Jos äitiä loukkaa lapsen käytös, niin onko ok syyttää siitä lasta?

Ennen oli kasvatusmalli sellainen, että vanhempia piti totella. Jos ei totellut, tuli toruja tai risua. Nykyaikainen äiti kai sanoisi, että ymmärrän, että sinua väsyttää ja haluat kotiin, mutta koeta nyt kestää vielä vähän aikaa. Ennen sai kaikesta toruja ja sitten kun näytti nyrpeätä naamaa niin toruttiin siitäkin.

AP. oletko koskaan ajatellut että olit vain vittumainen lapsi joka oli aina suunapäänä joka paikassa ja äitisi sai hävetä käytöstäsi aina viedessään sinut jonnekin ihmisten ilmoille.

Kertomuksistasi päätellen olet ollut hyvin vaikea lapsi, jota on jouduttu torumaan ja ohjailemaan hyvin paljon. Jospa ottaisit lusikan kauniisti käteen ja toteaisit olleesi vaikea tapaus ja saata syyttää vain inhottavaa luonnettasi saamistasi "traumoista". Normaali lapsi eikä aikuinen toimi tavallasi.

Olet ainakin vittumainen aikuinen, joka ei kykene vastaanottamaan rakentavaakaan kritiikkiä, joten siitä päättelin sinun olleen sellainen lapsenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pliis, lopettakaa tämän trollin ruokinta. Tämän jankkaukset on loppumaton suo, se on nähty jo niin monen vuoden ajan.

Niimpä. Äiti sitä ja äiti tätä..........

Kuka pakottaa lukemaan tätä ketjua? Tuolla on vaikka miten monta muuta keskustelua ja tämä ei millään tavalla häiritse niitä. 

Kyllä nämä jo otsikosta tunnistaa.

Aluksi olisin sanonut, että ap:n äiti teki kaiken väärin kasvatuksessa, kun ap:sta tuli tuollainen. Pidemmälle lukiessa huomaa, että ap:n vakavat mt ongelmat ovatkin synnynnäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi olisin sanonut, että ap:n äiti teki kaiken väärin kasvatuksessa, kun ap:sta tuli tuollainen. Pidemmälle lukiessa huomaa, että ap:n vakavat mt ongelmat ovatkin synnynnäisiä.

Ainakin narsistit vatvovat vuosikymmeniä asioita, joissa kuvittelevat tulleensa väärin kohdelluiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Joo. Olet pilalla. Hyppää junan alle, äläkä pilaa äitisi elämää. Olet niin minäkeskeinen, ettei sinua varmasti häiritse edes veturinkuljettajan saamat traumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pliis, lopettakaa tämän trollin ruokinta. Tämän jankkaukset on loppumaton suo, se on nähty jo niin monen vuoden ajan.

Niimpä. Äiti sitä ja äiti tätä..........

Kuka pakottaa lukemaan tätä ketjua? Tuolla on vaikka miten monta muuta keskustelua ja tämä ei millään tavalla häiritse niitä. 

Kyllä nämä jo otsikosta tunnistaa.

Niin..? Jos tunnistat otsikosta, sekö pakottaa avaamaan keskustelun ja seuraamaan sitä? 

Mua kiinnostaisi miksi ap ei keskity nykyhetkeen vaan kaivelee ja kieriskelee vanhoissa vääryyksissä. Noin pitkään jatkunut katkeruus on sairaus,  ei olosi siitä muutu että joku tunnustaisi tehneensä väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Miten? Ja mitä haluaisit, että hän asialle tekee? Olet itsekin sanonut, että hän oli sairas. Etkö voisi vain hyväksyä asiaa, että hän on tehnyt väärin ja sairautensa takia ei koskaan tule pyytämään anteeksi? Se, miten tuo elämässäsi tänään näkyy, ei muut kuin omien tekemisiesi ja valintojesi kautta. 

Minä en valinnu yksinäisyyttä, joka syntyi siitä, kun hän leimasi minusta pahan ihmisen! Että kehtaatkin syyttää minua siitä, mikä on hänen vikansa! Hänen pitää myöntää vahigoittaneensa siten mun elämääni! Ottaa vasttuu! Vaikkei sitä muuttaa voikaan.

