Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tyttöystävälläni on isäongelma
07.01.2019 |
Seurustelen 28-vuotiaan naisen kanssa, jonka isä oli tämän lapsuudessa hankala. Oli alkoholisimia, pettämistä, ilmeisesti myös jonkin verran väkivaltaa niin äitiä kuin lapsia kohtaan. Tyttöystävä pärjää elämässään ihan ok, käy töissä, elämänhallinta hyvää. Hän ei juurikaan puhu isästään tai lapsuudestaan, mutta rivien välistä olen koonnut jonkinlaisen käsityksen. Asiaa aloin pohtimaan huomatessani hänen käytöksessään melko merkittävän muutoksen, ja luulen, että se voi johtua tästä isäsuhteesta. Suhteemme alussa tyttöystäväni oli valtavan miellyttämisenhaluinen, voisi melkein jopa sanoa, että läheisriippuvainen. Kesti kauan tajuta, millainen hän oikeasti on, sillä hän tuntui muokkaavan minua ikäänkuin minulle "sopivammaksi". Muutokset olivat lähinnä positiivisia, joten en pistänyt pahakseni. Liikuimme paljon yhdessä, hän vähensi alkoholinkäyttöään ja lopetti tupakoinnin. Ajattelin vaikuttavani häneen positiivisesti. Nyt kun suhteemme on vakiintunut, hän käyttäytyy etäisesti ja epäilevästi. En ole antanut hänelle mitään syytä epäillä uskollisuuttani, mutta hän tuntuu kyttäävän tekemisiäni. Hän myös kritisoi minua jatkuvasti, koska luulee, että en halua panostaa yhteiseen tulevaisuuteemme. Olen tehnyt suhteen eteen todella paljon. Myös suhteen alkutaipaleen positiiviset muutokset ovat alkaneet haparoitua.
Nyt haluaisin kysyä teiltä naisilta, joilla on ongelmallinen isäsuhde: Miten minun olisi paras tässä tilanteessa käyttäytyä? Rakastan tyttöystävääni, enkä halua ongelmien pahenevan.
Kommentit (24)
Hui, kuulostaa tosi paljon omalta tilanteeltani, paitsi että olemme 10 vuotta vanhempia kuin te. Minun tyttöystäväni on tosin käynyt terapiassa ja käsitellyt menneisyytensä. Hän tuntuu tosissaan arvostavansa minua kaiken kokemansa jälkeen. Hän on käynyt läpi ahdistavan suhteen läpi ennen minua, joissa mies oli haistanut hänessä helpon manipuloitavan ja on ihme, että hän on löytänyt voimaa lähteä siitä ennen kuin on kadottanut itsensä kokonaan. Olen pohtinut ihan samalla tavalla, että osaako tällainen nainen olla suhteessa, jossa mies ei olekaan alistava narsisti ja näytä kaapin paikkaa, vaan ohjaa asioita lempeydellä.
Pistäähän tuo miettimään, että alkaako pidemmän päälle meilläkin tulla tuollaista. Ja jos alkaa, niin miten se on paras käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelis, että tollaset muijat ei nimeonmaan ois helposti manipuloitavia.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelis, että tollaset muijat ei nimeonmaan ois helposti manipuloitavia.
Onhan tuo ihan tunnettu asia, että esimerkiksi alkkisten lapset tuppaavat joutumaan itsekin alkkisten kanssa suhteisiin ja niin edelleen. Tavallaan tottuu vääränlaiseen elämään ja pitää sitä normaalina.
Jos on lapsena joutunut hankalaan asemaan, niin on tottunut alistumaan ja miellyttämään jotta pärjäisi eikä saisi turpiinsa jatkuvasti. Miehissä on sitten varsinkin näitä hyväksikäyttäjätyyppejä ja narsisteja, jotka haistavat tuollaisen heiveröisen sielun kaukaa ja käyvät kimppuun kuin sika limppuun.
Alue: Aihe vapaa
Suosittele terapiaan menoa. Hänelle olisi hyväksi käsitellä traumojaan ammattilaisen kanssa. Jos puoliso
joutuu terapeutin asemaan, yhteiselosta tulee raskasta. Ehkä joku alan kirjallisuuskin olisi avuksi jos ei
suostu terapeutille menemään. Muista pitää huoli itsestäsi ja omasta jaksamisestasi!