Miksi usein vanhat ihmiset (n. 67-90v)

Tuttavapiiriisi on siunaantunut ihmeen paljon hankalia ihmisiä.Voisikohan olla niin,että olet itse vähän hankala.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä

Ikähaarukka on toki suuri, mutta olisin myös voinut sanoa jonkun ikäpolven ja siitä ylöspäin...

Oma ruoan suhteen supernirso ja hyvin pitkävihainen mummoni oli syntynyt vuonna 1914 ja hän suuttui aina isälleni, kun tämä laittoi joulupöytään kalaa. Sitten kun hän alkoi höpsähtää, oli muulla lailla hankala, mutta se oli erilaista.

Miehen isoäiti on vieläkin varsin teräväjärkinen 95v, mutta aina hankala. Omaa miniäänsä kurmootti ja itketti aikoinaan niin, että miehellä ja hänen siskollaan on vieläkin vaikeaa kohdatessa. Hän oli siis hankala myös nelikymppisenä.

Pahinta noissa loukkaantumisissa on niiden äkkiarvaamattomuus. Et vaan voi tietää.

Nuorimmat arvaamattomat ja hankalat keitä tunnen, ovat vasta eläköityneitä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi tehdä päivääkään lähihoitajan työtä. Vanhukset osaavat olla tosi ilkeitä auttavalle ihmiselle.

Ehkä he ovat turhautuneita elämäänsä.

Katsellaan nyt mikä iloinen vanhus sieltä sairaalasängystä hymyilee, kun sen aika tulee sinulle. Todella olisitkin epäpätevä hoitajan työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monista tulee vanhemmiten ilkeitä ja ylimielisiä, jotka arvostelevat nuoremman sukupolven elämää joka käänteessä eivätkä edes halua ymmärtää, kun asiat eivät ole niin kuin silloin kuin he olivat samassa iässä. Varmaan se ärsyttää, kun oma fyysinen kunto heikkenee jne. mutta ei se ole nuorempien vika. Monilla myös piirit pienee ja siksi aivan mitättömistä asioista voidaan nostaa hirveää draamaa.

No aikamoista asennetta saa tässä ap:n aloittamassa ketjussa lukea koskien vanhempia ihmisiä. Monet meistä ovat kuitenkin auttaneet lastensa perheitä, rientäneet aina tarvittaessa apuun. Aina lähtövalmiina kuin partiopojat. 

Iästä riippumatta mulkku on mulkku. Oli nuori tai vanha.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiiriisi on siunaantunut ihmeen paljon hankalia ihmisiä.Voisikohan olla niin,että olet itse vähän hankala.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä

Ikähaarukka on toki suuri, mutta olisin myös voinut sanoa jonkun ikäpolven ja siitä ylöspäin...

Oma ruoan suhteen supernirso ja hyvin pitkävihainen mummoni oli syntynyt vuonna 1914 ja hän suuttui aina isälleni, kun tämä laittoi joulupöytään kalaa. Sitten kun hän alkoi höpsähtää, oli muulla lailla hankala, mutta se oli erilaista.

Miehen isoäiti on vieläkin varsin teräväjärkinen 95v, mutta aina hankala. Omaa miniäänsä kurmootti ja itketti aikoinaan niin, että miehellä ja hänen siskollaan on vieläkin vaikeaa kohdatessa. Hän oli siis hankala myös nelikymppisenä.

Pahinta noissa loukkaantumisissa on niiden äkkiarvaamattomuus. Et vaan voi tietää.

Nuorimmat arvaamattomat ja hankalat keitä tunnen, ovat vasta eläköityneitä.

Voi sekin olla, että olen itse hankala, mutta en kyllä niin ihmeellinen, että olisin ennen syntymääni voinut vaikuttaa toisessa maassa eläneisiin ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa.

Sitähän en muuten ole sanonut missään, että olisin riidoissa! 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea jaksaa yli seiskakymppisten sukulaisten seuraa kun ovat taantuneet niin huonoiksi keskustelijoiksi, puhuvat vieraista ihmisistä ihan tylsiä juttuja tai sitten kehuvat itseään tai lähisukuaan estoitta pitkillä monologeilla. Ei mitään ajatusta voisiko se kiinnostaa kuulijaa, sen kun vaan hölötetään.

Joo ja usein epäillään muun suvun tekevän tapaamisia heidän selän takana ja jos itse eivät enää jaksa esim.laivalle eivät muutkaan saisi mennä toisella porukalla.

