Lue keskustelun säännöt.
Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?
04.01.2019 |
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.
Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Kommentit (313)
Ei todellakaan asiallista. Itse sain esilääkityksen, eli rauhoittavan + pahoinvointilääkityksen ennen keuhkojen tähystystä, silti menin täyteen paniikkiin ja hoitaja rauhoitteli minua. Tähystys saatiin tehtyä.
Tee valitus. Aivan järkyttävä kokemus sinulla. Tsemppiä ja halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipu on sellainen tunnetila, että siinä ei ajattele mitään asiallista käytöstä. Kaikki vain sattuu, ja selkeä ajattelu on vaikeaa. Siinä mitään käytöstä mieti :D Kun itse olin katkaissut kaksi luuta kokonaan poikki kädestä, niin tottakai huusin täyttä kurkkua. En luullut muiden puhetta, tai en ainakaan ajatellut sitä, tunsin vain kivun ja halusin sen loppuvan.
Et tehnyt mitään väärin. Tee valitus ja kirjota paikkakuntasi lehteen tms. Itelle tehtiin toi nukutuksessa. Kamalaa henkilökuntaa.. Ehdottomasti kipuja hoidettava.
Sinua kohdeltiin törkeästi. Olen pahoillani.
Ensimmäinen tähystys oli KAMALA. En saanut mitään lääkitystä ja minulta on leikattu vaikea endometrioosi, joka ympäröi virtsarakkoa ja suolistoa. Pakotin lääkärin lopettamaan, mutta hän jatkoi tähystystä. Sain hänet lopettamaan. En saanut lääkitystä, koska minulla ei ollut saattajaa kotimatkalle. KUKAAN ei kertonut, että saattaja pitäisi olla. Kammottavan tuskallinen kokemus.
Minulle tehtiin uusi tähystys viime vuonna. Sain esilääkityksen, lääkäri oli uskomattoman taitava eikä tähystys sattunut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitisen kertaa ohut- ja paksusuolen tähystyksessä olleena voin sanoa, että ei aikuinen ihminen ainakaan nukutusta siihen tarvitse. Onneksi julkisella puolella verorahoja ei ainakaan lähtökohtaisesti käytetä aikuisten ihmisten nukuttamiseen suolen tähystyksissä. Tähystys kestää kuitenkin keskimäärin varmaankin n. 30 - 60 minuuttia, ja ns. kipu aiheutuu kameran liikkutamisesta ja ilman pumppaamisesta suoleen. Tämäkö on aikuiselle ihmiselle liikaa? Kipulääkityksen käytön voin ehkä ymmärtää, mutta toisaalta kipukynnys tuntuu olevan kyllä nykyään ihmisillä olematon. Kyllä esilääkitystä varmasti lähtökohtaisesti tarjottaisiin mikäli sille olisi oikeasti ja todistetusti tarvetta.
Ihmetyttää siis lukea näitä juttuja, joiden perusteella voisi kuvitella tähystyksien olevan jotain sietämätöntä. Varmasti jokaisen suoliston kunto ja mutkikkuus vaikuttavat sen aiheuttamiin tuntemuksiin, mutta aikuisen ihmisen huutaminen ja itkeminen kyseisen toimenpiteen aikana kuulostaa uskomattomalta. Itselläni suoli on huonossa kunnossa ja löytyy muutama hyvin tiukka mutka, mutta ei ole kyllä koskaan käynyt mielessäkään pyytää lääkitystä toimenpiteitä ennen tai niiden aikana. Vielä uskomattomammalta kuulostaa panikoituminen ja hoitohenkilökunnalle huutaminen ja lapsellinen valittaminen kun pikkuisen sattuu. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisen hädän ja kivun käsitteistä. Ehkä ihmeellisintä on kuitenkin lukea täällä naisten arvioita siitä, että tähystäminen olisi synnyttämistä kivuliaampaa. En enää tiedä voiko tämän perustella ottaa naisten ainaista valitusta synnyttämisen kauhuista tosissaan.
