Miksi usein vanhat ihmiset (n. 67-90v)

En tiedä, mistä ap nuo iät tuohon otti, 67-90 on iso ikähaarukka. Jotkut 67 vuotiaat käyvät vielä töissä, ovat aktiivisia eläkeläisiä jne. Aktiivisuus tietysti usein laskee lähestyttäessä 80 vuotta.

Tuo nirsoilu ruokapöydässä kyllä on minusta nuorempien ikäpolvien ominaisuus. Vanhemmat ikäpolvet ovat kokeneet -40 ja -50 luvun ruokapulan ja ovat yleensä kaikkiruokaisia.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tuollaistakin on, mutta kuulkaas, ikävän usein se on sitä, että nuorempi todella käyttäytyy huonosti, mutta ei vain hoksaa sitä. Luin juuri kirjan, joka vähän sivusi aihetta, syynä nuorempien huonoon käytökseen pidettiin nettiä ja somea. Täällä kun ei tarvitse (tai niin monet ajattelevat) käyttäytyä hyvin. Monilla on käytöstavat ja empatiakyky ihan hukassa. Jos on kyse oikeasti vanhasta ihmisestä, eli ei mistään 67-vuotiaasta, niin pitää ymmärtää, että se vanhus oikeasti elää ihan eri maailmassa. Hänelle se postikortti ja puhelinsoitto on elämää suurempi asia ja vanhana monilta katoaa kyky "pitää asia omana tietonaan", kuten vaikka ettei pidä kalaruuasta. Minunkin ennen niin hyväkäytöksinen äitini ilmoittaa jokaisessa juhlapöydässä isoon ääneen mitä ei missään tapauksessa syö ja miten pahaa punaviini on.

Esimerkkejä on yhtälailla nuorempien huonosta käytöksestä. Eräs sukulaisnainen ilmoitti, että ei tule toisen sukulaisen hautajaisiin, koska hän kysyi itseltään, että tuntuisko hyvältä mennä hautajaisiin ja kun hän vastasi, että ei, niin hän ei sitten tule. On kuulemma päättänyt, että tekee vain asioita, jotka hänestä tuntuvat hyvältä. Mutta kas, hän kuitenkin odottaa, että muut tekevät asioita, jotka heistä ei tunnu niin kivalta. Toinen ei käy ylioppilasjuhlissa, kun se on hänen mielestään ihan turha juhla, siis vaikka olisi henk.koht. kutsuttu. Kolmas ei käy missään kirkollisissa tilaisuuksissa, koska on ateisti. Yksi ei laita perhejuhliin koskaan mitään kasvisruokaa periaatteen vuoksi, vaikka suvun nuorisosta varmaan kohta puolet on kasvissyöjiä. 

Kaikkien pitäisi tottakai käyttäytyä hyvin, osata pyytää anteeksi, ottaa muut huomioon jne., mutta kyllä kaikkein vanhimpien kohdalla pitää katsoa jo sormien välistä, ottaa vaikka huumorilla. 

Jaa että hyvää käytöstä olis mennä kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen ihan vaan kohteliaisuudesta, vastoin omaa vakaumusta?

Mun on vaikea jaksaa yli seiskakymppisten sukulaisten seuraa kun ovat taantuneet niin huonoiksi keskustelijoiksi, puhuvat vieraista ihmisistä ihan tylsiä juttuja tai sitten kehuvat itseään tai lähisukuaan estoitta pitkillä monologeilla. Ei mitään ajatusta voisiko se kiinnostaa kuulijaa, sen kun vaan hölötetään.

Joo ja usein epäillään muun suvun tekevän tapaamisia heidän selän takana ja jos itse eivät enää jaksa esim.laivalle eivät muutkaan saisi mennä toisella porukalla.

Epämieluinen lahja? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se nuorempi tietää tasan tarkkaan, miten on loukannut, joten miksi ei voi tunnustaa virhettään samantien?

Me ostimme matkan vanhemmilleni. Vanhemmat laittoivat välit poikki eikä heistä ole kuulunut mitään vuoteen. Veljeltäni saan tietää ovatko edes elossa.

