Köyhien viha tuli tutkijalle yllätyksenä

Yrittäjän tulee ottaa itse se vastuu yrittämisestä. Aloittavia yrityksiä tulisi tukea, muttei riistäen työntekijöitä kuten hallitus ehdottaa. Valtion/kunnan kaupungin järjestämiä töitä pitäisi olla lisää täällä pohjoisessa. Ihmiset pääsisivät toteuttamaan osaamistaan ja tämä tulisi valtiolle halvemmaksi. Kulut ja elämisen tarpeet yksilöä kohti ovat täällä jotain muuta kuin kehitysmaissa.

Ex toiminimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtöntä rangaistaan kaksinkertaisesti. Siinä kohdassa kun heitetään ulos työmarkkinoilta eikä onnistu sinne pääsemään takaisin eli häviää kilpailussa ja sitten vielä haukutaan ja nöyryytetään. Työttömyys on kuin vankilassa olisi kehoitan kokeilemaan.

Mikset perusta toiminimiyritystä ja ala myymään tuota huippuosaamistasi, jonka olet ilmaisella koulutuksella hankkinut? 

Mihin sä sitä ventovierasta yrittäjää siihen väliin tarvitset?  Ei hän ole vastuussa sun elämästäsi, sinä olet ihan itse. 

Liian iso riski. Voi tippua aivan pohjalle ilman mitään "turvaverkkoja". Siinä se syy.

Kannattaa myös muistaa, että yrittäminen vaatii aivan omanlaisensa temperamentin. Mikä on erittäin synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Jos ihminen, jolla on huono stressinsietokyky hermorakenteensa takia alkaa yrittäjäksi käy hyvin äkkiä niin että kyseinen ihminen on burn outissa ja masentuu.

Yrittäminen EI ole mikään ratkaisu massoille. Pärjätäkseen yrittäjänä kun pitää osaamisen lisäksi olla tosiaan stressinsietokykyä -ja vähän tuuriakin. Pääomasta puhumattakaan. Jos ei aineellista niin henkistä.

Aika monissa palkkatöissäkin edellytetään nykyisin stressinsietokykyä ja henkistä pääomaa. 

Aika monissa töissä maksetaan vielä nykyisinkin palkkaa, kun taas alkavalta yrittäjältä saattaa hävitä ne vähätkin tulot. Siinä on stressinsietokyky koetuksella.

Pitäisi päästä pois nykytilanteesta, jossa pahin rangaistus työttömälle on, että te-toimisto päättää hänen olevan yrittäjä.

Nimim. Kokemusta on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka elävät kaikenmaailman tukien varassa eivät ole köyhyyttä nähneetkän.

Sinäkö olet se katkera yrittäjä?

Voitko vastata tähän: 

Jännä, miten katkeria köyhät pienyrittäjät tuntuvat olevan köyhälle työttömälle/duunarille. Itsehän oikein omalla esimerkilläsi teet selväksi, että yrittäjyys on huono valinta.

Voit aina pistää sen yrityksesi pakettiin, jos se noin ahdistaa.

Miksi vihoittelet muille kanssasi samanlaisessa tilanteessa oleville? Mikset vaikka niille, jotka eivät suo pienyrittäjille mitään apua eikä sosiaaliturvaa. Esim. vihreät ja vasemmisto ajavat perustuloa, jonka saisit sinäkin. Esim. kokoomus ja persut ajaa sinulle korkeintaan jotain vastikkeellista yleistukea, jos sitäkään. Mieti tarkkaan ketä äänestät keväällä.

Vai kitisetkö mielummin vain?

Ei ollut minun  kirjoitukseni (olen se yrittäjä).  

En minä ole katkera työttömille ja duunarille vielä vähämmän.  Tiedätkös kun me pienyrittäjät ollaan juuri niitä kaikkein kovimpia duunareita, meiltä vaan puuttuu ne palkalliset vapaat, kesälomat, sairauslomat ym, edut... mutta hei, mehän kitistään kaikesta???? 

Olen sitä mieltä että ihmisen pitää ottaa itse vastuu omasta elämästään ja myös pyrkiä itsensä kaikin (laillisin) keinoin itsensä elättämään. 

Minä toimin yrittäjänä vaikka tuloni ovatkin pienemmät kuin työttömällä. koska en voisi ikinä katsoa peiliin jos eläisin valtion tukien varassa yrittämättä itseäni elättää.  

Joo, en ainakaan vihreitä enkä vasemmistoa äänestä. Kyseiset globalismipuolueet raahavat tänne halpatyövoimaa ja työllistymättömiä ulkomailta ja vaativat veronmaksajien rahoja heille 100% samoilla ehdoilla kuin suomalaisillekin. Se vasta heikentääkin duunareiden ja työttömien asemaa kuten muuten meidän yrittäjienkin.  

Kyllä se kokoomus hoitaa ja on hoitanut tänne niitä tulijoita ihan mielellään. Pää pois pensaasta nyt.

