Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..
Sairaalaolosuhteissa ja saattohoidossa kivunhoitoa pitäisi toki tehostaa Suomessa, mutta toivottavasti ei päädytä samalaiseen opiaattiriippuvuusepidemiaan kuin jenkeissä. Siellä opiaatteja määrätään ihan kaikkiin pikkukolotuksiinkin, ihmiset jäävät niihin helposti riippuvaiseksi ja lopulta siirtyvät halvempaan vaihtoehtoon eli heroiiniin.
Kyllä, tarkoitin nimenomaan sairaalaolosuhteita. Erilaisiin kolotuksiin Suomessa määrätään jo nyt aika kovia lääkkeitä, jos verrataan vaikka Etelä-Euroopan maihin. Niistä on sitten vaikea päästä eroon.
No kipuun ei nimeomaan määrätä. Masennukseen ja unettomuuteen yms. annetaan kovia päätä sekoittavia nappeja, mutta kipua hoidetaan pienellä annoksella parasetamolia. Tai sitten lääkäri diagnosoi kivun johtuvan masennuksesta ja siihenkin saa ne psykoosilääkkeet.
Esim. kotona saattohoidossa oleville syöpäpotilaille, joilla on muutamia päiviä elinaikaa jäljellä, ei määrätä kunnon kipulääkkeitä, koska niihin voi muodostua riippuvuus. Ihan kuin se riippuvuus olisi ongelma kuolleelle.
Enpä usko, yrität provota. Oma äitini kuoli syöpään kotona, ja viimeiset 3 kk oli niin kova kipulääkitys, että hän oli muissa maailmoissa levollisena suurimman osan vuorokaudesta. Mummo nukkui pois rintasyöpään. Kotona oli melkein loppuun asti, riittävällä kipulääkityksellä ja saattohoitokodissa vain muutaman päivän morfiinipumpun kanssa. Me, siis suku, haluttiin, että mummo pääsee saattohoitokotiin, koska meillä oli oma epävarmuus, että loppu tulee, kukaan ei ehdi olla läsnä 24/7 ja jos tuleekin kotona yksin kovat kivut. Jälkikäteen ajateltuna se meidän omaisten ajatus oli hölmö. Siirtää vanha ihminen täysin vieraaseen paikkaan kuolemaan.. Minä sanoin miehelleni, että jos minutkin syöpä korjaa pois, niin antakaa kuolla kotona,,vaikka sitten yksin.
Ei ole välttämättä provo. Oma mummoni kuoli 5 vuotta sitten syöpään ja oli todella kovissa tuskissa viimeiset päivät. Kipulääkettä piti meidän omaisten anella ja silti oli todella nihkeää. Tapahtumapaikkana terveyskeskuksen vuodeosasto. Mummoni kuolema oli kivulias ja tuskallinen. En anna ikinä anteeksi itselleni, että en taistellut paremmin mummoni puolesta.
Muiden isovanhempieni kuolemat olivat inhimillisempiä. Kaikki saivat morfiinipumput ja huolehdittiin, ettei ole mitään kipua. Heidän kuolemansa oli levollinen ja rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että vaikka ihmiselle tehtäisiin mitä tahansa kidutusta, niin kurkku suorana ei tarvitse huutaa. Empatiani ovat kyllä hoitohenkilökunnan puolella. Virhehän se toki oli, että kipulääkitys jäi pois. Vaimollanikin jäi pois synnytyksessä, koska hänelle ei voitu antaa muiden syiden vuoksi. Oli kuulemma todella kivuliasta, mutta ei hän silti sikana huutanut.
