Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat ottavat ja pyytävät mieluusti koiraa hoitoon
06.01.2019 |
Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.
Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.
Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.
Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...
Koira on kuitenkin vain koira.Anoppi muisti jo raskausaikana tiuhaan mainita että hän ei sitten ala lapsenpiiaksi ja on jo omat lapsensa kasvattanut. No ei ole pahemmin vaivattu häntä hoitopyynnöillä. Myöhemmin on kyllä vähän katkerana purnannut kun mahtavavat nuoretaikuiset lapsemme viihtyvät kyllä toisessa mummolassa, mutta eivät käy hänen luonaan kuin korkeintaan kahvilla. No miksiköhän?
Tämä siinä on vaarana, ei tule apuja sitten myöskään toisin päin. Fiksu ihminen tämän tajuaa, kaikki ei.
Hyväntahtoinen ihminen levittää hyvää ympärilleen ja kyllä se yleensä johtaa siihen että saa myös hyvää takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kuitenkin on tyytyä heidän päätökseen. Tuskin se sen kummempia tarkoittaa. Isovanhemmat kokevat vastuun koirasta olevan helpompi kuin lapsista. Koiran voi korvata rahalla. Lapsia ei oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.
Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.
Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.
Heiltä se on pois loppupeleissä.
Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.
t. isovanhempi
Otatko myös dementoituneen äitisi yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?
Mikä ihme kysymys tuo on??En ole tuo jolle vastasit, mutta kerron näkemykseni asiaan.
Koska mulla on dementoitunut isä hoitokodissa. Vanhus kun on jo siinä tilassa että saa dementiansa takia hoitopaikan niin ei häntä enää yökylään oteta,vaatii hoitoa 24/7.Käymme mielellämme hoitokodissa isän luona pari kertaa viikossa ja soitot päälle.Ja mielellämme tämän teemme johtuen paljon siintäkin koska aikoinaan kun kykeni niin auttoi meitä talo ja puutarhatöissä.Mukava ja huumorintajunen.
Appivanhempiani eivät ole pahemmin lapsenlapset kiinostaneet,olettaisin täten että apet hoitaisivat itsensä ja omat asiansa loppuun asti.Tämä on heidän valinta.
Ahaa- sinusta lapsi ei vaadi hoitoa 24/7, hänet voi jättää suljetun oven taakse yöksi yksinään luottaen, että lapsi kyllä pärjää?
Jos kaksi lasta on liikaa. Pyydä vanhempiasi ottamaan yksi lapsi kerrallaan. Tekee kaksosillekin hyvää olla välillä erossa toisistaan, yksilöinä.
Koiran kohdallla selviää pahimmassakin tapauksessa muutamalla tonnilla, lasten kanssa on kokonaan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.
Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...
Koira on kuitenkin vain koira.Anoppi muisti jo raskausaikana tiuhaan mainita että hän ei sitten ala lapsenpiiaksi ja on jo omat lapsensa kasvattanut. No ei ole pahemmin vaivattu häntä hoitopyynnöillä. Myöhemmin on kyllä vähän katkerana purnannut kun mahtavavat nuoretaikuiset lapsemme viihtyvät kyllä toisessa mummolassa, mutta eivät käy hänen luonaan kuin korkeintaan kahvilla. No miksiköhän?
Tämä siinä on vaarana, ei tule apuja sitten myöskään toisin päin. Fiksu ihminen tämän tajuaa, kaikki ei.
Niin, kun ensin kasvattaa lapset niin sitten on kasvatettava vielä lapsenlapsetkin että ne kävisivät edes kylässä sitten myöhemmin. Saatat tuolla asenteella jäädä ilman perintöä kun kaikki rahat meneekin jonnekin kissojen orpokodille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.
Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...
