Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Eräs kaverini suutahti minulle nuoruudessa, kun olin yökylässä hänen luonaan. Itse olen tottunut heräämään aikaisin aamulla. Enkä voi edes nukkua pitkään, muuten tulee migreeni. Kaverini mielestä minun olisi pitänyt venyttää ylösnousua puolille päiville, kuten hänellä on tapana. Enää ei samaisesta asiasta suutu, mutta edelleen meillä on aivan eri vuorokausirytmi.

Läheinen sukulainen suuttui ja katkaisi välinsä minuun, kun sairastuin vakavaan masennukseen enkä jaksanut ja pystynyt pitämään häneen yhteyttä. Minun olisi kuulemma pitänyt pyytää anteeksi kuukausien hiljaiseloani, koska se oli tuntunut hänestä pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Läheinen sukulainen suuttui ja katkaisi välinsä minuun, kun sairastuin vakavaan masennukseen enkä jaksanut ja pystynyt pitämään häneen yhteyttä. Minun olisi kuulemma pitänyt pyytää anteeksi kuukausien hiljaiseloani, koska se oli tuntunut hänestä pahalta.

Parempi ilman tuollaista sukulaista. Muutama kuukausi nyt on vielä lyhyt aika. Toisaalta käsitys ajasta on meillä kaikilla erilainen. Itselleni se ettei olla nähty pitkään aikaan tarkoittaa vuosia, toiselle se tarkoittaa viikkoja.

Minulle suututtiin siitä, kun jatkan työelämässä saavutettuani eläkeiän. Pisti ihan välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneuteni, outoa, sehän on itsestään selvää, eikä  sille voi mitään jos on kaunis. Aiheuttaa paljon kateutta. Minulle se on aina ollut ihan tavallinen asia että olen hyvännäköinen edelleen, joten se on outoa.

Eikä sille mitään voi jos on itserakas

Eri, mutta miten se on itserakkautta jos tietää olevansa kaunis? Jotkut oikeasti kohtelevat muita huonosti, koska kokevat epävarmuutta paremman näköisten seurassa. Se jos mikä on nurinkurista.

Kukaan ei ole kaunis kaikkien mielestä. Sen huomaa esim. erilaisissa kauneuskilpailuissa, jonne monien kielestä on yllättäen valittu kaikkein rumimmat ehdokkaat. 

Kauneus niin ihmisten kuin vaikkapa arkkitehtuurin suhteen on objektiivista. Kauneus ei ole katsojan silmässä.

Esikoiseni on tyttö. Kun lapsi syntyi, niin eräs henkilö suuttui minulle siitä, että lapsi on tyttö eikä poika. Jostain syystä hänen mielestään esikoisen täytyy olla poika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneuteni, outoa, sehän on itsestään selvää, eikä  sille voi mitään jos on kaunis. Aiheuttaa paljon kateutta. Minulle se on aina ollut ihan tavallinen asia että olen hyvännäköinen edelleen, joten se on outoa.

Eikä sille mitään voi jos on itserakas

Eri, mutta miten se on itserakkautta jos tietää olevansa kaunis? Jotkut oikeasti kohtelevat muita huonosti, koska kokevat epävarmuutta paremman näköisten seurassa. Se jos mikä on nurinkurista.

Kukaan ei ole kaunis kaikkien mielestä. Sen huomaa esim. erilaisissa kauneuskilpailuissa, jonne monien kielestä on yllättäen valittu kaikkein rumimmat ehdokkaat. 

Joku objektiivisesti kaunis ei välttämättä ole viehättävä romanttisessa mielessä kaikille, se on totta. Joku ei-niin-kaunis saattaa taas hyvinkin olla jonkun silmissä erittäin viehättävä. Tässä on ehkä enemmän kyse siitä, että joku objektiivisesti ruma on kateellinen objektiivisesti kauniille. Ei siksi, että hän pitää tätä kaunista viehättävänä vaan siksi, että on epävarma itsestään ja kokee saavansa elämässä vähemmän tai tulleensa kohdelluksi eri tavalla kuin tämä perinteisellä tavalla kauniiksi mielletty.

Asun paritalossa. Muutama kuukausi sitten naapuriin muutti uusi pariskunta. Eräs aamu olimme ulkona yhtäaikaa rouvan kanssa, molemmilla kahvimukit. Niitä ja näitä juttelimme ja tutustuimme toisiimme. Mukavan leppoisa aaamuhetki.

Pihaamme ajoi auto. Kuljettaja kysyi tietä. Naapuri juoksi sisältä hakemaan kännykkäänsä. Kyllä nyt kunnon kartta pitää olla.