Kehitysmaiden tasoista sairaanhoitoa en tietenkään kannata, mutta aikuisen ihmisen ei pitäisi tarvita kivunlieviitystä saatii nukutusta suolen tähystystä varten. Yksityisellä varmasti hyvin mielellään niitä halukkaille tarjoavat. Ja ei, aikuisen ihmisen ei pitäisi saada paniikki- ja raivokohtausta (kesken toimenpiteen), jos jokin tuntuu hieman epämiellyttävältä. Tässäkin valituskamppanjassa tuntuvat jälleen hyvin kiteytyvän länsimaihin pesiytyneet itsensä ja omien tarpeiden korostaminen ja keskiöön laittaminen, sekä todellisuudesta vieraantuminen. Jos jokin ei mene juuri omien toiveiden mukaan tai tunnu kivalta, niin seurauksena on romahtaminen ja usein skandaalinhakuinen avautuminen.
Oli hieman asiatonta. Tee valitus. Mulle tehtiin tähystys viime kesänä. Ei annettu kipulääkitystä enkä olisi tarvinnutkaan sitä. Yhdessä tiukassa mutkassa sattui mutta se meni ohi. Liukasteessa oli puuduttavaa ainetta. Henkilökunta oli osaavaa ja asiallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähystyksen kokeneet tietävät että ihan normi toimenpide, näin se tehdään ja tältä se tuntuu, kukin reagoi tavallaan kipukynnyksensä mukaan. Hysteerikot saa tästä bensaa liekkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Viitisen kertaa ohut- ja paksusuolen tähystyksessä olleena voin sanoa, että ei aikuinen ihminen ainakaan nukutusta siihen tarvitse. Onneksi julkisella puolella verorahoja ei ainakaan lähtökohtaisesti käytetä aikuisten ihmisten nukuttamiseen suolen tähystyksissä. Tähystys kestää kuitenkin keskimäärin varmaankin n. 30 - 60 minuuttia, ja ns. kipu aiheutuu kameran liikkutamisesta ja ilman pumppaamisesta suoleen. Tämäkö on aikuiselle ihmiselle liikaa? Kipulääkityksen käytön voin ehkä ymmärtää, mutta toisaalta kipukynnys tuntuu olevan kyllä nykyään ihmisillä olematon. Kyllä esilääkitystä varmasti lähtökohtaisesti tarjottaisiin mikäli sille olisi oikeasti ja todistetusti tarvetta.
Ihmetyttää siis lukea näitä juttuja, joiden perusteella voisi kuvitella tähystyksien olevan jotain sietämätöntä. Varmasti jokaisen suoliston kunto ja mutkikkuus vaikuttavat sen aiheuttamiin tuntemuksiin, mutta aikuisen ihmisen huutaminen ja itkeminen kyseisen toimenpiteen aikana kuulostaa uskomattomalta. Itselläni suoli on huonossa kunnossa ja löytyy muutama hyvin tiukka mutka, mutta ei ole kyllä koskaan käynyt mielessäkään pyytää lääkitystä toimenpiteitä ennen tai niiden aikana. Vielä uskomattomammalta kuulostaa panikoituminen ja hoitohenkilökunnalle huutaminen ja lapsellinen valittaminen kun pikkuisen sattuu. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisen hädän ja kivun käsitteistä. Ehkä ihmeellisintä on kuitenkin lukea täällä naisten arvioita siitä, että tähystäminen olisi synnyttämistä kivuliaampaa. En enää tiedä voiko tämän perustella ottaa naisten ainaista valitusta synnyttämisen kauhuista tosissaan.
Kehitysmaiden tasoista sairaanhoitoa en tietenkään kannata, mutta aikuisen ihmisen ei pitäisi tarvita kivunlieviitystä saatii nukutusta suolen tähystystä varten. Yksityisellä varmasti hyvin mielellään niitä halukkaille tarjoavat. Ja ei, aikuisen ihmisen ei pitäisi saada paniikki- ja raivokohtausta (kesken toimenpiteen), jos jokin tuntuu hieman epämiellyttävältä. Tässäkin valituskamppanjassa tuntuvat jälleen hyvin kiteytyvän länsimaihin pesiytyneet itsensä ja omien tarpeiden korostaminen ja keskiöön laittaminen, sekä todellisuudesta vieraantuminen. Jos jokin ei mene juuri omien toiveiden mukaan tai tunnu kivalta, niin seurauksena on romahtaminen ja usein skandaalinhakuinen avautuminen.
