Raskaudenkeskeytys sosiaalisin syin, kenelle tehty?

Vierailija:

käsi kädessä.

Elämän kaikkia realiteetteja ei tajua ennen kuin ne on itse kokenut. Minä olen ollut vähän aikaa koditon Suomessa alle 1v vauvan kanssa esimerkiksi. Ymmärrän hiton hyvin mitä nälkä on. Se, että joku on mennyt naimisiin nuoruuden rakkautensa kanssa, kaikki terveitä kaikin puolin ja rahaa on ja töitä yms. Niistä lähtökohdista hyvin vaikea ymmärtää vaikkapa persoonallisuushäiriöisen nuoren naisen aivoituksia, joka tullut raskaaksi yhden illan suhteesta.

käsitykseni asiasta muuttumaan. Siihen en ainakaan itse usko tällä hetkellä. Kysymyksesi on typerän hypoteettinen. Itse en näe kuitenkaan mitään syytä aborttiin. Siis mielestäni ikä suuntaan tai toiseen ei ole sellainen.

Kysymykseni ei ole hypoteettinen, vaan lähes suoraan elävästä elämästä! Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkkaan, ennen kuin alkaa toisia moralisoida, ettei kuitenkin kolahda myöskin omaan nilkkaan joskus.



Elämässä ei koskaan voi tietää, mitä tuleman pitää!



tv 15

En ole ap...

Vierailija:

Ja vielä taputan käsiä suvaitsemattomalle suurelle sankarittarellemme. Kun sä olet noin mahtava yksinhuoltaja, niin tokihan sulla on oikeus arvostella muita. Mikäköhän mätti, että mies lähti?

Vierailija:

Ja olen ollut vaikeassa tilanteessa raskausaikanani.

Jäin yksin kolmen pienen lapsen (+eläinlauman) kanssa.

Tein raskaustestin miehen lähdettyä. Tulevaisuus pelotti, mutta en edes ajatellut aborttia vaihtoehtona.

Raskausajan olin yksin. Synnytin yksin. Lapset olen hoitanut yksin. Ja päivääkään en vaihtaisi pois.

En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät oman lapsensa tappamaan.

Meidän pellavapäinen kuopuksemme on kaikkien silmäterä :)

Saan varmasti olla mitä mieltä tahansa. Sosiaalisin syin tehty abortti ja hetken päästä uusi " parempi" raskaus on aika järkyttävä asia.

merkki. Halusit nähdä viestini omalla tavallasi.

yh:oot tekevät arvokasta työtä yksin. Tämä hauk-

kuja ei taitaisi yksinhuoltajana pärjätä.

Sosiaalisista syistä. Ensimmäisellä kerralla olin teini, mutta juuri muuttanut poikaystäväni kanssa yhteen asumaan. Mies olikin väkivaltainen juoppuhullu, ja tajusin, että en voi tehdä lasta hänen kanssaan, enkä voi tarjota lapselle mitään, kun juuri yritin selvitä omasta elämästäni, ensimmäinen työpaikka jne. Tein abortin, monen viikon miettimisen jälkeen varmana päätöksestä.

Muutamaa vuotta myöhemmin olin sinkku, ja minulla meni ns. lujaa ja käytin päihteitä. Tulin raskaaksi yhden yön jutusta. Tämä kerta oli pahempi, päätös oli hirvittävän vaikea ja epävarma, ja vielä matkalla saliin sairaalasängyssä itkin hysteerisesti. Hoitaja sanoi, vielä kun nukutusneulaa laitettiin suoneen, että voin koska tahansa nousta ylös ja perua, kun kerran noin pahalta tuntuu. Itkeminen jatkui heti kun tulin taas tajuihini.



Ensimmäisellä kerralla tiedän tehneeni oikein, en olisi pärjännyt lapsen kanssa, en ollut millään tavalla kypsä äidiksi, eikä lapsen kuulunut syntyä niihin olosuhteisiin.

Toisella kerralla olisi ollut mahdollista tehdä toisinkin, mutta en halunnut lasta yksin hoidettavakseni. Toinen kerta oli itsekäs, minä en HALUNNUT, ensimmäinen kerta oli lapsen parhaaksi, niin hullulta kuin se kuulostaakin.



2 vuotta myöhemmin olin raskaana käytännössä vakipanolle, ja tiesin heti, että tämän lapsen kuuluu syntyä. Isä ei ole koskaan halunnut tavata lasta, olin alusta asti yh, mutta minä vain tiesin, että pidän ja hoidan TÄMÄN lapsen.

2 vuotta siitä tulin uudelleen raskaaksi, nyt parisuhteeseen, ja samoin en edes miettinyt aborttia, vaikka mies epäröi.



