Jos äitiä loukkaa lapsen käytös, niin onko ok syyttää siitä lasta?

Saan sen kuvan että sinä olet kerran marissut kylässä että haluat kotiin ja äitisi suuttui siitä. Katsos kun jokainen tekee joskus virheitä eikä käyttäydy niinkuin kuuluisi. Ehkä sulla oli silloin kunnon uhmaikä ja pinna vain paloi juuri sillä hetkellä vaikka olisi voinut palaa jostain muustakin. Äitisi tuskin muistaa edes koko tapausta vaikka sinä et siitä yli näköjään pääse.(voisit kokeilla hakea ammattiapua) mitä jos äidillesi kertoisit rauhallisesti miten tämä asia on sinua jäänyt vaivaamaan ehkä äitisi ymmärtäisi. Luulen että tälläkin palstalla jokainen äiti on joskus huutanut turhasta lapselleen eikä ole ylpeä siitä mutta kuten sanoin, kukaan meistä ei ole täydellinen, et edes sinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Minä en valinnu yksinäisyyttä, joka syntyi siitä, kun hän leimasi minusta pahan ihmisen! Että kehtaatkin syyttää minua siitä, mikä on hänen vikansa! Hänen pitää myöntää vahigoittaneensa siten mun elämääni! Ottaa vasttuu! Vaikkei sitä muuttaa voikaan.

Ap

Millä tavalla leimasi sinusta paha ihmisen? Haukkuiko sinua muille ihmisille? Jos näin oli, muut ihmiset kyllä näkevät totuuden. 

Yritä nyt ymmärtää, että vahingoitat vain itseäsi, kun vaadit äidiltäsi jotain, mitä et tule koskaan saamaan. Itse sanoit, että hän oli sairas. Jos oikeasti ymmärrät sairauksia, sinun täytyisi myös ymmärtää, että sairas ihminen ei pysty välttämättä toimimaan oikein. On äärettömän julmaa ja epäreilua, että olet joutunut kokemaan tuollaisen lapsuuden, mutta koska et voi muuttaa muita ihmisiä ja maailmaa, sinun pitäisi keskittyä itseesi. Ole itsekäs ja unohda äitisi. Elä itsellesi äläkä hänelle. 

Ei haukkunut muille, silloinhan olisin tosiaan nähnyt, että valehtelee. Hän sanoi mulle muidenkin ajattelevan, että olen paha, mutta että he eivät vain sano sitä. Silloinhan asiaa ei koskaan päässyt kumoamaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Odotan vain päivää, jolloin saan kuula äidin olevan pulassa, ja voin sanoa, etten tee mitään. Kai se olettaa, että välitän, hihi.

Ap

Itse asiassa näytät välittävän aika paljonkin. Muuten antaisit olla. 

Onko tälläisia ap;n kaltaisia ihmisiä oikeasti tuolla jossain vai onko vain sitkeä trolli?

Vierailija kirjoitti:

Saan sen kuvan että sinä olet kerran marissut kylässä että haluat kotiin ja äitisi suuttui siitä. Katsos kun jokainen tekee joskus virheitä eikä käyttäydy niinkuin kuuluisi. Ehkä sulla oli silloin kunnon uhmaikä ja pinna vain paloi juuri sillä hetkellä vaikka olisi voinut palaa jostain muustakin. Äitisi tuskin muistaa edes koko tapausta vaikka sinä et siitä yli näköjään pääse.(voisit kokeilla hakea ammattiapua) mitä jos äidillesi kertoisit rauhallisesti miten tämä asia on sinua jäänyt vaivaamaan ehkä äitisi ymmärtäisi. Luulen että tälläkin palstalla jokainen äiti on joskus huutanut turhasta lapselleen eikä ole ylpeä siitä mutta kuten sanoin, kukaan meistä ei ole täydellinen, et edes sinä

Mulla OLI TÄYSI OIKEUS olla sitä mieltä, että haluan jo kotiin. Äitini oli tehnyt mokan, kun ei ollut opettanut, ettei niin saa sanoa ääneen. Se, että hän rankaisi minua siitä, etttä tein muka virhen, vaikken tehnyt MITÄÄN VÄÄRIN, on hänen vastuullaan. Hän leimasi minusta ihmisen, josta ne muut ajattelivat pahaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan vain päivää, jolloin saan kuula äidin olevan pulassa, ja voin sanoa, etten tee mitään. Kai se olettaa, että välitän, hihi.

Ap

Itse asiassa näytät välittävän aika paljonkin. Muuten antaisit olla. 

Välitän minusta, en hänestä. Aion olla kuin minua ei kiinnostaisi, jos hän pyytää apua. Koska ei kiinnostakaan. Siinä on mun tilaisuuteni antaa takaisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Minä en valinnu yksinäisyyttä, joka syntyi siitä, kun hän leimasi minusta pahan ihmisen! Että kehtaatkin syyttää minua siitä, mikä on hänen vikansa! Hänen pitää myöntää vahigoittaneensa siten mun elämääni! Ottaa vasttuu! Vaikkei sitä muuttaa voikaan.

