Olisitko valmis kuolemaan juuri nyt?

Olisin. Usein olen haaveillutkin kuolemasta, tuntuu niin turhalta ja raskaalta tämä elämä silti vaikkei mikään ole varsinaisesti huonosti.

Olen eri mieltä tuosta kuoleman lopullisuudesta, mutta en olisi valmis kuolemaan ainakaan vielä 50 vuoteen.

Ehdottomasti olen. Mikään ei ole huonosti, minulla on vain ollut jo pitkään loppuuneletty olo. En halua, enkä toivo enää mitään. Ajoittain en oikein jaksaisikaan.

Joku yllä puhui ettei kuolema ole lopullista. Vaikka ei olisikaan, on se lopullista yksilön kohdalla. Se, mitä sen jälkeen, ei tule tapahtumaan tässä maatuvassa ruumiissa tai tällä ajattelulla.

Omasta puolestani kyllä, mutta lasten takia toivonvielä monia hyviää vuosia, isänsä kun on alkoholisti eikä voisi huolehtia heistä, niin ei tarvitsisi huostaanottaa heitä.

En, vaikka kaikki minua vihaankin. Lasten takia yritän jatkaa elämää normisti. Siinähän vihaavat. Ei kiinnosta. Paska mikä paska, minkäs teet.

EN. Ajattelin ottaa vielä muutamat organismit ja naurut virkamiesten kustannuksella😉🙃😂🤐

Enemmän kuin valmis. Olisi erittäin tervetullut jo kuolema. Lähes koko ikäni olen sitä odottanut.

Vierailija kirjoitti:

Olin valmis jo seitsemänvuotiaana, kun ajattelin tehdä itsemurhan.

Sulla on ollut vuosia aikaa hoitaa homma loppuun, mutta et ole sitä tehnyt. En siis usko hetkeäkään, että olet valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Olin valmis jo seitsemänvuotiaana, kun ajattelin tehdä itsemurhan. Kaikkea kauheaa oli tapahtunut ja olin yöllä koiran kanssa ulkona. Pidin sitä aina jäällä vapaana. Jäässä oli railoja ja laivaväyliä. Ajattelin, että helppo homma, koska painava talvitakki ja koirakin oli tuuheaturkkinen.

En osaa uida. Mutta koira laittoi vimmatusti hanttiin, nìn minun kävi sitä sääliksi. Yhdessä sitten jatkettiin elämää. En olisi voinut jättää sitä elämään yksin sinne, missä silloin asuimme.

Mutta tilanne ei ole muuttunut. Pahentunut vain ja joka ilta toivon, että en enää ikinä heräisi.

Kaiken olen hoitanut valmiiksi ja henkisesti olen valmis vastaanottamaan vapautuksen tästä ja ihan kaikesta elämästä.

Haluaisin auttaa sua ja muitakin synkkyydessä eläviä. Olen itsekin siellä ja haluaisin kovasti täältä pois. Surullista että ihmisten elämä on tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin valmis jo seitsemänvuotiaana, kun ajattelin tehdä itsemurhan.

Sulla on ollut vuosia aikaa hoitaa homma loppuun, mutta et ole sitä tehnyt. En siis usko hetkeäkään, että olet valmis. 

Voihan sitä olla valmis ottamaan kuoleman vastaan vaikkei olisi vielä valmis sitä itse tekemään. Näin se monilla on.

Vierailija kirjoitti:

Olin valmis jo seitsemänvuotiaana, kun ajattelin tehdä itsemurhan. Kaikkea kauheaa oli tapahtunut ja olin yöllä koiran kanssa ulkona. Pidin sitä aina jäällä vapaana. Jäässä oli railoja ja laivaväyliä. Ajattelin, että helppo homma, koska painava talvitakki ja koirakin oli tuuheaturkkinen.

En osaa uida. Mutta koira laittoi vimmatusti hanttiin, nìn minun kävi sitä sääliksi. Yhdessä sitten jatkettiin elämää. En olisi voinut jättää sitä elämään yksin sinne, missä silloin asuimme.

Mutta tilanne ei ole muuttunut. Pahentunut vain ja joka ilta toivon, että en enää ikinä heräisi.

Kaiken olen hoitanut valmiiksi ja henkisesti olen valmis vastaanottamaan vapautuksen tästä ja ihan kaikesta elämästä.

Sinulla on taito kirjoittamalla koskettaa. Kirjoitathan. Runoja, laulun tekstejä.

Valmis kyllä, koska uskon Jeesukseen ja pelastukseen uskon kautta taivaaseen. Halukas en oikeastaan vielä, koska toivon vielä jotain uutta tässäkin elämässä, vaikka tämänhetkinen tilanne ei olekkaan ideaalinen.