Minä uskon, että kaikkien lasten ei kuulu syntyä, ja on heille parempi, että ovat jossakin muualla kuin tässä maailmassa. Samalla tavalla ihmiset saavat keskenmenoja, joskus kun raskaus on hyvin pitkällä, jopa loppuvaiheessa, ja minusta se on hieman sama asia: Niitä lapsia ei ole tarkoitettu tänne. En näe suurta eroa sillä, onko keskenmeno vai abortti varhaisessa vaiheessa: Kaikella on tarkoitus.



Minun kuuluin saada nämä 2 lasta, niitä kahta muuta ei, enkä voi katua sellaista, jonka tunsin oikeaksi ratkaisuksi silloisessa elämäntilanteessani. Silloin se oli oikea ratkaisu, eikä aika sitä miksikään muuta.

Minusta on ihan sama asia, teinkö abortin lapsen parhaaksi koska en ollut kypsä äidiksi, vai siksi, koska en HALUNNUT lasta, sillä kun lapsen päättää tehdä, sitä täytyy haluta. Olisi ollut kamalaa synnyttää lapsi, jota ei halua.



Vaikka myöhemminkin olin yh, silloin HALUSIN ko. lapsen, enkä itsekään tiedä, mistä tämä tunne sydämessä tuli. En tiedä, mitä eroa näillä tapauksilla oli, miksi toisen haluaa ja toista ei. Sillä on tarkoitus.

Ihan totta???



Kerran tajuaa. Toinenkin kerta ehka jotenkin. Mutta nelja?? Onko kukaan kertonut sinulle miten raskaaksi tullaan ja miten ei?

Miettikää vähän te muutamat jotka sanotte, että kaikki abortit ovat murhia. Itselläni oli kohdunulkoinen raskaus kolme vuotta sitten, oli jäänyt kiinni melkein munasarjaan mutta oli elossa rv 7. Jouduin ottamaan tabletin " ettei ole varmasti elossa ennen kuin aloitetaan hoito" ja sitten hoidettiin vauvanalkuni metotreksaatilla " pois" kuin syöpäkasvain. Vatsaonteloon oli vuotanut verta noin desi siinä vaiheessa, eli huonosti olisi käynyt jos ei näin olisi tehty. Olisiko minun pitänyt kuolla ja jättää muut lapseni ilman äitiä?



Tiedän, että lähes kaikki ymmärtävät luonnollisesti ettei vaihtoehtoja ollut, mutta silti koen abortoineeni kauan haluamani lapsen ja arvostelu siitä, ettei abortti ole hyväksytty MISSÄÄN tilanteessa tuntuu äärimmäisen pahalta. Itse hyväksyn abortin kyllä ja se on jokaisen oma asia minun mielestäni.

Sinun tapauksesi oli erilainen. Tottakai äidin hengen ollessa kyseessä näin menetellään. Alkio ei olisi elännyt väärässä paikassa kauan. Kyseessä oli luonnon " virhe" .

Jotkut vaan voi tosta vaan keskeyttää raskautensa. Sehän katsos on vaan alkio, ei mitään muuta. Tiedän tapauksia, joissa olisi edellytykset pitää lapsi, vaikkakaan ei parhaimmat mahdolliset. Abortteja voidaan tehdä vaikka kaksi, kolmekin... kamalaa! Itsekin tulin raskaaksi, vaikka en lasta halunnut. Kyllä sitä sitten raskauden edetessä vaan alkoi haluamaan. Aborttia en pystynyt tekemään, vaikka joittenkin mielestä se varmasti olisi ollut hyväksyttävää ajatellen elämäntilannettani ym. En vaan voinut, en pystynyt joten peruin aborttiaikani. Olen onnellinen päätöksestäni ja rakkaasta lapsestani.

Vierailija - 14.05. 00:17 vastaa tähän viestiin (59/65)

Minulle on tehty 2 aborttia, enkä kadu



Minä uskon, että kaikkien lasten ei kuulu syntyä, ja on heille parempi, että ovat jossakin muualla kuin tässä maailmassa. Samalla tavalla ihmiset saavat keskenmenoja, joskus kun raskaus on hyvin pitkällä, jopa loppuvaiheessa, ja minusta se on hieman sama asia: Niitä lapsia ei ole tarkoitettu tänne. En näe suurta eroa sillä, onko keskenmeno vai abortti varhaisessa vaiheessa: Kaikella on tarkoitus.



---



Sinä olet päättänyt kahden lapsen kohdalla päättää heidän alkanut elämänsä. Se ei ole sama kuin jos raskaus keskeytyy itsestään.



Oletko koskaan kuullut karmasta? Sinä tulet sovittamaan tekosi ja kohtaamaan nuo abortoidut lapsesi. Kaikella on on todellakin tarkoitus, mutta meillä on myös vapaa tahto ja vastuu teoistamme.

