Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Ostin miehelleni syntymäpäivä lahjan jota olin miettinyt pitkään ja säästänyt siihen jonkin aikaa. Anoppini, johon on muuten ihan hyvät välit, suuttui kun lahja oli ajatuksella ostettu ja selvästi miehelle mieluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin muutaman vuoden Italiassa ja yksi kylään tullut sukulainen suuttui kun Garda-järvellä oli melko viileää ja sateista lokakuussa, vaikka olin kertonut mikä oli sen viikon sääennustus. Mutta kun Italiassa on aina hyvä sää, katso nyt vaikka mitä tahansa mainosta tai ohjelmaa!
Appiukko ja hänen veljensä suuttuivat kun tein kotonani erilaista ruokaa kuin mihin he olivat tottuneet. Minun olsi pitänyt tehdä lihapullat samalla tavalla kuin heidän äitinsä, jota en ollut koskaan tavannut tai kuten anoppini, jonka kanssa en ollut koskaan kokannut yhdessä. He siis valittivat, moittivat ja sanoivat että tein kaiken mahdollisen väärin. Ja kaikki todella aressiivisesti, tyyliin "luulot pois miniältä".
Menetin valitukseen hermoni, heitin ruuan roskikseen ja kerroin että voivat mennä syömään ihan mihin haluavat. Seuraavalla kerralla söivät sen mitä tarjolla oli. Muutamaa vuotta myöhemmin appiukko sai tunnustettua että teen ihan hyvää ruokaa
Kaverini haukkui kissaani v*tun kissaksi kesken yökylään. Parin kuukauden päästä tuli soritteleen ja sano et kantsii hankkii koira. Siihen päätty ystävyys
Mieheni väitti yhdestä asiasta että se on niin. Minä tiesin ettei ole, ja väitin että se on näin. Hän edelleen väitti, että se on niin. Sanoin ihan tyynesti ja kauniisti: usko ihan niin kuin sinulle on lohdullisempaa. Voi että suuttui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
Muistan, miten saksalaiset tuttavani sanoivat siirryttyään euroon ennen meitä, että yksikkö vaihtui, mutta hinnat ( numerot ) pysyivät samoina...
Siltä se tuntuu edelleen itsestänikin! Euro on pyramidihuijaus!
Vierailija kirjoitti:
Oli sovittu että hakisin naisystäväni hänen työpaikaltaan kello 15. Viittä vaille soi puhelin. Näin että hän soittaa enkä vastannut koska olin jo melkein perillä. Siitä seurasi uskomaton huuto ja raivoaminen ja ajattelin että jos tämä toistuu niin se on siinä. Kerran heitin jotain huumoria, en edes muista mitä ja samanlainen raivokohtaus. Oltiin muuttamassa pääkaupunkiseudulle, hän oli saanut mieleisensä työpaikan. Kerran sitten sanoin että minä jään tänne. Hän ensin ihmetteli miksi. Sanoin että en siedä moisia raivareita ilman syytä enkä luota häneen enää. En tykkää kiukuttelemisesta, en riitelemisestä enkä varsinkaan huutamisesta. Se masentaa minua ja ajattelen että puolisoni ei kunnioita minua yhtään. Tämän sanoin heti alussa nykyiselle kumppanilleni ja hän ilmeisesti otti asian todesta.
Ne naiset on niin hankalia, kun niillä on ne tunteet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
Muistan, miten saksalaiset tuttavani sanoivat siirryttyään euroon ennen meitä, että yksikkö vaihtui, mutta hinnat ( numerot ) pysyivät samoina...
Siltä se tuntuu edelleen itsestänikin! Euro on pyramidihuijaus!
Euroon siirryttiin samaan aikaan.
Siskoni suuttui kun halusin juhlia lauantaina synttäreitäni, hänetkin oli kutsuttu, enkä suostunut tulemaan lapsenvahdiksi, jotta hän olsi päässyt omien kavereidensa kanssa bailaamaan. Täytin 21v, siskoni oli 24v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani näki minut kaupan pihalla ja päätti siinä alkaa paasaamaan jotain, en muista enää mitä. Keskityin kovasti häneen, että saisin selvää hänen puheestaan, auto meni hänen takaansa ohi aika kovaa vauhtia, muttei osunut kuitenkaan. Hän tästä suorastaan raivostui, että miksen varoittanut häntä, että auto tulee melkein päin.
En voinut koska keskityin häneen, enkä vilkuillut ympärilleni. Oli kummallisin raivokohtaus ikinä.
Sain keskenmenon 2020 ja odottelin yöllä ensiavun jälkeen naistentautien poliklinikalla pääsyä osastolle ottamaan tyhjennyslääke. Ensin tuli joku hoitaja huutamaan/raivoamaan ettei saa olla saattajaa, vaikka ensiavussa oli sanottu, että puolisoni saa tulla mukaan.
Sitten jäin yksin odotusaulaan ja hetken päästä sama tai eri hoitaja tuli huutamaan: "No niin Mari, tuu jo!" (nimi muutettu) Ja tämän sanottuaan hoitaja käänsi selän ja lähti marssimaan käytävää pitkin jonnekin. Seurasin vapisevin askelin perässä ja olo oli todella heikko ja voipunut. Mut oli siis pyörätuolilla siirretty ensiavusta naistentaudeille.
Sitten jossain vaiheessa mut vietiin gynelle, joka totesi "EI sun ees pitäis olla täällä!" Kun kerroin, että tutkimus sattuu ja, että mulla on vulvydonia, gyne komensi "Rentoudu! Otetaan sulta klamydiatesti!"
