Äidit, jotka julkisilla paikoilla jatkuvasti kailottaen ohjeistaa kersojaan, todella rasittavaa kuunneltavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa.

Eihän tässä lapsista puhuttu, vaan taukoamatta kailottavista äideistä. Toisten häiritseminen on huono tapa.

Lapsivihamielisyyttä voi osoittaa myös suhtautumalla kielteisesti lapsiperheisiin julkisilla paikoilla.

Kyllä siinä on kyse ihan vaan äidin huonosta käytöksestä.

Ai nykyään on huonoa käytöstä jo pelkästään jutella lapselleen? Ok. Kohta varmaan ehdotat, että äidit lapsineen voisi laittaa käymään omissa kaupoissaan, ettei tarvitse niitä maanvaivoja katsella ja kuunnella.

Eiköhän tuossa äitien pitämässä mekkalassa ole kysymys jostain itsekorostuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa.

Eihän tässä lapsista puhuttu, vaan taukoamatta kailottavista äideistä. Toisten häiritseminen on huono tapa.

Lapsivihamielisyyttä voi osoittaa myös suhtautumalla kielteisesti lapsiperheisiin julkisilla paikoilla.

Kyllä siinä on kyse ihan vaan äidin huonosta käytöksestä.

Ai nykyään on huonoa käytöstä jo pelkästään jutella lapselleen? Ok. Kohta varmaan ehdotat, että äidit lapsineen voisi laittaa käymään omissa kaupoissaan, ettei tarvitse niitä maanvaivoja katsella ja kuunnella.

Se että äiti on kokoajan äänessä huutaen, ei ole juttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa.

Linkki tähän tutkimukseen?

Voit kuule tehdä vaikka ihan oman kenttätutkimuksen ja käydä kaupassa katsomassa miten siellä suhtaudutaan äiteihin lastensa kanssa.

Kyllä mä kaupassa käyn enkä mä mitään vihaa ole huomannut lapsia tai lapsiperheitä kohtaan. Ärtymystä joskus kylläkin, ihan syystä. Mutta en vihaa.

Ja edelleen kysyn asiallisesti että miten tuo on todettu ihan oikeasti että Suomi on maailman lapsivihamielisin maa?? Oikeastikko niin että on kuljettu kaupoissa joka maailman kolkassa ja tehty vertailuja? Onko siinä ollut joku testiryhmä ja kuinka pitkältä ajalta tutkimus on suoritettu? Onko tutkimusryhmässä ollut äitejä, isiä, lapsettomia, nuoria, vanhoja...?

Eikös Yodakin aikoinaan sanonut että "anger leads to hate" vai miten se meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa.

Eihän tässä lapsista puhuttu, vaan taukoamatta kailottavista äideistä. Toisten häiritseminen on huono tapa.

Lapsivihamielisyyttä voi osoittaa myös suhtautumalla kielteisesti lapsiperheisiin julkisilla paikoilla.

Kyllä siinä on kyse ihan vaan äidin huonosta käytöksestä.

Ai nykyään on huonoa käytöstä jo pelkästään jutella lapselleen? Ok. Kohta varmaan ehdotat, että äidit lapsineen voisi laittaa käymään omissa kaupoissaan, ettei tarvitse niitä maanvaivoja katsella ja kuunnella.

Se että äiti on kokoajan äänessä huutaen, ei ole juttelua.

Ei siellä kukaan huuda. Omassa päässäsi se kuulostaa huudolta, koska et haluaisi kuulla sitä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa.

Eihän tässä lapsista puhuttu, vaan taukoamatta kailottavista äideistä. Toisten häiritseminen on huono tapa.

Lapsivihamielisyyttä voi osoittaa myös suhtautumalla kielteisesti lapsiperheisiin julkisilla paikoilla.

Kyllä siinä on kyse ihan vaan äidin huonosta käytöksestä.

Ai nykyään on huonoa käytöstä jo pelkästään jutella lapselleen? Ok. Kohta varmaan ehdotat, että äidit lapsineen voisi laittaa käymään omissa kaupoissaan, ettei tarvitse niitä maanvaivoja katsella ja kuunnella.

Se että äiti on kokoajan äänessä huutaen, ei ole juttelua.

Ei siellä kukaan huuda. Omassa päässäsi se kuulostaa huudolta, koska et haluaisi kuulla sitä ollenkaan.

Aika erikoista että sä tiedät ettei kukaan äiti koskaan huuda missään. Miten sä tiedät tämän?

pysytään myö täällä pohjolan perukoilla hiljaa vaan. sillee lapsekkii oppii olemaan hissukseen. se on jotennii hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman lapsivihamielisin maa.

Eihän tässä lapsista puhuttu, vaan taukoamatta kailottavista äideistä. Toisten häiritseminen on huono tapa.

Lapsivihamielisyyttä voi osoittaa myös suhtautumalla kielteisesti lapsiperheisiin julkisilla paikoilla.

Kyllä siinä on kyse ihan vaan äidin huonosta käytöksestä.

