Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luetellaan syitä miksi suomalaiset elokuvat floppaavat
04.01.2019 |
Iltalehdessä oli juttu, jossa kerrottiin flopeista. Voin heti sanoa, että suurimmasta osasta en ollut edes kuullut ja toisekseen suomalaiset näyttelijät eivät osaa artikuloida tai sitten äänitys on päin mäntyä. Ei huvita katsoa rainoja, joiden kohtaukset on aina yli tai alimitoittejua tai puhtaasti surkeat dialogit, joissa puhutaan surkeasti.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
En katso kotimaisia leffoja, koska juoni on aina sitä samaa...viinaa, seksiä / alastomia naisia ja aseiden kanssa heilumista.
Missä tyylikkyys ja naisen arvostus?!
Kotimaiset leffojen tekijät ei tajua, ettei kaikkea tarvitse näyttää.
Missä rakkaus ja romantiikka?
Tarkoitat siis että pelkkiä prinsessa satuja, saa esittää. Siispä, ohjaajiksi saa jatkossa valita vain aikaisemmin ns romaaneiksi sanottuja henkilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katso kotimaisia leffoja, koska juoni on aina sitä samaa...viinaa, seksiä / alastomia naisia ja aseiden kanssa heilumista.
Missä tyylikkyys ja naisen arvostus?!
Kotimaiset leffojen tekijät ei tajua, ettei kaikkea tarvitse näyttää.
Missä rakkaus ja romantiikka?
Tarkoitat siis että pelkkiä prinsessa satuja, saa esittää. Siispä, ohjaajiksi saa jatkossa valita vain aikaisemmin ns romaaneiksi sanottuja henkilöitä.
No tulisi edes yksikin prinsessasatu! Olisi varmasti kiinnostavampi kuin "Viinaa ja huumeita lähiössä vol. 18" tai "Suomi taisteli by Väinö Linna vol. 3"
Saako siis esittää vain niitä joissa ulko maalaiset on hyviä ja oman maan ihmiset pahoja?
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista elokuvista puuttuu syvyyttä. Miksi tämä tuntematonkin pitää filmata moneen kertaan?
Kyllä Suomessa on historiaa tehdä vaikka millaisia elokuvia, miksei joku puolifantasiamainen filmatisointi esim. Kalevalasta? Siis ihan kunnon budjetilla kuten tämä Louhimiehen Tuntematon. Olen tätä aina ihmetellyt.Niin kuin tässä on aiemmin sanottu, niin suomalainen leffagenre kiertää aina samaa aihetta. Alakuloista elämäntapakuvausta, jossa väkivalta, seksi, kiroilu, tupakka, viina ym. päärooleissa. Kuka näitä viitsi katsoa? Masentuu noita "elämänmakuisia" kötöstyksiä katsellessa.
Juuri syvyyden ja syvällisyyden puute häiritsee minuakin. Suomileffoissa se syvyys kun tahtoo aina olla sitä tolkutonta angstaamista, jossa kaikki on raakaa ja ankeaa ja leipäkään ei maistu enää leivälle. Totta kai leffoja voi ja saakin tehdä myös ikävämmistä aiheista mutta en käsitä, miksi se pitää aina vetää överiksi.
Henkilöhahmot ovat myös usein tekemällä tehdyn ja yksiulotteisen makuisia. Suomalaisten näyttelijöiden suhteen olen samaa mieltä kuin moni aiemmin vastannut, eli ei siitä sen enempää.
Joitain piristäviä poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi Postia pappi Jaakobille on pelkistetystä juonestaan ja suppeasta näyttelijäkaartistaan huolimatta koskettava, syvällinen, vakuuttava ja huolella tehty elokuva. Monesti vähemmän on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katso kotimaisia leffoja, koska juoni on aina sitä samaa...viinaa, seksiä / alastomia naisia ja aseiden kanssa heilumista.
