Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat ottavat ja pyytävät mieluusti koiraa hoitoon
06.01.2019 |
Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.
Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.
Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.
Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...
Koira on kuitenkin vain koira.
Lapsista lähtee ääntä, kahdesta varsinkin, kun leikkivät ja kyselevät. Vanhempasi eivät jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira on helpompi. Vanhemmat eivät ehkä jaksa kahta vilkasta kaksosparia. Hyväksy heidän toiveensa niin pääset itsekin helpommalla.
Kahta kaksosparia?
Ehkä heidän mielestä koira saa teillä liian vähän liikuntaa/huomiota tai kohdellaan tylysti ja niiden käy sitä sääli. Vaikuttaa että teillä on kädet täynnä kakaroitten kanssa että koiran aktivointiin aikanne ei riitä.
Olkaa tyytyväisiä, saatte takaisin tyytyväisen koiran jota on leikitetty ja lenkitetty ja voitte olla lastenne kanssa.
Ihan mielenkiinnosta, miten koira saa teillä kotona liikuntaa/huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Surullista.
Mutta itse antaisin paljon mieluummin meidän koiran jollekin hoitoon kuin lapseni.
Käyttekö isovanhemmilla kylässä perheenä? Että ovat tutustuneet lapsiinne? Jos heillä
on mielikuvissa villit taaperoajat?
Käymme perheenä ja he käyvät meillä. Silloin ovat ihan asiallisen kiinnostuneita lapsista, ja tuntuvat pitävän heistä kyllä. Kovin villejä nämä eivät koskaan ole olleet, rauhallisia temperamentiltaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heidän mielestä koira saa teillä liian vähän liikuntaa/huomiota tai kohdellaan tylysti ja niiden käy sitä sääli. Vaikuttaa että teillä on kädet täynnä kakaroitten kanssa että koiran aktivointiin aikanne ei riitä.
Olkaa tyytyväisiä, saatte takaisin tyytyväisen koiran jota on leikitetty ja lenkitetty ja voitte olla lastenne kanssa.
Ihan mielenkiinnosta, miten koira saa teillä kotona liikuntaa/huomiota?
Mistä tuon vaikutelman saa? Mies on aktiivinen koiraharrastaja ja todellakin touhuaa koiran kanssa jatkuvasti. Minä teen normaaleja lenkkejä. Ja koira on tärkeä perheenjäsen siinä missä lapsetkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.
Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...
Koira on kuitenkin vain koira.Lapsista lähtee ääntä, kahdesta varsinkin, kun leikkivät ja kyselevät. Vanhempasi eivät jaksa kuunnella.
Niinno, se voi olla, mutta jotenkin ajattelisi, että edes joskus olisi mukava kuunnella mitä asiaa lapsen lapsilla on. Ihan ilmankin että me vanhemmat olemme siinä vahtimassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Koiran kohdallla selviää pahimmassakin tapauksessa muutamalla tonnilla, lasten kanssa on kokonaan toisin.
Kuka ajattelee noin, oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme nykyihmisiä vaivaa? Mahdollisemman vähällä panoksella pitäis luistella elämästä läpi jos vain mahdollista.
Joo,eikä ole normaalia toi että mieluummin otetaan hurtta hoitoon kun lapsenlapset.Te jotka tänne kirjotatte ettei isovanhempien tartte sitä eikä tätä,luettiko todella ap,n tekstin?Tässä on nyt kyse että ottaisivat edes joskus,siintä on aika pitkä superloikka tonne että käytetään hyväksi lastenhoitokoneena.
No kai se koira tulee sitten vanhainkotiin tapamaan ap,n vanhempia...
Olen töissä vanhusten palvelutalossa ja enemmän siellä koiria käy kyläilemässä kuin lapsenlapsia.
Onpas jälleen monia älyttömiä vastauksia... Lyhyen kysymyksen perusteella oletetaan automaattisesti, että ap on huono äiti ja koiranomistaja, joka haluaa lykätä lapsensa isovanhempiensa kasvatettavaksi ja laiminlyö koiraansa.
Tosi kurjaa, että isovanhemmat eivät halua viettää lastenlastensa kanssa aikaa. Hei eivät varmaankaan pidä ylipäätään lasten kanssa olemisesta. Pyyntösi ei ole kohtuuton ja minäkin pahastuisin jos lemmikkini olisivat tärkeämpi vanhemmilleni kuin lapset. Ehkä heille voisi hienovaraisesti kertoa, että jos haluavat läheiset suhteet lastenlapsiinsa sitten kun nämä ovat isompia, niin suhdetta on rakennettava nyt eikä myöhemmin. Kieltäytymisen taustalla voi olla monenlaisia syitä ja tunteita, ehkäpä jopa syyllisyyttä siitä, että he eivät halua olla läsnä lasten elämässä. Helpompi lakaista koko asia maton alle keksimällä tekosyitä. Eivät välttämättä halua myöntää itselleenkään, että eivät halua rakentaa suhdetta lapsenlapsiin.
Nämä kirjoitukset saa kyllä kiitolliseksi omista lasten isovanhemmista. Täytyypä muistaa kiittää heitä, että antavat aikaansa runsain mitoin lasten lapsilleen ja auttavat arjen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme nykyihmisiä vaivaa? Mahdollisemman vähällä panoksella pitäis luistella elämästä läpi jos vain mahdollista.
Joo,eikä ole normaalia toi että mieluummin otetaan hurtta hoitoon kun lapsenlapset.Te jotka tänne kirjotatte ettei isovanhempien tartte sitä eikä tätä,luettiko todella ap,n tekstin?Tässä on nyt kyse että ottaisivat edes joskus,siintä on aika pitkä superloikka tonne että käytetään hyväksi lastenhoitokoneena.