Reitti oli helppo, joten sanoin vaan, että tätä tietä vajaa kilometri, sitten on tienviitta vasemmalle. Kuljettaja kiitti ja jatkoi matkaansa.

Se siitä leppoisasta aamusta sitten. Neuvoin liian nopeasti, olen idiootti jonka piti vaan päästä pätemään. Kuljettajakin oli ihan torvelo kun vaan poistui paikalta ilman hänen karttaansa! Terassikukkani olivat väärän väriset, eikä kukaan täyspäinen voi juoda kahvia muumimukista..... Jotain muutakin tuli, en muista kaikkea. Ai niin, mekkoni oli ihan halpiskamaa...

Mitähän tästä naapuruudesta kehittyy..... Yritän olla hipihiljaa ja kaukana. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni on tyttö. Kun lapsi syntyi, niin eräs henkilö suuttui minulle siitä, että lapsi on tyttö eikä poika. Jostain syystä hänen mielestään esikoisen täytyy olla poika. 

Siellä on joku nukkunut lisääntymisbiologian tunnilla :D Tosin sen pitäisi olla pääteltävissä jo normaalilla arkijärjellä, ettei lapsen sukupuolta voi noin vain päättää ja sitten ajatuksen voimalla puskea poikaa esikoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kauneus niin ihmisten kuin vaikkapa arkkitehtuurin suhteen on objektiivista. Kauneus ei ole katsojan silmässä.

Kyllä on, kukaan ei ole kaikkien mielestä,kaunis.

Äitini suuttui, kun aloin opiskella italian kieltä, jota hän ei osannut. Hän huusi, että häntä harmittaa valtavasti, kun hän ei hallitse italiaa, ja nyt minä aion oppia jotakin, mitä hän ei osaa... !

On suututtu siitä kun olen edelleen hoikka. Monien mielestä lapsien saamisen jälkeen tulee muuttua norsuksi muuten ei ole normaali.

Vierailija kirjoitti:

Asun paritalossa. Muutama kuukausi sitten naapuriin muutti uusi pariskunta. Eräs aamu olimme ulkona yhtäaikaa rouvan kanssa, molemmilla kahvimukit. Niitä ja näitä juttelimme ja tutustuimme toisiimme. Mukavan leppoisa aaamuhetki.

Pihaamme ajoi auto. Kuljettaja kysyi tietä. Naapuri juoksi sisältä hakemaan kännykkäänsä. Kyllä nyt kunnon kartta pitää olla.

Reitti oli helppo, joten sanoin vaan, että tätä tietä vajaa kilometri, sitten on tienviitta vasemmalle. Kuljettaja kiitti ja jatkoi matkaansa.

Se siitä leppoisasta aamusta sitten. Neuvoin liian nopeasti, olen idiootti jonka piti vaan päästä pätemään. Kuljettajakin oli ihan torvelo kun vaan poistui paikalta ilman hänen karttaansa! Terassikukkani olivat väärän väriset, eikä kukaan täyspäinen voi juoda kahvia muumimukista..... Jotain muutakin tuli, en muista kaikkea. Ai niin, mekkoni oli ihan halpiskamaa...

 

Mitähän tästä naapuruudesta kehittyy..... Yritän olla hipihiljaa ja kaukana. Harmi.

Naapurisi on epävakaa, kenties vaarallinenkin. Vakavasti kehotan, että alat dokumentoimaan jokaisen tällaisen epäasiallisen tapahtuman, jotta sinulla on antaa viranomaisille kättä pidempää tarvittaessa. Näin ne kauhutarinat aina alkaa, normaalit ihmiset eivät käyttäydy noin...

Näin sattumalta lukioluokkakaverin kesätapahtumassa. Ollaan 55 v. naisia, lukiosta siis jo kauan aikaa.Emme ole somessakaan niin ei tietoa toisen elämänvaiheista. Päivitettiin kuulumisia: missä asutaan, mitä töitä, perhetilannetta ym. No kaveri oli lapseton sinkku  ja jotenkin suutahti kun  mainitsin lyhyesti olevani naimisissa ja kahden jo parikymppisen lapsen äiti. 

Ilmeensä muuttui kummalliseksi, kuin irvistykseksi, tiuskaisi jotakin ja lähti heti pois. En tiedä oliko perheettömyytensä katkera paikka: ainakin silloin lukiossa oli valtavan perhekeskeinen ja lapsuudenperheensä  oli tiivis ja tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Asun paritalossa. Muutama kuukausi sitten naapuriin muutti uusi pariskunta. Eräs aamu olimme ulkona yhtäaikaa rouvan kanssa, molemmilla kahvimukit. Niitä ja näitä juttelimme ja tutustuimme toisiimme. Mukavan leppoisa aaamuhetki.