Tapa tai tule tapetuksi. Tapa köyhä! Uusi rikkaiden muotivillitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtöntä rangaistaan kaksinkertaisesti. Siinä kohdassa kun heitetään ulos työmarkkinoilta eikä onnistu sinne pääsemään takaisin eli häviää kilpailussa ja sitten vielä haukutaan ja nöyryytetään. Työttömyys on kuin vankilassa olisi kehoitan kokeilemaan.

Mikset perusta toiminimiyritystä ja ala myymään tuota huippuosaamistasi, jonka olet ilmaisella koulutuksella hankkinut? 

Mihin sä sitä ventovierasta yrittäjää siihen väliin tarvitset?  Ei hän ole vastuussa sun elämästäsi, sinä olet ihan itse. 

Liian iso riski. Voi tippua aivan pohjalle ilman mitään "turvaverkkoja". Siinä se syy.

Kannattaa myös muistaa, että yrittäminen vaatii aivan omanlaisensa temperamentin. Mikä on erittäin synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Jos ihminen, jolla on huono stressinsietokyky hermorakenteensa takia alkaa yrittäjäksi käy hyvin äkkiä niin että kyseinen ihminen on burn outissa ja masentuu.

Yrittäminen EI ole mikään ratkaisu massoille. Pärjätäkseen yrittäjänä kun pitää osaamisen lisäksi olla tosiaan stressinsietokykyä -ja vähän tuuriakin. Pääomasta puhumattakaan. Jos ei aineellista niin henkistä.

Aika monissa palkkatöissäkin edellytetään nykyisin stressinsietokykyä ja henkistä pääomaa. 

Esimerkiksi missä ja miksi?

Ainakin kaikissa asiantuntijatehtävissä. Ai miksi? Koska töistään ei muuten selviä. 

Vierailija kirjoitti:

Tapa tai tule tapetuksi. Tapa köyhä! Uusi rikkaiden muotivillitys.

Tapa rikas. Uusi köyhien selviytymiskeino.

Minuakin harmittaa vaikka nyt on kaikki hyvin: on työtä ja elintasoa. Mutta joskus olin köyhä, työtön ja kipeä. Kyllä ihmisten julmuus silloin satutti: olin loinen, laiska ym ym. Täälläkin monet ovat niin varmoja omasta paremmuudestaan ja siitä että "pärjää aina". Varmasti rikkaat aina pärjää mutta entäs keskituloinen, jos tuleekin avioero, sairastuminen vakavaan tautiin ja vaikkapa kodin homevaurio yhtä aikaa? Niin se on, että  yhteiskunnan arvot ovat nykyisin kovat ja jotenkin työpaikallakin ne typerimmät ovat ylimielisimpiä eivätkä omaa minkäänlaista solidaarisuutta taikka empatiaa huono-osaisia kohtaan. Tällaisilla ihmisillä on ns. Dunning-Kruger-syndrooma, ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylivertaisuusvinouma

Kaikki me olemme ihmisiä, itse olen sitä mieltä että päättäjät vaihtoon ihan tuon tutkimuksenkin valossa - tarvitsemme oikeita osaajia jotka edistävät Suomen kansan hyvinvointia (kaikkien ryhmien hyvinvointia!!), löytyisiköhän esim. Norjasta rekryamalla, ulkoistetaan työ kun omasta kansasta ei hyviä koskaan näytä löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtöntä rangaistaan kaksinkertaisesti. Siinä kohdassa kun heitetään ulos työmarkkinoilta eikä onnistu sinne pääsemään takaisin eli häviää kilpailussa ja sitten vielä haukutaan ja nöyryytetään. Työttömyys on kuin vankilassa olisi kehoitan kokeilemaan.

Mikset perusta toiminimiyritystä ja ala myymään tuota huippuosaamistasi, jonka olet ilmaisella koulutuksella hankkinut? 

Mihin sä sitä ventovierasta yrittäjää siihen väliin tarvitset?  Ei hän ole vastuussa sun elämästäsi, sinä olet ihan itse. 

Liian iso riski. Voi tippua aivan pohjalle ilman mitään "turvaverkkoja". Siinä se syy.

Kannattaa myös muistaa, että yrittäminen vaatii aivan omanlaisensa temperamentin. Mikä on erittäin synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Jos ihminen, jolla on huono stressinsietokyky hermorakenteensa takia alkaa yrittäjäksi käy hyvin äkkiä niin että kyseinen ihminen on burn outissa ja masentuu.

Yrittäminen EI ole mikään ratkaisu massoille. Pärjätäkseen yrittäjänä kun pitää osaamisen lisäksi olla tosiaan stressinsietokykyä -ja vähän tuuriakin. Pääomasta puhumattakaan. Jos ei aineellista niin henkistä.

Aika monissa palkkatöissäkin edellytetään nykyisin stressinsietokykyä ja henkistä pääomaa. 

Esimerkiksi missä ja miksi?