Ostitteko matkan kysymättä vanhemmiltanne, haluavatko he matkustaa? Miten laittoivat välit poikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tuollaistakin on, mutta kuulkaas, ikävän usein se on sitä, että nuorempi todella käyttäytyy huonosti, mutta ei vain hoksaa sitä. Luin juuri kirjan, joka vähän sivusi aihetta, syynä nuorempien huonoon käytökseen pidettiin nettiä ja somea. Täällä kun ei tarvitse (tai niin monet ajattelevat) käyttäytyä hyvin. Monilla on käytöstavat ja empatiakyky ihan hukassa. Jos on kyse oikeasti vanhasta ihmisestä, eli ei mistään 67-vuotiaasta, niin pitää ymmärtää, että se vanhus oikeasti elää ihan eri maailmassa. Hänelle se postikortti ja puhelinsoitto on elämää suurempi asia ja vanhana monilta katoaa kyky "pitää asia omana tietonaan", kuten vaikka ettei pidä kalaruuasta. Minunkin ennen niin hyväkäytöksinen äitini ilmoittaa jokaisessa juhlapöydässä isoon ääneen mitä ei missään tapauksessa syö ja miten pahaa punaviini on.

Esimerkkejä on yhtälailla nuorempien huonosta käytöksestä. Eräs sukulaisnainen ilmoitti, että ei tule toisen sukulaisen hautajaisiin, koska hän kysyi itseltään, että tuntuisko hyvältä mennä hautajaisiin ja kun hän vastasi, että ei, niin hän ei sitten tule. On kuulemma päättänyt, että tekee vain asioita, jotka hänestä tuntuvat hyvältä. Mutta kas, hän kuitenkin odottaa, että muut tekevät asioita, jotka heistä ei tunnu niin kivalta. Toinen ei käy ylioppilasjuhlissa, kun se on hänen mielestään ihan turha juhla, siis vaikka olisi henk.koht. kutsuttu. Kolmas ei käy missään kirkollisissa tilaisuuksissa, koska on ateisti. Yksi ei laita perhejuhliin koskaan mitään kasvisruokaa periaatteen vuoksi, vaikka suvun nuorisosta varmaan kohta puolet on kasvissyöjiä. 

Kaikkien pitäisi tottakai käyttäytyä hyvin, osata pyytää anteeksi, ottaa muut huomioon jne., mutta kyllä kaikkein vanhimpien kohdalla pitää katsoa jo sormien välistä, ottaa vaikka huumorilla. 

Jaa että hyvää käytöstä olis mennä kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen ihan vaan kohteliaisuudesta, vastoin omaa vakaumusta?

Kyllä, juuri niin.

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea jaksaa yli seiskakymppisten sukulaisten seuraa kun ovat taantuneet niin huonoiksi keskustelijoiksi, puhuvat vieraista ihmisistä ihan tylsiä juttuja tai sitten kehuvat itseään tai lähisukuaan estoitta pitkillä monologeilla. Ei mitään ajatusta voisiko se kiinnostaa kuulijaa, sen kun vaan hölötetään.

Joo ja usein epäillään muun suvun tekevän tapaamisia heidän selän takana ja jos itse eivät enää jaksa esim.laivalle eivät muutkaan saisi mennä toisella porukalla.

Voi olla, kun itse vanhenet ja ko sukulaiset ovat jo kuolleet, huomaatkin yhtäkkiä, että olisi sittenkin pitänyt kuunnella tarkemmin. Itse olen tilanteessa, missä etsin tietoja kuolleista sukulaisista, mutta ei sitä enää löydy, kun nämä kertojat ovat kuolleet.  Itsekin nuorempana pidin vanhojen ihmisten jorinoita turhina. Voi kun voisi kääntää ajan pyörää taaksepäin.