Pihaamme ajoi auto. Kuljettaja kysyi tietä. Naapuri juoksi sisältä hakemaan kännykkäänsä. Kyllä nyt kunnon kartta pitää olla.

Reitti oli helppo, joten sanoin vaan, että tätä tietä vajaa kilometri, sitten on tienviitta vasemmalle. Kuljettaja kiitti ja jatkoi matkaansa.

Se siitä leppoisasta aamusta sitten. Neuvoin liian nopeasti, olen idiootti jonka piti vaan päästä pätemään. Kuljettajakin oli ihan torvelo kun vaan poistui paikalta ilman hänen karttaansa! Terassikukkani olivat väärän väriset, eikä kukaan täyspäinen voi juoda kahvia muumimukista..... Jotain muutakin tuli, en muista kaikkea. Ai niin, mekkoni oli ihan halpiskamaa...

 

Mitähän tästä naapuruudesta kehittyy..... Yritän olla hipihiljaa ja kaukana. Harmi.

Onneksi selvisi ensitapaamisella uuden sydänystävyyden mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni on tyttö. Kun lapsi syntyi, niin eräs henkilö suuttui minulle siitä, että lapsi on tyttö eikä poika. Jostain syystä hänen mielestään esikoisen täytyy olla poika. 

Minulle on "suututtu" samasta asiasta. Eräs nainen isommassa opiskeluaikojen kaveriporukassamme heitteli kaikenlaisia teräviä kommentteja tyttäreni syntymän jälkeen. Hänellä itsellään on kaksi poikaa, ja sanoi mm., että on tyytyväinen, kun ei tyttöä saanut, pojat kun ovat niin paljon helpompia ja heidän juttunsa mielenkiintoisempia. Lopetti kuitenkin tuollaiset puheet, kun eräälle toisellekin tuossa kaveriporukassamme syntyi tyttö.

Käytös oli helppo tunnistaa kateudeksi ja suuttumukseksi, sillä hänellä on ennenkin ollut taipumusta sellaiseen ja on jankannut asiasta sitten kerta toisensa jälkeen.

Tein nuorempana hetken pihatöitä ja yhdessä firmassa työnjohdossa oli eteläeurooppalainen herra. Hän onnistui vetämään herneen nenään melkein mistä tahansa. 

~ Hän ei osannut yhtään suomea eikä edes aikonut opetella, koska "ei jaksa". Suuttui kuitenkin joka kerta kun joutui pyytäämään käännösapua. Varsinkin jotain monimutkaisempaa kääntäessä kun olisi pitänyt saada miettiä hetki alkoi karjua kärsimättömänä.

~ Hän suuttui jos toisen suomalaisen kanssa teimme työtä pareittain ja juttelimme samalla suomeksi. Hän kuitenkin itse jutteli aina omalla kielellään samanmaalaisille työkavereilleen, vaikka paikalla olisi ollut ainoastaan he ja yksi suomalainen. Siinä ei ollut mitään ongelmaa sulkea yksi ulkopuolelle, mutta auta armias jos suomalaiset puhuivat suomea keskenään kun tekivät muista syrjässä hommia.

~ Hän ei voinut aina kertoa, mitä oli tarkoitus tehdä ja sitten valitti oma-aloitteisuuden puutesta. Vei meidät pihalle, ignoorasi useat kysymykseni työtehtäviin liittyen ja alkoi vain mölistä muille omalla kielellään. Vinoili sitten selkäni takana, että en tajua mitään.

~ Pilkkasi myös jos yritin tehdä muiden mukana hommia, vaikka työvälineitä ei riittänyt minulle. Kerrankin olisi pitänyt lapioida lehtiä isosta kasasta auton kyytiin, mutta minulle ei ollut enää lumilapiota. Otin haravan avulla kasoja syliini, mutta jouduin luopumaan ideasta kun vastaanotto oli "ei ei ei, ei tuosta tule mitään!" Sitten oli kuitenkin mennyt valittamaan taas selkäni takana, että olen laiska kun kaikki muut joutuvat tekemään työt.

~ Olimme kerran jo auton kyydissä menossa lounaalle kun hän halusi poistattaa vielä yhden kerrostalon seinän vieressä asfaltista puskevan puuntaimen. Hän alkoi vouhkaamaan tätä hommaa minulle: "Kun auto pysähtyy, sinä syöksyt autosta ja kirmaat taimen luo, juokset kuin tuulispää istutuslapio valmiina kädessäsi. Pidät siitä varmalla otteella kiinni ja raivon vimmalla hakkaat taimen äkkiä poikki, juokset takaisin autolle, heität sen kyytiin ja hyppäät autoon. Teet tämän niin nopeasti kuin suinkin on fyysisesti mahdollista! Ymmärrätkö? Teet tämän niin nopeasti kuin vain pystyt, sitten kiirehdit takaisin niin pääsemme joskus syömäänkin! Sinun pitää olla nopea!!!" Minähän ten sitten työtä käskettyä, hakkasin taimen poikki niin nopeasti kuin mahdollista kerran siitä piti vaahdota noin kovasti. Tästä seurasi valitusta, koska lapio vääntyi hieman käsittelyssä.

