Jos äitiä loukkaa lapsen käytös, niin onko ok syyttää siitä lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

Tottakai lasta kasvatetaan niin että hänelle suututaan ja / tai huomautetaan että teki väärin.

Miksi siitä suututaan? Kerrotko mitä lisäarvoa se tuo? Lisäksi se suuttuminen ei ole lapsen vik, vaan vnhemman, jonka pitää pyytää anteeksi lapselta, että suuntasi vihaansa lapseensa, joka oli syytön.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

Tottakai lasta kasvatetaan niin että hänelle suututaan ja / tai huomautetaan että teki väärin.

Miksi siitä suututaan? Kerrotko mitä lisäarvoa se tuo? Lisäksi se suuttuminen ei ole lapsen vik, vaan vnhemman, jonka pitää pyytää anteeksi lapselta, että suuntasi vihaansa lapseensa, joka oli syytön.

Ap

Näinkö teet omille lapsillesi? Vai syytätäkö heitä siitä, että ovat lapsia? Haluavat leikkiä kivien kanssa, häiritä sinun elämääsi? Jos ihminen haluaa nähdä kaiken vain oman napansa kautta ei huomaa kuinka on itse vähintään yhtä vahingollinen äitinä kuin oma äitinsä oli hänelle. Eikä mikään muutu jos ei kykene koskaan katsomaan peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

Tottakai lasta kasvatetaan niin että hänelle suututaan ja / tai huomautetaan että teki väärin.

Miksi siitä suututaan? Kerrotko mitä lisäarvoa se tuo? Lisäksi se suuttuminen ei ole lapsen vik, vaan vnhemman, jonka pitää pyytää anteeksi lapselta, että suuntasi vihaansa lapseensa, joka oli syytön.

Ap

Öö no tehostaa sitä sanomaa että lapsi on tehnyt väärin. Vrt ”kulta älä kiipeä sinne pöydälle jooko se on vaarallista.. okei kiiipesit silti.. oho nyt putosit ja pää halki..” vai ”hei nyt alas sieltä ennenkuin tiput! Ihan totta!”

Jankuti jank

Sönköti sönk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Minä en valinnu yksinäisyyttä, joka syntyi siitä, kun hän leimasi minusta pahan ihmisen! Että kehtaatkin syyttää minua siitä, mikä on hänen vikansa! Hänen pitää myöntää vahigoittaneensa siten mun elämääni! Ottaa vasttuu! Vaikkei sitä muuttaa voikaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Mutta sinä olet ainoa, joka tuon tilanteen voi muuttaa. Ja oikea keino ei ole menneiden vatvominen, vaan unohtaminen, hyväksyminen ja ehkä anteeksianto. Enkä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä vääryydet, vaan se fakta, ettei niitä enää saa tekemättömiksi. Ja anteeksianto siinä mielessä, että äitisi oli sairas eikä kyennyt muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

Tottakai lasta kasvatetaan niin että hänelle suututaan ja / tai huomautetaan että teki väärin.

Miksi siitä suututaan? Kerrotko mitä lisäarvoa se tuo? Lisäksi se suuttuminen ei ole lapsen vik, vaan vnhemman, jonka pitää pyytää anteeksi lapselta, että suuntasi vihaansa lapseensa, joka oli syytön.

Ap

Öö no tehostaa sitä sanomaa että lapsi on tehnyt väärin. Vrt ”kulta älä kiipeä sinne pöydälle jooko se on vaarallista.. okei kiiipesit silti.. oho nyt putosit ja pää halki..” vai ”hei nyt alas sieltä ennenkuin tiput! Ihan totta!”

Mulle huudettiin juhlien jälkeen. Miten se huuto tehosti, kun se haavoitti? Hän leimasi minusta pahan ihmisen. Sekö on sinusta oikein?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jankuti jank

Sönköti sönk

Kyllä se maanantaina taas vaikenee, kun koneaika lataamossa on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Mutta sinä olet ainoa, joka tuon tilanteen voi muuttaa. Ja oikea keino ei ole menneiden vatvominen, vaan unohtaminen, hyväksyminen ja ehkä anteeksianto. Enkä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä vääryydet, vaan se fakta, ettei niitä enää saa tekemättömiksi. Ja anteeksianto siinä mielessä, että äitisi oli sairas eikä kyennyt muuhun. 

