Lue keskustelun säännöt.
Miksi psykologi puolisona pelottaa?
06.01.2019 |
Olen kuullut monelta ihmiseltä, että he eivät haluaisi kumppanikseen psykologia (tai psykiatria tai psykoterapeuttia). Miksi näin on?
Kommentit (102)
Noiden ammattien edustajat ovat lähes poikkeuksetta itsekin jollain lailla vinksahtaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.
Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.
No miksi nyt kukaan haluaisi kumppanikseen sellaista, joka tietää miten ihmisten päät toimii ja osaa varmasti myös manipuloinnin yms. jalon taidon kuin mikäkin pahin narsisti.
En haluaisi joutua manipuloinnin ammattilaisen manipuloimaksi omassa kodissani.
Pidän kyseisiä ihmisiä epäilyttävinä.
Jos joku lähtee lukemaan kyseistä pseudotiedettä ja uskoo kaiken, henkilöllä ei ole kriittistä ajattelukykyä eikä hän ole kovinkaan luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.
Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.
Ei sinne pääse "vinksahtaneet"
Ainakaan ennen ei päässyt
Psykoterapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.
Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.
Ei sinne pääse "vinksahtaneet"
Ainakaan ennen ei päässyt
Psykoterapeutti
Jopa Jyväskylälin poisti ensi kevään soveltuvuustestit. Että sekopäät siellä mellastaa traumoineen. Onnea vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vaikka pitäisi olla jämäkkä rajojen asettaja"
RAKKAUTTA ja rajoja. :D ei pelkkiä rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.
Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.
Ei sinne pääse "vinksahtaneet"
Ainakaan ennen ei päässyt
Psykoterapeutti
aailman hirveimpiä asioita tehneet ovat olleet psykiatreja jne ja he johdossa psykopaattiammattien listoilla kuten psykoterapeutitkin. huh huh sinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"vaikka pitäisi olla jämäkkä rajojen asettaja"
RAKKAUTTA ja rajoja. :D ei pelkkiä rajoja.
Rakkaus on sitä että oma sikiö sekoittaa luokassa päivittäin. Siihen ”Hänellä” on oikeus.
Hyvin narsistisia, etenkin tuo omien kersojen palvonta on hälyyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.
Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.
Ei sinne pääse "vinksahtaneet"
Ainakaan ennen ei päässyt
Psykoterapeutti
Jopa Jyväskylälin poisti ensi kevään soveltuvuustestit. Että sekopäät siellä mellastaa traumoineen. Onnea vaan.
Kateellisten panettelua! Sekä lääkikseen että psykologiaa opiskelemaan on todella vaikea päästä, ei sinne mitkään sekopäät pääse. No saa panetella vapaasti, jos siitä tulee parempi mieli.
mulle ne ois varmaa liian monimutkasii persoonii :D oon itekki analysoija, enkä mä kestäis vielä "pahempaa" sellasta. :D Haluun kumppanin joka on suora ja avoin, en koulutettua manipuloinnin/pään sisään menijän ammattilaista. :D tietenki sellanen vois olla hyvälläki asialla, mut en mä nää sitä etupäässä positiivisessa valossa että joku vaikuttaa ihmisiin. tottakai siin ammatis ainaki PITÄIS vaikuttaa hyvällä lailla, mut no jaa... :D
mieluummin joku raksamies :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs psykiatri meni juuri tänään kihloihin. Diplomi-insinöörin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Noiden ammattien edustajat ovat lähes poikkeuksetta itsekin jollain lailla vinksahtaneita.
Jossakin oli jopa tutkimus siitä, kuinka moni hakeutuu alalle juurikin omien ongelmiensa ”viettelemänä”. Sivusta seuranneena: moni.
On ihan hirveä ajattelumalli että jos kumppani on psykologi niin hän on "aina henkisesti niskan päällä" kuten asia toisessa ketjussa ilmaistiin. Millaisia parisuhteita teillä oikein on? Jos puoliso on rakennusmestari, niin pelkäättekö että pistää pystyyn seiniä, jotka estävät teitä kulkemasta kotonanne?
Kumppanini on psykologi ja hänen tietonsa ja taitonsa ovat rikastuttaneet suhdettamme suunnattomasti ja auttaneet ratkomaan monta ongelmaa. Ei ole tietoakaan mistään kieroilusta ja vastakkainasettelusta. Molemmat tuovat pöytään omat vahvuutensa auttavat suhdetta ja toisiaan kasvamaan ja kukoistamaan.
Mua ei kliinistä työtä tekevänä psykologina kiinnosta pätkän vertaa, mitä joku miettii ammatistani ainakaan parisuhdemielessä. Jos se (psykologityö) on jollekin miehelle turn off, niin se ja sama. Toisaalta voin vakuuttaa, että itse (samoin kuin suurin osa kollegoistani) ei oikeasti ole yhtään kiinnostuneita vapaa-ajalla vatvomaan toisten ihmisten asioita. Vai luuletteko, että putkimies on iloinen jos häntä pyydetään lauantai-iltana vähän talkootöihin remppaa tekemään? Sama juttu meillä psykologeillakin, ei todellakaan tulla iloisiksi siitä jos kutsut meidät lauantaina viinille ja tilität koko illan parisuhdedraamaasi, höystettynä vielä perinteisellä "sano sinä nyt psykologina". Joo en sano kun en ole töissä vaan vapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alalle hakeutuu epätasapainoista sakkia kuten hoitoalallekin.
Kyllä kelpaisi jos on puolisoainesta muutenkin.
Ei sinne pääse "vinksahtaneet"
Ainakaan ennen ei päässyt
Psykoterapeutti
Jopa Jyväskylälin poisti ensi kevään soveltuvuustestit. Että sekopäät siellä mellastaa traumoineen. Onnea vaan.
Kateellisten panettelua! Sekä lääkikseen että psykologiaa opiskelemaan on todella vaikea päästä, ei sinne mitkään sekopäät pääse. No saa panetella vapaasti, jos siitä tulee parempi mieli.
Älyn ja mielenterveysongelmien/persooonallisuushäiriöiden kesken ei ole mitään problematiikkaa ellet ole paskaksi lääkitty skitso. Päin vastoin, kovimmat sekopäät menevät varmasti läpi. Minähän sen tiedän.
Psykologia ei ole varsinaisesti TIEDETTÄ. Enemmän uskomusoppia.
No mulle kelpais. Analysoin muutenkin ihmisiä koko ajan, vaikka olen vaan hoitsu.