Ainakin kaikissa asiantuntijatehtävissä. Ai miksi? Koska töistään ei muuten selviä. 

Anna esimerkki, asiantuntija ei ole nimike johon palkataan. Miksi asiantuntijan tulee ottaa stressiä ja  vastuuta enemmän, eikö riitä että hän on aiheen asiantuntija ja töissä asian parissa?

Jenkeissä asuneena alkaa päässä kiehua joka kerta kun puhutaan Suomen ”köyhistä” ja ”työttömistä”, ”paskaduuneista” ja ”paskapalkoista”. Mitään epämukavuuksia ei siedetä, ollaan olevinaan niin köyhiä, mutta kuitenkin on varaa kaiken maailman aatteisiin, jotka estävät ottamasta vastaan työtä tai koulutusta.

T. Jenkkeihin muuttanut töiden perässä ex työtön

Vierailija kirjoitti:

Älä siirrä tuota käyttäytymismallia lapsillesi. 

Äläpä sinä neuvo minua siinä miten minä kasvatan lapseni. Onko tämä selvä?

Tyttäreni on kohta nuori aikuinen. Ihan muutaman vuoden päästä miehet kiinnostuvat hänestä siinä mielessä.

Voit olla varma että isänä kerron ajoissa mahdolliset vaarat mitä miehissä on ja miten toimitaan tulevaisuudessa.

Vanhempana en näe mitään muuta vaihtoehtoa. En ota sitä riskiä että joku päivä kuulen suru-uutisen sen takia että olin liian sinisilmäinen asioiden suhteen.

En ota sitä riskiä.

Mun kotiin ei raahata yhtään uskovaista poikaystävää. Ei mistään uskontokunnasta. Ei kristittyä, ei hinduja, ei muslimeja tai buddhia.

Asioista on juteltu jo ajoissa ja kasvatan tytön täysin ateistiksi ja feministiksi pitämään puolensa. Kun on täysi-ikäinen ja elättää itsensä, niin saa alkaa vaikka ufo-uskovaiseksi. 

Sä voit kasvattaa omat lapses ihan miten haluat. Älä tule mulle sanelemaan miten mun pitää kasvattaa oma. Miesten metkut tiedetään ja tulen katsomaan tarkkaan ne jätkät jotka tytärtäni kyselee ulos. Tarvittaessa osaan olla kovakourainen ja teen selväksi ettei ole tervetullut vävyehdokas.

Se on ainoa asia mitä voin tehdä. Teen kaikkeni ettei myöhemmin tarvitse itkeä, mitä jätin tekemättä.

Sen verran sairaita uutisia on ollut tässä vuosien varrella että ei ole enää turvallista tytöillä tuolla ulkona.

Lapsista ja naisista ei tarvitisi olla huolissaan. Miehet ei vaan näyttäisi osaavan käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Jenkeissä asuneena alkaa päässä kiehua joka kerta kun puhutaan Suomen ”köyhistä” ja ”työttömistä”, ”paskaduuneista” ja ”paskapalkoista”. Mitään epämukavuuksia ei siedetä, ollaan olevinaan niin köyhiä, mutta kuitenkin on varaa kaiken maailman aatteisiin, jotka estävät ottamasta vastaan työtä tai koulutusta.

T. Jenkkeihin muuttanut töiden perässä ex työtön

Amerikka/jenkit, kehitysmaat ja kaikki yrittäjiksi ei ole mikään osuva esimerkki eikä mikään tavoite. Meillä on toki perempi yhteiskunta täälä Suomessa, myös hyvin poikkeava jo olosuhteiltaan, kuten asian hyvin esiin toit. Pitäkäämme se sellaisena. Meneekö yli 212?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtöntä rangaistaan kaksinkertaisesti. Siinä kohdassa kun heitetään ulos työmarkkinoilta eikä onnistu sinne pääsemään takaisin eli häviää kilpailussa ja sitten vielä haukutaan ja nöyryytetään. Työttömyys on kuin vankilassa olisi kehoitan kokeilemaan.

Mikset perusta toiminimiyritystä ja ala myymään tuota huippuosaamistasi, jonka olet ilmaisella koulutuksella hankkinut? 

Mihin sä sitä ventovierasta yrittäjää siihen väliin tarvitset?  Ei hän ole vastuussa sun elämästäsi, sinä olet ihan itse. 

Liian iso riski. Voi tippua aivan pohjalle ilman mitään "turvaverkkoja". Siinä se syy.

Kannattaa myös muistaa, että yrittäminen vaatii aivan omanlaisensa temperamentin. Mikä on erittäin synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Jos ihminen, jolla on huono stressinsietokyky hermorakenteensa takia alkaa yrittäjäksi käy hyvin äkkiä niin että kyseinen ihminen on burn outissa ja masentuu.

Yrittäminen EI ole mikään ratkaisu massoille. Pärjätäkseen yrittäjänä kun pitää osaamisen lisäksi olla tosiaan stressinsietokykyä -ja vähän tuuriakin. Pääomasta puhumattakaan. Jos ei aineellista niin henkistä.