Satutko huomaamaan, että sinä olet se, joka asettaa nyt itsensä tässä keskiöön. Tässäkin ketjussa on moneen kertaan todettu, sekä potilaiden, että hoitohenkilökunnan taholta, että kolonoskopiaan liittyvän kivun määrä on erittäin yksilökohtaista. Kun sinä nyt onneksesi satut kuulumaan siihen vähemmistöön, joka kokee vain vähäistä kipua ko. operaatiossa, päätät luokitella kaikki muut turhan valittajiksi. Ja kun jotkut naiset kertovat, että kipu on ylittänyt jopa synnytyskivut, et vieläkään hahmota, että heillä on kenties ollut helvetin paljon kovemmat kivut kuin sinulla, vaan tulkitset reippaasti, että synnytyskivuista valittajatkin valittavat siis turhasta. No tottahan toki!
Sinu mukaasi ei pidä huutaa ja valittaa, jos vähän sattuu. No nyt tulee newsflash: kyse ei ole ollut pienestä kivusta! Ymmärrätkö?! Kyse on ollut kovemmasta kivusta kuin sinulla. Sinä et ole kaikki ihmiset, eivätkä kaikki yksilöt ihmiskunnassa noudata sinun kokemusmaailmasi mukaista kipuaistimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viitisen kertaa ohut- ja paksusuolen tähystyksessä olleena voin sanoa, että ei aikuinen ihminen ainakaan nukutusta siihen tarvitse. Onneksi julkisella puolella verorahoja ei ainakaan lähtökohtaisesti käytetä aikuisten ihmisten nukuttamiseen suolen tähystyksissä. Tähystys kestää kuitenkin keskimäärin varmaankin n. 30 - 60 minuuttia, ja ns. kipu aiheutuu kameran liikkutamisesta ja ilman pumppaamisesta suoleen. Tämäkö on aikuiselle ihmiselle liikaa? Kipulääkityksen käytön voin ehkä ymmärtää, mutta toisaalta kipukynnys tuntuu olevan kyllä nykyään ihmisillä olematon. Kyllä esilääkitystä varmasti lähtökohtaisesti tarjottaisiin mikäli sille olisi oikeasti ja todistetusti tarvetta.
Ihmetyttää siis lukea näitä juttuja, joiden perusteella voisi kuvitella tähystyksien olevan jotain sietämätöntä. Varmasti jokaisen suoliston kunto ja mutkikkuus vaikuttavat sen aiheuttamiin tuntemuksiin, mutta aikuisen ihmisen huutaminen ja itkeminen kyseisen toimenpiteen aikana kuulostaa uskomattomalta. Itselläni suoli on huonossa kunnossa ja löytyy muutama hyvin tiukka mutka, mutta ei ole kyllä koskaan käynyt mielessäkään pyytää lääkitystä toimenpiteitä ennen tai niiden aikana. Vielä uskomattomammalta kuulostaa panikoituminen ja hoitohenkilökunnalle huutaminen ja lapsellinen valittaminen kun pikkuisen sattuu. Ihmiset tuntuvat vieraantuneen todellisen hädän ja kivun käsitteistä. Ehkä ihmeellisintä on kuitenkin lukea täällä naisten arvioita siitä, että tähystäminen olisi synnyttämistä kivuliaampaa. En enää tiedä voiko tämän perustella ottaa naisten ainaista valitusta synnyttämisen kauhuista tosissaan.
Kehitysmaiden tasoista sairaanhoitoa en tietenkään kannata, mutta aikuisen ihmisen ei pitäisi tarvita kivunlieviitystä saatii nukutusta suolen tähystystä varten. Yksityisellä varmasti hyvin mielellään niitä halukkaille tarjoavat. Ja ei, aikuisen ihmisen ei pitäisi saada paniikki- ja raivokohtausta (kesken toimenpiteen), jos jokin tuntuu hieman epämiellyttävältä. Tässäkin valituskamppanjassa tuntuvat jälleen hyvin kiteytyvän länsimaihin pesiytyneet itsensä ja omien tarpeiden korostaminen ja keskiöön laittaminen, sekä todellisuudesta vieraantuminen. Jos jokin ei mene juuri omien toiveiden mukaan tai tunnu kivalta, niin seurauksena on romahtaminen ja usein skandaalinhakuinen avautuminen.
Harmi, että luetun ymmärtämisen taso on romahtanut näin alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.
