Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Jos tädilläsi oli jo lapsi, ei teidän lapsi ollut ko. isoäidin suvulle ensimmäinen ns. uudessa sukupolvessa.

K kirjoitti:

Jos tädilläsi oli jo lapsi, ei teidän lapsi ollut ko. isoäidin suvulle ensimmäinen ns. uudessa sukupolvessa.

Seuraavaa sukupolvea. Tädin lapsi oli ap:n serkku

Olin eilen tulossa kaupasta isojen ruokakassien kanssa, kun tuikituntematon mies pysäytti mut kadulla ja vaati reittiohjeita Egyptin suurlähetystöön. Sinne piti väkisin päästä ja HETI. Heilutti puhelinta ja Google Mapsia naaman edessä tuhannen tuohtuneena. No, se suurlähetystö oli vain n. 300 m päässä, mutta mäen päällä. Neuvoin herralle tien ja mahdolliset julkisen liikenteen mahdollisuudet, mutta ei. Äijä tuohtui ihan tuhannesti, "Minähän en julkiseen liikenteeseen astu! I AM A VERY IMPORTANT PERSON!" Joten ehdotin kävelyä, koska kirjaimellisesti suora tie... mutta "I WILL NOT WALK UP A HILL! I DO NOT WANT TO WALK UP A HILL!" O_O Siis ok, dude, sun täytyy päästä mäen päälle, mutta et halua kulkea mäen päälle??? Liukenin paikalta, kun herran raivari alkoi pelottaa ja jätin sen huutamaan kadulle. En osannut auttaa, ilmeisesti. :D Huh.

Sairastumisesta suututtu myös minulle. Se tuntuu todella oudolle.

Kaikkein oudoimmalle tuntuu se, että äitini on suuttunut minulle sairauden oireesta. On aivan hirveän loukkaantunut ja pitää mykkäkoulua.

Sairastan fyysistä invaliditeettia aiheuttavaa sairautta, joka rajoittaa normaalia elämää aika paljon. Äidillä ei riitä ymmärrys sille, että en voi koko ajan olla hänen käytettävissään enkä esimerkiksi pysty vastaamaan puhelimeen aina kun hän soittaa.

Tilanteeni on sellainen, että jos puhun puhelimessa, niin samana päivänä en jaksa tehdä mitään muuta, en edes käydä suihkussa. En voi joka päivä käyttää kaikkea energiaani siihen että puhun äidin kanssa puhelimessa. Sehän tappaisi kaiken muun sosiaalisen elämäni ja veisi henkilökohtaisen hygienian spurgu-tasolle.

Tästä hän vetää uskomattomia marttyyrikohtauksia. Nyt on pitänyt mykkäkoulua monta kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

m-geri kirjoitti:

Nuoruuden aikainen eksä oli kyllä mestari suuttumaan ihan mistä tahansa. Siitä syystä eksäksi jäikin hyvin nopeasti kun sai koko ajan pelätä että mistä seuraavaksi räjähtää tai käy käsiksi. Esimerkiksi kerran suuttui kun tehtiin ruokaa ja väänsin levyä yhden pykälän pienemmälle. Ihan järkky raivarit kuinka minun ei tarvi koskea siihen koska hän tietää paremmin. Toisen kerran karjui alaikäiselle siskolleni ihan raivona kun hän oli hyvää hyvyyttään tarjoutunut hakemaan meille grilliltä evästä. Minulla teki mieli ranskalaisia ja eksällä hampparia, joten sisko sanoi että hän voi käydä hakemassa meille kun oli skootterilla tullut kylään. Raivostumisen syy oli siis se, että olivat grillillä pakanneet hampurilaisen ja ranskalaiset samaan rasiaan, jolloin ne koskivat toisiinsa. Hän ei sellaista paskaa voi syödä kuulemma, ja siskoni sai silmittömän vihan osakseen. Tällaisia tuli vaikka kuinka paljon, mutta onneksi olen suurimman osan jo unohtanut. Oli sen verran traumatisoiva mies, etten halua pahemmin muistellakaan.

