Kaikki töihinsä pettyneet: Mikä teidän unelma-ammatti olisi ollut ja mihin tyssäsi, että ette sitä työtä nyt tee?

Olen tyytyväinen. Lasten parissa 

koti-isä. suuri talo, suurperhe, vaimo joka osaa tehdä ruokaa ja olla äiti lapsille.

Olisin halunnut olla meribiologi, mutta olen liian tyhmä.

Tämä ei nyt mene ihan Ap:n esittämällä logiikalla. Opiskelin kyllä akateemiseen unelma-ammattiini ja tein sitä hyvällä fiiliksellä toistakymmentä vuotta, kyseessä ihmisiin liittyvä tiede ja ammatti. Mutta sitten koin, että olen tämän ristini kantanut ja velkani maksanut ja hakeuduin toisenlaisen tekemisen pariin. Koulutukseni on siinä mielessä hyvä, että se mahdollistaa kaikenlaista.

Olisin halunnut lastentarhanopettajaksi, mutta siihen aikaan pääsykokeissa piti osata laulaa, soittaa ja piirtää, enkä ole valitettavasti lainkaan lahjakas taiteellisesti.

Astronautti, noh.. joo...

Kuvataiteilija, taidemaalari. Tyssäsi siihen kun tajusin että taiteella ei yksinkertaisesti elä. Ne jotka elää niin niillä on yleensä jo perinnöt ja asunnot.

Kirjailija. Sainkin kustannussopimuksen ja teokseni julkaistiin, mutta melkoinen pettymys oli tiedostaa, ettei kirjoittamisella Suomessa elä. Nykyisin kirjoitan enemmän harrastuspohjalta ja leipätyöt jotakin ihan muuta.

Pienenä halusin lentäjäksi. Mutta hermojen pitäminen tiukassa tilanteessa on sen verran heikkoa luokkaa että matkustajanakin kämmenpohjat hikoilevat ja peräaukon supistajalihakset joutuvat työskentelemään. Kaikkien kannalta oli siis parempi että en päässyt unelma-ammattiini.

Halusin eläintenhoitajaksi, mutta olen pahasti allerginen monille karvaisille eläimille. 

Päädyin varhaiskasvattajaksi, enkä oikein jaksaisi sitä työtä. Vaikka lapsista pidän. Mutta liian hektinen, äänekäs ja sosiaalinen työ minulle. 

Unelma ammattini olisi ollut huo#a, mutta olen olemukseltani kuin riihen seinästä repäisty piru.

Tosin kokeilin sitä hetken, mutta että joku olisi suostunut aktiin, niin jouduin itse siitä maksamaan .

Ehkä jo se kertoon minusta jotain, kun aikoinaan synnyin, niin äiti, kätilö ja synnytyslääkäri purskahtivat itkuun, ja isä pakeni maasta ensimmäisellä lentokoneella.

Niinpä katkeruuksissani hain yliopistoon ja aloin feministiksi ja vihervasemmiston ykkössuvakiksi.

Nykysin toimin verovaroin työllistetyissä määräaikaisprojekteissa, ja yritän kovasti tuottaa maahan sokeaa koneinsinööriä, jolta on mennyt myös hajuaisti. Lienee turhaa tässä mainita, että ominaishajuni muistuttaa joukkohautaa.

Sais ees kerran meikäläinenkin munaa.

Sivutoimenani tehtailen tälle palstalle persuvastaisia aloituksia.