Et ole tainnut synnyttää? Tai olla tähystyksessä? Kun et tiedä ettei näitä kahta voi verrata keskenään. Mutta jos pakko on verrata molemmat kokeneena ja valita, menisin synnyttämään. Tähystyksessä vaikeroin tuskasta, ei lopulta edes onnistunut. Jäi epäselväksi onko mitä vikaa. Synnytyksessä en kyllä edes inahtanut vaikka olikin pitkä ja suht vaikea.
Juuri näin. Synnytys oli kevyt kesäretki kolonoskopiaan verrattuna.
Jotain rajaa tuohon maalailuun, ite oon puskenu ilman kivun lievitystä poikaa maailmaan 8tuntia,käynyt tähystyksen läpi,sanomattakin selvää kumpi oli kovempi ja pitkäkestoisempi rasti. Huutanu en kummassakaan,synnytykses pääsi joku ulahdus,niin kätilö kielsi sanomalla,voimat menee jos aletaan valittaa
Hups, sinulta jäi huomaamatta, että aiemnat kommentoijat kertouvat OMISTA kokemuksistaan, eivät kuvailleet SINUN urheata suoritustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.
Et ole tainnut synnyttää? Tai olla tähystyksessä? Kun et tiedä ettei näitä kahta voi verrata keskenään. Mutta jos pakko on verrata molemmat kokeneena ja valita, menisin synnyttämään. Tähystyksessä vaikeroin tuskasta, ei lopulta edes onnistunut. Jäi epäselväksi onko mitä vikaa. Synnytyksessä en kyllä edes inahtanut vaikka olikin pitkä ja suht vaikea.
Juuri näin. Synnytys oli kevyt kesäretki kolonoskopiaan verrattuna.
Jotain rajaa tuohon maalailuun, ite oon puskenu ilman kivun lievitystä poikaa maailmaan 8tuntia,käynyt tähystyksen läpi,sanomattakin selvää kumpi oli kovempi ja pitkäkestoisempi rasti. Huutanu en kummassakaan,synnytykses pääsi joku ulahdus,niin kätilö kielsi sanomalla,voimat menee jos aletaan valittaa
Hups, sinulta jäi huomaamatta, että aiemnat kommentoijat kertouvat OMISTA kokemuksistaan, eivät kuvailleet SINUN urheata suoritustasi.
Hups itselles ..OMASTA kokemuksesta minäkin kerron .Se että se on päinvastainen on mielestäs aiheeton ? Vain marttyrit saa osallistua? Vastaus oli synnytyksen/tähystyksen kokemuksen vertaukseen, jollet osaa yhdistää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitisen kertaa ohut- ja paksusuolen tähystyksessä olleena voin sanoa, että ei aikuinen ihminen ainakaan nukutusta siihen tarvitse. Onneksi julkisella puolella verorahoja ei ainakaan lähtökohtaisesti käytetä aikuisten ihmisten nukuttamiseen suolen tähystyksissä. Tähystys kestää kuitenkin keskimäärin varmaankin n. 30 - 60 minuuttia, ja ns. kipu aiheutuu kameran liikkutamisesta ja ilman pumppaamisesta suoleen. Tämäkö on aikuiselle ihmiselle liikaa? Kipulääkityksen käytön voin ehkä ymmärtää, mutta toisaalta kipukynnys tuntuu olevan kyllä nykyään ihmisillä olematon. Kyllä esilääkitystä varmasti lähtökohtaisesti tarjottaisiin mikäli sille olisi oikeasti ja todistetusti tarvetta.