Minulla oli samanlainen mies! Rähisi kaikesta, haukkui minua taukoamatta aivan kaikesta. En osannut tehdä mitään oikein, oikeastaan koko olemassaoloni oli vähän silleen tarpeetonta (en ymmärrä miksi hän halusi olla kanssani, vaikka heitin hänet pihallekin pariin kertaan) Hirveä huuto ja rähinä, ja jos asiat esitti miten vain niin huuto ja rähinä vain jatkui. Otti nokkiinsa kaikesta, ja silloin kun oli hyvällä tuulella, niin hän kehui vain itseään. Yllättäen kun joku kehtasi epäillä hänen sankaritarinoitaan niin huuto alkoi taas. Se oli kuin koliikkivauva. Taustalta löytyi - ei vain toinen - vaan lukuisia muita naisia ja metsästyksenyrityksiä. Mies on muuten sinkku nykyisin, ja taustalla hyvin riitaisa avioliitto johon hän oli täysin syytön. : - - D 

Fingerporissa on tehty tuostakin sarjis-strippi.

Siinä nainen istuu lääkärin vastaanotolla kiukkuisen miehen kanssa, ja lääkäri toteaa jotenkin, että "rouva, teillä on koliikkiaikuinen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat suuttuneet minulle kun en osaa käyttää älykännykkää. He tyrkyttävät vekottimiaan minulle kehoittaen pyyhkäisemään tuosta ja tästä nähdäkseni vaikkapa valokuvia, löytääkseni googlen jne.

  Itselläni on vaatimaton peruspuhelin soittamista ja txtailua varten enkä halua älypuhelinta.

 Ja ai että se näyttää ottavan joitakin ihmisiä kuuppaan.

Minusta tuo on kuin ampuisi itseään jalkaan. Miksei sitä älykännyä voi hankkia? Tosi helppo ja kätevä. Ei siihen tarvi koukuttua jos se pelottaa

Vastaan sinulle miksen halua älykännykkää: En tarvitse sitä, minulla ei ole sille käyttöä. Se olisi minulle täysin turha hyödyke. Pärjään oikein hyvin tuolla peruspuhelimellani.  Mihin se on helppo ja kätevä? Elämäni on ihan helppoa ja kätevää ilman älypuhelinta.

Kaikki eivät tietenkään elä sellaista elämää kuin minä, mutta itse jäisin paitsi monista jutuista, jos en voisi ulkona liikkuessa saada whatsapp- Facebook- tai sähköpostiviestiä ja on ihan kiva kyetä maksamaan vaikka hädässä olevalle kaverille taksiraha puhelimella tms. Ja tietysti esim. mobiililipun ostomahdollisuus, kun ei ole varaa ladata matkakorttia ennen palkkapäivää (kun rahat on mennyt kaverin taksimatkoihin) ja se, että voi reaaliajassa katsoa puhelimella missä ratikka tai bussi on tällä hetkellä ja ehdinkö siihen. Henk. koht. olisi todella ankeaa ilman älypuhelinta, mutta jos asuu mökissä maalla niin sama kai se silloin on.

Vastaanpa sinullekin: MINÄ en halua enkä tarvitse facebookia, whatsappia enkä mobiililippua.  Maksan laskut tietokoneella. En käytä ratikkaa. Olen ehtinyt kävellen  tämän kaupungin keskustasta  (jossa asun) minne nyt tarvitsenkaan mennä. En yhtään koe, että olisin edelleenkään jäänyt pois mistään jutuista.   Siksi vastasin alkuotsikon kysymykseen.: Oudoin asia ...jne. Älä siis sinäkään suutu, etten hanki älypuhelinta, ethän?  P.s. Älypuhelimen käyttöaste ei riipu siitä asuuko maalla mökissä ja kaupungissa. Eikä nyt enää pilata hyvää ketjua väittelemällä tarvitsenko MINÄ älypuhelimen vai en. Pus o´kram!

Juu, ihan sama. Sinä elät seesteistä, kaavoihin kangistunutta mummoelämää ja se sopii sinulle. Se on ihan ok.