Olen sairastanut Crohnin tautia 25 vuotta. Minut on tähystetty noin 30-35 kertaa pohjoisen ja idän keskussairaaloissa ja kaupunginsairaalassa sekä nyt edelliset 10 vuotta yliopistollisessa Oulussa. Tähystykset ovat olleet mulle aina erittäin kivuliaita, oli sitten suoli hyvässä tai huonossa kunnossa. Ennen kuin tämä meni lääkärien tajuntaan, sain alkuun kuulla tuota "ei tää voi noin paljon sattua" -sontaa. Lopulta kun tähystys jouduttiin kaksi peräkkäistä kertaa keskeyttämään, ylilääkäri päätti että tälle tytölle pitää antaa kipulääkettä.
No, tässä sitten vuosien varrella, lääkäristä ja sairaalasta riippuen, mulle on annettu suoneen joko kipulääkettä tai rauhoittavia tai näitä kombona ja valitettavasti hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Hoitajien ja lääkärien toiminta on ollut, sanotaanko että edelliset 15-20 vuotta, upeaa. Kaikki on olleet aina ymmärtäväisiä ja lämpimiä, ihania ihmisiä oikeassa paikassa. Varsinkin OYS:ssa olen saanut elämäni parasta hoitoa ja empaattisinta kohtelua.
Nyt viimeisten vuosien aikana OYS:ssa yhdellä tähystyskerralla lääkäri päätti mun puolesta, että tämä kidutus saa riittää ja sulle tehdään tästä lähtien tähystykset nukutuksessa. Kipu oli lääkkeistä huolimatta niin kovaa, että ohutsuolen loppuosa jäi usein kurkkaamatta. Hoitajilla ja tähystäjillä oli aina hiki päässä kun yrittivät kaikki temput että homma saataisiin toimimaan. Nyt tähystys on tehty pari kertaa nukutuksessa, jota kai humautukseksi kutsutaan. Ihan siellä tähystyshuoneessa, anestesialääkäri siihen tulee, lyhyesti valmistelee mut ja itse annostelen jonku käteen laitettavan napin kautta itseni uneen. Olen kummallakin kerralla herännyt kesken kaiken kivuliaana, mutta muutamalla painalluksella olen taas pois pelistä. Edellisellä kerralla olin kuulemma nukutuksen läpikin ulissut kivusta. Lääkäri ihmetteli suuresti miten olen ikinä tajuissani tätä kestänyt. Joo ja olen lapseni kipulääkkeittä tilanteiden pakosta synnyttänyt, ja suoli on ollut tukossa jne, että kivusta on kyllä kokemusta. Kipua ei ole kuitenkaan pakko kokea missään tutkimustoimenpiteissä, kyllä nykyään siihen on saatavilla helpotusta, jopa kunnallisella puolella. Ja inhimillinen kohtelu pitäisi olla itsestäänselvää.
Muokin sattui todella paljon tähystyksessä. En huutanut, mutta vaikersin ja puhisin. Laitoin käden suuni eteen, mutta hoitaja siirsi käteni väkisin kylkeäni vasten, sitä en oikein ymmärtänyt että miksi. Sain kaikki mahdolliset rauhoittavat, joiden vaikutus kesti ehkä 10 sekuntia, ja taas kipu yltyi. Lopulta kun tahattomasti purskahdin itkuun kivusta, jätti lääkäri operaation kesken. Ei päässyt suolistossa edes puoleen väliin asti.
Myöhemmin kun tähystys tehtiin nukutuksessa, sanoi tämä toinen lääkäri, että suolistoni on jotenkin erityisen ahdas, mutta tähystys meni ongelmitta! Nyt minulle tehdään tähystykset aina nukutuksessa. Huh!
Kalliiksi tulee veronmaksajille nämä nukutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys alaikäisenä ja ainoa kivunlievitys oli 1g Panadolia.
Kysyin, että miten luulevat minun pärjäävän, kun kuukautisiinkin menee 600mg Buranaa kerralla eikä meinaa riittää? Kätilö ei osannut sanoa mitään, totesi vaan että kaikki saavat saman lääkityksen.