Aika monissa palkkatöissäkin edellytetään nykyisin stressinsietokykyä ja henkistä pääomaa. 

Esimerkiksi missä ja miksi?

Ainakin kaikissa asiantuntijatehtävissä. Ai miksi? Koska töistään ei muuten selviä. 

Anna esimerkki, asiantuntija ei ole nimike johon palkataan. Miksi asiantuntijan tulee ottaa stressiä ja  vastuuta enemmän, eikö riitä että hän on aiheen asiantuntija ja töissä asian parissa?

Esimerkiksi kehitys- ja suunnittelutyöt. Vaikkapa rakennus- tai teknologia-alalla. Usein nämä ovat projektiluonteisia töitä ja sama asiantuntija saattaa olla useammassa projektissa samaan aikaan. Työt on tehtävä projektille annetun budjetin puitteissa, joka taas perustuu usein etukäteen tehtyihin työmääräarvioihin. Menetelmät ja työtavat muuttuvat koko ajan. Yrityksen laadunvalvonta muuttuu, menetelmäkehitys tuo uusia muutoksia toimintatapoihin, tulee uusia määräyksiä, auditointia ja sertifiointia. Enää ei riitä, että lopputulos on toivotunlainen vaan koko työprosessin on täytettävä tiettyjä vaatimuksia. Mitä isompi yritys, sitä enemmän yleensä kaikkea "byrokratiaa". Esimerkiksi jo pelkän CE-merkinnän saaminen edellyttää koko prosessilta monia asioita. Jotta asiantuntija selviää kaikista näistä, pitää koko ajan oppia uutta, olla perillä kulloisistakin toimintatavoista ja huolehtia omalta osaltaan, että kaikki on tehty kuten on määrätty. Stressi syntyy jatkuvasta uuden opettelemisesta (periaatteessa pitää osata jo ennenkuin edes tarvitsee), projektien aikatauluista, hektisyydestä,  kun on tehtävä montaa asiaa samaan aikaan jne. 

Hyvä kysymys tosiaan on, miksi pitää, miksei voi vaan tehdä kaikessa rauhassa, mutta tosiasia on, että jos ei tee, seuraavissa yt-neuvotteluissa saa potkun persuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eli et ymmärtänyt mitään.

Vastuun ottaminen itsestään tarkoittaa niin yksinkertaista asiaa kuin että ottaa itse vastuuta omista valinnoistaan. 

Mistä edes pälkähtää päähän, että se tarkoittaisi jotain laitonta tai  hämärää??

Puhuin yrittäjyydestä, omasta toimeliaisuudesta, siitä, että itse hankkiutuu vaikka koulutukseen, jossa on järkeä tulevaisuuden työnsaantimahdollisuuden puolesta. Tai menee vaikka keräämään marjoja metsästä niin ei tarvitse tänne lennättää Thaimaasta poimijoita. Luovia ideoita voi olla vaikka kuinka, jos haluaa ja on reipas.

Ahaa, jäi epäselväksi tämä:

1. Ota vastuu omista valinnoista.

No hmmm... jos on työtön koska pomot päätti YT:ssä potkia työntekijät pihalle, kenen on vastuu? Tai jos on sairas, onko se oma syy ja miten siitä otetaan vastuu? Jos joutuu eron takia talousvaikeuksiin, onko oma syy että tuli ero ja puoliso petti ja kusetti? Jos vaikka lapsi syntyi vammaisena, mitäs sitten, kenen vastuu? Sattui työtapaturma, koska firma huolehti heikosti turvallisuudesta, mutta olet nyt työkyvytön, kenen vastuu? jne... jne...

Keksin kymmeniä tilanteita, jotka ovat sattuneet mun tuttaville, ja vaikea on nähdä kenen vastuulla tilanteet ovat tai miten noissa tilanteissa voisi itse ottaa vastuun. Viranomaisilla, yrityksillä, vakuutusyhtiöillä, terveydenhuollolla, ja muiden ihmisten tekemisillä tai tekemättä jättämisillä on niin suuri vaikutus elämäntilanteeseen ja siihen miten siitä pitäisi selvitä.

Sori, olet väärässä, mitään yksinkertaista vastunottamista ei kerta kaikkiaan ole.

2. "hankkiutuu vaikka koulutukseen, jossa on järkeä tulevaisuuden työnsaantimahdollisuuden puolesta. Tai menee vaikka keräämään marjoja metsästä niin ei tarvitse tänne lennättää Thaimaasta poimijoita."

No menepä kysymään asiantuntijoilta millä alalla on työnsaantimahdollisuuksia sitten kun valmistut: kukaan ei osaa sitä sanoa. Kenelläkään ei ole kristallipalloa. Opintoihin ei välttämättä aina edes pääse, tunkua ja kilpailua on paljon. Jos pääset  opiskelemaan alaa, joka työllistää nyt, niin kun parin vuoden päästä valmistut, työpaikat ovat menneet.