Ap

Millä tavalla leimasi sinusta paha ihmisen? Haukkuiko sinua muille ihmisille? Jos näin oli, muut ihmiset kyllä näkevät totuuden. 

Yritä nyt ymmärtää, että vahingoitat vain itseäsi, kun vaadit äidiltäsi jotain, mitä et tule koskaan saamaan. Itse sanoit, että hän oli sairas. Jos oikeasti ymmärrät sairauksia, sinun täytyisi myös ymmärtää, että sairas ihminen ei pysty välttämättä toimimaan oikein. On äärettömän julmaa ja epäreilua, että olet joutunut kokemaan tuollaisen lapsuuden, mutta koska et voi muuttaa muita ihmisiä ja maailmaa, sinun pitäisi keskittyä itseesi. Ole itsekäs ja unohda äitisi. Elä itsellesi äläkä hänelle. 

Ei haukkunut muille, silloinhan olisin tosiaan nähnyt, että valehtelee. Hän sanoi mulle muidenkin ajattelevan, että olen paha, mutta että he eivät vain sano sitä. Silloinhan asiaa ei koskaan päässyt kumoamaan.

Ap

Niin, sinähän sen varmaankin itse osaat jollain tavalla arvioida, olitko paha muidenkin mielestä. Jos olit, sehän ei ollut äitisi syy. Jos et ollut, eihän äitisi sanoilla ole merkitystä. 

Miten niin olisin osannut arvioida? Jos kerran EI SAA SANOA, että haluaa kotiin, niin miksi olisivat tykänneet sitten minusta? Kuitenkaan en ajatellut loukkaavani. Mitä sillä oli väliä? Äitini mukaan EI MITÄÄN. Olin paha ja hirveä, niin hän opetti.

Jos en olisi ollut, olisi kai ollut ok se mitä sanoin?

Ap

Jos sinä nyt aikuisena ihmisenä ymmärrät, että lapsi ei ole paha tai ilkeä, kun pyytää juhlista kotiin, miksi kuvittelet, että nämä silloin juhlissa olleet aikuiset ihmiset olisivat pitäneet sinua pahana? 

Mistä sen voi tietää, vaikka joku olisi ajatellut kuin äitini, ja pitänytkin? Ainoa, mitä äitini tuossa opetti oli se, että minua saa satuttaa ja loukata, jos pitää minua pahana. Aivan sama, olinko vai en. Ja minulla ei ole oikeutta valittaa, koska SE muiden syyttelynä taas on muka väärin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitini olisi pitänyt syyttää vain itseään, jos häntä hävetti se, että sanoin haluavani jo kotiin, ja puhua minulle ihan ystävällisesti autossa matkalla kotiin juhlien jälkeen jne.

Ap

No tottakai äitisi sai syyttää tuosta vain itseään. Mutta oletko sinä nyt tässä lähipäivinä ollut jossain juhlissa mankumassa kotiin? Miksi sinä näitä vielä vatvot? 

No ei hän syyttänyt. Hänestä se oli minun vikani, että hän huusi mulle. Aivan kuin tekisin sellaista itselleni. Hänen vikansa se oli, että huusi mulle ja satutti minun mieleni sillä.

Ap

Sinä tiedät, että se oli hänen vikansa. Sinä tiedät, että hän oli sairas. Sinä et ole hänen kanssaan enää tekemisissä. Missä siis ongelma? Miksi vatvot sairaan ihmisen menneitä loukkauksia? 

Se miten minua on satutettu vaikuttaa joka päivä elämääni nykyisinkin.

Ap

Mutta sinä olet ainoa, joka tuon tilanteen voi muuttaa. Ja oikea keino ei ole menneiden vatvominen, vaan unohtaminen, hyväksyminen ja ehkä anteeksianto. Enkä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä vääryydet, vaan se fakta, ettei niitä enää saa tekemättömiksi. Ja anteeksianto siinä mielessä, että äitisi oli sairas eikä kyennyt muuhun. 