Jukolauta, kuka päästi tommotti suustans!  Ei kai nyt jokin kämmenekokoinen elektroniikkavehje takaa vastakohtaa kaavoihin   kangistuneelle mummoelämälle! Seesteisyydessä ei tietenkään ole pahaa. Mutta viekö älypuhelin senkin?  "Kaavoihin kangistunut mummoelämä"! Voi luoja varjele mun järkeäin... on sitä kaikenlaista neropattia...

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelinten vastustaminen ärsyttää koska se tuntuu niin typerältä tahallaan änkyröinniltä hyvää muutosta vastaan. Älypuhelin helpottaa elämää tosi paljon, ja sitä ei tiedä tietenkään että miten ennen kuin on itse kokeillut. Ihan hyvinhän ennen pärjättiin vaikka paperikartoilla. Ei osattu edes kaivata gps navigointia. Sama juttu tässä. Ei ne puhelimia vastustavat tiedä mitä menettää.

Kun niille yrittää kertoa että näin paljon älypuhelin helpotti arkeani, ihan vilpittömästi vaan innostuksesta, ne vastustajat suuttuu. Koska ei koe tarvetta ja luulee että yritetään saada ne hankkimaan älykännyt ihan muuten vaan koska se on joku trendi. Eivät tajua että se älykännyjen suosittelu on vilpitöntä. Ja sitten suututtaa kun toinen ei kuuntele, ja tuntuu vastustavan ihan vaan muutosvastaisuuden takia älykännyjä.

Miten tämä asia nyt näin päin nuljahti? Eihän täällä vastusteta älykännykkää an sich, vaan  joku on todennut että hän nyt ei vaan ITSE sitä tarvitse ja päinvastoin hänelle suuttuttiin kun ei osannut eikä halunnut käyttää tuttavan älypuhelinta.  Se joka tarvitsee ostakoon tietysti älykännykän, miksipä se suututtaisi ketään? Ja se, joka ei sitä tunne tarvitsevan, ei varmasti ajattele että :voi kun minun elämäni on niin saaaatanan vaikeaa ja tylsää. Voi voi kun pitää elää tällaista kaavoihin kangistunutta seesteista(!) mummoelämää, olisipa älykännykkä niin jopa olisi toista! Mutta kun en osta, niin en osta ja näin tunnen ampuneeni itseäni nilkkaan. Ryhdynpä ihan kirjaamaan ylös tuohon paperille miten eloni on hyvin hankalaa ja epämukavaa..."

Menkää nyt muualle jankkaamaan niistä kännyköistä!!!!

älypuhelin: Elämäsi muuttuu 100%:n hyväksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat suuttuneet minulle kun en osaa käyttää älykännykkää. He tyrkyttävät vekottimiaan minulle kehoittaen pyyhkäisemään tuosta ja tästä nähdäkseni vaikkapa valokuvia, löytääkseni googlen jne.

  Itselläni on vaatimaton peruspuhelin soittamista ja txtailua varten enkä halua älypuhelinta.

 Ja ai että se näyttää ottavan joitakin ihmisiä kuuppaan.

Minusta tuo on kuin ampuisi itseään jalkaan. Miksei sitä älykännyä voi hankkia? Tosi helppo ja kätevä. Ei siihen tarvi koukuttua jos se pelottaa

Vastaan sinulle miksen halua älykännykkää: En tarvitse sitä, minulla ei ole sille käyttöä. Se olisi minulle täysin turha hyödyke. Pärjään oikein hyvin tuolla peruspuhelimellani.  Mihin se on helppo ja kätevä? Elämäni on ihan helppoa ja kätevää ilman älypuhelinta.

Kaikki eivät tietenkään elä sellaista elämää kuin minä, mutta itse jäisin paitsi monista jutuista, jos en voisi ulkona liikkuessa saada whatsapp- Facebook- tai sähköpostiviestiä ja on ihan kiva kyetä maksamaan vaikka hädässä olevalle kaverille taksiraha puhelimella tms. Ja tietysti esim. mobiililipun ostomahdollisuus, kun ei ole varaa ladata matkakorttia ennen palkkapäivää (kun rahat on mennyt kaverin taksimatkoihin) ja se, että voi reaaliajassa katsoa puhelimella missä ratikka tai bussi on tällä hetkellä ja ehdinkö siihen. Henk. koht. olisi todella ankeaa ilman älypuhelinta, mutta jos asuu mökissä maalla niin sama kai se silloin on.