Joten neuvoni on, kannattaa kuunnella, ne tarinat voivat olla tärkeitä ja osa myös omaa historiaasi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat sen kapeammaksi heidän elinpiirinsä kutistuu: puoliso, ystävät, muut tutut sairastelevat ja  kuolevat. Uusien suhteiden luominen on haastavaa etenkin, jos ei jaksa enää ihan kaikesta elämässä enää innostua. Niiinpä ihan pienetkin asiat ovat isoja juttuja, joihin reagoidaan myös suurella tunteella ja vahvoilla mielipiteillä. Joskus kyse voi olla puhtaasta kiukuttelusta, kun kaipaa huomiota ja sitä saa usein nimenomaan kiukuttelulla. Ihmiset myös usein suhtautuvat vanhempiin ihmisiin kuin älyvapaisiin pösilöihin, joille puhutaan kuin lapselle neuvoen ja käskien. Kukapa siitä tykkäisi?

Hyvä keino selvitä vaikeista kohtaamisista on keskustella tasaveroisesti ja kysyä, miksi sanoi niin tai toimi näin. Niin kuin juttelisi muidenkin kanssa. Kertoa, etten tiedä mitä vastaisin ja voisitko perustella miksi niin sanoit tai teit. Olla itse aikuinen ja olettaa toiselta se sama.

Jos kyse on jo todella iäkkäästä ihmisestä voi ongelma olla myös jaksamisestakin. Hermostuminen voi olla joskus sitäkin, ettei jaksaisi paria minuuttia pitempään jaaritella häistä tai kutsuista. Usein me nuoremmat unohdamme sen, miten me jaksamme ja 90 vuotias ei enää.

Nyt oli hyvä vastaus, peukku tälle! Teetkö itse esim. vanhustyötä?

Oon kans välillä niiiin väsynyt omaan vaariini (88v) että huh huh. Hänen mielestään elän täysin väärin. Tässä muutamia esimerkkejä:

- Teen kolmivuorotyötä. Kukaan "normaali" ei tee yötöitä, yöt ovat nukkumista varten. 

- Tein väärin kun otin perheeseemme koiran. Kissa on ainut oikea kotieläin.

- Veljeni on täysin luuseri, koska tekee osa-aikaista työtä. 

... lista olisi loputon.

Vierailija kirjoitti:

Oon kans välillä niiiin väsynyt omaan vaariini (88v) että huh huh. Hänen mielestään elän täysin väärin. Tässä muutamia esimerkkejä:

- Teen kolmivuorotyötä. Kukaan "normaali" ei tee yötöitä, yöt ovat nukkumista varten. 

- Tein väärin kun otin perheeseemme koiran. Kissa on ainut oikea kotieläin.

- Veljeni on täysin luuseri, koska tekee osa-aikaista työtä. 

... lista olisi loputon.

No tarviiko sinun noita niin tunteella ottaa? Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kysele vaarin nuoruuden tapahtumista, millaista oli, kun oli koulupoika jne. Muistaako miten sodan ajan, olet aarrearkun äärellä, avaa se.

Ap täällä

Ikähaarukka on toki suuri, mutta olisin myös voinut sanoa jonkun ikäpolven ja siitä ylöspäin...

Oma ruoan suhteen supernirso ja hyvin pitkävihainen mummoni oli syntynyt vuonna 1914 ja hän suuttui aina isälleni, kun tämä laittoi joulupöytään kalaa. Sitten kun hän alkoi höpsähtää, oli muulla lailla hankala, mutta se oli erilaista.

Miehen isoäiti on vieläkin varsin teräväjärkinen 95v, mutta aina hankala. Omaa miniäänsä kurmootti ja itketti aikoinaan niin, että miehellä ja hänen siskollaan on vieläkin vaikeaa kohdatessa. Hän oli siis hankala myös nelikymppisenä.

Pahinta noissa loukkaantumisissa on niiden äkkiarvaamattomuus. Et vaan voi tietää.