Tämä herra Täydellinen itse vältteli omasta mielestään tylsiä työtehtäviä (juuri niiden aikaan hänen piti lähteä aina äkisti kauppaan), ei siivonnut kunnolla jälkiään ja saattoi lopettaa työpäivän tunninkin etuajassa. Suuttui myös jos joku kausityöntekijöistä sairastui flunssaan ja tämän palattua sairaslomalta alkoi puhua alentuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Tein nuorempana hetken pihatöitä ja yhdessä firmassa työnjohdossa oli eteläeurooppalainen herra. Hän onnistui vetämään herneen nenään melkein mistä tahansa. 

 

~ Hän ei osannut yhtään suomea eikä edes aikonut opetella, koska "ei jaksa". Suuttui kuitenkin joka kerta kun joutui pyytäämään käännösapua. Varsinkin jotain monimutkaisempaa kääntäessä kun olisi pitänyt saada miettiä hetki alkoi karjua kärsimättömänä.

 

~ Hän suuttui jos toisen suomalaisen kanssa teimme työtä pareittain ja juttelimme samalla suomeksi. Hän kuitenkin itse jutteli aina omalla kielellään samanmaalaisille työkavereilleen, vaikka paikalla olisi ollut ainoastaan he ja yksi suomalainen. Siinä ei ollut mitään ongelmaa sulkea yksi ulkopuolelle, mutta auta armias jos suomalaiset puhuivat suomea keskenään kun tekivät muista syrjässä hommia.

 

~ Hän ei voinut aina kertoa, mitä oli tarkoitus tehdä ja sitten valitti oma-aloitteisuuden puutesta. Vei meidät pihalle, ignoorasi useat kysymykseni työtehtäviin liittyen ja alkoi vain mölistä muille omalla kielellään. Vinoili sitten selkäni takana, että en tajua mitään.

 

~ Pilkkasi myös jos yritin tehdä muiden mukana hommia, vaikka työvälineitä ei riittänyt minulle. Kerrankin olisi pitänyt lapioida lehtiä isosta kasasta auton kyytiin, mutta minulle ei ollut enää lumilapiota. Otin haravan avulla kasoja syliini, mutta jouduin luopumaan ideasta kun vastaanotto oli "ei ei ei, ei tuosta tule mitään!" Sitten oli kuitenkin mennyt valittamaan taas selkäni takana, että olen laiska kun kaikki muut joutuvat tekemään työt.

 

~ Olimme kerran jo auton kyydissä menossa lounaalle kun hän halusi poistattaa vielä yhden kerrostalon seinän vieressä asfaltista puskevan puuntaimen. Hän alkoi vouhkaamaan tätä hommaa minulle: "Kun auto pysähtyy, sinä syöksyt autosta ja kirmaat taimen luo, juokset kuin tuulispää istutuslapio valmiina kädessäsi. Pidät siitä varmalla otteella kiinni ja raivon vimmalla hakkaat taimen äkkiä poikki, juokset takaisin autolle, heität sen kyytiin ja hyppäät autoon. Teet tämän niin nopeasti kuin suinkin on fyysisesti mahdollista! Ymmärrätkö? Teet tämän niin nopeasti kuin vain pystyt, sitten kiirehdit takaisin niin pääsemme joskus syömäänkin! Sinun pitää olla nopea!!!" Minähän ten sitten työtä käskettyä, hakkasin taimen poikki niin nopeasti kuin mahdollista kerran siitä piti vaahdota noin kovasti. Tästä seurasi valitusta, koska lapio vääntyi hieman käsittelyssä.

 

Tämä herra Täydellinen itse vältteli omasta mielestään tylsiä työtehtäviä (juuri niiden aikaan hänen piti lähteä aina äkisti kauppaan), ei siivonnut kunnolla jälkiään ja saattoi lopettaa työpäivän tunninkin etuajassa. Suuttui myös jos joku kausityöntekijöistä sairastui flunssaan ja tämän palattua sairaslomalta alkoi puhua alentuvasti.

Olisit vetänyt nokan halki...

Ammattikoulussa luokallani ollut oppilas suuttui siitä, että minä pärjäsin koulussa paremmin kuin hän. Hänen mielestään hänen olisi pitänyt olla luokamme paras oppilas.