Missä tyylikkyys ja naisen arvostus?!
Kotimaiset leffojen tekijät ei tajua, ettei kaikkea tarvitse näyttää.
Missä rakkaus ja romantiikka?
Tarkoitat siis että pelkkiä prinsessa satuja, saa esittää. Siispä, ohjaajiksi saa jatkossa valita vain aikaisemmin ns romaaneiksi sanottuja henkilöitä.
No tulisi edes yksikin prinsessasatu! Olisi varmasti kiinnostavampi kuin "Viinaa ja huumeita lähiössä vol. 18" tai "Suomi taisteli by Väinö Linna vol. 3"
Nauroin tälle ääneen, ihan loistava xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katso kotimaisia leffoja, koska juoni on aina sitä samaa...viinaa, seksiä / alastomia naisia ja aseiden kanssa heilumista.
Missä tyylikkyys ja naisen arvostus?!
Kotimaiset leffojen tekijät ei tajua, ettei kaikkea tarvitse näyttää.
Missä rakkaus ja romantiikka?
Tarkoitat siis että pelkkiä prinsessa satuja, saa esittää. Siispä, ohjaajiksi saa jatkossa valita vain aikaisemmin ns romaaneiksi sanottuja henkilöitä.
Missä kohdassa tarkoitan, että haluan nähdä prinsessasatuja?! Väitän, että draamaa voi tehdä myös ilman tupakkaa, viinaa, huumeita tai alastomia naisia! En kiellä esittämästä / tekemästä mitään, mutta minun ei ole pakko katsoa kotimaisia elokuvia, joissa on kuvailemaani sisältöä. Sellainen ei yksinkertaisesti kiinnosta minua yhtään.
Suomalaisessa elokuvassa mättää vähän kaikki.
1. Rahoitus on vähäistä ja ne samat naamat kerää potin vuodesta toiseen
2. Elokuvia ei tehdä hirveän paljon eikä sopivia näytteljöitäkään ole hirveästi + noin kolme naamaa kerrallaan on aina "pinnalla" -> joka leffassa samat naamat (ja ne samat naamat on myös joka sarjassa, visailuohjelmassa ja tosi tv:ssä).
3. Kaikki tulevat samasta opinahjosta -> kaikki ovat samasta puusta veistettyjä
3. Ideoita ei tunnu olevan. "Suurmiesten" (eli jonkun viinaanmenevän julkkiksen) ikuisesti samanlaisena toistuva elämäntarina, Väinö Linnan teokset ja jokin tarina nuorista ahdistuneita aikuisista, jotka sekoilevat ja kiroilevat. Näitä tulee jokaista noin 2-5 per vuosi. Plus pari lastenelokuvaa.
4. Käsikirjoitusten taso on surkea. Minkäänlaiseen omaperäisyyteen, oivaltavuuteen tai yllättävyyteen ei pyritä tai jos pyritään, tehdään se niin ettei kukaan varmasti löydä sopasta mitään punaista lankaa.
5. Ohjaajilta puuttuu visio. Halutaan tehdä jonkinlaisia "Amerikan malliin" tai edes "Skandinaaviseen malliin" meneviä elokuvia, ilman mitään persoonallista otetta. Tai jos jokin visio on, on se louhimieheläisittäin "elämä on kamalaa ja sitä vois kuvata niin, että tämä nainen niinkuin r * kattaisiin, sit se vetäis viinaa ja sit sama uudestaan isommalla porukalla". Ainoa poikkeus tässä humisevassa tyhjiössä on Aki Kaurismäki.
6. Tekniikka on kämäistä. Toisaalta paljon alkeellisemmallakin tekniikalla on tehty mestariteoksia. Eli tekniikkaa ei vain osata käyttää niin, että se palvelisi kokonaisuutta?
7. Mikä siinä suomen puhumisessa kameroiden edessä on niin vaikeeta? Dialogi ei ole ikinä luontevaa, minkä lisäksi se on puuroutuvaa.