Menee poimimaan marjoja metsästä. No ei onnistu. Etkö tajua että kukaan yritys ei osta niitä suomalaisen poimima marjoja, koska haluat niistä siedettävän korvauksen jolla elää. Siksihän firmat käyttävät aasialaisia poimijoita, jotka pakotetaan yrittäjiksi maksamaan kaikki ja jolle voidaan antaa marjoista mahdollisimman pieni korvaus. Sillähän se suomalainen yrittäjä tekee suuret voitot.

Toisaalta, kun miettii köyhiä niin vaikea on autottoman mennä keräämään marjoja ja saada niiden myynnistä edes jotain säästöön. Tai miten keräät marjoja jos olet pyörätuolissa, sairas tai vanhus? Tai jos olet masentunut, voi ihan metsäänlähtö olla mahdotonta. Ja jos olet työkykyinen ja koulutettu, eikö olisi tärkeämpää säästää aikaa ja energiaa siihen työnhakuun ja alansa osaamiseen ylläpitämiseen. Kun niitä marjoja voi kerätä vain muutaman viikon ajan vuodessa. Ei siitä tule kellekään uraa tai elantoa.

3. "Luovia ideoita voi olla vaikka kuinka, jos haluaa ja on reipas."

Niinpä varmasti, mutta mitäs jos olet työkyvytön etkä reipas? Muistisairas eikä luovuus oikein onnistu? Mitäs jos sulla on luova idea miten sen toteutat kun ei ole rahaa? Tyhjästäkö nyhjäiset? Ja kun yrität kehittää itsellesi jotain, yleensä TE-toimiston tai Kelan säännöt kieltävät sen ja sun ainoa tulolähde katkaistaan.

Et hyvää jatkoa sullekin sinne metsään. Olethan siellä reippaasti keräämässä mitä nyt tähän vuoden aikaan kerätäänkään.

Isän huoli rakkaasta tyttärestä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä siirrä tuota käyttäytymismallia lapsillesi. 

Äläpä sinä neuvo minua siinä miten minä kasvatan lapseni. Onko tämä selvä?

Tyttäreni on kohta nuori aikuinen. Ihan muutaman vuoden päästä miehet kiinnostuvat hänestä siinä mielessä.

Voit olla varma että isänä kerron ajoissa mahdolliset vaarat mitä miehissä on ja miten toimitaan tulevaisuudessa.

Vanhempana en näe mitään muuta vaihtoehtoa. En ota sitä riskiä että joku päivä kuulen suru-uutisen sen takia että olin liian sinisilmäinen asioiden suhteen.

En ota sitä riskiä.

Mun kotiin ei raahata yhtään uskovaista poikaystävää. Ei mistään uskontokunnasta. Ei kristittyä, ei hinduja, ei muslimeja tai buddhia.

Asioista on juteltu jo ajoissa ja kasvatan tytön täysin ateistiksi ja feministiksi pitämään puolensa. Kun on täysi-ikäinen ja elättää itsensä, niin saa alkaa vaikka ufo-uskovaiseksi. 

Sä voit kasvattaa omat lapses ihan miten haluat. Älä tule mulle sanelemaan miten mun pitää kasvattaa oma. Miesten metkut tiedetään ja tulen katsomaan tarkkaan ne jätkät jotka tytärtäni kyselee ulos. Tarvittaessa osaan olla kovakourainen ja teen selväksi ettei ole tervetullut vävyehdokas.

Se on ainoa asia mitä voin tehdä. Teen kaikkeni ettei myöhemmin tarvitse itkeä, mitä jätin tekemättä.

Sen verran sairaita uutisia on ollut tässä vuosien varrella että ei ole enää turvallista tytöillä tuolla ulkona.

Lapsista ja naisista ei tarvitisi olla huolissaan. Miehet ei vaan näyttäisi osaavan käyttäytyä.

Olet rasi sti miehiä vihaava heikko äiti jonka tulisi osata erottaa faktat ja osata opettaa lapsiaan kunnioittamaan muita antamaan luottamusta ihmisiin eikä valaa pelkoa. Älä opeta keksimään yleistäviä juttuja muista uutisten perusteella ja nolointa on kun lainaat yhden lauseen johon vastaan eli oppisivat paremmiksi keskustelijoiksi. Ei jatkooon. Mitään vahvaa tai normaalia en näe käytöksessäsi.