Ap

Millä tavalla leimasi sinusta paha ihmisen? Haukkuiko sinua muille ihmisille? Jos näin oli, muut ihmiset kyllä näkevät totuuden. 

Yritä nyt ymmärtää, että vahingoitat vain itseäsi, kun vaadit äidiltäsi jotain, mitä et tule koskaan saamaan. Itse sanoit, että hän oli sairas. Jos oikeasti ymmärrät sairauksia, sinun täytyisi myös ymmärtää, että sairas ihminen ei pysty välttämättä toimimaan oikein. On äärettömän julmaa ja epäreilua, että olet joutunut kokemaan tuollaisen lapsuuden, mutta koska et voi muuttaa muita ihmisiä ja maailmaa, sinun pitäisi keskittyä itseesi. Ole itsekäs ja unohda äitisi. Elä itsellesi äläkä hänelle. 

Ei haukkunut muille, silloinhan olisin tosiaan nähnyt, että valehtelee. Hän sanoi mulle muidenkin ajattelevan, että olen paha, mutta että he eivät vain sano sitä. Silloinhan asiaa ei koskaan päässyt kumoamaan.

Ap

Niin, sinähän sen varmaankin itse osaat jollain tavalla arvioida, olitko paha muidenkin mielestä. Jos olit, sehän ei ollut äitisi syy. Jos et ollut, eihän äitisi sanoilla ole merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Mutta sinä olet ainoa, joka tuon tilanteen voi muuttaa. Ja oikea keino ei ole menneiden vatvominen, vaan unohtaminen, hyväksyminen ja ehkä anteeksianto. Enkä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä vääryydet, vaan se fakta, ettei niitä enää saa tekemättömiksi. Ja anteeksianto siinä mielessä, että äitisi oli sairas eikä kyennyt muuhun. 

Kyllä kykenee! Hänelle on sanottu sen aiheuttaneen mulle masennusta ja vaikka mitä, ei muuta kuin ottamaan vastuuta, että hänen syynsähän se on, ei minun tai kenenkään muunkaan!

Ap

Sinähän sanoit, että ette ole edes tekemisissä ja ymmärsin, että hän on myös sairas. Ei ihminen silloin kykene. 

Ei hän ihan tyhmä ole, kykenisi kyllä, JOS VÄLITTÄISI.

Ap

Ap:lla on tainnut olla melko vapaa kasvatus, kun on noin jäänyt kaivelemaan ne muutama kerta, kun jostain asiasta onkin suututtu. Mä en edes muista mitään yksittäisiä kertoja, miksi mulle on suututtu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Minä en valinnu yksinäisyyttä, joka syntyi siitä, kun hän leimasi minusta pahan ihmisen! Että kehtaatkin syyttää minua siitä, mikä on hänen vikansa! Hänen pitää myöntää vahigoittaneensa siten mun elämääni! Ottaa vasttuu! Vaikkei sitä muuttaa voikaan.

Ap

Millä tavalla leimasi sinusta paha ihmisen? Haukkuiko sinua muille ihmisille? Jos näin oli, muut ihmiset kyllä näkevät totuuden. 

Yritä nyt ymmärtää, että vahingoitat vain itseäsi, kun vaadit äidiltäsi jotain, mitä et tule koskaan saamaan. Itse sanoit, että hän oli sairas. Jos oikeasti ymmärrät sairauksia, sinun täytyisi myös ymmärtää, että sairas ihminen ei pysty välttämättä toimimaan oikein. On äärettömän julmaa ja epäreilua, että olet joutunut kokemaan tuollaisen lapsuuden, mutta koska et voi muuttaa muita ihmisiä ja maailmaa, sinun pitäisi keskittyä itseesi. Ole itsekäs ja unohda äitisi. Elä itsellesi äläkä hänelle. 

Ei haukkunut muille, silloinhan olisin tosiaan nähnyt, että valehtelee. Hän sanoi mulle muidenkin ajattelevan, että olen paha, mutta että he eivät vain sano sitä. Silloinhan asiaa ei koskaan päässyt kumoamaan.

Ap

Niin, sinähän sen varmaankin itse osaat jollain tavalla arvioida, olitko paha muidenkin mielestä. Jos olit, sehän ei ollut äitisi syy. Jos et ollut, eihän äitisi sanoilla ole merkitystä. 

Miten niin olisin osannut arvioida? Jos kerran EI SAA SANOA, että haluaa kotiin, niin miksi olisivat tykänneet sitten minusta? Kuitenkaan en ajatellut loukkaavani. Mitä sillä oli väliä? Äitini mukaan EI MITÄÄN. Olin paha ja hirveä, niin hän opetti.