Vastaanpa sinullekin: MINÄ en halua enkä tarvitse facebookia, whatsappia enkä mobiililippua.  Maksan laskut tietokoneella. En käytä ratikkaa. Olen ehtinyt kävellen  tämän kaupungin keskustasta  (jossa asun) minne nyt tarvitsenkaan mennä. En yhtään koe, että olisin edelleenkään jäänyt pois mistään jutuista.   Siksi vastasin alkuotsikon kysymykseen.: Oudoin asia ...jne. Älä siis sinäkään suutu, etten hanki älypuhelinta, ethän?  P.s. Älypuhelimen käyttöaste ei riipu siitä asuuko maalla mökissä ja kaupungissa. Eikä nyt enää pilata hyvää ketjua väittelemällä tarvitsenko MINÄ älypuhelimen vai en. Pus o´kram!

Juu, ihan sama. Sinä elät seesteistä, kaavoihin kangistunutta mummoelämää ja se sopii sinulle. Se on ihan ok.

Jukolauta, kuka päästi tommotti suustans!  Ei kai nyt jokin kämmenekokoinen elektroniikkavehje takaa vastakohtaa kaavoihin   kangistuneelle mummoelämälle! Seesteisyydessä ei tietenkään ole pahaa. Mutta viekö älypuhelin senkin?  "Kaavoihin kangistunut mummoelämä"! Voi luoja varjele mun järkeäin... on sitä kaikenlaista neropattia...

Kyä näi o. Ainoa oikea elämä on somessa, jota pitää seurata koko valveillaoloajan, ihmisiä ei tarvitse tavata fyysisisesti.

Eräs työkaveri suuttui minulle, kun en lähtenyt hänen kanssaan tanssimaan. Tämä ikäiseni rouva pyysi minua tanssimaan, mutta kun en erityisemmin koko tanssista välitä, niin kieltäydyin. Normaalisti meillä töissä kutsutaan toisiamme etunimillä, mutta nyt tämä rouva sähähti minulle tyyliin: ”Virtanen, tämä muistetaan vielä!”

Vierailija kirjoitti:

Kasvissyöjä kaveri suuttui kun meillä oli n.30 hengen grillibileissä myös lihaa, kanaa, kalaa ja äyriäisiä tarjolla.

Kasvis-vaihtoehtojakin oli runsaasti, sekä grillattujen ruokien että kylmien puolesta, mutta se ei riittänyt. 

Alkoi äyskiä ja v* ttuilla minulle ja haukkua safkoja. Kyseli että miksi hänet on edes kutsuttu kun tarjotaan tuollaista p* skaa ja järjesti hirveän kohtauksen, jonka jälkeen häipyi paikalta. Tämän jälkeen lähetti vielä muutaman päivän päästä viestin, jossa antoi olettaa että odottaa anteeksipyyntöä. Sitä odottaa vieläkin.

Tais vale vegaanin luonnolle käydä ettei kehdannut syödä kaikkien nähden hyviä liharuokia.

Oli liikaa yleisöä.

Olin ehkä 6-vuotias, kun vuokramökillä kummitätini sai ihan käsittämättömän raivarin kun kysyi tulenko hänen kanssaan saunaan ja sanoin, että menen mieluummin vähän myöhemmin saman ikäisen serkkuni kanssa, että voidaan mennä saunasta uimaan jne.

Huusi pää punaisena ja haukkui kaikilla mahdollisilla nimillä. Järkytyin aika pahasti, koska ko. täti oli aina ennen ollut sellainen yltiömakeileva lässyttäjä jolle olin se maailman ihanin kummityttö ja lässynlää. Meni totaalisesti luotto siihen ihmiseen.

Kaveri suuttui kun olen ottanut toisen kaverini lapsia mukaan päiväretkillemme (korkeasaareen, uimaan, museoihin,puistoihin ym.)  ja käynyt tämän toisen kaverin ja tämän lasten kanssa eri tapahtumissa, huvipuistoissa jne.  vaikka hänkin oli kysellyt jos treffailisimme.

