Kaikki töihinsä pettyneet: Mikä teidän unelma-ammatti olisi ollut ja mihin tyssäsi, että ette sitä työtä nyt tee?
Tietysti toivon vain asiallisia vastauksia, mutta taitaa olla turha toive. . .
Itse olen yo-merkonomi, olin aina haaveillut työstä kansainvälisessä firmassa ja hupsis: sellaisessa olenkin, viennin parissa.
Kommentit (42)
koti-isä. suuri talo, suurperhe, vaimo joka osaa tehdä ruokaa ja olla äiti lapsille.
Olisin halunnut olla meribiologi, mutta olen liian tyhmä.
Tämä ei nyt mene ihan Ap:n esittämällä logiikalla. Opiskelin kyllä akateemiseen unelma-ammattiini ja tein sitä hyvällä fiiliksellä toistakymmentä vuotta, kyseessä ihmisiin liittyvä tiede ja ammatti. Mutta sitten koin, että olen tämän ristini kantanut ja velkani maksanut ja hakeuduin toisenlaisen tekemisen pariin. Koulutukseni on siinä mielessä hyvä, että se mahdollistaa kaikenlaista.
Olisin halunnut lastentarhanopettajaksi, mutta siihen aikaan pääsykokeissa piti osata laulaa, soittaa ja piirtää, enkä ole valitettavasti lainkaan lahjakas taiteellisesti.
Kuvataiteilija, taidemaalari. Tyssäsi siihen kun tajusin että taiteella ei yksinkertaisesti elä. Ne jotka elää niin niillä on yleensä jo perinnöt ja asunnot.
Kirjailija. Sainkin kustannussopimuksen ja teokseni julkaistiin, mutta melkoinen pettymys oli tiedostaa, ettei kirjoittamisella Suomessa elä. Nykyisin kirjoitan enemmän harrastuspohjalta ja leipätyöt jotakin ihan muuta.
Pienenä halusin lentäjäksi. Mutta hermojen pitäminen tiukassa tilanteessa on sen verran heikkoa luokkaa että matkustajanakin kämmenpohjat hikoilevat ja peräaukon supistajalihakset joutuvat työskentelemään. Kaikkien kannalta oli siis parempi että en päässyt unelma-ammattiini.
Halusin eläintenhoitajaksi, mutta olen pahasti allerginen monille karvaisille eläimille.
Päädyin varhaiskasvattajaksi, enkä oikein jaksaisi sitä työtä. Vaikka lapsista pidän. Mutta liian hektinen, äänekäs ja sosiaalinen työ minulle.
Vierailija kirjoitti:
Astronautti, noh.. joo...
Jep. Siihen aikaan, kun olin lapsi/nuori, astronautiksi pääsyyn vaadittiin hävittäjälentäjän fysiikka (myös mitat). Olin liian lyhyt.
Jälkiviisaana olisi pitänyt lukea lääkäriksi di:n lisäksi, niin olisi mahdollisuuksia ollut. Nyt oom liian vanha.
Halusin poliisiksi, mutta sairaudet estää.
Olen sitten vaan poliisin vaimo 😂
Kirjailija. Tarinoita on pää täynnä, mutta pitäisi saada ne kirjoitettua kirjan muotoon. Ehkä vielä joku päivä.
Olen kai jotenkin outo kun minulla ei ole koskaan ollut unelma amattia tai toiveita tulevasta.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut lastentarhanopettajaksi, mutta siihen aikaan pääsykokeissa piti osata laulaa, soittaa ja piirtää, enkä ole valitettavasti lainkaan lahjakas taiteellisesti.
Enää tätä ei taideta vaatia? Ehkä voisit hakea alalle uudestaan :)
Taiteilija. Vanhemmat sanoivat ettei tällaiseen haihatteluun saa heiltä tukea.
halusin olla miljardööri
mutta kävi ilmi että pitää olla syntynyt rikkaaseen rahastavaan eliittiperheeseen muuten ei onnistu
Ihan pienenä halusin oman lähikaupan kassaan, isä kävi melkein päivittäin kaupassa ja ajattelin että pääsen näkemään häntä aina usein. Tästä unelmasta kasvoin kyllä ulos kun muutettiin ala-asteen alussa. Tämän jälkeen halusin kovasti eläinlääkäriksi, koska rakastin eläimiä. Noh, sitä rajoitti matikka sekä se ymmärrys, että eläinlääkärinä näkee myös paljon eläinten kärsimystä. En tiedä olisinko sitä loppujen lopuksi edes kestänytkään (vaikka varmasti olisi merkityksellistä, kun kipuja pääsee lievittämään.)
Tämän jälkeen kaipasin arkkitehdiksi, mitä rajoitti matikan osaaminen. varmaan olisi onnistunut, jos olisin panostanut kovasti, mutta siihen ei ollut niin palavaa kiinnostusta että olisin halunnut opiskella lisää matikkaa.
Hävittäjälentäjä ja jäi kiini ainakin näkökyvystä. Olisin jo eläkkeellä, jos sinne olisin päässyt.
Haaveilin teini iästä asti kampaajan ammatista ja pääsin opiskelimaan ja sai kampaamosta työpaikan kunnes kyllästyin siihen työpaikkaan kun pomo vaihtui, no olin hetken työtön mutta sain pienestä kampaamosta osapäivätyön. Myöhemmoin mietin jotain muuta voisin tehdä ilman opiskelua ja kekkasin hoitoapulaisen työn palvelukodeissa, jota tein määräaikaisin sopimuksen eläkkeelle asti. Olen tyytyväinen työuraani vaikka eläke ei iso olekssn. N66v.
Olen tyytyväinen. Lasten parissa