöydässä syömässä, ja kun söi lautasensa tyhjäksi, sai hakea voidellun ruisleivän. Mun vierestä yks poika sai syötyä, ja nousi hakemaan innoissaan ruisleipäänsä. Valitsi "isoimman" palasen (kiekosta leikattuja paloja), ja tuli hihkumaan siitä pöytään, että "mä otin isoimman hihihi". Ketään muuta se ei haitannut, mutta... hänen vieressään oli yks aivan sekopää poika, joka suuttui, ja iski kiukkuisena haarukkansa tämän toisen pojan kämmeneen pystyyn.
Tää sekopääpoika oli varmaan 4-5v, ja kaikki lapset pelkäs. Muistan kerran istuneeni hiekkalaatikolla jonku kaverin kanssa tekemässä jotain hiekkalinnoja, kun tää poika tuli siihen vähä kiukkusen olosena, halus rakentaa kans. Mutta ei meidän kanssa, halusi välineet ja koko hiekkalaatikon itselleen. Sanottiin pojalle että menee pois, mutta suuttuihan se. Potki meidän hiekkalinnat mäsäksi, jonka jälkeen otti kourallisen hiekkaa ja viskasi sen meidän päälle. Suuttui tosi helposti, ja yleinen näky olikin kun kerhotäti kantoi kainalossaan tätä riehuvaa, karjuvaa ja kiroilevaa poikaa sisälle/jäähylle yms. Kerhotätit sai nyrkkiä naamaan kun yrittivät rauhoitella, kuului vaan pojan suusta että "PRKL V'TTU V'TTU KUOLE V'TTU JUMAL'UTA V'TTU SA'TANA AAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRR"
Nyt aloin kyllä miettiin olikohan kotona kaikki ihan ok pojalla, nimittäin tuun muistamaan sen käytöksen koko loppuelämäni, mitään niin järkyttävää en sen jälkeen oo nähny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin salille ja minulle oli valitettu että en tuo koskaan mitään ruokaa uuteen yhteiseen kotiin. Päätin samalla reissulla ostaa jauhelihaa ja jtn pientä muutakin kuten banaania, ajattelin puolisoni ilahtuvan teostani. Huudot sain kuitenkin hänen mielestään täysin väärästä jauhelihasta.
Kiitollisuutta. Ei ollu.
Oltiin kaveriporukalla rantalomalla. Yhden kavereista huuliherpes puhkesi loman aikana. Kaveri suuttui meille muille, kun emme suostuneet jakamaan hänen kanssaan samaa juomapulloa. Siis ihan juomaan saman pullon suusta kuin hän rakkulaisella huulellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni kutsui minut ja 5-vuotiaan lapseni lounaalle. Tiesin ystäväni olevan vähän huithapeli-tapaus joten olin moneen kertaan ilmoittanut sekä minun että lapseni olevan allergisia tomaatille. Ja siis ihan lääkärillä todetut allergiat, ei mitään mutu-allergiaa.
No, saavuimme sinne ja istuimme hetken sohvalla, kunnes ystävä kutsui meidät syömään. Mitäpä oli tarjolla? Tomaattikeittoa! Ymmärtäisin jos vähän metsään menisi jos olisi joku superharvinainen fitnessruokavalio tai joku fruitarismi, mutta olin moneen kertaan sanonut olevamme allergisia tomaatille, emme voi syödä sitä. Tämä ainoana rajoitteena. Ja sitten pääraaka-aineena tämä.
No sanoin sitten tyyliin että ”Et ehkä muistanutkaan, mutta olemme allergisia tomaatille, olen kyllä tästä ilmoittanut”. Tarjouduin että voimme syödä leipää mitä tarjolle oli laitettu, mutta hän veti aivan hirveät raivarit että ”Hirveällä vaivalla olen jotain koettanut keksiä, ja sitten ei kelpaa” minä tähän sitten että ”Kyllä kelpaisi kernaasti, mutta olemme allergisia tomaatille, emme voi syödä tuota keittoa” ”Aina tää s**tanan sama kun kellekään ei ikinä kelpaa mikään kun aina on jotain” ”Voisimme syödä vaikka tuota leipää kuten jo sanoin...” ”V*ttu syötte sitä keittoa tai itkette ja syötte” ”Emme voi, ei onnistu” ”H*lvetti nyt syötte sitä keittoa, tai suksitte v*ttuun” ”Niin suksimmekin”
Otin lapsen ja lähdin. Huuteli vielä perään että ”Hyvä vaan kun ette syöny, kun ootte tommosia läskejä molemmat”
Emme ole mitenkään ylipainoisia.
