Isovanhemmat ottavat ja pyytävät mieluusti koiraa hoitoon

Ihminen muuttuu vanhemmiten, lasten kirkuminen ja muu hilluminen ärsyttää.

Koira osaa "käyttäytyä" .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.

Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.

Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.

Heiltä se on pois loppupeleissä.

Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.

t. isovanhempi

Otatko myös dementoituneen äitisi  yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?

Vierailija kirjoitti:

1 000 kertaa meluummin otan koiran kuin kitisevän kakaran!

Mikä on motiivisi lässyyttää provojasi vauvapalstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.

Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.

Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.

Heiltä se on pois loppupeleissä.

Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.

t. isovanhempi

Otatko myös dementoituneen äitisi  yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?

Kiitos kysymästä. Äitini voi hyvin ja pärjää ihan omillaan. Ei oikeastaan olla edes väleissä, hän aikoinaan sekaantui meidän lasten asioihin niin että meni välit poikki. En meinaa tehdä samoja virheitä itse.

Meillä sama juttu! Tai on ollut. Nyt lapset ovat jo teinejä, joten mitään hoidon tarvetta ei ole. Yli 10v sitten kysyin viimeksi voivatko olla muutaman tunnin lasten kanssa, mutta monen suorastaan ilkeän vastauksen jälkeen lopetin. Kai nämä on niitä valintoja, ihan tyytyväisiltä vaikuttavat. Itse mietin miten äkkiä aika menee, nyt on tuon ikäisten lasten kohdalla myöhäistä mitään suhdetta alkaa rakentaa. Ja olen vähän surullinenkin siitä, ja ihmeissäni, miksi eivät halunneet koskaan tutustua lapsiini. Ei heillä ole mitään erityisyyksiä, ovat ihan mukavia tavallisia lapsia, nykyään fiksuja ja kunnollisia teinejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 000 kertaa meluummin otan koiran kuin kitisevän kakaran!

Mikä on motiivisi lässyyttää provojasi vauvapalstalla?

Eihän tuo ole provo, kirjoittaja vaan ilmaisi oman mielipiteensä, aiheeseen liittyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvastaa hyvin tätä aikaa. Ei kenenkään velvollisuus ole toisten lapsia hoitaa, mutta tosiaan sitä kuvittelisi, että välillä edes haluaisi viettää aikaa lastensa lapsien kanssa. Millaisia he olivat vanhempina? Onko sinulla sisaruksia?

Olivat ihan normaalit vanhemmat, sisaruksia ei ole. Ap

Eli 3 on liikaa. Mulla oli vaan yksi lapsi. Nyt mulla on 2 omaa koiraa, ja joskus tulee lapsenlapsi yökylään. On kyllä aikamoinen selviytyminen pikkuisen ja 2 koiran kanssa yksin. Kun mun oma lapsi oli pieni, mulla ei ollut koiria. Kauhulla ajattelen sitä, kun tekevät vielä toisen lapsen ja pukkaavat mulle 2 lasta (vauvan ja taaperon) hoidettaviksi. Ei riitä kädet enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat on ihania. Lapset on ärsyttäviä.

Kokeeko ihminen oikeasti, että omat lapsenlapset, jotka ovat jo vauva/taaperoiän ohittaneet ovat ärsyttävämpiä ja vähemmän tärkeitä kuin koira? Aika karua.

Koiraa saa komentaa, lapsia ei.

Meille ei ole lapsenlapsia tungettu yökylään, koska olen varustanut lastenhuoneen mahdollisimman kauas omasta makuuhuoneesta ja selitän lastenlasten vanhemmille, miten ihana siellä on nukkua ihan omassa huoneessa (4 suljetun oven päässä makuuhuoneestani). Kiemurtelevat aikansa ja tuumaavat, että ei heillä ole tarvetta yökyläilyille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 000 kertaa meluummin otan koiran kuin kitisevän kakaran!

Mikä on motiivisi lässyyttää provojasi vauvapalstalla?

Eihän tuo ole provo, kirjoittaja vaan ilmaisi oman mielipiteensä, aiheeseen liittyvänä.

Provoilu on ainoa syy olla vauvapalstalla kommentoimassa, jos vihaa lapsia. Pysyisi koiraryhmissä kuten muutkin avohoitopotilaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.

Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.

Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.

Heiltä se on pois loppupeleissä.

Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.

t. isovanhempi

Otatko myös dementoituneen äitisi  yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?

Kiitos kysymästä. Äitini voi hyvin ja pärjää ihan omillaan. Ei oikeastaan olla edes väleissä, hän aikoinaan sekaantui meidän lasten asioihin niin että meni välit poikki. En meinaa tehdä samoja virheitä itse.

Eli osoitit juuri sen, että ei lapsenlapset tai edes omat lapset ole mikään autuus ja ilo, usein ne ovat pelkkä taakka. Ei kannata tehdä ainoasta elämästään pelkkää muiden piikomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 000 kertaa meluummin otan koiran kuin kitisevän kakaran!

Mikä on motiivisi lässyyttää provojasi vauvapalstalla?

Eihän tuo ole provo, kirjoittaja vaan ilmaisi oman mielipiteensä, aiheeseen liittyvänä.

Provoilu on ainoa syy olla vauvapalstalla kommentoimassa, jos vihaa lapsia. Pysyisi koiraryhmissä kuten muutkin avohoitopotilaat.

Höpsistä😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.

Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.

Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.

Heiltä se on pois loppupeleissä.

Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.

t. isovanhempi

Otatko myös dementoituneen äitisi  yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?