Alkoi ensin huutamaan ja sitten itkemään. Itse valehtelin että meillä ei ole vain aikataulut osuneet yksiin, vaikka oikeasti syy on hänen lapsissaan ja siinä, että he käyttäytyvät kuin eläimet. Minä en kestä hoitaa heitä, koska heillä ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja, ovat äänekkäitä ja välillä agressiivisia ja todella kieroon kasvatettuja. Vaikka tekisimme kimpassakin jotain ja minun ei tarvitsisi olla heistä vastuussa niin he ovat todella kuormittavia koska äiti ei saa heihin kuria. Häpeän liikkua heidän kanssaan julkisilla paikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri suuttui kun olen ottanut toisen kaverini lapsia mukaan päiväretkillemme (korkeasaareen, uimaan, museoihin,puistoihin ym.)  ja käynyt tämän toisen kaverin ja tämän lasten kanssa eri tapahtumissa, huvipuistoissa jne.  vaikka hänkin oli kysellyt jos treffailisimme.

Alkoi ensin huutamaan ja sitten itkemään. Itse valehtelin että meillä ei ole vain aikataulut osuneet yksiin, vaikka oikeasti syy on hänen lapsissaan ja siinä, että he käyttäytyvät kuin eläimet. Minä en kestä hoitaa heitä, koska heillä ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja, ovat äänekkäitä ja välillä agressiivisia ja todella kieroon kasvatettuja. Vaikka tekisimme kimpassakin jotain ja minun ei tarvitsisi olla heistä vastuussa niin he ovat todella kuormittavia koska äiti ei saa heihin kuria. Häpeän liikkua heidän kanssaan julkisilla paikoilla.

Ymmärrän että kaverisi pahoitti mielensä. Mikset sanoisi suoraan hänelle mistä kiikastaa, niin asialle pystyisi tehdäkin jotain?

Vierailija kirjoitti:

älypuhelin: Elämäsi muuttuu 100%:n hyväksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat suuttuneet minulle kun en osaa käyttää älykännykkää. He tyrkyttävät vekottimiaan minulle kehoittaen pyyhkäisemään tuosta ja tästä nähdäkseni vaikkapa valokuvia, löytääkseni googlen jne.

  Itselläni on vaatimaton peruspuhelin soittamista ja txtailua varten enkä halua älypuhelinta.

 Ja ai että se näyttää ottavan joitakin ihmisiä kuuppaan.

Minusta tuo on kuin ampuisi itseään jalkaan. Miksei sitä älykännyä voi hankkia? Tosi helppo ja kätevä. Ei siihen tarvi koukuttua jos se pelottaa

Vastaan sinulle miksen halua älykännykkää: En tarvitse sitä, minulla ei ole sille käyttöä. Se olisi minulle täysin turha hyödyke. Pärjään oikein hyvin tuolla peruspuhelimellani.  Mihin se on helppo ja kätevä? Elämäni on ihan helppoa ja kätevää ilman älypuhelinta.

Kaikki eivät tietenkään elä sellaista elämää kuin minä, mutta itse jäisin paitsi monista jutuista, jos en voisi ulkona liikkuessa saada whatsapp- Facebook- tai sähköpostiviestiä ja on ihan kiva kyetä maksamaan vaikka hädässä olevalle kaverille taksiraha puhelimella tms. Ja tietysti esim. mobiililipun ostomahdollisuus, kun ei ole varaa ladata matkakorttia ennen palkkapäivää (kun rahat on mennyt kaverin taksimatkoihin) ja se, että voi reaaliajassa katsoa puhelimella missä ratikka tai bussi on tällä hetkellä ja ehdinkö siihen. Henk. koht. olisi todella ankeaa ilman älypuhelinta, mutta jos asuu mökissä maalla niin sama kai se silloin on.