Ai nykyään on huonoa käytöstä jo pelkästään jutella lapselleen? Ok. Kohta varmaan ehdotat, että äidit lapsineen voisi laittaa käymään omissa kaupoissaan, ettei tarvitse niitä maanvaivoja katsella ja kuunnella.

Se että äiti on kokoajan äänessä huutaen, ei ole juttelua.

Ei siellä kukaan huuda. Omassa päässäsi se kuulostaa huudolta, koska et haluaisi kuulla sitä ollenkaan.

Ei minua lapsiperheet häiritse. Ainoastaan ne huutavat äidit. Äitinä tiedän, että tuollainen jatkuvan metelin pitäminen on täysin turhaa. Sen lisäksi erittäin itsekästä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

pysytään myö täällä pohjolan perukoilla hiljaa vaan. sillee lapsekkii oppii olemaan hissukseen. se on jotennii hienoa.

Miksi pitää pysyä hiljaa? Miksi ei voi normaalisti puhua?

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitten jos jätän lapsiani "ohjeistamatta", tulee valitusta, etten saa pidettyä lapsiani kurissa? Onko se sitten parempi..?

Niin, ne vaihtoehdothan tosiaan on että joko kailotetaan kitarisat vilkkuen joka_ikinen_asia niin että kilometrin säteellä kaikki kuulee tai katsotaan mykkänä sivusta kun lapsi häröilee? Äly hoi.

Lapsen kanssa voi (ja pitääkin!) keskustella ja toimintaa ohjata mutta tälläinen ap.n kuvaama jatkuva kovaääninen puhetulva (johon ikäväkseni olen itsekin usein törmännyt) ei kyllä hyödytä yhtään mitään ihan jo siitä syystä että ei se lapsikaan sitä jaksa kuunnella vaan vanhemman tauoton mölinä jää ikään kuin taustahälyksi. Eli lapsi ei opi mitään ja kaikki muut ihmiset vaan häiriintyvät. Mutta se oma napahan näillekin kailottajille on tärkein, muista viis...

Kyllä mä ainakin juttelen lapselleni kaupassa ostoslistaa läpi. Juttelen, en huuda. Ja lapsi saattaa lisäillä listalle toiveitaan. Samanlaista keskustelua käyn kaupassa esim miehenkin kanssa. Minulle on yhdentekevää jos puheenaiheeni häiritsee muita.

Ja se nyt vaan on niin että lapselle nimenomaan kehoitetaan sanoittamaan asioita ja puhumaan jotta kieli kehittyy. Jatkakaa te vaan tuppisuuna kauppareissuanne.

Käypääkä Jengin vähän ulkomailla katsomassa ja kuuntelemassa, mikä on huutamista.

Olen  55v enkä ole koskaan nähnyt näitä huutavia äitejä kaupassa. Huh, onneksi olen välttynyt, kun taitaa olla aika traumatisoiva kokemus.

Monella tapaa huonosti voivia ihmisiä kyllä olen nähnyt päivittäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Veteen piirretty viiva tämä. Mikä on liiallista? Joskus on tosi fiksuja tapauksia, jolloin äiti selittää fiksusti ja selkeästi. Keskustelu on vuorovaikutteista. Lapsi oppii mutta ennenkaikkea saa normaalisti huomiota.

Paljon pahempaa kun äipät kiitää katse luurissa ja pienokainen kipittää perässä, huutaa äiti äiti. Mutta äiti ei kuule, kun on av:lla tai huomio on kiintynyt uuteen isäpuoleen, joka myös ignooraa lasta.

Tänään Lidlissä oli juuri tuollainen mammatapaus! Toinen lapsi vaunuissa ja toinen n. 3-vuotias. Koko kauppa raikui, kun äiti selitti kovaan ääneen, että "Osaatkohtan Minttumaaria nyt varmasti annostella herkkujen syönnin, etpäs varmaan osaakaan! Joko haluat syödä niitä!? Niitä pitää sitten jakaa muillekin eikä syödä yksin! Sitten pitää äitin ostaa jatkossa jotain muuta plaaplaaplaa jos et osaa syödä plaaplaa!"

Ei kuulosta kirjoitettuna miltään, mutta paikanpäällä se paasauksen ja lässyttämisen määrä, huh huh! Ja lapset sen ikäisiä, että toinen ei tajua vielä mitään ja toinen ei varmasti muista enää mitään ko. valistamisesta kotona.

Tuli mieleen, että onko hieman vähäjärkinen, vai haluaako esittää olevansa jotenkin tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin lähtemään lähikaupasta tekemättä ostoksia. Lapsi oli hiirenhiljaa, mutta äiti selitti kokoajan huutamalla. NYT OTETAAN LEIPÄÄ. OTETAAANKO RUISLEIPÄÄ? SITTEN OTETAAN MAITOA. MISSÄ ON MAITOA. TÄÄLLÄ ON MAITOA.

Oikeesti sattui korviin ja tämä oli vain yksi esimerkki lukuisista.