Koira on kuitenkin vain koira.Anoppi muisti jo raskausaikana tiuhaan mainita että hän ei sitten ala lapsenpiiaksi ja on jo omat lapsensa kasvattanut. No ei ole pahemmin vaivattu häntä hoitopyynnöillä. Myöhemmin on kyllä vähän katkerana purnannut kun mahtavavat nuoretaikuiset lapsemme viihtyvät kyllä toisessa mummolassa, mutta eivät käy hänen luonaan kuin korkeintaan kahvilla. No miksiköhän?
Äidinisä oli 52v, kun minä, ensimmäinen lapsenlapsi, synnyin. Isän puolelta isovanhemmilla oli ikää vähän yli 70v ja olin lapsenlapsi nro 11. Pikkulapsena olin enemmän tekemisissä isän vanhempien kanssa jo siksikin, että he asuivat alle 500m päässä kodistamme. Äidin vanhemmille oli matkaa yli 40 km. En ollut äidinisän kanssa oikeastaan missään tekemisissä, hän oli töissä ja kiireinen viikonloppuisinkin.
Silsi nyt nuorena aikuisena käyn isoisän (ikää 79v) luona 2-3 kertaa kuukaudessa. Miksiköhän? Vaikka minulla ei ole mitään lapsuusmuistoa hänestä. Eikö olekin outoa, että vaikka hän ei ole koskaan minua hoitanut, käyn silti vieraisilla enkä edes perinnön takia, sillä rahaa hänellä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin hoidan ennemmin koiria,kissoja jne lemmikkieläimiä viikko tolkulla mutta lapsia en edes tuntia. Pari kertaa erehyin suostumaan lapsenlikaksi, yhellä kertaa sovittiin että max kolme tuntia tarviis olla kun käyvät treffeillä (kaveripariskunta), no yli viiden tunnin jälkee vasta tulee viestiä että kestää vielä hetki!! Joo ei ikinä lapsenhoitokeikkoja
En muutenkaan osaa olla lasten kanssa kun ärsyynnyn nopeasti.
Ehkä isovanhemmat ajattelevat, vanhempien itse haluavat viettää vapaa-aikaansa lastensa seurassa jos 6v ja esikoululaisia, jos vielä ovat hoidossa 10h/pv, joka helposti tulee jos vanhemmat töissä. Ei siinä montaa tuntia tule illalla yhdessäoloa ja sitten on vaan viikonloput.
Itse perustelen tällä, jos isovanhemmat tai kummit pyytävät yökylään, kun lasten kanssa vietetty aika on kortilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme nykyihmisiä vaivaa? Mahdollisemman vähällä panoksella pitäis luistella elämästä läpi jos vain mahdollista.
Joo,eikä ole normaalia toi että mieluummin otetaan hurtta hoitoon kun lapsenlapset.Te jotka tänne kirjotatte ettei isovanhempien tartte sitä eikä tätä,luettiko todella ap,n tekstin?Tässä on nyt kyse että ottaisivat edes joskus,siintä on aika pitkä superloikka tonne että käytetään hyväksi lastenhoitokoneena.
No kai se koira tulee sitten vanhainkotiin tapamaan ap,n vanhempia...
Vierailija kirjoitti:
Minäkin hoidan ennemmin koiria,kissoja jne lemmikkieläimiä viikko tolkulla mutta lapsia en edes tuntia. Pari kertaa erehyin suostumaan lapsenlikaksi, yhellä kertaa sovittiin että max kolme tuntia tarviis olla kun käyvät treffeillä (kaveripariskunta), no yli viiden tunnin jälkee vasta tulee viestiä että kestää vielä hetki!! Joo ei ikinä lapsenhoitokeikkoja
En muutenkaan osaa olla lasten kanssa kun ärsyynnyn nopeasti.
Mielestäni ei voi verrata vieraita lapsia ja lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.
Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.
Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.
Heiltä se on pois loppupeleissä.
Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.
t. isovanhempi
Otatko myös dementoituneen äitisi yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?
Mikä ihme kysymys tuo on??En ole tuo jolle vastasit, mutta kerron näkemykseni asiaan.