Voi olla, kun itse vanhenet ja ko sukulaiset ovat jo kuolleet, huomaatkin yhtäkkiä, että olisi sittenkin pitänyt kuunnella tarkemmin. Itse olen tilanteessa, missä etsin tietoja kuolleista sukulaisista, mutta ei sitä enää löydy, kun nämä kertojat ovat kuolleet.  Itsekin nuorempana pidin vanhojen ihmisten jorinoita turhina. Voi kun voisi kääntää ajan pyörää taaksepäin.

Joten neuvoni on, kannattaa kuunnella, ne tarinat voivat olla tärkeitä ja osa myös omaa historiaasi.

Ei nyt suoraan tähän itse aiheeseen liity, mutta on ihan hyvä kannustaa suvun vanhoja kirjoittamaan ne jorinat muistiin. Sieltä kertyy mielenkiintoista ajankuvaa ja henkilö/suku/paikkakuntahistoriaa. Samalla seniori saa kaipaamaansa tekemistä ja aivojumppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monista tulee vanhemmiten ilkeitä ja ylimielisiä, jotka arvostelevat nuoremman sukupolven elämää joka käänteessä eivätkä edes halua ymmärtää, kun asiat eivät ole niin kuin silloin kuin he olivat samassa iässä. Varmaan se ärsyttää, kun oma fyysinen kunto heikkenee jne. mutta ei se ole nuorempien vika. Monilla myös piirit pienee ja siksi aivan mitättömistä asioista voidaan nostaa hirveää draamaa.

No aikamoista asennetta saa tässä ap:n aloittamassa ketjussa lukea koskien vanhempia ihmisiä. Monet meistä ovat kuitenkin auttaneet lastensa perheitä, rientäneet aina tarvittaessa apuun. Aina lähtövalmiina kuin partiopojat. 

Iästä riippumatta mulkku on mulkku. Oli nuori tai vanha.

Sitten vielä sekin, että ajan mittaan ihmisten piirteet terävöityvät ja näin ollen nuorena mulkku on vielä mulkumpi vanhana. Yksi sana: appi

Meidän suvussa on useampi ikäihminen, jotka loukkaantuvat syvästi niille, jotka matkustavat. Sitä pahempi mitä kauemmas. Pahinta, jos jouluna.

Osa suvusta matkustaa salaa, osa on helpottunut mykkäkouluista, joilla vanhukset rankaisevat matkustaneita.

Yksi nostaa ison metelin elektroniikkahankinnoista. Ne ovat humpuukia ja hän käyttäytyy ja puhuu kuin ostokset olisi tehty hänen rahoistaan.

Eli piiri kapeutuu ja jollei ole puolisoa, niin ei saa haettua ja suhteutettua asioita kenenkään kanssa.

Esim edesmennyt naapurimme. Muutettiin mun mummon vanhaa ok-taloon. Kaadettiin pihaltamme muutama noin 8-metrinen (eli pieni ja hoikka) koivu. Laitoimme portin viereen pihallemme kuljetusta odottamaan.

Viikon ehtivät siinä olla, kun naapurivanhus tuli sanomaan, että miksi kiusaatte vanhaa ihmistä! Oltiin äimänä, että mitä. Sanoi, että kyllä te tiedätte. Me ei ymmärretty.

Lopulta selvisi, että ne koivun latvat oli hiukan naapurin puolella.

Pyydettiin vuolaasti anteeksi ja vietiin hänelle kukkia.

Lopulta antoi anteeksi ja totesi, että varmaan me vaan ei osattu nuorina ihmisinä heti ymmärtää, miten ok-taloon asutaan.

Onhan meilläkin näitä.Intensiivisesti seurustelevat toisten eläkeläisparien kanssa.Maksimissaan puoli vuotta menee niin riidoissa ovat.Hyvin menee jos vaan kuuntelet,etkä omia mielipiteitä esitä.

Jos korttia pelataan ja viiniä otetaan niin ilmiriita jos pariskunnan naisihminen ei voita. Siinä saa vastapelurit kuulla kunniansa.

Tapaamiset täynnä draamaa.Onneksi syön verenpainelääkkeitä, pumpustahan toi meno jo ottaa.

Ajatukset alkavat kiertää helposti kehää. Mökkihöperyys.

Samoja ongelmia on nuoremmillakin, jos jostain syystä elämänpiiri ja sosiaaliset ympyrät on pienet.