Kyllä kykenee! Hänelle on sanottu sen aiheuttaneen mulle masennusta ja vaikka mitä, ei muuta kuin ottamaan vastuuta, että hänen syynsähän se on, ei minun tai kenenkään muunkaan!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiselle voi opettaa, että huono käytös loukkaa?

En osaa tarkkaa ikää sanoa, mutta ainakin se on tehtävä satuttamatta kohdetta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

Tottakai lasta kasvatetaan niin että hänelle suututaan ja / tai huomautetaan että teki väärin.

Miksi siitä suututaan? Kerrotko mitä lisäarvoa se tuo? Lisäksi se suuttuminen ei ole lapsen vik, vaan vnhemman, jonka pitää pyytää anteeksi lapselta, että suuntasi vihaansa lapseensa, joka oli syytön.

Ap

Öö no tehostaa sitä sanomaa että lapsi on tehnyt väärin. Vrt ”kulta älä kiipeä sinne pöydälle jooko se on vaarallista.. okei kiiipesit silti.. oho nyt putosit ja pää halki..” vai ”hei nyt alas sieltä ennenkuin tiput! Ihan totta!”

Mulle huudettiin juhlien jälkeen. Miten se huuto tehosti, kun se haavoitti? Hän leimasi minusta pahan ihmisen. Sekö on sinusta oikein?

Ap

Olet nyt aikuisena peruuttamattomasti rikki koska joskus lapsena teit väärin ja siitä äitisi sinulle huusi ja hermostui? :D voi hyvä luoja, tervetuloa mun lapsuuteen..

Olet oikeassa, valitettavasti. Niin epätodelliselta kuin kuulostaakin, on varsin yleistä, että äiti vihaa ominaisuuksia lapsessaan - ellei suorastaan koko lasta, kai sekin on mahdollista... mutta lapselle ehdollinen rakkaus on tuhoisampaa, kuin totaalinen henkinen hylkääminen. Koska ehdoillaan äiti antaa vaikutelman toivosta, jota ei ole. Äiti ruokkii ristiriitaa ja epätoivoa, sillä lapsen sisin tunnistaa valheen. Tämä on tuhoisaa siksi, että lapsen voi kestää jopa aikuisuuteen tajuta, että äidin rakkautta olikin turha tavoitella. Että oikeasti kyse oli vain siitä, että äiti oli henkisesti zombie. Tietoisuus vääryydestä johti vain vihaan, ja vaikeutti itsenäistymistä. 

Äiti joka syyllistää lastaan, tuskin tajuaa mistä on perimmiltään kyse. Hän ei tajua lapsen ja aikuisen eroa: hän ei näe, mitä vastuu tarkoittaa kokonaiskuvassa, ja sotkeentuu siksi pikkuasioihin. Se johtuu persoonallisuudesta, jolla on rajallinen kyky kehittyä. 

Yksi asia jäi askarruttamaan edellisessä ketjussasi: kirjoitit, ettet suutu lapsillesi, KUNHAN he muuttuvat... jos muuten SUUTUT, teetkö lapsillesi sittenkin saman kuin äitisi teki sinulle? Yritätkö vain antaa heille tilaisuuden, jolla he välttäisivät sen tosiasian, ettet eroa äidistäsi?

Hienostipa äitini opetti, että huono käytös loukkaa satuttamalla minua! Ei vitsi mikä p*skapää! Ja sitten vastuutti vielä siitä minua, että olin ansainnut tulla satutetuksi!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Minä en valinnu yksinäisyyttä, joka syntyi siitä, kun hän leimasi minusta pahan ihmisen! Että kehtaatkin syyttää minua siitä, mikä on hänen vikansa! Hänen pitää myöntää vahigoittaneensa siten mun elämääni! Ottaa vasttuu! Vaikkei sitä muuttaa voikaan.

Ap

Millä tavalla leimasi sinusta paha ihmisen? Haukkuiko sinua muille ihmisille? Jos näin oli, muut ihmiset kyllä näkevät totuuden. 