Koska mulla on dementoitunut isä hoitokodissa. Vanhus kun on jo siinä tilassa että saa dementiansa takia hoitopaikan niin ei häntä enää yökylään oteta,vaatii hoitoa 24/7.Käymme mielellämme hoitokodissa isän luona pari kertaa viikossa ja soitot päälle.Ja mielellämme tämän teemme johtuen paljon siintäkin koska aikoinaan kun kykeni niin auttoi meitä talo ja puutarhatöissä.Mukava ja huumorintajunen.
Appivanhempiani eivät ole pahemmin lapsenlapset kiinostaneet,olettaisin täten että apet hoitaisivat itsensä ja omat asiansa loppuun asti.Tämä on heidän valinta.Ahaa- sinusta lapsi ei vaadi hoitoa 24/7, hänet voi jättää suljetun oven taakse yöksi yksinään luottaen, että lapsi kyllä pärjää?
Vähän nyt menee ohi aiheen, mutta tosiaankin, jos vanhus on sen kuntoinen, että tarvitsee 24/7 hoitopaikan niin erittäin harvoin häntä enää voi ottaa kotiin edes yhdeksi yöksi. Olen hoitanut kotona vanhuksia ja ajatellut, että mielummin jättäisin 3v lapsen yksin kotiin. Tuskin sinäkään valvot lapsen vierellä 24/7? Lasta opetetaan nukkumaan ja hän kyllä ensisijaisesti alkaa itkeä yöllä, ellei ole sairas tai muuta syytä. Vanhus saattaa lähteä ulos, laittaa hellan päälle, jättää hanan päälle, leivittää omaa ulostettaan joka paikkaan tai jopa syödä sitä... Tai kaatua, ei pääse enää tavallisen kodin vessaan, tarvitsee muita apuvälineitä liikkumiseen mitkä eivät kotioloihin sovellu. Turha näitä nyt kai tämän enempää luetella?
Surullista.
Mutta itse antaisin paljon mieluummin meidän koiran jollekin hoitoon kuin lapseni.
Käyttekö isovanhemmilla kylässä perheenä? Että ovat tutustuneet lapsiinne? Jos heillä
on mielikuvissa villit taaperoajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap on ainut lapsi? Ehkä hänen vanhempansa huomasivat, että lapset ei olekaan heidän juttu ja jättivät lapsiluvun siksi yhteen. Nyt isovanhempina heillä ei ole yhäkään sen enempää kiinnostusta hoitaa lapsia.
Omien lapsien äänille ja tavoille kyllä myös sokeentuu. Itse on sitä mieltä, että ihan kiltistihän ne keskenään leikkii ja ulkopuolisesta se keskenään leikkiminen on rasittavaa kovaäänistä hillumista ja riekkumista. Ja jatkuvaa vaatimista: anna mehua, halutaan ulos, halutaan sisälle, on tylsää, on nälkä, tekee mieli jätskiä, lue tuo kirja...
Koira on kuitenkin vain koira.Anoppi muisti jo raskausaikana tiuhaan mainita että hän ei sitten ala lapsenpiiaksi ja on jo omat lapsensa kasvattanut. No ei ole pahemmin vaivattu häntä hoitopyynnöillä. Myöhemmin on kyllä vähän katkerana purnannut kun mahtavavat nuoretaikuiset lapsemme viihtyvät kyllä toisessa mummolassa, mutta eivät käy hänen luonaan kuin korkeintaan kahvilla. No miksiköhän?
Tämä siinä on vaarana, ei tule apuja sitten myöskään toisin päin. Fiksu ihminen tämän tajuaa, kaikki ei.
Samaa mieltä täysin ton alemman kommentin kanssa.Minä odotan mielenkiinolla eräitten sukumme vanhusten seuraavaa siirtoa. Muuttavatko lämmöstä tänne koska ikää siinä määrin että kohta hoitoja kaivataan. Jos näin niin paljoko apua odotetaan meiltä sukulaisilta? Sukulaisilta jotka eivät ole kiinostaneet pahemmin koskaan.