8. Markkiointi ei toimi. Jos jotain leffaa ylipäätään markkinoidaan, tehdään se sitten banaalisti "Tuntematon Vessaharsa", "Tuntematon Kivennäisvesi" ym. Yök.
9. Yleisö ei odota mitään tasoa.
Siinä noin niinku aluksi, tolleen niinku lyhyesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänenlaatu surkeaa.
Kiroilua, seksiä, alastomuutta, päihteitä ja kaikenlaista päätöntä sekoilua on liikaa.
Aina samat näyttelijät.
Näytteleminen on tönkköä, ilmeetöntä tai sitten ihan överiä.
Elokuvien aiheet eivät kiinnosta. Ikinä ei tule semmoista oloa, että "Hei tää on pakko nähdä, vaikka onkin suomalainen".
Elokuvat ovat kokonaisuudessaan aneemisia ja synkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten elokuvien näyttelijät ovat mahdottomia samaistua. Aina hirveä esittäminen päällä, ei voi mitään.
Katselin juuri elokuvan Manchester by the Sea, jonka miespääosan esittäjä taisi pari vuotta sitten saada oscarinkin. Elokuva tapahtuu aika suomalaisen oloisessa ympäristössä ja hahmot ovat hyvinkin suomalaisia lievässä totisuudessaan ja synkeydessään. Muttamutta, jos suomalaiset näyttelijät olivat tehneet elokuvan roolit, tulos olisi ollut aivan erilainen. Nyt näyttelijäntyöstä välittyi aidot tunteet aidosti ilmaistuina, hahmot olivat täysin samaistuttavia. Ongelma on pienissä asioissa, jotka Suomessa vaan tehdään ilman aitoa kiinnostusta ja halua laittaa omia tunteita peliin.
Justhan ne raivosi joukolla yhdelle ohjaajaparalle joka halusi näyttelijöistään vähän enemmän irti kuin virkamiesnäyttelyä, ja myös sai.
Sanoisin että tilanne on nykysukupolven osalta toivoton koska koko ala on niin sisäänpäinlämpiävä että ulkopuolelta ei pääse mukaan jos ei osoita olevansa yhtä "hyvä" kuin muutkin ja toisaalta koko ketju käsikirjoittajista ohjaajiin ja näyttelijöihin on tottunut tekemään "suomalaistyylillä" josta siis ei tämän enempää irtoa ja katsojia ei kiinnosta tuotokset likikään niin paljon kuin tuotantoporukkaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten elokuvien näyttelijät ovat mahdottomia samaistua. Aina hirveä esittäminen päällä, ei voi mitään.
Katselin juuri elokuvan Manchester by the Sea, jonka miespääosan esittäjä taisi pari vuotta sitten saada oscarinkin. Elokuva tapahtuu aika suomalaisen oloisessa ympäristössä ja hahmot ovat hyvinkin suomalaisia lievässä totisuudessaan ja synkeydessään. Muttamutta, jos suomalaiset näyttelijät olivat tehneet elokuvan roolit, tulos olisi ollut aivan erilainen. Nyt näyttelijäntyöstä välittyi aidot tunteet aidosti ilmaistuina, hahmot olivat täysin samaistuttavia. Ongelma on pienissä asioissa, jotka Suomessa vaan tehdään ilman aitoa kiinnostusta ja halua laittaa omia tunteita peliin.
Tää on totta! Monessa leffassa/ sarjassa Suomi näyttelijät ovat kuin teatterissa. Pitäisi osata esittää luonnollista. Katsoin just lumiukko leffan mikä kuvattu suomen naapurissa norjassa. Iso ero kotimaiseen näkyi silti. Oma maa leffan katsoin viimeksi ja siinä ei onneksi päässyt ärsyttämään. Naisnäyttelijä oli pitkästä aikaa luonnollinen kotimaiseksi.