Yritä nyt ymmärtää, että vahingoitat vain itseäsi, kun vaadit äidiltäsi jotain, mitä et tule koskaan saamaan. Itse sanoit, että hän oli sairas. Jos oikeasti ymmärrät sairauksia, sinun täytyisi myös ymmärtää, että sairas ihminen ei pysty välttämättä toimimaan oikein. On äärettömän julmaa ja epäreilua, että olet joutunut kokemaan tuollaisen lapsuuden, mutta koska et voi muuttaa muita ihmisiä ja maailmaa, sinun pitäisi keskittyä itseesi. Ole itsekäs ja unohda äitisi. Elä itsellesi äläkä hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa, valitettavasti. Niin epätodelliselta kuin kuulostaakin, on varsin yleistä, että äiti vihaa ominaisuuksia lapsessaan - ellei suorastaan koko lasta, kai sekin on mahdollista... mutta lapselle ehdollinen rakkaus on tuhoisampaa, kuin totaalinen henkinen hylkääminen. Koska ehdoillaan äiti antaa vaikutelman toivosta, jota ei ole. Äiti ruokkii ristiriitaa ja epätoivoa, sillä lapsen sisin tunnistaa valheen. Tämä on tuhoisaa siksi, että lapsen voi kestää jopa aikuisuuteen tajuta, että äidin rakkautta olikin turha tavoitella. Että oikeasti kyse oli vain siitä, että äiti oli henkisesti zombie. Tietoisuus vääryydestä johti vain vihaan, ja vaikeutti itsenäistymistä. 

Äiti joka syyllistää lastaan, tuskin tajuaa mistä on perimmiltään kyse. Hän ei tajua lapsen ja aikuisen eroa: hän ei näe, mitä vastuu tarkoittaa kokonaiskuvassa, ja sotkeentuu siksi pikkuasioihin. Se johtuu persoonallisuudesta, jolla on rajallinen kyky kehittyä. 

Yksi asia jäi askarruttamaan edellisessä ketjussasi: kirjoitit, ettet suutu lapsillesi, KUNHAN he muuttuvat... jos muuten SUUTUT, teetkö lapsillesi sittenkin saman kuin äitisi teki sinulle? Yritätkö vain antaa heille tilaisuuden, jolla he välttäisivät sen tosiasian, ettet eroa äidistäsi?

Ei, kun kirjoitin, etten ole koskaan ajatellut, että en suutu vasta jos he muuttuvat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

Tottakai lasta kasvatetaan niin että hänelle suututaan ja / tai huomautetaan että teki väärin.

Miksi siitä suututaan? Kerrotko mitä lisäarvoa se tuo? Lisäksi se suuttuminen ei ole lapsen vik, vaan vnhemman, jonka pitää pyytää anteeksi lapselta, että suuntasi vihaansa lapseensa, joka oli syytön.

Ap

Öö no tehostaa sitä sanomaa että lapsi on tehnyt väärin. Vrt ”kulta älä kiipeä sinne pöydälle jooko se on vaarallista.. okei kiiipesit silti.. oho nyt putosit ja pää halki..” vai ”hei nyt alas sieltä ennenkuin tiput! Ihan totta!”

Mulle huudettiin juhlien jälkeen. Miten se huuto tehosti, kun se haavoitti? Hän leimasi minusta pahan ihmisen. Sekö on sinusta oikein?

Ap

Olet nyt aikuisena peruuttamattomasti rikki koska joskus lapsena teit väärin ja siitä äitisi sinulle huusi ja hermostui? :D voi hyvä luoja, tervetuloa mun lapsuuteen..

Samoin 😃

Odotan vain päivää, jolloin saan kuula äidin olevan pulassa, ja voin sanoa, etten tee mitään. Kai se olettaa, että välitän, hihi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Mutta sinä olet ainoa, joka tuon tilanteen voi muuttaa. Ja oikea keino ei ole menneiden vatvominen, vaan unohtaminen, hyväksyminen ja ehkä anteeksianto. Enkä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä vääryydet, vaan se fakta, ettei niitä enää saa tekemättömiksi. Ja anteeksianto siinä mielessä, että äitisi oli sairas eikä kyennyt muuhun. 

Kyllä kykenee! Hänelle on sanottu sen aiheuttaneen mulle masennusta ja vaikka mitä, ei muuta kuin ottamaan vastuuta, että hänen syynsähän se on, ei minun tai kenenkään muunkaan!

Ap

Sinähän sanoit, että ette ole edes tekemisissä ja ymmärsin, että hän on myös sairas. Ei ihminen silloin kykene.