Jos en olisi ollut, olisi kai ollut ok se mitä sanoin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan vain päivää, jolloin saan kuula äidin olevan pulassa, ja voin sanoa, etten tee mitään. Kai se olettaa, että välitän, hihi.

Ap

Itse asiassa näytät välittävän aika paljonkin. Muuten antaisit olla. 

Välitän minusta, en hänestä. Aion olla kuin minua ei kiinnostaisi, jos hän pyytää apua. Koska ei kiinnostakaan. Siinä on mun tilaisuuteni antaa takaisin.

Ap

Miksi et tee sitä jo tänään, ignooraa täysin? Lopeta äitisi kärsimyksen odottaminen ja anteeksipyynnön perään ruikutus. Hänellä on edelleen todella suuri valta elämässäsi, jos ette ole missään tekemisissä, mutta edelleen itket lapsuuden juhlissa sanottuja asioita. Päästä irti. Saat kostosi siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan sen kuvan että sinä olet kerran marissut kylässä että haluat kotiin ja äitisi suuttui siitä. Katsos kun jokainen tekee joskus virheitä eikä käyttäydy niinkuin kuuluisi. Ehkä sulla oli silloin kunnon uhmaikä ja pinna vain paloi juuri sillä hetkellä vaikka olisi voinut palaa jostain muustakin. Äitisi tuskin muistaa edes koko tapausta vaikka sinä et siitä yli näköjään pääse.(voisit kokeilla hakea ammattiapua) mitä jos äidillesi kertoisit rauhallisesti miten tämä asia on sinua jäänyt vaivaamaan ehkä äitisi ymmärtäisi. Luulen että tälläkin palstalla jokainen äiti on joskus huutanut turhasta lapselleen eikä ole ylpeä siitä mutta kuten sanoin, kukaan meistä ei ole täydellinen, et edes sinä

Mulla OLI TÄYSI OIKEUS olla sitä mieltä, että haluan jo kotiin. Äitini oli tehnyt mokan, kun ei ollut opettanut, ettei niin saa sanoa ääneen. Se, että hän rankaisi minua siitä, etttä tein muka virhen, vaikken tehnyt MITÄÄN VÄÄRIN, on hänen vastuullaan. Hän leimasi minusta ihmisen, josta ne muut ajattelivat pahaa.

Ap

Äitihullun elämää suuremmat vastoinkäymiset osa 765432.

Pliis, lopettakaa tämän trollin ruokinta. Tämän jankkaukset on loppumaton suo, se on nähty jo niin monen vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Minä en valinnu yksinäisyyttä, joka syntyi siitä, kun hän leimasi minusta pahan ihmisen! Että kehtaatkin syyttää minua siitä, mikä on hänen vikansa! Hänen pitää myöntää vahigoittaneensa siten mun elämääni! Ottaa vasttuu! Vaikkei sitä muuttaa voikaan.

Ap

Millä tavalla leimasi sinusta paha ihmisen? Haukkuiko sinua muille ihmisille? Jos näin oli, muut ihmiset kyllä näkevät totuuden. 

Yritä nyt ymmärtää, että vahingoitat vain itseäsi, kun vaadit äidiltäsi jotain, mitä et tule koskaan saamaan. Itse sanoit, että hän oli sairas. Jos oikeasti ymmärrät sairauksia, sinun täytyisi myös ymmärtää, että sairas ihminen ei pysty välttämättä toimimaan oikein. On äärettömän julmaa ja epäreilua, että olet joutunut kokemaan tuollaisen lapsuuden, mutta koska et voi muuttaa muita ihmisiä ja maailmaa, sinun pitäisi keskittyä itseesi. Ole itsekäs ja unohda äitisi. Elä itsellesi äläkä hänelle. 

Ei haukkunut muille, silloinhan olisin tosiaan nähnyt, että valehtelee. Hän sanoi mulle muidenkin ajattelevan, että olen paha, mutta että he eivät vain sano sitä. Silloinhan asiaa ei koskaan päässyt kumoamaan.

Ap

Niin, sinähän sen varmaankin itse osaat jollain tavalla arvioida, olitko paha muidenkin mielestä. Jos olit, sehän ei ollut äitisi syy. Jos et ollut, eihän äitisi sanoilla ole merkitystä. 

Miten niin olisin osannut arvioida? Jos kerran EI SAA SANOA, että haluaa kotiin, niin miksi olisivat tykänneet sitten minusta? Kuitenkaan en ajatellut loukkaavani. Mitä sillä oli väliä? Äitini mukaan EI MITÄÄN. Olin paha ja hirveä, niin hän opetti.

Jos en olisi ollut, olisi kai ollut ok se mitä sanoin?