Nuorimmat arvaamattomat ja hankalat keitä tunnen, ovat vasta eläköityneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tuollaistakin on, mutta kuulkaas, ikävän usein se on sitä, että nuorempi todella käyttäytyy huonosti, mutta ei vain hoksaa sitä. Luin juuri kirjan, joka vähän sivusi aihetta, syynä nuorempien huonoon käytökseen pidettiin nettiä ja somea. Täällä kun ei tarvitse (tai niin monet ajattelevat) käyttäytyä hyvin. Monilla on käytöstavat ja empatiakyky ihan hukassa. Jos on kyse oikeasti vanhasta ihmisestä, eli ei mistään 67-vuotiaasta, niin pitää ymmärtää, että se vanhus oikeasti elää ihan eri maailmassa. Hänelle se postikortti ja puhelinsoitto on elämää suurempi asia ja vanhana monilta katoaa kyky "pitää asia omana tietonaan", kuten vaikka ettei pidä kalaruuasta. Minunkin ennen niin hyväkäytöksinen äitini ilmoittaa jokaisessa juhlapöydässä isoon ääneen mitä ei missään tapauksessa syö ja miten pahaa punaviini on.

Esimerkkejä on yhtälailla nuorempien huonosta käytöksestä. Eräs sukulaisnainen ilmoitti, että ei tule toisen sukulaisen hautajaisiin, koska hän kysyi itseltään, että tuntuisko hyvältä mennä hautajaisiin ja kun hän vastasi, että ei, niin hän ei sitten tule. On kuulemma päättänyt, että tekee vain asioita, jotka hänestä tuntuvat hyvältä. Mutta kas, hän kuitenkin odottaa, että muut tekevät asioita, jotka heistä ei tunnu niin kivalta. Toinen ei käy ylioppilasjuhlissa, kun se on hänen mielestään ihan turha juhla, siis vaikka olisi henk.koht. kutsuttu. Kolmas ei käy missään kirkollisissa tilaisuuksissa, koska on ateisti. Yksi ei laita perhejuhliin koskaan mitään kasvisruokaa periaatteen vuoksi, vaikka suvun nuorisosta varmaan kohta puolet on kasvissyöjiä. 

Kaikkien pitäisi tottakai käyttäytyä hyvin, osata pyytää anteeksi, ottaa muut huomioon jne., mutta kyllä kaikkein vanhimpien kohdalla pitää katsoa jo sormien välistä, ottaa vaikka huumorilla. 

Jaa että hyvää käytöstä olis mennä kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen ihan vaan kohteliaisuudesta, vastoin omaa vakaumusta?

No on se nyt aika naurettavaa kieltäytyä lähisukulaisen häistä, hautajaisista tai ristiäisistä vain sillä verukkeella että on ateisti.

Niinnoh.. kaikkihan oli silloin paremmin ja ihmiset parempia. Kaikki nykyajan ihmiset haukutaan ja mollataan. Sellasta en jaksa kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä

Ikähaarukka on toki suuri, mutta olisin myös voinut sanoa jonkun ikäpolven ja siitä ylöspäin...

Oma ruoan suhteen supernirso ja hyvin pitkävihainen mummoni oli syntynyt vuonna 1914 ja hän suuttui aina isälleni, kun tämä laittoi joulupöytään kalaa. Sitten kun hän alkoi höpsähtää, oli muulla lailla hankala, mutta se oli erilaista.

Miehen isoäiti on vieläkin varsin teräväjärkinen 95v, mutta aina hankala. Omaa miniäänsä kurmootti ja itketti aikoinaan niin, että miehellä ja hänen siskollaan on vieläkin vaikeaa kohdatessa. Hän oli siis hankala myös nelikymppisenä.

Pahinta noissa loukkaantumisissa on niiden äkkiarvaamattomuus. Et vaan voi tietää.

Nuorimmat arvaamattomat ja hankalat keitä tunnen, ovat vasta eläköityneitä.

Siis tuo hankaluus oli jo nelikymppisenä, joten ei nyt ihan ikääntymiseen sitten liity. On niitä hankalia tapauksia ihan nuorissakin, millaisiahan ovat sitten 8-kymppisinä? Tottakai ikääntyessä ja elämänpiirin kapeutuessa, sitä saattaa kiinnittää sellaisiin asioihin huomiota, mitä ei nuorena edes huomannut.  Saattaa olla kipuja, huonounisuutta ja masennusta, mikä ilmenee ärtyneisyytenä.