No, meitä oli huoneessa sitten useampi kerralla, ja noin kolme neljäsosaa joko uikutti kivuissa, oksenteli niiden takia tai pyörtyi. Kauhulla katsoin itseäni vanhempia naisia, jotka yksi toisensa perään joutuivat tilassa olleiden kahden kätilön avustettaviksi- muutenkin vaikea tilanne (Suomessa kun sekä keskenmenon saaneet, lapsen vamman tms. takia abortoitavat vauvat sekä sosiaalisin syin keskeytyksen tekevät tungetaan kaikki samaan tilaan- ei todellakaan ole normikäytäntö muualla maailmassa!) ja sitten päälle vielä kivut, joita oltaisiin ihan hyvin voitu lievittää. Mutta ei kun ei.
Nappasin itse ensimmäiset Buranat myöhemmin matkalla kotiin, auttoi selkeästi. Pelkän Panadolin voimin en olisi ollut kotikuntoinen, vaikka minut ulos potkaistiinkin viiden tunnin odottelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.
Et ole tainnut synnyttää? Tai olla tähystyksessä? Kun et tiedä ettei näitä kahta voi verrata keskenään. Mutta jos pakko on verrata molemmat kokeneena ja valita, menisin synnyttämään. Tähystyksessä vaikeroin tuskasta, ei lopulta edes onnistunut. Jäi epäselväksi onko mitä vikaa. Synnytyksessä en kyllä edes inahtanut vaikka olikin pitkä ja suht vaikea.
Juuri näin. Synnytys oli kevyt kesäretki kolonoskopiaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuleeko muuten harrastettua perseseksiä ukon kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kauanko se kokonaisuudessaan ees kesti? Synnyttäessä pyllistetään ja ähkitään joskus jopa vuorokauden ja sekään henkeä uhkaa. Mietin vaan,että onko nyt tehty kärpäsestä härkänen ?
muistaakseni noin 15min , vatsatähystys oli hyvinkin sama kestoltaan .
Lol.. kyllä kolonoskopia kestää 30min, voi kestää tunninkin..
Vatsalaukuntähystys kestää alle 5min. Olen käynyt molemmissa, vatsalaukuntähystyksessä olen pärjännyt esilääkityksen kanssa, se ei tehnyt kipeää. Kurkkukipua oli lievää jälkikäteen.. mutta kolonoskopia oli niin kovaa kipua että se keskeytettiin, koska menin jonkilaiseen shokkiin siitä kivusta enkä pystynyt enää vastaamaan mihinkään kysymyksiin tai pyytämään keskeytystä. Uskon että kipua voi verrata jopa synnytyskipuun... en pystynyt mitenkään viemääm toimenpidettä loppuun asti hammasta purren, en mitenkään. Huomasin jälkikäteen että posket oli märkinä kyynelistä. Hävetti kun toimenpide ei onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sairaanhoito on Suomessa monessa suhteessa erittäin hyvällä tolalla muuhun maailmaan verrattuna, kivunlievitykseen ei täällä vielä suhtauduta riittävän vakavasti. Siitähän on tehty paljon tutkimuksia, että kivuttomuus edesauttaa toimenpiteiden onnistumista ja potilaan toipumista. Meillä tuntuu vielä olevan vallalla joku käsittämätön ajatus ihmistä jalostavasta kärsimyksestä. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Huoh..
Sairaalaolosuhteissa ja saattohoidossa kivunhoitoa pitäisi toki tehostaa Suomessa, mutta toivottavasti ei päädytä samalaiseen opiaattiriippuvuusepidemiaan kuin jenkeissä. Siellä opiaatteja määrätään ihan kaikkiin pikkukolotuksiinkin, ihmiset jäävät niihin helposti riippuvaiseksi ja lopulta siirtyvät halvempaan vaihtoehtoon eli heroiiniin.
Kyllä, tarkoitin nimenomaan sairaalaolosuhteita. Erilaisiin kolotuksiin Suomessa määrätään jo nyt aika kovia lääkkeitä, jos verrataan vaikka Etelä-Euroopan maihin. Niistä on sitten vaikea päästä eroon.
