Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Siitä että olen lomalla, vaikka toiset ne joutuu lähtemään tänäkin aamuna jo seitsemän aikaan töihin. :D

Tsemppiterkut naapurille. Kyllä se sinunkin loma joskus sieltä vielä koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen vaatteista.

Lapseni oli veljelläni yökylässä serkkujen luona kälyni kutsumana (vierailevat ja yökyläilevät puolin ja toisin) ja oli serkkunsa kanssa leikkiessä liannut verkkarinsa polvet ruohoon. Varavaatteet oli kyllä mukana.

Kälyni lähetti minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta vihaisen viestin missä ilmoitti ettei aio maksaa pojan pilalle menneitä housuja ja oli oma vikani kun olin pukenut pojan niin kalliisiin vaatteisiin. 

A. En edes tiennyt että housuille oli tapahtunut jotain.

B. En olisi välittänyt vaikka olisikin

C. En olisi vaatinut ketään maksamaan pojan itse pilaamia vaatteita

Kun poika tuli kotiin hän kertoi että hänelle oli kälyn toimesta raivottu housujen pilaamisesta ja sanottu että minäkin olisin vihainen kun poika oli mennyt housut pilaamaan. En todellakaan. Lapsilla menee vaatteita kun leipää ja kyseessä olivat muistaakseni jotkut perus harmaat gant/hilfiger-collaget.

Tuo on jäänyt mieleen jotenkin todella absurdina. 

Itse muuten ostin juuri harmaat Gantin collegehousut hintaan 100 e, tosin lapsilla varmaan halvemmat.

Vierailija kirjoitti:

Hiusten väristä. En värjää hiuksia ollenkaan mutta olen aina koko kesän merillä/saaristossa joten hiukseni vaalenevat kesäisin sunkissed-tyyliin. Viime kesänä joku vieras nainen alkoi rähisemään minulle sellon starbucksissa kun hän oli ensin kehunut hiusteni väriä ja kysynyt että missä/miten värjään ne ja kun vastasin etten ole niille mitään tehnyt alkoi huutaa ettei tarvitse puhua p* skaa ja ja että säälii minua jos minulla on niin huono omatunto etten voi edes suositella kampaajaa.

Kävin viimeeksi kampaajalla 12-vuotiaana ja juuri tuli 35 vuotta täyteen.

Itse olen kerran meinannut suuttua, kun ei millään uskottu, etten värjää hiuksiani mitenkään. Kysyjä oli tuntenut minut 5-vuotiaasta.

Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle ja tästäkös työkaveri kimpaantui"kylläpä sait helposti eläkkeen!" Menin ihan mykäksi hämmästyksestä. Onneksi toinen työkaveri kommentoi että eiköhän MS-tauti ole aika rankkaa syy..

Mies suutui kun laitoin sille viestin missä kerroin pitäväni hänestä. Hän oli todella vihainen noin kolme päivää ja senjälkeen oli kuin ennenkin. Emme ole asiaa koskaan oikeastaan käsitelty.

Vihoissaan mies poisti kaikki yhteystietonsa ja esti minut. Sittemmin palautti ne.

Huvittavinta on että hän olisi vain voinut sanoa etten kiinnosta häntä. Mutta niin hän ei voinut tehdä.

Entinen miesystäväni suuttui minulle vessapaperin vuoksi.

Vähän taustaa. Eli mies käytännössä asuu luonani, käy kotonaan vain hakemassa postit ja vaatteita. Jaetaan ruoka- ym. menot suht tasan ja muuten molemmat maksavat omat laskunsa. Mies on tottunut ostelemaan noita kauppojen omia halppis-tuotteita, eikä minua asia muuten hirveästi haittaa, voinhan ostaa itse laadukkaampaa, mutta mies ostelee jotain seitin ohutta discount-vessapaperia.

Itse olen nykyään ratkaissut asian aiemmin yrittämällä huolehtimalla siitä että kotonani on kunnon vessapaperia niin ettei se pääse loppumaan. Kerran kuitenkin paperi oli lopussa ja jätin hänelle rahaa ja lapun jossa luki "Lotus Just one- wc-paperi".

Tuosta mies veti hirveät kilarit ja huusi minulle että luulenko ettei hänellä ole varaa vessapaperiin. 

Yritin selittää että tarkoitukseni oli vain jättää rahaa kun itse halusin parempi laatuista tavaraa mutta suhde päättyi tuohon vessapaperi-riitaan. Ehkä ihan hyvä.