Erään sukulaiseni sosiaaliset taidot ovat huonontuneet viimeisen 5-10 vuoden aikana. Hän on nyt 69-vuotias ja käyttäytyy usein jotenkin törpösti ja kömpelösti. En tiedä, voisiko kyseessä olla jonkinlainen alkava dementia, mutta tämä henkilö ei kuitenkaan vaikuta erityisen huonomuistiselta. Hieman samanlaista sosiaalisten taitojen heikkenemistä olen huomannut myös toisilla vähän alle 70-vuotiailla sukulaisilla ja tuttavilla, tosin ei läheskään kaikilla. 

Myös jonkinlainen negatiivisuus on yleistä. En ole ikinä ymmärtänyt näitä "Tätä en voi ikinä antaa anteeksi" - ihmisiä.

Monista tulee vanhemmiten ilkeitä ja ylimielisiä, jotka arvostelevat nuoremman sukupolven elämää joka käänteessä eivätkä edes halua ymmärtää, kun asiat eivät ole niin kuin silloin kuin he olivat samassa iässä. Varmaan se ärsyttää, kun oma fyysinen kunto heikkenee jne. mutta ei se ole nuorempien vika. Monilla myös piirit pienee ja siksi aivan mitättömistä asioista voidaan nostaa hirveää draamaa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi tehdä päivääkään lähihoitajan työtä. Vanhukset osaavat olla tosi ilkeitä auttavalle ihmiselle.

Ehkä he ovat turhautuneita elämäänsä.

He ovat varmaan kyllästyneitä siihenkin kun heille jossain sairaalassa puhutaan kuin vajakeille ja lässytetään kuin 4-vuotiaille. Äitini oli viimeisen kk sairaalassa ja minä huomasin aika paljon tuota käytöstä. Ko. osastolla ei ollut dementikkoja. Osa hoitajista oli kuitenkin aika karseita ilmestyksiä. Hulluksi tulisi jos niitä joutuisi jatkuvasti kuuntelemaan. Onneksi ei ihan kaikki sentään. Osa oli ihan ok hoitsuja. En ole enää itsekään kovin nuori, saa nähdä koska aletaan puhua alentuvasti, toistaiseksi on puhuteltu normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Monista tulee vanhemmiten ilkeitä ja ylimielisiä, jotka arvostelevat nuoremman sukupolven elämää joka käänteessä eivätkä edes halua ymmärtää, kun asiat eivät ole niin kuin silloin kuin he olivat samassa iässä. Varmaan se ärsyttää, kun oma fyysinen kunto heikkenee jne. mutta ei se ole nuorempien vika. Monilla myös piirit pienee ja siksi aivan mitättömistä asioista voidaan nostaa hirveää draamaa.

No aikamoista asennetta saa tässä ap:n aloittamassa ketjussa lukea koskien vanhempia ihmisiä. Monet meistä ovat kuitenkin auttaneet lastensa perheitä, rientäneet aina tarvittaessa apuun. Aina lähtövalmiina kuin partiopojat. 

Yksi syy tuohon ailahtelevaisuuteen ja suoruuteen voi olla kaikkien kipujen, elämänpiirin kapenemisen ja nuorempien alentuvaisen kohtelun/puhuttelutavan lisäksi olla siinäkin, että vanhemmiten ei ole samanlaista tarvetta miellyttää ketään tai tehdä vaikutusta.

Sitä on mikä on ja jos ei kelpaa, niin ihan sama.

Kerttu Tossu kirjoitti:

Yksi syy tuohon ailahtelevaisuuteen ja suoruuteen voi olla kaikkien kipujen, elämänpiirin kapenemisen ja nuorempien alentuvaisen kohtelun/puhuttelutavan lisäksi olla siinäkin, että vanhemmiten ei ole samanlaista tarvetta miellyttää ketään tai tehdä vaikutusta.

Sitä on mikä on ja jos ei kelpaa, niin ihan sama.

Tämä on kyllä monen kohdalla varmaan totta. Lisäksi naiset varsinkin ennen kasvatettiin kilteiksi, kohteliaiksi ja nöyriksi jne. Jossain vaiheessa siihen iänikuiseen kiltteyteen kyllästyy.