No kipuun ei nimeomaan määrätä. Masennukseen ja unettomuuteen yms. annetaan kovia päätä sekoittavia nappeja, mutta kipua hoidetaan pienellä annoksella parasetamolia. Tai sitten lääkäri diagnosoi kivun johtuvan masennuksesta ja siihenkin saa ne psykoosilääkkeet.
Esim. kotona saattohoidossa oleville syöpäpotilaille, joilla on muutamia päiviä elinaikaa jäljellä, ei määrätä kunnon kipulääkkeitä, koska niihin voi muodostua riippuvuus. Ihan kuin se riippuvuus olisi ongelma kuolleelle.
Enpä usko, yrität provota. Oma äitini kuoli syöpään kotona, ja viimeiset 3 kk oli niin kova kipulääkitys, että hän oli muissa maailmoissa levollisena suurimman osan vuorokaudesta. Mummo nukkui pois rintasyöpään. Kotona oli melkein loppuun asti, riittävällä kipulääkityksellä ja saattohoitokodissa vain muutaman päivän morfiinipumpun kanssa. Me, siis suku, haluttiin, että mummo pääsee saattohoitokotiin, koska meillä oli oma epävarmuus, että loppu tulee, kukaan ei ehdi olla läsnä 24/7 ja jos tuleekin kotona yksin kovat kivut. Jälkikäteen ajateltuna se meidän omaisten ajatus oli hölmö. Siirtää vanha ihminen täysin vieraaseen paikkaan kuolemaan.. Minä sanoin miehelleni, että jos minutkin syöpä korjaa pois, niin antakaa kuolla kotona,,vaikka sitten yksin.
No ei ole provo. Kiva, että teillä on ollut hyvä kokemus. Sinun kokemuksesi on kuitenkin ihan yksittäistapaus, jossa jälleen kerran morfiinipumppu tuli vasta siellä laitoksessa.
Kotisairaaloissa hoitajana työskennelleenä tiedän, että lääkärit ovat todella nihkeitä hoitamaan kuolevan kipua kunnolla, vaikka hoitajat ja omaiset sitä kuinka yrittävät saada kunnon lääkitystä potilaalle.
Ja masennuslääkkeet on kaikilla vakiona ihan ”varmuuden vuoksi”.
En kerta kaikkiaan jaksa lukea näitä tuhansia kommentteja asiasta. Itse annan anestesioita viikottain kivuliaille kolonoskopiapotilaille joista suurimmalla osalla on tulehduksellinen suolistosairaus (Crohn tai colitis ulcerosa) tai endometrioosi tms. Silloin järjestetään aina anestesialääkärin ja -hoitajan ohjaama sedaatio ja kipulääkitys jolloin kipua ei joudu kokemaan. Kuulostaa aivan älyttömältä nuo ap:n kommentit. En tiedä missäpäin Suomea noin toimitaan mutta ilmiselvästi jossain missä ei anestesiaresursseja ole riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä ihmeen juttu tää: vaikka kuinka sattuis niin ei huudeta??????
Saako siitä jonku mitallin?
Ketään ole oikeus rääkätä ja lääkärit eikä varsinkaan hoitsut oo mitään jumalia.
Huutakaa ihan helvetisti jos sattuu ja tehkää valitus huonosta kohtelusta, ehdottomasti. Ja jos omaa kättä kielletään puremasta aina voi purra sitä hoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se, että vaikka ihmiselle tehtäisiin mitä tahansa kidutusta, niin kurkku suorana ei tarvitse huutaa. Empatiani ovat kyllä hoitohenkilökunnan puolella. Virhehän se toki oli, että kipulääkitys jäi pois. Vaimollanikin jäi pois synnytyksessä, koska hänelle ei voitu antaa muiden syiden vuoksi. Oli kuulemma todella kivuliasta, mutta ei hän silti sikana huutanut.