Kiitos kysymästä. Äitini voi hyvin ja pärjää ihan omillaan. Ei oikeastaan olla edes väleissä, hän aikoinaan sekaantui meidän lasten asioihin niin että meni välit poikki. En meinaa tehdä samoja virheitä itse.

Eli osoitit juuri sen, että ei lapsenlapset tai edes omat lapset ole mikään autuus ja ilo, usein ne ovat pelkkä taakka. Ei kannata tehdä ainoasta elämästään pelkkää muiden piikomista.

Anteeksi kuinka? Täysin epälooginen päätelmä. Jos minulla ei ole hyvät välit äitini kanssa, niin siitä ei voi päätellä mitään minkälaiset välitä minulla on lasteni ja lapsenlapseni kanssa. Tosi upeaa seurata pienen ihmisen varttumista ja halua olla osa hänen arkeaan.

Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.

Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...

Koira on kuitenkin vain koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 000 kertaa meluummin otan koiran kuin kitisevän kakaran!

Mikä on motiivisi lässyyttää provojasi vauvapalstalla?

Eihän tuo ole provo, kirjoittaja vaan ilmaisi oman mielipiteensä, aiheeseen liittyvänä.

Provoilu on ainoa syy olla vauvapalstalla kommentoimassa, jos vihaa lapsia. Pysyisi koiraryhmissä kuten muutkin avohoitopotilaat.

Kerro vähän itsestäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.

Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.

Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.

Heiltä se on pois loppupeleissä.

Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.

t. isovanhempi

Otatko myös dementoituneen äitisi  yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?

Mikä ihme kysymys tuo on??En ole tuo jolle vastasit, mutta kerron näkemykseni asiaan.

Koska mulla on dementoitunut isä hoitokodissa. Vanhus kun on jo siinä tilassa että saa dementiansa takia hoitopaikan niin ei häntä enää yökylään oteta,vaatii hoitoa 24/7.Käymme mielellämme hoitokodissa isän luona pari kertaa viikossa ja soitot päälle.Ja mielellämme tämän teemme johtuen paljon siintäkin koska aikoinaan kun kykeni niin auttoi meitä talo ja puutarhatöissä.Mukava ja huumorintajunen.

Appivanhempiani eivät ole pahemmin lapsenlapset kiinostaneet,olettaisin täten että apet hoitaisivat itsensä ja omat asiansa loppuun asti.Tämä on heidän valinta.

Vierailija kirjoitti:

Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.

Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...

Koira on kuitenkin vain koira.

Anoppi muisti jo raskausaikana tiuhaan mainita että hän ei sitten ala lapsenpiiaksi ja on jo omat lapsensa kasvattanut. No ei ole pahemmin vaivattu häntä hoitopyynnöillä. Myöhemmin on kyllä vähän katkerana purnannut kun mahtavavat nuoretaikuiset lapsemme viihtyvät kyllä toisessa mummolassa, mutta eivät käy hänen luonaan kuin korkeintaan kahvilla. No miksiköhän?

Koirat on oikeasti tosi ihania, eivätkä vaadi niin paljoa kuin lapset.  Tai sitten vanhemmistasi tuntuu, että koira jää kotonaan (eli siis teillä) lasten varjoon ja he siksi haluavat hoitaa koiraa välillä. Tai ehkä he vain ajattelevat, että helpottavat teidän arkea hoitamalla koiraa välillä. 

Joka tapauksessa olkaa kiitollisia siitä avusta mitä vanhemmat antaa. Ei heidän tarvitse olla mitään auttaja-automaatteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.

Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.

Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.

Heiltä se on pois loppupeleissä.

Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.

t. isovanhempi

Otatko myös dementoituneen äitisi  yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?

Kiitos kysymästä. Äitini voi hyvin ja pärjää ihan omillaan. Ei oikeastaan olla edes väleissä, hän aikoinaan sekaantui meidän lasten asioihin niin että meni välit poikki. En meinaa tehdä samoja virheitä itse.

Eli osoitit juuri sen, että ei lapsenlapset tai edes omat lapset ole mikään autuus ja ilo, usein ne ovat pelkkä taakka. Ei kannata tehdä ainoasta elämästään pelkkää muiden piikomista.

Aaaaaa. Nyt tajusin. Kaivelet tässä sitä että vaikka itse hoitaisi lapsiaan ja lapsen lapsiaan, niin se ei takaa että he myöhemmin hoitaisivat sinua. Joo, voihan siinä niinkin käydä ja mitä enemmän on kusipää, niin sitä todennäköisemmin niin käy. Itsensä toteuttava ennuste.

Kyllä minä hoidan lapsenlasta iha itsekkäästi siistä syystä että se on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.

Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...

Koira on kuitenkin vain koira.

Anoppi muisti jo raskausaikana tiuhaan mainita että hän ei sitten ala lapsenpiiaksi ja on jo omat lapsensa kasvattanut. No ei ole pahemmin vaivattu häntä hoitopyynnöillä. Myöhemmin on kyllä vähän katkerana purnannut kun mahtavavat nuoretaikuiset lapsemme viihtyvät kyllä toisessa mummolassa, mutta eivät käy hänen luonaan kuin korkeintaan kahvilla. No miksiköhän?

Tämä siinä on vaarana, ei tule apuja sitten myöskään toisin päin. Fiksu ihminen tämän tajuaa, kaikki ei.

Ehkä he pitävät ulkoilusta ja koiran rapsuttelusta sohvalla. Jotkut ihmiset vaan uupuvat enemmän lasten (tai ylipäätään ihmisten) seurasta.