Hoidimme aikanaan firman matka-asioita. Ulkomainen työntekijä tarvitsi viisumin johonkin arabimaahan ja hakemuksessa kysyttiin uskontoa. Työparini kysyi häneltä: are you catholic or christian? Hakijan lähdettyä huomautin, että katoliselle tuo olisi voinut olla loukkaavaa. Työpari suuttui päättömästi eikä puhunut moneen päivään.

Minulla oli reissussa mukana puhelimen laturi, mutta se ei sopinut kaverin iPhoneen. Minulla olisi pitänyt olla mukana laturi myös hänen puhelimeensa kun omaanikin oli. Huom. En omista yhtään i-laitetta.

Monet ovat suuttuneet minulle kun en osaa käyttää älykännykkää. He tyrkyttävät vekottimiaan minulle kehoittaen pyyhkäisemään tuosta ja tästä nähdäkseni vaikkapa valokuvia, löytääkseni googlen jne.

  Itselläni on vaatimaton peruspuhelin soittamista ja txtailua varten enkä halua älypuhelinta.

 Ja ai että se näyttää ottavan joitakin ihmisiä kuuppaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat suuttuneet minulle kun en osaa käyttää älykännykkää. He tyrkyttävät vekottimiaan minulle kehoittaen pyyhkäisemään tuosta ja tästä nähdäkseni vaikkapa valokuvia, löytääkseni googlen jne.

  Itselläni on vaatimaton peruspuhelin soittamista ja txtailua varten enkä halua älypuhelinta.

 Ja ai että se näyttää ottavan joitakin ihmisiä kuuppaan.

Minusta tuo on kuin ampuisi itseään jalkaan. Miksei sitä älykännyä voi hankkia? Tosi helppo ja kätevä. Ei siihen tarvi koukuttua jos se pelottaa

Tuntematon nainen sätti minua pitkästi juhlissa, koska lasteni ikäero on 6 vuotta ja hänen ja hänen siskonsa ikäero oli myös 6 vuotta ja hän joutui aikoinaan huolehtimaan pikkusisarestaan. Sättiminen kesti varmaan puoli tuntia.

Äitini suuttui siitä, että emme tarvinneet henkilötakausta asuntolainaan. Ei kuulemma apu kelpaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat suuttuneet minulle kun en osaa käyttää älykännykkää. He tyrkyttävät vekottimiaan minulle kehoittaen pyyhkäisemään tuosta ja tästä nähdäkseni vaikkapa valokuvia, löytääkseni googlen jne.

  Itselläni on vaatimaton peruspuhelin soittamista ja txtailua varten enkä halua älypuhelinta.

 Ja ai että se näyttää ottavan joitakin ihmisiä kuuppaan.

Tuo on muuten outoa miten paljon se puhelin herättää tunteita. Itsekin pitkään vastustin älypuhelimia, en edelleenkään niistä pidä, mutta olen ensimmäisen pitkin hampain hankkinut vuosi sitten. Sitä ennen sain kommenttia että enkö uskalla hankkia, enkö osaa käyttää vai mikä on "vikana"? Syyksi ei hyväksytty sitä että ei vain kiinnosta. Pitäähän nyt kaikkia kiinnostaa :D Sitten kun jouduin sen viimein hankkimaan, sain kuunnella kysymyksiä "ootko jo oppinut käyttämään?" tai "eihän ollut pelottavaa?" ja hihittelyä ja naureskelua perään. Opin sen kyllä ihan hetkessä eikä pelottanut yhtään kun tietokoneilla "pelaan" päivittäin töissä ja kotona.  Joskus katsoin hitaasti kysyjää että onko tuo oikeasti noin tyhmä. 

Kaksi sukulaista ei tule toimeen keskenään. Järjestin toiselle juhlia, hoidin kutsut hänen puolesta jne. Tämä toinen suuttui MINULLE kun häntä ei kutsuttu. Joo. Mitäpä tuohon sitten sanomaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassalla työskennellessäni meitä työntekijöitä opastettiin / pakotettiin että aina pitää sanoa "hyvää päivänjatkoa" tai jos asiakas osti veikkauksen tuotteita piti sanoa "arpaonnea" tai "onnea" no yksi asiakas joka ennen tykkäsi siitä että toivotti hyvää päivänjatkoa, seuraavalla kerralla suuttui helvetisti ja siinä kassalla alkoi räyhätä nin että sylki lensi suusta "VIIME KERRALLA KUN TOIVOTIT HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA NIIN PÄIVÄNI OLI SITTEN NIIN HUONO. ÄLÄ AKKA ENÄÄN IKINÄ SANO NOIN" koko kauppa raikui.