Älä opeta lapsillesi ahdasmielistä suvaitsemattomuutta ennakkoluuloja sekä yleistyksiä ei myöskään rasi.smia, eikä minkään tekosyyn varjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Mun mielestä talouttaan ei pitäisi koskaan laskea toisen ihmisen varaan eikä tehdä enempää lapsia kuin omilla tuloillaan pystyy elättämään. Ja siinäkin miettiä tilannetta, jossa tulot pienenee. Olen yh ja joskus aikoinaan haaveilin kolmannesta lapsesta, mutta totesin, että jos tulee ero, kolmas lapsi olisi liikaa. Siksi mulla on vain kaksi lasta. En ole köyhä enkä edes pienituloinen vaan hankin alunperinkin itselleni hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen vielä vaihdoin alaa toiselle hyvin työllistävälle, mutta paremmin palkatulle alalle. En ole koskaan ollut missään "unelmaduunissani" vaan valinnut alat ja työt vain ja ainoastaan niistä maksettavan palkan mukaan. Lisäksi olen aina ollut tarkka rahoistani (myös parisuhteen aikana), säästänyt ja sijoittanut kaiken peruselämisen jälkeen liikenevän. 

Tässä kiteytyy yksi yhteiskuntamme suurimmista ongelmista.

Jokaisen yksilön on elettävä täysin itsenäisesti, yksin, jopa parisuhteessa ollessaan. Aina pitää elää oikein ja tehdä oikeita ratkaisuja. Silloinkin kun kukaan ei pysty ennustamaan mikä on oikea ratkaisu.

Pitää varautua avioeroon, pitää varautua sairastumiseen/vammautumiseen/tulipaloon/meteoriittiin/karhuhyökkäykseen/haitornadoon ..

Jos astut harhaan ja tipahdat tai karhu syö jalkasi, niin se on oma vika. Olisit valinnut paremmin. Olisit varautunut.

Ei sellainen kaikkeen varautuminen ja poteroiden kaivaminen ole oikeaa elämää.

Eipä tuossa mihinkään haitornadoon varautumista ollut, vaan ihan mahdollisiin riskeihin varautumista. Jos haluaa elää hedonistisesti kuin viimeistä päivää, pitää myös hyväksyä se, että se viimeinen päivä voi myös koittaa aika pian. Elämä on valintoja.

Voi hemmetti olet oikeassa. Olis pitänyt hankkia itselleen varakkaat vanhemmat, jotka eivät eroa, eivätkä  alkoholisoidu. Mites se tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtöntä rangaistaan kaksinkertaisesti. Siinä kohdassa kun heitetään ulos työmarkkinoilta eikä onnistu sinne pääsemään takaisin eli häviää kilpailussa ja sitten vielä haukutaan ja nöyryytetään. Työttömyys on kuin vankilassa olisi kehoitan kokeilemaan.

Mikset perusta toiminimiyritystä ja ala myymään tuota huippuosaamistasi, jonka olet ilmaisella koulutuksella hankkinut? 

Mihin sä sitä ventovierasta yrittäjää siihen väliin tarvitset?  Ei hän ole vastuussa sun elämästäsi, sinä olet ihan itse. 

Liian iso riski. Voi tippua aivan pohjalle ilman mitään "turvaverkkoja". Siinä se syy.

Kannattaa myös muistaa, että yrittäminen vaatii aivan omanlaisensa temperamentin. Mikä on erittäin synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Jos ihminen, jolla on huono stressinsietokyky hermorakenteensa takia alkaa yrittäjäksi käy hyvin äkkiä niin että kyseinen ihminen on burn outissa ja masentuu.

Yrittäminen EI ole mikään ratkaisu massoille. Pärjätäkseen yrittäjänä kun pitää osaamisen lisäksi olla tosiaan stressinsietokykyä -ja vähän tuuriakin. Pääomasta puhumattakaan. Jos ei aineellista niin henkistä.

Aika monissa palkkatöissäkin edellytetään nykyisin stressinsietokykyä ja henkistä pääomaa. 

Esimerkiksi missä ja miksi?

Ainakin kaikissa asiantuntijatehtävissä. Ai miksi? Koska töistään ei muuten selviä. 

Anna esimerkki, asiantuntija ei ole nimike johon palkataan. Miksi asiantuntijan tulee ottaa stressiä ja  vastuuta enemmän, eikö riitä että hän on aiheen asiantuntija ja töissä asian parissa?

Esimerkiksi kehitys- ja suunnittelutyöt. Vaikkapa rakennus- tai teknologia-alalla. Usein nämä ovat projektiluonteisia töitä ja sama asiantuntija saattaa olla useammassa projektissa samaan aikaan. Työt on tehtävä projektille annetun budjetin puitteissa, joka taas perustuu usein etukäteen tehtyihin työmääräarvioihin. Menetelmät ja työtavat muuttuvat koko ajan. Yrityksen laadunvalvonta muuttuu, menetelmäkehitys tuo uusia muutoksia toimintatapoihin, tulee uusia määräyksiä, auditointia ja sertifiointia. Enää ei riitä, että lopputulos on toivotunlainen vaan koko työprosessin on täytettävä tiettyjä vaatimuksia. Mitä isompi yritys, sitä enemmän yleensä kaikkea "byrokratiaa". Esimerkiksi jo pelkän CE-merkinnän saaminen edellyttää koko prosessilta monia asioita. Jotta asiantuntija selviää kaikista näistä, pitää koko ajan oppia uutta, olla perillä kulloisistakin toimintatavoista ja huolehtia omalta osaltaan, että kaikki on tehty kuten on määrätty. Stressi syntyy jatkuvasta uuden opettelemisesta (periaatteessa pitää osata jo ennenkuin edes tarvitsee), projektien aikatauluista, hektisyydestä,  kun on tehtävä montaa asiaa samaan aikaan jne. 