Ap

Jos sinä nyt aikuisena ihmisenä ymmärrät, että lapsi ei ole paha tai ilkeä, kun pyytää juhlista kotiin, miksi kuvittelet, että nämä silloin juhlissa olleet aikuiset ihmiset olisivat pitäneet sinua pahana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Mutta sinä olet ainoa, joka tuon tilanteen voi muuttaa. Ja oikea keino ei ole menneiden vatvominen, vaan unohtaminen, hyväksyminen ja ehkä anteeksianto. Enkä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä vääryydet, vaan se fakta, ettei niitä enää saa tekemättömiksi. Ja anteeksianto siinä mielessä, että äitisi oli sairas eikä kyennyt muuhun. 

Kyllä kykenee! Hänelle on sanottu sen aiheuttaneen mulle masennusta ja vaikka mitä, ei muuta kuin ottamaan vastuuta, että hänen syynsähän se on, ei minun tai kenenkään muunkaan!

Ap

Sinähän sanoit, että ette ole edes tekemisissä ja ymmärsin, että hän on myös sairas. Ei ihminen silloin kykene. 

Ei hän ihan tyhmä ole, kykenisi kyllä, JOS VÄLITTÄISI.

Ap

Edelleen, sairaalla ihmisellä ei mene näin. 

Vierailija kirjoitti:

Pliis, lopettakaa tämän trollin ruokinta. Tämän jankkaukset on loppumaton suo, se on nähty jo niin monen vuoden ajan.

Älä nyt, ku just sain popparit tehtyä!

Vierailija kirjoitti:

Pliis, lopettakaa tämän trollin ruokinta. Tämän jankkaukset on loppumaton suo, se on nähty jo niin monen vuoden ajan.

Niimpä. Äiti sitä ja äiti tätä..........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan sen kuvan että sinä olet kerran marissut kylässä että haluat kotiin ja äitisi suuttui siitä. Katsos kun jokainen tekee joskus virheitä eikä käyttäydy niinkuin kuuluisi. Ehkä sulla oli silloin kunnon uhmaikä ja pinna vain paloi juuri sillä hetkellä vaikka olisi voinut palaa jostain muustakin. Äitisi tuskin muistaa edes koko tapausta vaikka sinä et siitä yli näköjään pääse.(voisit kokeilla hakea ammattiapua) mitä jos äidillesi kertoisit rauhallisesti miten tämä asia on sinua jäänyt vaivaamaan ehkä äitisi ymmärtäisi. Luulen että tälläkin palstalla jokainen äiti on joskus huutanut turhasta lapselleen eikä ole ylpeä siitä mutta kuten sanoin, kukaan meistä ei ole täydellinen, et edes sinä

Mulla OLI TÄYSI OIKEUS olla sitä mieltä, että haluan jo kotiin. Äitini oli tehnyt mokan, kun ei ollut opettanut, ettei niin saa sanoa ääneen. Se, että hän rankaisi minua siitä, etttä tein muka virhen, vaikken tehnyt MITÄÄN VÄÄRIN, on hänen vastuullaan. Hän leimasi minusta ihmisen, josta ne muut ajattelivat pahaa.

Ap

Yritä saada päähäsi se että myöskään nämä ihmiset jotka kuulivat äitisi huutamisen eivät enää muista koko asiaa, sulla on pakkomielle josta sun on päästävä eroon. Ainoa keino on unohtaa niinkuin kaikki muutkin on tehneet. Tottakai se silloin pienenä loukkasi mutta sun äitis olis voinut myös olla hakkaaja, alkoholisti, narkkari tai jotain vielä pahempaa. Se nyt vain sattui tossa tilanteessa tekemään väärin. Get over it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pliis, lopettakaa tämän trollin ruokinta. Tämän jankkaukset on loppumaton suo, se on nähty jo niin monen vuoden ajan.

Niimpä. Äiti sitä ja äiti tätä..........

Kuka pakottaa lukemaan tätä ketjua? Tuolla on vaikka miten monta muuta keskustelua ja tämä ei millään tavalla häiritse niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Mutta sinä olet ainoa, joka tuon tilanteen voi muuttaa. Ja oikea keino ei ole menneiden vatvominen, vaan unohtaminen, hyväksyminen ja ehkä anteeksianto. Enkä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä vääryydet, vaan se fakta, ettei niitä enää saa tekemättömiksi. Ja anteeksianto siinä mielessä, että äitisi oli sairas eikä kyennyt muuhun. 

Kyllä kykenee! Hänelle on sanottu sen aiheuttaneen mulle masennusta ja vaikka mitä, ei muuta kuin ottamaan vastuuta, että hänen syynsähän se on, ei minun tai kenenkään muunkaan!

Ap

Sinähän sanoit, että ette ole edes tekemisissä ja ymmärsin, että hän on myös sairas. Ei ihminen silloin kykene. 

Taitaa sairaus periytyä