Lasta itketti kauheasti ja menimme kotimatkalla Hesburgeriin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni kutsui minut ja 5-vuotiaan lapseni lounaalle. Tiesin ystäväni olevan vähän huithapeli-tapaus joten olin moneen kertaan ilmoittanut sekä minun että lapseni olevan allergisia tomaatille. Ja siis ihan lääkärillä todetut allergiat, ei mitään mutu-allergiaa.
No, saavuimme sinne ja istuimme hetken sohvalla, kunnes ystävä kutsui meidät syömään. Mitäpä oli tarjolla? Tomaattikeittoa! Ymmärtäisin jos vähän metsään menisi jos olisi joku superharvinainen fitnessruokavalio tai joku fruitarismi, mutta olin moneen kertaan sanonut olevamme allergisia tomaatille, emme voi syödä sitä. Tämä ainoana rajoitteena. Ja sitten pääraaka-aineena tämä.
No sanoin sitten tyyliin että ”Et ehkä muistanutkaan, mutta olemme allergisia tomaatille, olen kyllä tästä ilmoittanut”. Tarjouduin että voimme syödä leipää mitä tarjolle oli laitettu, mutta hän veti aivan hirveät raivarit että ”Hirveällä vaivalla olen jotain koettanut keksiä, ja sitten ei kelpaa” minä tähän sitten että ”Kyllä kelpaisi kernaasti, mutta olemme allergisia tomaatille, emme voi syödä tuota keittoa” ”Aina tää s**tanan sama kun kellekään ei ikinä kelpaa mikään kun aina on jotain” ”Voisimme syödä vaikka tuota leipää kuten jo sanoin...” ”V*ttu syötte sitä keittoa tai itkette ja syötte” ”Emme voi, ei onnistu” ”H*lvetti nyt syötte sitä keittoa, tai suksitte v*ttuun” ”Niin suksimmekin”
Otin lapsen ja lähdin. Huuteli vielä perään että ”Hyvä vaan kun ette syöny, kun ootte tommosia läskejä molemmat”
Emme ole mitenkään ylipainoisia.
Lasta itketti kauheasti ja menimme kotimatkalla Hesburgeriin syömään.
Onhan tämä juttu keksitty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita sattunut. Vanhemmat erityisesti, avioeron aikaan ja sen jälkeen ovat ilmeisesti purkaneet pahaa oloaan meihin lapsiin. (Olemme jo yli 30.) On huudettu milloin mistäkin. Kerran (puhelimessa) siitä että olin lainannut äidin neulepuseroa. Piti lähteä ystävän luota kävellen 45 minuutin päähän kotiin palauttamaan paita. Yhdet huudot sain kun olin eri mieltä automatkaille valittavasta ajoreitistä. Nämä automatkojen reittisuunnittelut äiti teki aina ääneen, mutta keskusteluun ei tullut osallistua, eriävin mielipitein ainakaan.
Lisäksi, samoin kuin jollain aiemmalla kirjoittajalla, olen saanut huudot koska olen liian hiljainen. Se kuulemma tarkoittaa että olen ylimielinen ja katson isääni nenän vartta pitkin. Koitin kun sitten en jälkeen väkisin keksiä sanottavaa tai ynähdellä jotain hänen puheensa lomassa. Eihän siitä mitään tullut, väkinaistä kuin mikä, ja lisää mökötystä palkaksi. Turha yrittää itseään muuttaa toista miellyttääkseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini (33 vuotta) suuttui minulle kun sanoin että Seal (se laulaja, Heidi Klumin ex) näyttää siltä kuin sitä olisi ammuttu haulikolla naamaan.