Karma is a bitch.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme nykyihmisiä vaivaa? Mahdollisemman vähällä panoksella pitäis luistella elämästä läpi jos vain mahdollista.
Joo,eikä ole normaalia toi että mieluummin otetaan hurtta hoitoon kun lapsenlapset.Te jotka tänne kirjotatte ettei isovanhempien tartte sitä eikä tätä,luettiko todella ap,n tekstin?Tässä on nyt kyse että ottaisivat edes joskus,siintä on aika pitkä superloikka tonne että käytetään hyväksi lastenhoitokoneena.
No kai se koira tulee sitten vanhainkotiin tapamaan ap,n vanhempia...
Tämä. Ei itselläni ainakaan ollut pointti se, että suurin ongelma olisi ollut, että en saa heistä hoitajaa lapsilleni. Enemmän mietin sitä "kylmyyttä" lapsia kohtaan, miksi eivät halua muodostaa heihin suhdetta? Tunti-pari silloin tällöin. Jotain yhdessä tekemistä, vaikka edes silloin kun oltiin koko perhe käymässä. Jokaisella on toki oikeus valita, mutta jotenkin tuossa vielä tilanne korostuu, kun kuitenkin koiraa pyydetään jatkuvasti ja pitkiksikin ajoiksi. Koira sitä ja koira tätä, kun lapsetkin on vieressä.
Itse muistan omia isovanhempiani lämmöllä, tehtiin paljon kaikenlaista yhdessä. Onneksi omilla lapsillanikin on osallistuvat isovanhemmat isänsä puolelta. Tai nykyään se menee jo oikeastaan niin, että teinit käyvät auttamassa heitä ja muutenkin kyläilevät ihan viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.
Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.
Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.
Heiltä se on pois loppupeleissä.
Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.
t. isovanhempi
Otatko myös dementoituneen äitisi yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?
Mikä ihme kysymys tuo on??En ole tuo jolle vastasit, mutta kerron näkemykseni asiaan.
Koska mulla on dementoitunut isä hoitokodissa. Vanhus kun on jo siinä tilassa että saa dementiansa takia hoitopaikan niin ei häntä enää yökylään oteta,vaatii hoitoa 24/7.Käymme mielellämme hoitokodissa isän luona pari kertaa viikossa ja soitot päälle.Ja mielellämme tämän teemme johtuen paljon siintäkin koska aikoinaan kun kykeni niin auttoi meitä talo ja puutarhatöissä.Mukava ja huumorintajunen.
Appivanhempiani eivät ole pahemmin lapsenlapset kiinostaneet,olettaisin täten että apet hoitaisivat itsensä ja omat asiansa loppuun asti.Tämä on heidän valinta.Ahaa- sinusta lapsi ei vaadi hoitoa 24/7, hänet voi jättää suljetun oven taakse yöksi yksinään luottaen, että lapsi kyllä pärjää?
Vähän nyt menee ohi aiheen, mutta tosiaankin, jos vanhus on sen kuntoinen, että tarvitsee 24/7 hoitopaikan niin erittäin harvoin häntä enää voi ottaa kotiin edes yhdeksi yöksi. Olen hoitanut kotona vanhuksia ja ajatellut, että mielummin jättäisin 3v lapsen yksin kotiin. Tuskin sinäkään valvot lapsen vierellä 24/7? Lasta opetetaan nukkumaan ja hän kyllä ensisijaisesti alkaa itkeä yöllä, ellei ole sairas tai muuta syytä. Vanhus saattaa lähteä ulos, laittaa hellan päälle, jättää hanan päälle, leivittää omaa ulostettaan joka paikkaan tai jopa syödä sitä... Tai kaatua, ei pääse enää tavallisen kodin vessaan, tarvitsee muita apuvälineitä liikkumiseen mitkä eivät kotioloihin sovellu. Turha näitä nyt kai tämän enempää luetella?