Vastaanpa sinullekin: MINÄ en halua enkä tarvitse facebookia, whatsappia enkä mobiililippua.  Maksan laskut tietokoneella. En käytä ratikkaa. Olen ehtinyt kävellen  tämän kaupungin keskustasta  (jossa asun) minne nyt tarvitsenkaan mennä. En yhtään koe, että olisin edelleenkään jäänyt pois mistään jutuista.   Siksi vastasin alkuotsikon kysymykseen.: Oudoin asia ...jne. Älä siis sinäkään suutu, etten hanki älypuhelinta, ethän?  P.s. Älypuhelimen käyttöaste ei riipu siitä asuuko maalla mökissä ja kaupungissa. Eikä nyt enää pilata hyvää ketjua väittelemällä tarvitsenko MINÄ älypuhelimen vai en. Pus o´kram!

Juu, ihan sama. Sinä elät seesteistä, kaavoihin kangistunutta mummoelämää ja se sopii sinulle. Se on ihan ok.

Jukolauta, kuka päästi tommotti suustans!  Ei kai nyt jokin kämmenekokoinen elektroniikkavehje takaa vastakohtaa kaavoihin   kangistuneelle mummoelämälle! Seesteisyydessä ei tietenkään ole pahaa. Mutta viekö älypuhelin senkin?  "Kaavoihin kangistunut mummoelämä"! Voi luoja varjele mun järkeäin... on sitä kaikenlaista neropattia...

Kyä näi o. Ainoa oikea elämä on somessa, jota pitää seurata koko valveillaoloajan, ihmisiä ei tarvitse tavata fyysisisesti.

Älypuhelin ei ole pelkkää somea vaan esim. eksyneenä näet heti kartalla missä olet. Löydät jonkun ihmisen puhelinnumeron - tai toki voit soittaa sikakalliiseen numerotiedusteluunkin. Näet kauniin maiseman, voit ottaa siitä kuvan tarvitsematta kantaa isoa järjestelmäkameraa mukanasi. Ja lukuisia, lukuisia muita juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Menkää nyt muualle jankkaamaan niistä kännyköistä!!!!

  Sano elä muuta.

Minä onnetoin joka aloitin,  olin se joka, kerroin miten

minulle suututaan kun en osaa tai halua käyttää vaikkapa valokuvia katsellessa heidän älyluuriaan.  En arvostellut sitä, että joku on ostanut älypuhelimen saati suuttunut. Mitäs suuttumista siinä olisi höh?  Mutta siitä ärähdin, kun joku älypuhelimen omistaja tuomitsi minun elämäni olevan " kaavoihin kangistunutta mummoelämää "siksi ettei ole älyluuria." Osaan tarvittaessa kangistua kaavoihin vaikka olisi mikä puhelin koprassa.

 Näen ympäristöstäni toki, kun melkein kaikilla on älypuhelimet: Ja voin vain  arvella  miten vaiherikasta, kätevää, helppoa  elämää he elävät verrattuna minuun.  Minä nyt satun olemaan ainoa ihminen joka pärjään ilman älypuhelinta. Olen varmasti friikki, erikoisuudentavoittelija, marttyyri, kummitus.

   Toivon: Ostakaa ihmiset älykännyköita, jos niistä on teille hyötyä ja iloa! Sekä toivon: Älkää ostako älypuhelinta, jos ette koe sitä tarvitsevanne!

   Hyvää kesää kaikille, jopa niille, joilla on vain lankapuhelin!

Aikoinaan sairaalakoulussa opettaja tuli iloisena kysymään (meitä oli vain kaksi oppilasta sinä päivänä, olimme luokan ainoat motivoituneet nuoret, joilla ei ollut oppimisvaikeuksia) haluaisimmeko mieluummin matematiikan tunnin vai köksän, jossa leivotaan piirakka. Vastasimme molemmat haluavamme matikantunnin. Opettaja sai raivarit ja huusi mennessään, että teidän jäätelöt on sitten peruttu ja apuopettajakin tuli siihen tuhahtelemaan, että menetitte jäätelöt, vähän siihen tyyliin, että muuttaisimmekin mielemme tajuttuamme, että oikein jätskiäkin olisi tarjolla. Eivät ne jäätelöt meitä kiinnostaneet vaan opettajat itse olis halunneet päästä piirakkapöydän eteen. Kaipa he itse söivät ne jäätelöt myöhemmin. Mut joo, kieltämättä meno siellä oli sellaista, että oppimishalu oli pahasta. Huvittavinta oli kyllä osastollakin se, että rangaistus kaikkeen oli jäätelön menetys - kun pakettijäätelö nyt on mulle ihan yhdentekevä herkku.