Sillähän muuten on lupus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni kutsui minut ja 5-vuotiaan lapseni lounaalle. Tiesin ystäväni olevan vähän huithapeli-tapaus joten olin moneen kertaan ilmoittanut sekä minun että lapseni olevan allergisia tomaatille. Ja siis ihan lääkärillä todetut allergiat, ei mitään mutu-allergiaa.
No, saavuimme sinne ja istuimme hetken sohvalla, kunnes ystävä kutsui meidät syömään. Mitäpä oli tarjolla? Tomaattikeittoa! Ymmärtäisin jos vähän metsään menisi jos olisi joku superharvinainen fitnessruokavalio tai joku fruitarismi, mutta olin moneen kertaan sanonut olevamme allergisia tomaatille, emme voi syödä sitä. Tämä ainoana rajoitteena. Ja sitten pääraaka-aineena tämä.
No sanoin sitten tyyliin että ”Et ehkä muistanutkaan, mutta olemme allergisia tomaatille, olen kyllä tästä ilmoittanut”. Tarjouduin että voimme syödä leipää mitä tarjolle oli laitettu, mutta hän veti aivan hirveät raivarit että ”Hirveällä vaivalla olen jotain koettanut keksiä, ja sitten ei kelpaa” minä tähän sitten että ”Kyllä kelpaisi kernaasti, mutta olemme allergisia tomaatille, emme voi syödä tuota keittoa” ”Aina tää s**tanan sama kun kellekään ei ikinä kelpaa mikään kun aina on jotain” ”Voisimme syödä vaikka tuota leipää kuten jo sanoin...” ”V*ttu syötte sitä keittoa tai itkette ja syötte” ”Emme voi, ei onnistu” ”H*lvetti nyt syötte sitä keittoa, tai suksitte v*ttuun” ”Niin suksimmekin”
Otin lapsen ja lähdin. Huuteli vielä perään että ”Hyvä vaan kun ette syöny, kun ootte tommosia läskejä molemmat”
Emme ole mitenkään ylipainoisia.
Lasta itketti kauheasti ja menimme kotimatkalla Hesburgeriin syömään.Onhan tämä juttu keksitty?
On, koska oletko ollut nälässä kyläpaikassa oli selvästi saman kirjoittajan juttu, mutta ilman poikaa ja mökillä, ruoatkin vähän eri.
Vierailija kirjoitti:
Tämän olen ihmisistä oppinut: useimmilla on jokin arka paikka, joka syö heidän itsetuntoaan ja usein he kuittelevat, että muut ihmiset heti huomaavat sen heidän puutteensa, tuomitsevat sen ja kaikki sanat tai toiminta, jota he eivät ymmärrä, viittaa siihen heidän puutteeseensa joko suoraan tai jotenkin ovelasti mutkan kautta.
Esim. matalasti koulutettu ja sivistymätön juttelee koulutetumman tuttunsa kanssa, joka käyttää jotain sanaa, jota tämä matalammin koulutettu ei ymmärrä -> olettaa, että toinen on huomannut hänen puutteensa -> tuntee häpeää -> suuttuu.
Siis tää on niin totta. Kansakoulu/amisperheen ainoana korkeakoulutettuna voin kertoa että omaa, koulutus- tai sivistystasoon liittyvää epävarmuutta voi käsitellä monella tapaa. Isäni keino on juurikin kilahtelu, rytmitettynä ylimielisyys- syytöksillä ja oman osaamisen mollaamisella. Mitä tehdä ihmisen kanssa joka vuorotellen raivoaa, vuorotellen koettaa kerätä sääliä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kissoille erittäin allerginen ja kaverini oli siitä tietoinen. Kutsui kuitenkin luokseen vierailulle ja muistutin allergiastani, koska hänellä siis kissa. Et voi noin allerginen olla ettet paria tuntia kestä. Voi juma että meni maku tyypistä. Muistutin vielä, että mahdollisesti joo, mutta en pysty hengittämään enkä näe mitään kun silmät turpoaa umpeen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita sattunut. Vanhemmat erityisesti, avioeron aikaan ja sen jälkeen ovat ilmeisesti purkaneet pahaa oloaan meihin lapsiin. (Olemme jo yli 30.) On huudettu milloin mistäkin. Kerran (puhelimessa) siitä että olin lainannut äidin neulepuseroa. Piti lähteä ystävän luota kävellen 45 minuutin päähän kotiin palauttamaan paita. Yhdet huudot sain kun olin eri mieltä automatkaille valittavasta ajoreitistä. Nämä automatkojen reittisuunnittelut äiti teki aina ääneen, mutta keskusteluun ei tullut osallistua, eriävin mielipitein ainakaan.