Toivottavasti saat armahduksen!

maatessani sammuneena oma mieheni makasi minut. meillä oli avioero vireillä.

Tulin raskaaksi pillereistä huolimatta, olemassa oli jo kaksi alle 2,5-vuotiasta lasta. Tullessani raskaaksi minulla oli tarkoitus lähteä kouluun, esikoisen allergiat valvottivat ja vaikeuttivat elämää (tämän tietävät vain moniallergisten vanhemmat), kuopus oli juuri oppinut nukkumaan ja elämä alkoi olla helpompaa vaikka olinkin todella väsynyt olemaan kotona lasten kanssa ja oma elämä oli täysin hukassa. Miehen kanssa suhde oli mitä oli ja tiesin, että kolmas lapsi tulisi tekemään elämästäni sellaisen jota en missään nimessä kestäisi. Olen läpikäynyt vaikean masennuksen enkä ikinä halua kokea sitä enää.



Päädyin aborttiin. Siinä tilanteessa en nähnyt muuta vaihtoehtoa, olin täysin umpikujassa elämäni kanssa. Olin miettinyt avioeroa jo pitkään enkä halunnut siihen tilanteeseen lasta. En halunnut on ehkä väärin sanottu, uskoin ja olin vakaasti sitä mieltä ettei lapsi olisi tuonut tullessaan mitään hyvää. Ei siinä ole edes kovin pitkään aikaa miettiä.



En kadu päätöstäni, se oli täysin oikea SILLÄ HETKELLÄ ja vaikka kuulostaa tunteettomalta, en voi ajatella sitä enää sillä päätös on tehty. Tällä hetkellä paikkaamme parisuhdettamme ja lapsemme voivat hyvin, ne kaksi joiden vuoksi halusin pitää itseni ja avioliittoni hengissä. Joskus asioilla on monta puolta.



Se, joka tuntee asiakseen tuomita minut tehköön niin vapaasti. Itse tiedän, miksi tein mitä tein. Minulla ei ole tarvetta tuomitsemiseen, koitan ensin kaivaa tätä malkaa omasta silmästäni ;) Täytyy olla todella pumpulissa kasvanut, jotta voi heittää ensimmäisen kiven toista ihmistä kohtaan. En tiedä, voihan se johtua jostain muustakin, mutta näin on ollut monessa tilanteessa.



Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville!

Käytin pillereitä, mutta vika oli luultavasti silti minussa, sillä saatoin joskus ottaa pillereitä tunteja liian myöhässä. Olin tyhmä. Tulin siis raskaaksi ja isä irtisanoutui koko jutusta. Itse olin vielä lukiossa ja viikonloput kului kavereiden kanssa pyöriessä baarissa. Nautin nuoruudesta ja vapaudesta, jonka täysi-ikäisyys toi.



Raskaus oli shokki ja pelkäsin ihan älyttömästi, mutta en tehnyt aborttia. Ehkä minun olisi pitänyt, ehkä ei, mutta sinä päivänä kun päätin, että pidän lapseni, päätin myös, että minä otan vastuun hänestä ja minä kannan kaikki seuraukset mitkä siitä päätöksestä seuraa. Nyt minulla on 1v 3kk tytär, lukio takana ja yliopisto-opinnot edessä. Rakastan tytärtäni yli kaiken, vaikka menetinkin vapauteni.



..MUTTA useimmat ystäväni olisivat VARMASTI tehneet abortin, jos olisivat tulleet raskaaksi ja minä en suostu paheksumaan sitä. Minusta se juuri on sitä vastuunottoa, että pystyy tekemään myös sellaisia päätöksiä, joista ei pidä. Monista ei vaan yksinkertaisesti olisi äideiksi kovin nuorena ja on kypsää, jos pystyy myöntämään sen itselleen eikä tee lasta, jota ei kuitenkaan jaksa kasvattaa. Vaikka lapseni on minulle parasta, mitä olen ikinä saanut, niin mukana tulee myös helvetisti vastuuta, surua, kipua, velvollisuuksia, itkua, menetettyä aikaa/rahaa/vapautta.. Parempi abortti, kun kaksi pilattua elämää. (äidin ja lapsen, ehkä vielä isänkin)

tällä palstalla se, että jos joku kysyy ihan asiallisesti jotakin asiaa, niin pakko on tulla joidenkin haukkumaan vaikka ei tiedä toisen elämästä ja sen tapahtumista mitään!!!

Niin ja mulle ei oo aborttia tehty ja kaksi lastakin olen saanut. Ymmärrän silti abortin tehneitäkin, vaikka en itse sellaisessa tilanteessa olekkaan ollut.