Ihmetyttää siis lukea näitä juttuja, joiden perusteella voisi kuvitella tähystyksien olevan jotain sietämätöntä. Varmasti jokaisen suoliston kunto ja mutkikkuus vaikuttavat sen aiheuttamiin tuntemuksiin, mutta aikuisen ihmisen huutaminen ja itkeminen kyseisen toimenpiteen aikana kuulostaa uskomattomalta. Itselläni suoli on huonossa kunnossa ja löytyy muutama hyvin tiukka mutka, mutta ei ole kyllä koskaan käynyt mielessäkään pyytää lääkitystä toimenpiteitä ennen tai niiden aikana. Vielä uskomattomammalta kuulostaa panikoituminen ja hoitohenkilökunnalle huutaminen ja lapsellinen valittaminen kun pikkuisen sattuu. Ihmiset tunt
uvat vieraantuneen todellisen hädän ja kivun käsitteistä. Ehkä ihmeellisintä on kuitenkin lukea täällä naisten arvioita siitä, että tähystäminen olisi synnyttämistä kivuliaampaa. En enää tiedä voiko tämän perustella ottaa naisten ainaista valitusta synnyttämisen kauhuista tosissaan.Kehitysmaiden tasoista sairaanhoitoa en tietenkään kannata, mutta aikuisen ihmisen ei pitäisi tarvita kivunlieviitystä saatii nukutusta suolen tähystystä varten. Yksityisellä varmasti hyvin mielellään niitä halukkaille tarjoavat. Ja ei, aikuisen ihmisen ei pitäisi saada paniikki- ja raivokohtausta (kesken toimenpiteen), jos jokin tuntuu hieman epämiellyttävältä. Tässäkin valituskamppanjassa tuntuvat jälleen hyvin kiteytyvän länsimaihin pesiytyneet itsensä ja omien tarpeiden korostaminen ja keskiöön laittaminen, sekä todellisuudesta vieraantuminen. Jos jokin ei mene juuri omien toiveiden mukaan tai tunnu kivalta, niin seurauksena on romahtaminen ja usein skandaalinhakuinen avautuminen.
Satutko huomaamaan, että sinä olet se, joka asettaa nyt itsensä tässä keskiöön. Tässäkin ketjussa on moneen kertaan todettu, sekä potilaiden, että hoitohenkilökunnan taholta, että kolonoskopiaan liittyvän kivun määrä on erittäin yksilökohtaista. Kun sinä nyt onneksesi satut kuulumaan siihen vähemmistöön, joka kokee vain vähäistä kipua ko. operaatiossa, päätät luokitella kaikki muut turhan valittajiksi. Ja kun jotkut naiset kertovat, että kipu on ylittänyt jopa synnytyskivut, et vieläkään hahmota, että heillä on kenties ollut helvetin paljon kovemmat kivut kuin sinulla, vaan tulkitset reippaasti, että synnytyskivuista valittajatkin valittavat siis turhasta. No tottahan toki!
Sinu mukaasi ei pidä huutaa ja valittaa, jos vähän sattuu. No nyt tulee newsflash: kyse ei ole ollut pienestä kivusta! Ymmärrätkö?! Kyse on ollut kovemmasta kivusta kuin sinulla. Sinä et ole kaikki ihmiset, eivätkä kaikki yksilöt ihmiskunnassa noudata sinun kokemusmaailmasi mukaista kipuaistimusta.
Miten se kivun määrä mitataan ? Tämä on ihan naurettava keskustelu, joku ulisee pikku kolhusta samaan aikaan voi toiselta olla pää lähes irti ilman sen kummempaa meuhkaamista. Nää on yksilöllisiä juttuja. Jos et lähe ap. n kokemusta surkuttelemaan ja henkilökuntaa haukkumaan oot vääräs,näinhän tää keskustelu etenee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli hieman asiatonta. Tee valitus. Mulle tehtiin tähystys viime kesänä. Ei annettu kipulääkitystä enkä olisi tarvinnutkaan sitä. Yhdessä tiukassa mutkassa sattui mutta se meni ohi. Liukasteessa oli puuduttavaa ainetta. Henkilökunta oli osaavaa ja asiallista.
Jestas tätä valittamisen ihannointia!
Ei Jeesus mitä nillitystä. Grow a pair.
Minulle tehtiin 8 v sitten. Kukaan ei tarjonnut esilääkitystä ja väitettiin, että on vain vähän epämukavaa. Olisi pitänyt muistaa, että lääkärien "tämä ei satu"= juokse ja lujaa . En muista koko tapahtumasta muuta kuin kivun, kuin oman huutoni ja lääkärin ärtyneen äänensävyn mutten sanoja. Kipu oli.. se oli pahempaa kuin synnytyskivut. Eikä se tuntunut loppuvan ikinä . Kuin olisin kuollut ja joutunut helvettiin! Tosin paholainenkin olisi varmaan helläkätisempi.
Koska kukaan ei myöskään ollut maininnut saattajasta tai kyydistä mitään, pyöräilin kotiin. Housuun valui ja tärisin holtittomasti, ihme etten jäänyt auton alle tai törmännyt johonkin..