No turha niistä toivotuksista on kilareita vetää, mutta oikeasti pidän tyhmänä nuo tuollaiset "hyvää päivänjatkoa" yms tyhjänpäiväiset heitot kaupan kassalla. 

Tämä nyt on täysin ohis, mutta minusta se toivotus on hyvä tapa päättää asiakaskohtaaminen. Lidlissä aika yleistä, että toivottavat hyvää päivänjatkoa kun taas esim

S- ja K-ryhmän kaupoissa tahtoo se kiitos heikin unohtua.

Meidän naapuriimme muutti perhe, jossa oli aikuisen kokoinen jollain tapaa kehitysvammainen poika, joka alkoi tulla aidan yli pihallemme jossa pidimme kahta n. 65-kiloista koiraamme. Poika käyttäytyi arvaamattomasti, saattoi yhtäkkiä alkaa huutaa, käyttäytyi oudosti, sätki jne. En luottanut koiriini pojan seurassa koska selvästi yrittivät väistää tätä kun poika taas pyrki näiden luokse. Yritin sanoa pojan äidille useampaan kertaan asiasta mutta tämä vähätteli asiaa ja selitti vain kuinka poika pitää niin eläimistä jne.

Voin rehellisesti sanoa, etten kehdannut sanoa asiasta kovin tiukkaan sävyyn, koska pelkäsin sitä p* skamyrskya mikä seuraisi siitä, että kritisoi vammaista. En kuitenkaan halunnut olla vastuussa jos jotain sattuisi, joten rakensimme uuden aidan, jonka yli ei päässyt kiipeämään ja joka esti myös näkyvyyden naapuriin. Portille laitettiin sellaiset avaimella tai kaukosäätimellä toimivat portit.

Muutamia kertoja tuo poika kävi joko yksin tai äitinsä kanssa pyörimässä portilla/nykimässä sitä ja kun emme menneet avaamaan niin tämä äiti suuttui. Ensin haukkui minut lapsilleni kun törmäsi näihin kadulla, sitten haukkui minut ja alkoi levittämään kaikkea skeidaa siitä kuinka vihaamme/syrjimme hänen poikaansa koska hän on vammainen ja olimme kuulemma kohdelleet häntä aiemminkin huonosti (tämä siis siksi kun otin koirat sisään kun hän tuli pihallemme).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat suuttuneet minulle kun en osaa käyttää älykännykkää. He tyrkyttävät vekottimiaan minulle kehoittaen pyyhkäisemään tuosta ja tästä nähdäkseni vaikkapa valokuvia, löytääkseni googlen jne.

  Itselläni on vaatimaton peruspuhelin soittamista ja txtailua varten enkä halua älypuhelinta.

 Ja ai että se näyttää ottavan joitakin ihmisiä kuuppaan.

Minusta tuo on kuin ampuisi itseään jalkaan. Miksei sitä älykännyä voi hankkia? Tosi helppo ja kätevä. Ei siihen tarvi koukuttua jos se pelottaa

Vastaan sinulle miksen halua älykännykkää: En tarvitse sitä, minulla ei ole sille käyttöä. Se olisi minulle täysin turha hyödyke. Pärjään oikein hyvin tuolla peruspuhelimellani.  Mihin se on helppo ja kätevä? Elämäni on ihan helppoa ja kätevää ilman älypuhelinta.

Tarjosin eräälle rouvalle hänen haluamaansa kirppistavaraa, mutta hän alkoi tinkiä. En ollut tästä kovin innoissani, koska hinta oli jo erittäin kohtuullinen, minkä hänelle ilmoitinkin. Toisen ostajan kanssa hinta oli kohdillaan, joten teimme kaupat. Tämä ensimmäinen rouva sitten suutahti ja alkoi tulla viestiä, että en ollut kohtelias ja olisi pitänyt hoitaa kaupat loppuun hänen kanssaan, kun kerran hänelle ensin tarjosin. Olisi vain kiltisti maksanut sen alkuperäisen summan, niin olisimme molemmat saaneet haluamamme. Vai että vielä yksinoikeudella pitäisi myydä..

Ystäväni suuttui aikoinaan siitä, kun lähdin ulkomaille poikaystävän perään, enkä ehtinyt pitää yhteyttä. Hän poisti minut kavereistaan Facebookista, enkä jaksanut sellaiseen draamailuun reagoida mitenkään, joten se ystävyys jäi siihen.

Kaverini suuttui koska kaappien siivouksen yhteydessä annoin toiselle kaverillemme meiltä poistoon meneviä tavaroita ja vaatteita. Yritti vielä saada "korvaukseksi" muita tavaroita jotka olisi halunnut kotoamme.