Ai kamala, se olen varmaan ollut minä! 😅

Esikoinen ei vauvana viihtynyt vaunuissa sekuntiakaan, ellei kuullut ääntäni. Pelkkä näkeminen ei riittänyt vaan piti oikeasti puhua pälpättää ja ottaa likimain koko ajan katsekontaktia. Eikä vauvalle tullut mitään pientä kitinää, vaan huusi ja huusi, eikä sitten rauhoittunut kuin vain syliin, josta lasta ei saanut enää takaisin vaunuihin. Pääsin helpommalla, kun vaan höpöttelin. No ehkä mieluummin muut olisivat kuunnelleet sitä vauvan huutoa kuin minun höpöttelyäni? Nyt tuosta on tullut jo tapa, en oikein osaa enää ajatella ellen puhu ajatuksiani ääneen. Aivot tais jäädä synnärille. Mikään hiljainen tuppisuu en kyllä ole ollut ennen lapsiakaan mutta myönnän puhumisen räjähtäneen käsiin. Yritän muuttaa tapani, nykyään lapsikin jo osaa nauttia hiljaisista hetkistä vaikkei aina usko minun olevan siinä rattaita työntämässä jos olen vaan hiljaa :D.

Mutta sori! Toivottavasti ei törmätä samaan paikkaan toiste :).

Silloin kun minä komennan lapsiani, se ei ole mitään hissuttelua.

Ja noiden jatkuvasti räpättävien äitien lapset ovat niitä jotka vähiten kuuntelee ja tottelee!

Just, lainasin vahingossa väärän tekstin, piti kommentoida tätä:

"Lapsia pitää välillä ohjeistaa, mutta olen täsmälleen samaa mieltä tuosta mammojen kailottelusta ja JATKUVASTA ohjeistamisesta. Minä luulen, että tuohon syyllistyvät eniten ne heikkoitsetuntoiset jotka eivät ole koskaan saaneet kokea olevansa hallinnassa ja vallassa edes itsestään."

Terveisin kommentoija 55

Pitää osata tehdä ero normaalin puhumisen ja kailottamalla huutamisen välillä.  Ei kai nämä äidit ystävilleen tai lastensa isällekään tuolla lailla kailota, kun he juttelevat?  En ole koskaan kuullut missään kahden aikuisen puhuvan keskenään kailottamalla niin, että koko kauppa tms. raikuu ja kaikki kuulee.  (Paitsi romanien).

Allekirjoitan tuon ap:n jutun täysin.  Yksi kylpyläkäynti raastoi hermojani, kun allasosastolla nuori äiti oli äänessä koko ajan ja kaikki kuului ja kiiri joka paikkaan.  Miksi niin kauhean kovalla äänellä?  Minullakin oli lapsi mukana, mutta pystyimme puhumaan tavallisella äänellä, tuskin edes lähimpänä olleet ihmiset kuulivat mitään.  Lähdimme saunaan, ja eikös tämä äiti lapsineen tullut heti myös sinne ja sama kailotus jatkui.  Ja jatkui myös suihkutiloissa ja pukuhuoneessa.  Ehkä tämä on sitten sellainen perheen kulttuuriin kuuluva asia, kaikki pitää tuoda julki isoon ääneen.  Näitä tapaa muissakin paikoissa, kaupoissa myös. 

Etelänmatkalla kerran oli yksi isä, joka ei voinut pitää suutaan kiinni yhtään ja kokoaikainen lasten ohjeistaminen piti tapahtua vielä mahdollisimman kovalla äänellä.  Kyllä kuuli, kun tämä perhe oli aamupalalla.  Koko aikainen mölö mölö mölö.   Äitikin puhui kovalla äänellä, mutta ei sentään kaiken aikaa. 

Ei minua haittaa hetkellinen huutaminen tai kovaan ääneen jonkun asian sanominen.  Mutta kun se yksi ja sama ääni kuuluu koko ajan, kyllä se alkaa jo ottaa hermoon. 

kärsimysnäytelmä kirjoitti:

Aaarrgh! Todella ärsyttävää. Varsinkin kaupassa, kun se äityli höpisee sille vuoden vanhalle raivopäälle kärryissä: - "Nyt ostetaan omenoita, ooommeeeenoita, nooiih!!! sitten vielä banaaneita, baaanaaneeiitaa, nooiiiihh! eiks oo kivaa, jooohh!!! ... pälä, pälä... jäkä, jäkä... !!!" 

Miksi pitää raportoida ipanalle koko ajan? Laita ne hedelmät pussiin, punnitse ja jatka matkaa. Ei tarvitse tehdä isoa numeroa omista liikkeistään. Raivostuttavaa käytöstä aikuisilta ihmisiltä.

Tavallaan, mutta eikö ole parempi että lapsi tajuaa, että aivan kaikesta voi puhua? Puhumaton kouluikäisenä voi olla mykkä neuroosikimppu, kiusattu ja jos on työkykyinen, voi sosiaalisissa taidoissa olla vajetta.

Mutta tämähän on tyypillinen av-ketju, mietitään yksittäisiä asioita mutta ei kokonaisuutta pitkällä aikavälillä.