Olisi varmaan hyviäkin näyttelijöitä, jos ohhjaaja saisi jotain irti heistä. Kaurismäki, Turkka ja Louhimies saivat mutta saivat myös kritiikkiä ja syytteet.
Äänitekniikka on täysin onnetonta. Kuvauksesta en kyllä ole löytänyt valitettavaa. Vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika montaa näyttelijää vaivaa ylinäytteleminen. Heistä näkee elokuvassa koko ajan että näyttelevät. Se ei varmaan ole tarkoitus. Samat näyttelijät voivat olla tosi hyviä kuitenkin teatterin lavalla. Eli kouluttaako teatterikorkeakoulu enemmän näyttelijöitä teatterin lavoille? Suomalaisten pitäis opiskella ulkomailla, etenkin jos halutaan kansainvälisille areenoille. Joka leffassa pyörii myös aina samat naamat.
Dialogi on niin kankeaa ja äänitys välillä surkeaa siis näyttelijän vuorosanoista ei tahdo saada selvää. Sitten on joskus sellaista ylinäyteltyä puolikohellusta josta kokee vain myötähäpeää.
Myös käsikirjoitus ontuu välillä pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki suomalaiset elokuvat ole huonoja, eikä myöskään kaikki suomalaiset näyttelijät, kuvaajat, ohjaajat, äänittäjät eivätkä lavastajat.
Yksi esimerkki todella hyvästä suomalaisesta elokuvasta on "Hän varasti elämän". Risto Mäkelä on pääosassa aivan suvereeni. Ihan samaa tasoa minkä tahansa ulkomaisen huipputähden kanssa. Filmin budjetti on varmaan ollut sadasosa Hollywoodin vastaavista, mutta siihen nähden jälki on joka suhteessa kelvollista. Ihmettelen ettei Jenkit ole tehneet remakea tuosta elokuvasta.
Toinen hyvä esimerkki on kaikesta suoruudestaan huolimatta Simpauttaja. Siinä jokainen hahmo hoitaa osuutensa moitteetta, näyttelijät ovat aitoja ja luontevia ja Ahti Kuoppala varsinainen virtuoosi. Käsikirjoitus on parasta A-ryhmää ja jokaisesta repliikistäkin saa selvän.
Kätkäläinen on kolmas esimerkki hyvästä suomalaisesta elokuvasta.
Kyllä näitä löytyy, mutta valitettavasti ne parhaat on tehty jo jokin aika sitten.
Ja vaikka Spedeä kriitikot mollasivat, niin luulen että Mel Brooks sai kipinän tehdä oman Robin Hood -versionsa juurikin Speden "Noin seitsemän veljestä" -elokuvasta, tai sitten yhtäläisyydet ovat vain sattumaa.
Toisin kuin muualla, suomessa näyttelijöille on kauhistus puhua kuin normaalit ihmiset. Muualla pyritään luontevuuteen, mutta täällä ilmeisesti jonkinlaiseen taiteelliseen ilmaisuun. Ainoat jotka puhuvat kuten oikeat ihmiset omissa tuotannoissaan on Kummelit. Ja niitä muut elokuvantekijät luultavasti halveksivat kun ovat niin rahvaanomaisen tavallisia eivätkä ilmaise jotain elämän tuskaa joka vuorosanalla.
Käsikirjoitukset ovat huonoja, koska niitä ei ole aikaa työstää huolella loppuun asti. Idea pitäisi myydä raakileena ja sellaisena se sitten monesti tulee uloskin (siis sikäli kuin se ostetaan eli HYVIN harvoin), vähän improvisaatiota ja ohjaajan näkemystä päälle ja siinä se. Ei mene homma todellakaan ihan niin, että käsikirjoittaja kaikessa rauhassa kirjoittaa työn huolella valmiiksi kustantajan avustuksella, elokuvia tuutataan ruutuun ihan eri tavalla kuin kirjoja lukijoille.