Älä välitä.Tämä mikä nyt tätä dementikkoa mieluummin kotona hoitas kun lastenlasta niin hänellä ei ole tietoakaan tuosta sairaudesta.Eikä hänellä ole omia lapsiakaan saati sitten lapsenlapsia.Hyvä näin.Jotkut vaan antavat suppean maailmankuvansa, elämättömän elämän,näkyä kommenteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsille kysyy lyhyttä hoitoa, aina venkoillaan ja keksitään syitä, miksei sovi. Mitään yökylää en edes haaveile.
Mikä siinäkin on, koiraa haluavat hoitoon, lapsia eivät? Tuntuu jotenkin aivan typerältä, että koira on heille tärkeämpi kuin lapsenlapset. Ja ei, lapset eivät ole enää ihan pieniä edes vaan eskarilaiset kaksoset.
Kyseessä siis omat vanhemmat. Kun asiasta kysyn suoraan, välttelevät vaan aihetta ja vakuuttelevat lapsista pitävänsä. Huoh.
Heiltä se on pois loppupeleissä.
Meillä on kyllä toisin päin. Mielellään otetaan pieni lapsenlapsi yökylään vähintään kerran kuussa, on otettu ihan parin kuukauden iästä alkaen. Sen sijaan heidän koiraa ei oikein haluta ottaa koska on vähän vilkas ja rasittavia tapaus.
t. isovanhempi
Otatko myös dementoituneen äitisi yökylään joka kuukausi, vai onko hänen paikkansa laitoksessa?
Mikä ihme kysymys tuo on??En ole tuo jolle vastasit, mutta kerron näkemykseni asiaan.
Koska mulla on dementoitunut isä hoitokodissa. Vanhus kun on jo siinä tilassa että saa dementiansa takia hoitopaikan niin ei häntä enää yökylään oteta,vaatii hoitoa 24/7.Käymme mielellämme hoitokodissa isän luona pari kertaa viikossa ja soitot päälle.Ja mielellämme tämän teemme johtuen paljon siintäkin koska aikoinaan kun kykeni niin auttoi meitä talo ja puutarhatöissä.Mukava ja huumorintajunen.
Appivanhempiani eivät ole pahemmin lapsenlapset kiinostaneet,olettaisin täten että apet hoitaisivat itsensä ja omat asiansa loppuun asti.Tämä on heidän valinta.Ahaa- sinusta lapsi ei vaadi hoitoa 24/7, hänet voi jättää suljetun oven taakse yöksi yksinään luottaen, että lapsi kyllä pärjää?
Olisin kiitollinen jos lukisit tekstini uudestaan,rauhallisemmin.Voit palata asiaan jos vielä ylläoleva kommentisi täsmää.
Niin, kiitos kommenteista. Edelleen en ollut lapsille kysymässä mitään yökylää tai edes säännöllistä päivähoitoa. Vaan että välillä, vaikka pari kertaa vuodessa, tekisivät jotain muutaman tunnin lasten kanssa ihan lasten ja ehkäpä omaksikin ilokseen. Ja hämmästelen asetelmaa, että koiraa, josta kuitenkin on enemmän vaivaa, mielellään haluavat jatkuvasti ja pitkäksikin aikaa.
Kuitenkin haluavat valokuvia yms eli ainakin paperilla haluavat olla isovanhempia. Ja ihan mukavia ja lämpimiä ovat, kun koko perhe kyläillään.
Ap
Koira on helpompi. Vanhemmat eivät ehkä jaksa kahta vilkasta kaksosparia. Hyväksy heidän toiveensa niin pääset itsekin helpommalla.
Sinulla taitaa olla aika suppea kokemus koirista. On myös tosi rasittavia koiria, sellaisia jotka vinkuu ja hakkuu koko ajan ja puree jotain rikki kun kääntää selkänsä.
On myös tosi helppoja lapsia, jotka ovat koko ajan iloisia ja tyytyväisiä.