Mahavaivat jatkuvat yhä, mutta lääkäriin en enää mene. Haluavat vielä tähystää uudelleen ! Ei kiitos, mielummin kuolen vaikka syöpään.
Vierailija kirjoitti:
JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.
Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.
Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.
No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(
Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.
Oisit ottanu äidin tai isin mukaan
Vierailija kirjoitti:
maallikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en itse hoitajana haluaisi saada kuulovauriota sen takia, että potilas huutaa. varsinkin, jos kyseessä ns. perusterve aikuinen. hoitajan ei tarvitse kestää huutoa, väkivaltaa, uhkailua jne
Mutta kun huuto auttaa kipuun ja on refleksi.
Tämä. Huuto nimenomaan auttaa. Ammattitaidottomat hoitajat eivät tietysti tiedä yleissivistäviä asioita. Kuulosuojaimet on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.
Et ole tainnut synnyttää? Tai olla tähystyksessä? Kun et tiedä ettei näitä kahta voi verrata keskenään. Mutta jos pakko on verrata molemmat kokeneena ja valita, menisin synnyttämään. Tähystyksessä vaikeroin tuskasta, ei lopulta edes onnistunut. Jäi epäselväksi onko mitä vikaa. Synnytyksessä en kyllä edes inahtanut vaikka olikin pitkä ja suht vaikea.
Juuri näin. Synnytys oli kevyt kesäretki kolonoskopiaan verrattuna.
Jotain rajaa tuohon maalailuun, ite oon puskenu ilman kivun lievitystä poikaa maailmaan 8tuntia,käynyt tähystyksen läpi,sanomattakin selvää kumpi oli kovempi ja pitkäkestoisempi rasti. Huutanu en kummassakaan,synnytykses pääsi joku ulahdus,niin kätilö kielsi sanomalla,voimat menee jos aletaan vali
ttaaHups, sinulta jäi huomaamatta, että aiemnat kommentoijat kertouvat OMISTA kokemuksistaan, eivät kuvailleet SINUN urheata suoritustasi.
Ketjun seuraamisessa ja luetun ymmärtämisessä toivomisen varaa
Eri tähystyksiä tekevissä yksiköissä on ilmeisen eri käytäntöjä. Itse olen työskennellyt 20 vuotta pienen aluesairaaalan endoskopiayksikössä (en työskentele enää). Siellä kaikille kolonoskopia potilaille laitettiin varmuuden vuoksi jo ennen tähystyksen alkamista pieni suonikanyyli käteen. Siksi, että jos tulee kipu, niin sitten on mahdollista heti antaa pieni kipulääke+unilääke tujaus suoneen. Unilääkettä annettiin sen verran, että potilas tuli rentoutuneeseen tilaan, ei kuitenkaan nukahtamiseen asti, jotta oma hengitys säilyisi. Jos kaikesta maksimilääkityksestä huolimatta potilas koki tutkimuksen tuskalliseksi, niin sitä ei jatkettu potilaan suostumuksella. Mutta ennen kaikkea, mikä oli erittäin hyvä käytäntö, jokainen kolonoskopia potilas kävi pari viikkoa ennen toimenpidettä esihaastattelussa. Esihaastattelussa käytiin suolentyhjennysohjeistus sekä toimenpide vaihe vaiheelta läpi. Potilas sai myös esittää kysymyksiä toimenpiteeseen liittyvistä askarruttavista asioista.
Nyt jos arvioisin potilaiden kivuliaisuutta jotenkin.. Nuoret potilaat (aikuisia kuitenkin) olivat kivuliaimpia. Kaikista potilaista ehkä n. 80% tarvitsi kipulääkettä jossakin vaiheessa tähystystä. Ehkä n.5% toimenpiteistä jouduttiin keskeyttämään potilaan kivun takia.
Oman työkokemukseni takia olikin mielenkiintoista kun itse jouduin kolonoskopiaan peräti kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. Tekevä yksikkö oli eri sairaala kuin missä itse olin ollut töissä. Yllätyin miten kivuton toimenpide se oli kuitenkin. Tietyssa tiukassa suolenmutkassa tunsin hetken kipua, joka helpotti, kun hoitaja tuki käsillään vatsastani. En tarvinnut missään vaiheessa kipulääkettä. Mutta tämä oli minun yksilöllinen kokemukseni.