Ja se rahoitus. Siitä päättää aika pieni piiri.
Äänimaailma. Puhe on todella hiljaista ja epäselvää, ja sitten taas musiikkikohdat tulevat täysillä. Koko ajan saa olla käsi kaukosäätimellä, koska jos pitää volyymiä niin kovalla että kuulee puheen, on musiikit sitten jo täysillä. Hyvin rasittavaa.
Itse kyllä muuten pidän monista kotimaisista leffoista. Pidän melankoliasta ja samaistuttavista henkilöhahmoista. Mutta tuo ääniasia tekee kokemuksesta lähinnä ärsyttävän. Ja kun siitä puheesta ei saa selvää, vaikka olisi äänet kuinka kovalla!
Vierailija kirjoitti:
Liian vähän rahaa. Anneli ja Onnelikin oli surkea lavastus ja lisätty käsikirjoitukseen se urpo pojan rooli, pojanpoika + rahaa vinkuva mummo, joita kirjassa ei ollut.
Häh. Onneli ja Anneleissahan on ollu ihan onnistuneet lavastukset. Tukee hyvin sitä satumaailmaa. Ja toihan nyt on ihan yleistä että ei alkuperäistä kirjaa noudateta orjallisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten elokuvien näyttelijät ovat mahdottomia samaistua. Aina hirveä esittäminen päällä, ei voi mitään.
Katselin juuri elokuvan Manchester by the Sea, jonka miespääosan esittäjä taisi pari vuotta sitten saada oscarinkin. Elokuva tapahtuu aika suomalaisen oloisessa ympäristössä ja hahmot ovat hyvinkin suomalaisia lievässä totisuudessaan ja synkeydessään. Muttamutta, jos suomalaiset näyttelijät olivat tehneet elokuvan roolit, tulos olisi ollut aivan erilainen. Nyt näyttelijäntyöstä välittyi aidot tunteet aidosti ilmaistuina, hahmot olivat täysin samaistuttavia. Ongelma on pienissä asioissa, jotka Suomessa vaan tehdään ilman aitoa kiinnostusta ja halua laittaa omia tunteita peliin.
Justhan ne raivosi joukolla yhdelle ohjaajaparalle joka halusi näyttelijöistään vähän enemmän irti kuin virkamiesnäyttelyä, ja myös sai.
Sanoisin että tilanne on nykysukupolven osalta toivoton koska koko ala on niin sisäänpäinlämpiävä että ulkopuolelta ei pääse mukaan jos ei osoita olevansa yhtä "hyvä" kuin muutkin ja toisaalta koko ketju käsikirjoittajista ohjaajiin ja näyttelijöihin on tottunut tekemään "suomalaistyylillä" josta siis ei tämän enempää irtoa ja katsojia ei kiinnosta tuotokset likikään niin paljon kuin tuotantoporukkaa itseään.
Paitsi että ei kyllä saanut. Juuri ja juuri yllettiin keskinkertaiseen näyttelijäntyöhön.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen paljon suomalaisia, joista moni on hyvin hillitty tunneilmaisultaan. Toisaalta on niitäkin, jotka puhuvat koko ajan ja paljon. Silti kumpaakaan ihmistyyppiä ei ole saatu siirtymään valkokankaalle suomalaisessa elokuvassa.
Ja jos olet katsonut vaikkapa tuon Manchester by the Sean, niin tajuat mitä tarkoitan. Ei se ole amerikkalaisten elokuvien kopiointia jos näyttelijät näyttelevät aidosti ja läsnäolevasti, tai sitten poissaolevasti jos hahmo sitä vaatii. Elokuvissa ei yleensäkään tarvitse 'näytellä' niin hirveän yliampuvasti, koska yleensä kamera on lähellä ja äänityskin toimii (paitsi suomalaisissa elokuvissa tietenkään ei).