No kai se koira tulee sitten vanhainkotiin tapamaan ap,n vanhempia...Olen töissä vanhusten palvelutalossa ja enemmän siellä koiria käy kyläilemässä kuin lapsenlapsia.
Ihan yksikseen tulevat?Hienoa,tosi fiksuja koiria.
Ap,han kirjoitti omista lämpimistä väleistään omiin isovanhempiinsa. Jostain syystä ap,n vanhemmat eivät ole ottaneet mallia omakseen. Ensi kerralla kun kahvittelette niin voisit ottaa puheeksi kuinka mukavaa oli kun lapsena olit isovanhemmille hoidossa.Kerrot mitä puuhastelitte jne.Tietysti niin että kaikki ovat paikalla, lapset sekä isovanhemmat.Sitten siinä ja silloin sovitte koska pääsevät mummolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.
Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...
Koira on kuitenkin vain koira.Anoppi muisti jo raskausaikana tiuhaan mainita että hän ei sitten ala lapsenpiiaksi ja on jo omat lapsensa kasvattanut. No ei ole pahemmin vaivattu häntä hoitopyynnöillä. Myöhemmin on kyllä vähän katkerana purnannut kun mahtavavat nuoretaikuiset lapsemme viihtyvät kyllä toisessa mummolassa, mutta eivät käy hänen luonaan kuin korkeintaan kahvilla. No miksiköhän?
Äidinisä oli 52v, kun minä, ensimmäinen lapsenlapsi, synnyin. Isän puolelta isovanhemmilla oli ikää vähän yli 70v ja olin lapsenlapsi nro 11. Pikkulapsena olin enemmän tekemisissä isän vanhempien kanssa jo siksikin, että he asuivat alle 500m päässä kodistamme. Äidin vanhemmille oli matkaa yli 40 km. En ollut äidinisän kanssa oikeastaan missään tekemisissä, hän oli töissä ja kiireinen viikonloppuisinkin.
Silsi nyt nuorena aikuisena käyn isoisän (ikää 79v) luona 2-3 kertaa kuukaudessa. Miksiköhän? Vaikka minulla ei ole mitään lapsuusmuistoa hänestä. Eikö olekin outoa, että vaikka hän ei ole koskaan minua hoitanut, käyn silti vieraisilla enkä edes perinnön takia, sillä rahaa hänellä ei ole.
Teillä kahdella kemiat kohtaa,hienoa.
Vanhempasi kokevat luultavasti lasten hoidon työläänä, siinä se. Ei minunkaan lapset ole ikinä yksinään kylässä isovanhemmillaan, vaan meidän vanhempien kanssa. Mut en silti ole ikinä ajatellut, että isovanhempia ei kiinnosta.
Mulla on muutamia tuttuja, jotka joko hoitavat lapsenlapsiaan tai laittavat niitä viikottain hoitoon isovanhemmille, ihan yökylään. Minusta se on paljon ja ymmärrän, jos joku isovanhempi ei sitä jaksa. Kyllä minun veljeni lapset ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta en silti toivonut heitä viikottain yökylään silloin, kun olin lapseton (eli lapsellisten mielestä elämäni oli ns.helppoa, mikäs siinä muiden lapsia hoitaessa kerran viikkoon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kiitos kommenteista. Edelleen en ollut lapsille kysymässä mitään yökylää tai edes säännöllistä päivähoitoa. Vaan että välillä, vaikka pari kertaa vuodessa, tekisivät jotain muutaman tunnin lasten kanssa ihan lasten ja ehkäpä omaksikin ilokseen. Ja hämmästelen asetelmaa, että koiraa, josta kuitenkin on enemmän vaivaa, mielellään haluavat jatkuvasti ja pitkäksikin aikaa.
Kuitenkin haluavat valokuvia yms eli ainakin paperilla haluavat olla isovanhempia. Ja ihan mukavia ja lämpimiä ovat, kun koko perhe kyläillään.
Ap
Kiitos paljon tunteita herättävästä ketjusta.
Olen lukenut,huomannut että monet vastaavat puutaheinää,ihan kun eivät olisi sun tekstejä lukenutkaan. Tulkitsevat paljon pariin lauseeseen.Vastauksien lähtökohtana aina oma elämä ja elämäntilanne monella.
Itse ymmärrän sinua koska myös meillä isovanhempia joita ei jälkikasvu kiinnosta.Nyt lapsemme ovat jo aikuisia.
Läheisemmäksi ovat lapsillemme jääneet ne jotka ovat aidosti ja lämmöllä välittäneet.
Jos joskus sinusta tulee mummo niin älä toista vanhempiesi käytöstä.
Ikävää etteivät isovanhemmat halua viettää aikaa lastenlasten kanssa, mutta en silti ottaisi koiraa vertauskohdaksi sille miten paljon lapsista välitetään. Ihminen ja koira ovat kaksi aivan erilaista olentoa, eikä niiden hoitokaan oikein ole vertauskelpoista. Ehkä isovanhemmat ovat vain yksinkertaisesti kiinnostuneet koirista ja haluavat elää silloin tällöin lemmikinomistajan elämää hankkimatta omaa.
Se voi olla tosiaan, että pohjimmiltaan eivät nauti lapsista, vaikka muuta väittävätkin. Sisaruksia minulla tosiaankaan ei ole, ja ihan oma valinta on heillä ollut yksilapsisuus, ei siis lapsettomuutta tms.
Mutta se täytyy sanoa, että nuo meidän lapset ovat hyvinkin vieraskoreita ja vaikkapa miehen vanhemmat aina ihmettelevät kuinka helpolla heidän kanssaan pääsee. Harmiksi miehen vanhemmat asuvat niin kaukana, että vain muutamia kertoja vuodessa sinne jaksaa ajella.