Hyvä kysymys tosiaan on, miksi pitää, miksei voi vaan tehdä kaikessa rauhassa, mutta tosiasia on, että jos ei tee, seuraavissa yt-neuvotteluissa saa potkun persuksiin. 

Se olikin pointti että yrittäjällä on se vastuu. Ei hyvää potkita pois, miksi ihmeessä aiheuttaa itselleen enemmän ongelmia omaan elämään kuin mitä työ antaa. Professorikin on asiantuntija jonka asiantuntijuus onkin sitä aiheen ymmärtämistä, muttei erikseen mitään sressin ottamista. Yrityksessä johdon tulee osata delegoida ne toteutetavat asiat muille toteuttajille eikä asintuntijaa ole viisasta kuormittaa niiden tekijänä muuten syntyy se burn out. Halusin tarkistaa siksi tämän kun tässä puhuttiin yrittäjän henkisestä kapasiteetista sekä stressinsietokyvystä. Tietenkään kaikki yrittäjätkään eivät koe stressiä, sitä ei välttämättä ole tai he siirtävät sen ja yrittämisen vastuun potkujen uhalla työntekijöilleen ja tämähän ei sinänsä ole reilua kun kerran he eivät myöskään saa kuin palkan yrityksestä. 

Tämäkin takia on tärkeää että meillä on vahvat ammattiliitot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskouluun elämänhallintatunnit ja talousopetus ja jo tarhoihinkin

Ja poliitikot vaihtoon!

Huono onni ja/tai oma saamattomuus ei tietenkään ole poliitikkojen syytä.

Peiliin sopii katsoa eikä aina alkaa huudella omaa huonoa olotilaa muiden syyksi.

Sairastuin ja akateemiset opinnot jäivät kesken. Nyt kohdellaan kuin saastaax vaikken voinut estää sairastumistani/ opiskella loppuun.

Katson peiliin ja sieltä näkyy köyhä ja väsynyt äiti, ei sosiaalipummi tai vähä-älyinen luuseri.

Mitä voi sille, jos sairastuu, vaikka älyä on ollut huippuyliopistoon asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtöntä rangaistaan kaksinkertaisesti. Siinä kohdassa kun heitetään ulos työmarkkinoilta eikä onnistu sinne pääsemään takaisin eli häviää kilpailussa ja sitten vielä haukutaan ja nöyryytetään. Työttömyys on kuin vankilassa olisi kehoitan kokeilemaan.

Mikset perusta toiminimiyritystä ja ala myymään tuota huippuosaamistasi, jonka olet ilmaisella koulutuksella hankkinut? 

Mihin sä sitä ventovierasta yrittäjää siihen väliin tarvitset?  Ei hän ole vastuussa sun elämästäsi, sinä olet ihan itse. 

Liian iso riski. Voi tippua aivan pohjalle ilman mitään "turvaverkkoja". Siinä se syy.

Kannattaa myös muistaa, että yrittäminen vaatii aivan omanlaisensa temperamentin. Mikä on erittäin synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Jos ihminen, jolla on huono stressinsietokyky hermorakenteensa takia alkaa yrittäjäksi käy hyvin äkkiä niin että kyseinen ihminen on burn outissa ja masentuu.

Yrittäminen EI ole mikään ratkaisu massoille. Pärjätäkseen yrittäjänä kun pitää osaamisen lisäksi olla tosiaan stressinsietokykyä -ja vähän tuuriakin. Pääomasta puhumattakaan. Jos ei aineellista niin henkistä.

Aika monissa palkkatöissäkin edellytetään nykyisin stressinsietokykyä ja henkistä pääomaa. 

Esimerkiksi missä ja miksi?

Ainakin kaikissa asiantuntijatehtävissä. Ai miksi? Koska töistään ei muuten selviä. 

Mistä ne asiantuntijatehtävän stressitekijät johtuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Mun mielestä talouttaan ei pitäisi koskaan laskea toisen ihmisen varaan eikä tehdä enempää lapsia kuin omilla tuloillaan pystyy elättämään. Ja siinäkin miettiä tilannetta, jossa tulot pienenee. Olen yh ja joskus aikoinaan haaveilin kolmannesta lapsesta, mutta totesin, että jos tulee ero, kolmas lapsi olisi liikaa. Siksi mulla on vain kaksi lasta. En ole köyhä enkä edes pienituloinen vaan hankin alunperinkin itselleni hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen vielä vaihdoin alaa toiselle hyvin työllistävälle, mutta paremmin palkatulle alalle. En ole koskaan ollut missään "unelmaduunissani" vaan valinnut alat ja työt vain ja ainoastaan niistä maksettavan palkan mukaan. Lisäksi olen aina ollut tarkka rahoistani (myös parisuhteen aikana), säästänyt ja sijoittanut kaiken peruselämisen jälkeen liikenevän. 