Kyllä kykenee! Hänelle on sanottu sen aiheuttaneen mulle masennusta ja vaikka mitä, ei muuta kuin ottamaan vastuuta, että hänen syynsähän se on, ei minun tai kenenkään muunkaan!

Ap

Sinähän sanoit, että ette ole edes tekemisissä ja ymmärsin, että hän on myös sairas. Ei ihminen silloin kykene. 

Ei hän ihan tyhmä ole, kykenisi kyllä, JOS VÄLITTÄISI.

Ap

Edelleen, sairaalla ihmisellä ei mene näin. 

Meneehän. Jos välittäisi, kykenisi mihin haluaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan sen kuvan että sinä olet kerran marissut kylässä että haluat kotiin ja äitisi suuttui siitä. Katsos kun jokainen tekee joskus virheitä eikä käyttäydy niinkuin kuuluisi. Ehkä sulla oli silloin kunnon uhmaikä ja pinna vain paloi juuri sillä hetkellä vaikka olisi voinut palaa jostain muustakin. Äitisi tuskin muistaa edes koko tapausta vaikka sinä et siitä yli näköjään pääse.(voisit kokeilla hakea ammattiapua) mitä jos äidillesi kertoisit rauhallisesti miten tämä asia on sinua jäänyt vaivaamaan ehkä äitisi ymmärtäisi. Luulen että tälläkin palstalla jokainen äiti on joskus huutanut turhasta lapselleen eikä ole ylpeä siitä mutta kuten sanoin, kukaan meistä ei ole täydellinen, et edes sinä

Mulla OLI TÄYSI OIKEUS olla sitä mieltä, että haluan jo kotiin. Äitini oli tehnyt mokan, kun ei ollut opettanut, ettei niin saa sanoa ääneen. Se, että hän rankaisi minua siitä, etttä tein muka virhen, vaikken tehnyt MITÄÄN VÄÄRIN, on hänen vastuullaan. Hän leimasi minusta ihmisen, josta ne muut ajattelivat pahaa.

Ap

Yritä saada päähäsi se että myöskään nämä ihmiset jotka kuulivat äitisi huutamisen eivät enää muista koko asiaa, sulla on pakkomielle josta sun on päästävä eroon. Ainoa keino on unohtaa niinkuin kaikki muutkin on tehneet. Tottakai se silloin pienenä loukkasi mutta sun äitis olis voinut myös olla hakkaaja, alkoholisti, narkkari tai jotain vielä pahempaa. Se nyt vain sattui tossa tilanteessa tekemään väärin. Get over it.

Eivät he mitään kuulleet, urpo. Kuvitteletko sä, että mun äitini häpäisi itsensä (joka olisikin palvellut minua) huutamalla tätä älytöntä paskaansa muiden edessä? Johan ne ois katsoneet, etä se ännmä on päästään vialla, enkä minä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kasvatusmalli sellainen, että vanhempia piti totella. Jos ei totellut, tuli toruja tai risua. Nykyaikainen äiti kai sanoisi, että ymmärrän, että sinua väsyttää ja haluat kotiin, mutta koeta nyt kestää vielä vähän aikaa. Ennen sai kaikesta toruja ja sitten kun näytti nyrpeätä naamaa niin toruttiin siitäkin.

No, minun äitini on yhä elossa! Ehtii vielä myöntää, että oma mallinsa ja hän siis sen toteuttajana on paska. Ja kohteli mua VÄÄRIN. Myöntäis nyt jo. Mun vaikeuteni ja paha oloni ovat hänen syytään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

AP. oletko koskaan ajatellut että olit vain vittumainen lapsi joka oli aina suunapäänä joka paikassa ja äitisi sai hävetä käytöstäsi aina viedessään sinut jonnekin ihmisten ilmoille.

Kertomuksistasi päätellen olet ollut hyvin vaikea lapsi, jota on jouduttu torumaan ja ohjailemaan hyvin paljon. Jospa ottaisit lusikan kauniisti käteen ja toteaisit olleesi vaikea tapaus ja saata syyttää vain inhottavaa luonnettasi saamistasi "traumoista". Normaali lapsi eikä aikuinen toimi tavallasi.