I rest my case kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää nyt muualle jankkaamaan niistä kännyköistä!!!!

  Sano elä muuta.

Minä onnetoin joka aloitin,  olin se joka, kerroin miten

minulle suututaan kun en osaa tai halua käyttää vaikkapa valokuvia katsellessa heidän älyluuriaan.  En arvostellut sitä, että joku on ostanut älypuhelimen saati suuttunut. Mitäs suuttumista siinä olisi höh?  Mutta siitä ärähdin, kun joku älypuhelimen omistaja tuomitsi minun elämäni olevan " kaavoihin kangistunutta mummoelämää "siksi ettei ole älyluuria." Osaan tarvittaessa kangistua kaavoihin vaikka olisi mikä puhelin koprassa.

 Näen ympäristöstäni toki, kun melkein kaikilla on älypuhelimet: Ja voin vain  arvella  miten vaiherikasta, kätevää, helppoa  elämää he elävät verrattuna minuun.  Minä nyt satun olemaan ainoa ihminen joka pärjään ilman älypuhelinta. Olen varmasti friikki, erikoisuudentavoittelija, marttyyri, kummitus.

   Toivon: Ostakaa ihmiset älykännyköita, jos niistä on teille hyötyä ja iloa! Sekä toivon: Älkää ostako älypuhelinta, jos ette koe sitä tarvitsevanne!

   Hyvää kesää kaikille, jopa niille, joilla on vain lankapuhelin!

Olet tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri suuttui kun olen ottanut toisen kaverini lapsia mukaan päiväretkillemme (korkeasaareen, uimaan, museoihin,puistoihin ym.)  ja käynyt tämän toisen kaverin ja tämän lasten kanssa eri tapahtumissa, huvipuistoissa jne.  vaikka hänkin oli kysellyt jos treffailisimme.

Alkoi ensin huutamaan ja sitten itkemään. Itse valehtelin että meillä ei ole vain aikataulut osuneet yksiin, vaikka oikeasti syy on hänen lapsissaan ja siinä, että he käyttäytyvät kuin eläimet. Minä en kestä hoitaa heitä, koska heillä ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja, ovat äänekkäitä ja välillä agressiivisia ja todella kieroon kasvatettuja. Vaikka tekisimme kimpassakin jotain ja minun ei tarvitsisi olla heistä vastuussa niin he ovat todella kuormittavia koska äiti ei saa heihin kuria. Häpeän liikkua heidän kanssaan julkisilla paikoilla.

Ymmärrän että kaverisi pahoitti mielensä. Mikset sanoisi suoraan hänelle mistä kiikastaa, niin asialle pystyisi tehdäkin jotain?

Koska tiedän miten hän suhtautuisi. Saisi raivokohtauksen. Itse inhoan turhaa draamaa joten yritän vain vältellä tilanteita joissa joudun olemaan hänen lastensa kanssa tekemisissä. Kyllähän hän itse jo tietää, miten hänen lapsensa käyttäytyvät. En myöskään ole ainoa joka karttaa heidän seuraansa samasta syystä.

Kuka haluaa kuulla että hänen lastensa kanssa ei haluta olla tekemisissä heidän käytöksensä takia tai mitä joku muu on mieltä hänen kasvatus-metodeistaan?

Äitini suuttui kun ostin mieheni kanssa kesämökin. Omilla, ei pankin rahoilla - asunto oltiin saatu maksettua pari vuotta aikaisemmin. Äitini tuhahteli ja puhui muka itsekseen että "kyllä pittää luulla itestään liikoja". Kysyin lopulta että mikä mättää - alle nelikymppiset ei kuulema mökkiä tarvitse, ei hänkään voinut sitä ostaa kuin vasta viisikymppisenä. Eli syynä oli kateus. Tosi surullista.