Lisäksi, samoin kuin jollain aiemmalla kirjoittajalla, olen saanut huudot koska olen liian hiljainen. Se kuulemma tarkoittaa että olen ylimielinen ja katson isääni nenän vartta pitkin. Koitin kun sitten en jälkeen väkisin keksiä sanottavaa tai ynähdellä jotain hänen puheensa lomassa. Eihän siitä mitään tullut, väkinaistä kuin mikä, ja lisää mökötystä palkaksi. Turha yrittää itseään muuttaa toista miellyttääkseen.
Minä olen myös saanut jos jonkunlaista pzkaa niskaani kun olen ollut tarkasti kuunteleva (siis hiljaa) tai liian hiljainen, joskus ei vaan osaa valita sanoja mitä uskaltaa sanoa. Ylimieliseksi aina sanottu koska olen hiljaa. Olen päätellyt että toinen ei osaa reagoida mitenkään muuten hiljaiseen ihmiseen, häkeltyy ja alkaa syyttää. Kerran kuulin eräältä uskovaiselta naiselta että hiljaiset ihmiset on itserakkaita ja ylimielisiä, raamatussa näin kuulemma opetetaan. Purskahdettiin nauruun kaverin kanssa, ja sanottiin todella selkeästi "ei pidä paikkaansa!". Hän puhuukin koko ajan eikä koskaan mieti etukäteen mitä sanoo, pääasia että on äänessä eikä vaikuta itserakkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sain alakoulussa mantelin joulupuurosta. Luokan poika suuttui mantelin saamisestani niin että kaatoi pulpetin nurin, heitteli luokkalaisia kirjoilla sekä puri ja alkoi potkia luokan opettajaa. Poika oli kuullut että mantelin löytäjä saa ruokalasta palkinnon. Ja palkinto oli joulukuusen muotoinen savijoulukuusenkoriste
Tää avasi jotenkin oman muiston joltain kerhoajoilta. Istuttiin pyöreässä pöydässä syömässä, ja kun söi lautasensa tyhjäksi, sai hakea voidellun ruisleivän. Mun vierestä yks poika sai syötyä, ja nousi hakemaan innoissaan ruisleipäänsä. Valitsi "isoimman" palasen (kiekosta leikattuja paloja), ja tuli hihkumaan siitä pöytään, että "mä otin isoimman hihihi". Ketään muuta se ei haitannut, mutta... hänen vieressään oli yks aivan sekopää poika, joka suuttui, ja iski kiukkuisena haarukkansa tämän toisen pojan kämmeneen pystyyn.
Tää sekopääpoika oli varmaan 4-5v, ja kaikki lapset pelkäs. Muistan kerran istuneeni hiekkalaatikolla jonku kaverin kanssa tekemässä jotain hiekkalinnoja, kun tää poika tuli siihen vähä kiukkusen olosena, halus rakentaa kans. Mutta ei meidän kanssa, halusi välineet ja koko hiekkalaatikon itselleen. Sanottiin pojalle että menee pois, mutta suuttuihan se. Potki meidän hiekkalinnat mäsäksi, jonka jälkeen otti kourallisen hiekkaa ja viskasi sen meidän päälle. Suuttui tosi helposti, ja yleinen näky olikin kun kerhotäti kantoi kainalossaan tätä riehuvaa, karjuvaa ja kiroilevaa poikaa sisälle/jäähylle yms. Kerhotätit sai nyrkkiä naamaan kun yrittivät rauhoitella, kuului vaan pojan suusta että "PRKL V'TTU V'TTU KUOLE V'TTU JUMAL'UTA V'TTU SA'TANA AAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRR"
Nyt aloin kyllä miettiin olikohan kotona kaikki ihan ok pojalla, nimittäin tuun muistamaan sen käytöksen koko loppuelämäni, mitään niin järkyttävää en sen jälkeen oo nähny.