Olet ainakin vittumainen aikuinen, joka ei kykene vastaanottamaan rakentavaakaan kritiikkiä, joten siitä päättelin sinun olleen sellainen lapsenakin.

Silti vanhemman pitää rakastaa lastaan ja ottaa vastu omista tunteistaan. Ei niistä saa syyttää lasta. Silloin se lapsikin kokee oikeudekseen viis veisata äitinsä lässytyksistä ja vittuilla sille. Eikä vanhempi saa silti vierittää pahaa oloaan siitäkään lapseen. Äitini teki väärin ja on siksi paska ihminen. Kunhan sen oppii ja ymmärtää, niin olen tyytyväinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin, on ihan oikein. Jos loukkaat äitiäsi, se on sinun syysi eikä kenenkään muun. Voit itse valita olla loukkaamatta. 

Ei ole, kun on lapsesta kysymys. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikein ja hyvin, vaikka sanoisivatkin kylässä, että haluaa jo kotiin. Vanhemman kasvatus on silloin mennyt huonosti, jos lapsi ei ole häntä ymmärtänyt. Ei ole lapsen syy yhtään. :)

Ap

Oletko siis lapsi vai aikuinen? Vaikka oletkin äitisi lapsi, olet kuitenkin (käsittääkseni) aikuinen, jonka pitää ottaa vastuu omista teoistaan. Tai sitten kuulut holhouksen alle, jolloin teet tasan niin kuin sinulle sanotaan ja uskot, kun sinulle sanotaan, että olet väärässä. 

Kyse on lapsuudestani, vaikka olenkin jo aikuinen.

Ap

Aha. Eli kun sinä nyt haistattelet äidillesi, oletko lapsi vai aikuinen? Se, että ei ollut ok loukkaantua sinulle lapsena, ei kyllä mitenkään tarkoita sitä, että saat tänä päivänäkin loukata häntä mennen tullen. 

En ole pitänyt häneen mitään yhteyttä vuoteen.

Ap

Hänkö siis ottaa sinuun yhteyttä vai miten hän jatkuvasti syyttää sinua ja loukaantuu tekemisistäsi? Ongelmasi ratkeaa, kun et vastaa puheluihin. 

Ei vaan se, miten hän on kohdellut minua tekee jälkiä tai seurauksia minun tämänhetkiseen elämääni.

Ap

Joo. Olet pilalla. Hyppää junan alle, äläkä pilaa äitisi elämää. Olet niin minäkeskeinen, ettei sinua varmasti häiritse edes veturinkuljettajan saamat traumat.

Pilaa äitini elämää? Haluan pilata sen. Luuletko sä, että mun tavoitteena on totella sinua tai ketään muutakaan, ja olla pilaamatta mua satuttaneen ihmisen elämää? Ei todellakaan ole. Mua ei sun p*skaiset mielipiteesi äitini hyvästä kiinnosta p*skaakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi miksi ap ei keskity nykyhetkeen vaan kaivelee ja kieriskelee vanhoissa vääryyksissä. Noin pitkään jatkunut katkeruus on sairaus,  ei olosi siitä muutu että joku tunnustaisi tehneensä väärin. 

Ei ole oikein, että äitini on tuollainen mulkkupaska, joka ei myönnä virheitään. Ei se estä minua keskittymästä tähän hetkeen.

Ap

Mutta se mikä estää keskittymästä tähän hetkeen on oma paha oloni, joka on äitini aiheuttamaa ja syytä. Ei kaikkinensa, mutta liikaa silti hyväksyäkseni toista ihmistä pilaamaan MUN elämää!!!

Ap

Mä hyväksyn sen vasta, jos mä saan pilata hänen elämäänsä, ja se onkin tavoitteenani. Odotan, että pyytää apua, vastaanotan tiedon, en ole kuten jotkut nuijat vanhempansa hylänneet, jotka eivät voi edes vastoinkäymisiä tietää, vaan kuuntelen ne, sanon aha, enkä varmana auta. Hahhah. Siitäs saa. Tietää, että mä tietoisiesti jätän auttamatta häntä. Aivan kuin hän teki mulle.

Ap