Sitten laahustin taas jonnekin petiin. Ja sitten paikalle tuli joku maailman ihanin sairaanhoitaja, joka puhui ystävällisesti ja antoi tietoa keskenmenosta, lääkkeestä ja jatkohoidosta.
En tänä päivänäkään ymmärrä miksi hoitaja ja gyne olivat niin ilkeitä ja komentelevia. Mä olin kuitenkin hetkeä aiemmin ollut useita tunteja ensiavussa verta vuotavana elämäni hirveimmissä kivuissa kun raskaus meni kesken.
Oon nyt 40 enkä todennäköisesti enää saa lapsia. Toi kokemus on varmasti vaikuttanut siihen, ettei keskenmenon jälkeen oikein täysin uskaltanut lähtee uudelleen yrittämään, koska vastaavaa kokemusta en halua käydä läpi uudelleen.
Tays
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jouduin yliajetuksi erään kaupan pihalla. kun minut vietiin ensiapuun kaikki henkilökunnassa oli mulle tosi vihaisia. paiskoivat oven kiinni yms
Vierailija kirjoitti:
Appiukko ja hänen veljensä suuttuivat kun tein kotonani erilaista ruokaa kuin mihin he olivat tottuneet. Minun olsi pitänyt tehdä lihapullat samalla tavalla kuin heidän äitinsä, jota en ollut koskaan tavannut tai kuten anoppini, jonka kanssa en ollut koskaan kokannut yhdessä. He siis valittivat, moittivat ja sanoivat että tein kaiken mahdollisen väärin. Ja kaikki todella aressiivisesti, tyyliin "luulot pois miniältä".
Menetin valitukseen hermoni, heitin ruuan roskikseen ja kerroin että voivat mennä syömään ihan mihin haluavat. Seuraavalla kerralla söivät sen mitä tarjolla oli. Muutamaa vuotta myöhemmin appiukko sai tunnustettua että teen ihan hyvää ruokaa
Vähän sama juttu. Opiskeluaikoina oli taukoa ja menin lapsuudenkotiin pariksi päiväksi. Tein sitten ruokaa kaikille niin vanhemapni haukkuivat ruuan maanrakoon. Heitin ruuat sialle (kirjaimellisesti) ja lähdin kävelemään linja-autopysäkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näyttänyt kaverilleni millaista kuvaa autoni peruutuskamerasta saa, kun olin ajamassa 120km/h motarilla.
Joskus jotkut vain odottavat mitä vaan tekosyytä, että pääsisivät suuttumaan. Toiste taas mikä vaan tekosyy saa pitkään kasaantuneen kiukkukuorman laukeamaan. Silloin se syy on todellakin tekosyy.
Palveluammateissakin työskentelevät ovat vain ihmisiä. Heilläkin on huonot päivänsä, hekin voivat olla yliväsyneitä ja heillä voi olla ihan liian kiire. Heilläkin voi olla tilanne, että joku pieni asia on se viimeinen pisara ja keittää yli.
Tietysti pitäisi AINA muistaa ja jaksaa olla palveluammatissa ystävällinen ja empaattinen. Pitäsi ehdottomasti myös muistaa se, että tilanne joka ammattilaiselle on tuttu ja rutiinia - voi olla asiakkaalle ihan uusi ja kamala.
Mutta siis, luulen että harmillisen paljon tapahtuu tarkoituksetomia loukkaamisia ja liian tylyä kohtelua - ihan ilman, että juuri sinä olisit tehnyt mitään tai aiheuttanut sitä !!!
Kolme miestä kaiveli fyryä, jäi vajaaksi. Siitä sitten siskoplikka otti semmoset raivarit
Sukulaiseni oli minun luonani yökylässä, koska hänellä oli joku harrastustapahtuma paikkakunnallani. Hän suuttui siitä, että annan kissani istua tuolilla keittiössä ja katsoa kun teen ruokaa. En anna kissalle mitään, eikä kissa koske mihinkään ruokiin. Se vain istuu ja möllöttää kiinnostuneena.
Ilmeisesti kissani on pilalle passattu, eikä sukulaiseni sallisi ikinä moista hänen talossaan. :D
Ensiksi tulee mieleen ongelmallinen ex-tyttöystäväni, jota olen sittemmin epäillyt narsistiksi. Kaiken muun p*skan lisäksi hänen dysfunktionsa ja vihansa minua kohtaan kävi ilmi, kun hän toisessa huoneessa pudotti jotain vahingossa lattialle, ja hänen vaistomainen ensireaktionsa oli huutaa vihaisesti nimeni ilmoille! Kysyin tältä, miksi hän näin teki. Muistan vain kummallisen virneen hänen kasvoillaan, ihan kuin hän olisi jäänyt kiinni jostain. Pyysin häntä pyytämään anteeksi, johon hän ei suostunut. Samalla tajusin, että vaikka olimme olleet vuosia yhdessä hän ei ollut KOSKAAN pyytänyt mitään anteeksi, vaikka oli tilanteita, jossa niin olisi kuulunut tehdä. Tästä sitten alkoi jonkinlainen ketjureaktio, ja pian ilmeni, että hän oli pettänyt minua pitkään, kaiken valehtelun, manipulaation ja henkisen ja fyysisen väkivallan lisäksi. Jopa jäädessään kiinni hän ei koskaan myöntänyt mitään eikä koskaan pyytänyt anteeksi. Loppuun asti hän syytti minua, kuten pudottaessaan esineen lattialle, vaikka itse oli tuhonnut suhteemme. Joten siinä oudoin asia, mistä minulle on suututtu.
Minulle suututtiin kun joudun töissä käyttämään kertakäyttöhanskoja hygienia syistä. Maapallo tuhoutuu kun en käytä pestäviä kestävämpiä hanskoja, hällä väliä mitä työpaikan säännöt ovat.