Joo.. päiväkodeissa ja eskareissa töissä olleena voin sanoa, että kenen tahansa elämässä päiväkoti voi olla yksi vaarallisimmista paikoista. Täysin arpapeliä millaisia muut lapset ovat. Aina ei ole edes kyse kotoa saadusta esimerkistä ja oman pahan olon purkamisesta kun joku alkaa riehua.. kun nimittäin lapsilla ei diagnosoida persoonallisuushäiriöitä. Esim. psykopatiaa, joka on synnynnäinen ominaisuus aivojen rakenteessa (sitä ei voi hoitaa pois). Jos edes toinen vanhemmista kieltää mitään ongelmaa olevan, asialle ei voida tehdä oikein mitään, tai pahimmissakin tapauksissa prosessi on pitkä, eli muut lapset vaarassa pitkän aikaa. Vasta kouluun mennessä yhteiskunta voi alkaa laittamaan kapuloita näiden tapausten rattaisiin. Mutta viisi-kuusivuotiaalla (etenkin pojalla) voi olla jo todella paljon fyysistä voimaa.
Mulla oli aikainen työaamu, ja kaksi kännistä kaveria rupesi pommittamaan yöllä kahdelta. Olisi pitänyt majoittaa känniset yöksi luokseni, ja kun en suostunut tuli hirveet huudot.
Sama "kaveri" joskus keräsi humalassa naapureideni pihoista istutettuja kukkia, varasti pihaesineitä ja toi koko "saaliin" luokseni. Suutuin tottakai ja vaadin että varastetut tavarat palautetaan. Tyyppi rupesi raivoamaan kuin mikäkin hullu, että kauheella vaivalla on mulle nämä kukat ja tavarat lahjaksi tuonut eikä kelpaa, paska kaveri! (Emme ole enää missään tekemisissä)
Yksi toinen kaveri suuttuu jos kehtaan viettää iltaa jonkun muun kanssa, ilman häntä. Tulee monen päivän mykkäkoulut....
Tuli tämä ketju mieleen.
Eli asumme omakotitalossa ja meillä on iso, kokonaan aidattu tontti. Meille pääsee ainoastaan jos portti on auki ja kyseessä on selkeästi yksityisalue.
Jonkun aikaa sitten ihmettelin kun pihallamme pyöri nainen pienen pojan kanssa. Katselivat istutuksia, kävivät kasvihuoneessa ja puuhasivat jotain suihkulähteellä. Menin kyselemään mitä ovat vailla ja nainen selitti jotain että poika halusi tulla katselemaan. Lähtivät tuolloin pois.
Ajattelin että aika outoa mutta sivuutin asian. No tuosta meni vähän aikaa ja sama parivaljakko oli taas pihallamme pyörimässä suihkulähteen luona. Tällä kertaa lelujen kanssa. Kävin sanomassa että tämä on kyllä meidän pihamme ja pyytämässä että poistuisivat koska suljen portit ja päästän koirat ulkoilemaan. Lähtivät tälläkin kertaa.
No tänään olivat taas pihallamme. Itsellä alkoi keittämään ja kävin melko epäkohteliaasti käskyttämässä tuota äitiä ja lasta pihaltamme. Tuo äiti oli todella närkästynyt ja väitti että olin sanonut että saavat olla pihallamme jos koirat eivät ole pihalla. Mitään tuollaista en ole missään vaiheessa sanonut. Tuo vielä kysyi miksi portti oli jätetty auki jos ei tänne saa tulla. Todella hullu tilanne.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä suuttui kun otin silikonit, korjasin lätyskät ja nyt ne on kauniit. Hänellä ei ole rahaa korjata omiaan.se nyt ei vaan ole mun vika.