Tässä kiteytyy yksi yhteiskuntamme suurimmista ongelmista.

Jokaisen yksilön on elettävä täysin itsenäisesti, yksin, jopa parisuhteessa ollessaan. Aina pitää elää oikein ja tehdä oikeita ratkaisuja. Silloinkin kun kukaan ei pysty ennustamaan mikä on oikea ratkaisu.

Pitää varautua avioeroon, pitää varautua sairastumiseen/vammautumiseen/tulipaloon/meteoriittiin/karhuhyökkäykseen/haitornadoon ..

Jos astut harhaan ja tipahdat tai karhu syö jalkasi, niin se on oma vika. Olisit valinnut paremmin. Olisit varautunut.

Ei sellainen kaikkeen varautuminen ja poteroiden kaivaminen ole oikeaa elämää.

Eipä tuossa mihinkään haitornadoon varautumista ollut, vaan ihan mahdollisiin riskeihin varautumista. Jos haluaa elää hedonistisesti kuin viimeistä päivää, pitää myös hyväksyä se, että se viimeinen päivä voi myös koittaa aika pian. Elämä on valintoja.

Voi hemmetti olet oikeassa. Olis pitänyt hankkia itselleen varakkaat vanhemmat, jotka eivät eroa, eivätkä  alkoholisoidu. Mites se tehdään?

Sama täällä :D Perin vaikean neurologisen sairauden kun en tajunnut valita toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka elävät kaikenmaailman tukien varassa eivät ole köyhyyttä nähneetkän.

Sinäkö olet se katkera yrittäjä?

Voitko vastata tähän: 

Jännä, miten katkeria köyhät pienyrittäjät tuntuvat olevan köyhälle työttömälle/duunarille. Itsehän oikein omalla esimerkilläsi teet selväksi, että yrittäjyys on huono valinta.

Voit aina pistää sen yrityksesi pakettiin, jos se noin ahdistaa.

Miksi vihoittelet muille kanssasi samanlaisessa tilanteessa oleville? Mikset vaikka niille, jotka eivät suo pienyrittäjille mitään apua eikä sosiaaliturvaa. Esim. vihreät ja vasemmisto ajavat perustuloa, jonka saisit sinäkin. Esim. kokoomus ja persut ajaa sinulle korkeintaan jotain vastikkeellista yleistukea, jos sitäkään. Mieti tarkkaan ketä äänestät keväällä.

Vai kitisetkö mielummin vain?

Ei ollut minun  kirjoitukseni (olen se yrittäjä).  

En minä ole katkera työttömille ja duunarille vielä vähämmän.  Tiedätkös kun me pienyrittäjät ollaan juuri niitä kaikkein kovimpia duunareita, meiltä vaan puuttuu ne palkalliset vapaat, kesälomat, sairauslomat ym, edut... mutta hei, mehän kitistään kaikesta???? 

Olen sitä mieltä että ihmisen pitää ottaa itse vastuu omasta elämästään ja myös pyrkiä itsensä kaikin (laillisin) keinoin itsensä elättämään. 

Minä toimin yrittäjänä vaikka tuloni ovatkin pienemmät kuin työttömällä. koska en voisi ikinä katsoa peiliin jos eläisin valtion tukien varassa yrittämättä itseäni elättää.  

Joo, en ainakaan vihreitä enkä vasemmistoa äänestä. Kyseiset globalismipuolueet raahavat tänne halpatyövoimaa ja työllistymättömiä ulkomailta ja vaativat veronmaksajien rahoja heille 100% samoilla ehdoilla kuin suomalaisillekin. Se vasta heikentääkin duunareiden ja työttömien asemaa kuten muuten meidän yrittäjienkin.  

Kyllä sitä kookoomus kuule roudaa sitä sakkia tänne, että saisivat työehdot alas, palkat alas ja rahat itselleen. Petteri Orvon vaimo tarjoaa lakiapua niille muualta tulleille, senkin maksat sinä.

Luonan pakolaisbisnekset

Ja sinä pyörität "kannattamatonta" liiketoimintaa ja äänestät ilmeisesti kokoomusta, eli ammut itseäsi jalkaan. Hyvin sä vedät.

Eli vastustatko sinä ja vihervasemmisto näitä uusia maahantulijoita jotka siis saapuvat t u r v a paikanhakijoina? Juu, ette todellakaan!

Äänestäisin toki Kokoomusta jos se olisi yhtään oikeistopuolue, mutta kun ei ole, niin en heitä äänestä. Kokoomus on sosialistinen globalistipuolue kuten mainitsemasi Vihreät ja Vasemmistokin, eroa on minimalisesti. 

Liiketoimintani kannattaa, koska elätän sillä itseni enkä ole yhteiskunnan taakkana kuten työttömät.