Herraisä mä olen kiitollinen etten ole vaimosi. Empatiasi on siis hoitohenkilökunnan puolella myös silloin kun hän huutaa tuskissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maallikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne
Mutta kun huuto auttaa kipuun ja on refleksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kauanko se kokonaisuudessaan ees kesti? Synnyttäessä pyllistetään ja ähkitään joskus jopa vuorokauden ja sekään henkeä uhkaa. Mietin vaan,että onko nyt tehty kärpäsestä härkänen ?
muistaakseni noin 15min , vatsatähystys oli hyvinkin sama kestoltaan .
Lol.. kyllä kolonoskopia kestää 30min, voi kestää tunninkin..
Vatsalaukuntähystys kestää alle 5min. Olen käynyt molemmissa, vatsalaukuntähystyksessä olen pärjännyt esilääkityksen kanssa, se ei tehnyt kipeää. Kurkkukipua oli lievää jälkikäteen.. mutta kolonoskopia oli niin kovaa kipu
a että se keskeytettiin, koska menin jonkilaiseen shokkiin siitä kivusta enkä pystynyt enää vastaamaan mihinkään kysymyksiin tai pyytämään keskeytystä. Uskon että kipua voi verrata jopa synnytyskipuun... en pystynyt mitenkään viemääm toimenpidettä loppuun asti hammasta purren, en mitenkään. Huomasin jälkikäteen että posket oli märkinä kyynelistä. Hävetti kun toimenpide ei onnistunut.
Ei mun mahaa ainakaan tuos ajas tutkittu, jotain rajaa noihin heittoihin, siinäkintyönnetään letkua kurkusta kymmeniä senttejä,saman verran suunnilleen meni suolenkin tähystyksessä,sattui muttei niin törkeesti että ois pitäny keskeyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.
Et ole tainnut synnyttää? Tai olla tähystyksessä? Kun et tiedä ettei näitä kahta voi verrata keskenään. Mutta jos pakko on verrata molemmat kokeneena ja valita, menisin synnyttämään. Tähystyksessä vaikeroin tuskasta, ei lopulta edes onnistunut. Jäi epäselväksi onko mitä vikaa. Synnytyksessä en kyllä edes inahtanut vaikka olikin pitkä ja suht vaikea.
Juuri näin. Synnytys oli kevyt kesäretki kolonoskopiaan verrattuna.
Jotain rajaa tuohon maalailuun, ite oon puskenu ilman kivun lievitystä poikaa maailmaan 8tuntia,käynyt tähystyksen läpi,sanomattakin selvää kumpi oli kovempi ja pitkäkestoisempi rasti. Huutanu en kummassakaan,synnytykses pääsi joku ulahdus,niin kätilö kielsi sanomalla,voimat menee jos aletaan valittaa
Niin no miten olis se kipulääke joka unohtui antaa, se kuuluu antaa potilaalle ettei hoitajan kuulo mene, se on ihan ykkösjuttu siinä hoitaessa potilasta, että pitäs hitto ajatella sitä hoitajaa!! Kipu kuuluu asiaan vai? Terv hoitsu joka ajattelee potilasta ykkösprioriteettina.
Sama kokemus. Ei esilääkitystä eikä kipulääkitystä, ensimmäinen kerta, enkä tiennyt kipulääkettä edes pyytää. Järkyttävän kivulias toimenpide. Lisäksi tärisin kivusta, käsissä ja jopa huulilla ja suussa kouristivat lihaskrampit niin etten kyennyt edes sanomaan mitään selkeetä. Kun pääsin pukuhuoneeseen romahdin itkemään. Trauma jäi.
Laitetaanko se putki suun kautta? Mulla on voimakas oksennus refleksi. En voi edes munnaa immee.
Itse jos pelkäisin kuulovaurion puolesta, laittaisin korvatulpat ja yrittäisin leppyytellä potilasta.