Typerin kertomasi valkoinen valhe?
Oletko joskus valehdellut vaikkei olisi edes tarvinnut? Itse sanoin viime viikonloppuna työkaverille, että viikonlopulle on hirveästi suunnitelmia, vaikka en oikeasti ollut suunnitellut mitään. En edes tajua miksi sanoin noin.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Väitin tapailumiehelle että hänen tekemänsä lohipiirakka oli tosi hyvää. Oikeasti se oli aika kuivaa. Olisi pitänyt kertoa totuus, koska mies väänsi sitä kuivaa piirakkaa sitten liian usein
Tätä tapahtuu liian usein, pitäisi vaan olla rehellinen jos jokin ruoka ei maistu ::D
Sanoin kaverin biisistä että on ihan ookoo vaikka olikin pelkkää neljän soinnun geneeristä paskaa
Joku tuntematon mies pyysi puhelinta lainaksi juna-asemalla. Sanoin, etten voi koska aviomieheni on kieltänyt. Siinä ihan sekunnissa aivoni ehtivät kelata, että äijä saa näin kunniallisen poistumistien tilanteesta. Hän voi herrasmiehenä väistyä toisen miehen alueelta. Joo, on eri asia olla nainen kuin mies. Ilmeisesti pelkäsin, että jos vaan sanon ei, tyyppi jää siihen jankkaamaan. Joka tapauksessa on typerää, että joudun ajattelemaan näin. Pelkkä ei pitäisi riittää.
Sain kutsun puolitutun juhliin. Ei kiinnostanut mennä, olin "kuumeessa". Välit viileni😄
Väitin 12-vuotiaana terkkarille että kuukautiseni on alkaneet, koska se kyseli niitä. Lomilla kavereilla oli alkaneet ja minulla ei.
Kyllä tämä on sinun siittämä lapsi (tumma lapsi)
Vierailija kirjoitti:
Sanoin kaverin biisistä että on ihan ookoo vaikka olikin pelkkää neljän soinnun geneeristä paskaa
Sama täällä, paitsi kaverin maalaus oli kyseessä.
En ole kertonut olevani adoptoitu vaan antanut ihmisten ymmärtää että vanhempani on biologisia vanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Väitin 12-vuotiaana terkkarille että kuukautiseni on alkaneet, koska se kyseli niitä. Lomilla kavereilla oli alkaneet ja minulla ei.
Itse väitin käyttäväni jo rintsikoita 12-vuotiaana vaikka olin ihan lauta enkä edes omistanut yksiäkään rintaliivejä.
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut olevani adoptoitu vaan antanut ihmisten ymmärtää että vanhempani on biologisia vanhempiani.
Miksi valehtelit?
Eiköhän se ole meille kaikille tuttu
"Mä oon vähä kipeenä enkä pääse tulemaan" .... jonnekin minne ei oikeesti vaan huvita lähtee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut olevani adoptoitu vaan antanut ihmisten ymmärtää että vanhempani on biologisia vanhempiani.
Miksi valehtelit?
Ehkä kyseinen henkilö ei halua asiaa mainostaa kaikille, ja vältellä uteliaita ihmisiä.
Eri
Mulla ihan sama kun tuo ap:n teksti.
Sama kysytäänpä viikonloppu, juhlapyhä tai lomasuunnitelmia, helposti lipsahtaa jotain ympäripyöreää siihen suuntaan että on jotain suunnitelmia. Olen tässä jo niin harjaantunut että osaan muotoilla sanani siten etten sano mitään yksityiskohtia suoraan (siis valehtele tää lähden jouluksi Kreetalle) josta jäisin sitten kiinni. Tämä siksi koska häpeän sitä ettei välttämättä oikeasti ole mitään ja olen yksin kotona. En halua että minua säälitään
Miehen kanssa joudun lipsauttelemaan aika-ajoin valheita että hän ei loukkaannu ja tuntee itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. No, tämä on kyllä johtanut siihen että minä en saa sitä mitä haluan /tarvitsen koska luulee että olen niinkin vähään tyytyväinen.
ei ole ollut tarvetta, uskallan sanoa totuuden. Olen mies
Heräsin oikein funtsimaan tätä ja jotenkin ajatus kulkeutui työpaikalle. Siellähän valehdellaan kokoajan..... puolelta ja tasalta ihan sujuvasti.
Itsellä tilanne että työn sisältö ei oikeesti kiinnosta pätkääkään, silti esitän osallistuvaa ja satunnaisesti ihan joudun lipsauttelemaan jotain muunneltua totuutta miten kaikki on ok jne. Just oli muutosneuvottelut ja voitte kuvitella miten kiemurtelin kamppailin itseni kanssa että sain haastattelussa suustani ulos innostuneella äänensävyllä jotain että vaikuttaisin kiinnostuneelta jatkamaan firmassa. Ja tuo oli niin rankka tilanne (1/2h) että piti ostaa iso suklaapatukka lohdutukseksi ponnistelusta.
..... Toisaalta en missään kohtaa sanonut tykkääväni työstäni tai viihtyväni tällä työnantajalla, muotoilen sanani ja äänensävyn niin että "annan ymmärtää" niin. Onko se valehtelua, mielestäni ei. Missään kohtaa ei kysytty viihdynkö tai pidänkö työstäni (onneksi).
Käytiin syömässä vegaanista lounasta työporukalla ja sanoin että olipa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Väitin tapailumiehelle että hänen tekemänsä lohipiirakka oli tosi hyvää. Oikeasti se oli aika kuivaa. Olisi pitänyt kertoa totuus, koska mies väänsi sitä kuivaa piirakkaa sitten liian usein
Mulla sama ystäväni kanssa joka on mielestään niin hyvä leipomaan, hän tarjosi jotain ihan karseen rasvasta ja tunkkaisen makuista, siis todella mautonta juustopiirakkaa. En valehtele aktiivisesti, mutta koska hän on persoonana sellainen hyväksynnän ja kehujen kerjääjä hän kysyi miltä maistuu. Sain väkisin lipssutettua pienellä viiveellä että "...oikein hyvää" ja sitten siirsin sekunnissa puheen hänen tekemään ällömakeaan ja rasvaiseen 3 suklaan kakun reseptiin.... jota hän myös vaati kehumaan. Olin vielä laihdutuskuurilla enkä millään olisi halunnut mättää noita järkyttäviä kaloripommeja jotka ei ollut edes hyviä. Hän pakkasi minulle vielä mukaan palat kumpaakin leipomustaan. Voi kääk, oli pakko pistää ne jo kotipihalla bioastiaan, en vienyt edes kotiin saakka.
Vuosia myöhemmin oltiin menossa erääseen paikkaan jonne tuotiin ns nyyttäriperiaatteella ruokia. Hän sanoi tuovansa sitä juustopiirakkaa kun monet on sanonu että tykkää siitä. En syönyt muruakaan siitä.
Sen minkä taakseen jättää sen eestään löytää.
Väitin tapailumiehelle että hänen tekemänsä lohipiirakka oli tosi hyvää. Oikeasti se oli aika kuivaa. Olisi pitänyt kertoa totuus, koska mies väänsi sitä kuivaa piirakkaa sitten liian usein