Lue keskustelun säännöt.
Työläs parisuhde on huono parisuhde
03.01.2019 |
Minä vaadin suhteelta helppoutta. Jos otan toisen ihmisen osaksi elämääni, aivan vähimmäistaso on se, ettei elämäni sen myötä muutu vaikeammaksi. Ja helppoja suhteita olen myös saanut, sillä sen saa mihin tyytyy.
Kommentit (39)
Ihmiset haluaa nykyään olla ensisijaisesti itsekkäästi miehiä ja naisia jopa elämänmittaisiksi aikomissaan parisuhteissa, he eivät halua olla vaimoja ja aviomiehiä.
On eri asia olla vaimo ja aviomies kuin pelkkä mies ja nainen, se on pelkästään sitoutumiseltaan ja sisällöltään enemmän. Siksi me emme deittaille, deittaillu on chekkailua ilman vaatimuksia omasta roolistamme -- siksi me emme deittaile. Me odotamme vaimoa ja aviomiestä jonka tunnistamme omaksemme.
(Eräs rabbi opetti näin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätkö parisuhteen taaksesi, kun elo ei ole enää helppoa?
Elämä on ollut vaikeaa monta kertaa, parisuhteeni eivät koskaan. Päinvastoin: helppo parisuhde antaa eniten silloin kuin muut elämän osa-alueet tuottavat vaikeuksia.
Onko sinua koskaan jätetty? Miltä on tuntunut?
Ei ole. Miten liittyy tähän?
Ihmiset haluavat parisuhteen koska heistä ei ole avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätkö parisuhteen taaksesi, kun elo ei ole enää helppoa?
Elämä on ollut vaikeaa monta kertaa, parisuhteeni eivät koskaan. Päinvastoin: helppo parisuhde antaa eniten silloin kuin muut elämän osa-alueet tuottavat vaikeuksia.
Onko sinua koskaan jätetty? Miltä on tuntunut?
Ei ole. Miten liittyy tähän?
Olen sitten päässyt helpolla. Jätetyksi joutuneelle suhde on yleensä ollut vaikeampi kokemus kuin sille, joka tekee päätöksen erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla ei taida olla lapsia?
En usko, että pienten lasten kanssa voi olla helppoa parisuhdetta. Tutkitusti lapsilla on hyvin kielteinen vaikutus parisuhteeseen.
Mutta hyvä vaikutus avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaavatko nykymiehet olla hyviä aviomiehiä ja perheen (ei pelkän parisuhteen osapuolia) isiä? Kuka heille opettaa mitä se oikeasti on? Mistä he oppivat mitä se vaatii kun lähdetään synnäriltä ?
Entä nykynaiset? Osaavatko he olla vaimoja ja perheen (ei pelkän parisuhteen) osapuolia? Mistä he oppivat mitä kaikkea se merkitsee kun valitaan mies ja lapsi syntyy?
Ihanaa! Mahtava ajatus olla parisuhteessa, jossa puoliso pistää pihalle heti kun jäät työttömäksi ja masennus, kun "ei ole enää yhtä kivaa". Ei edes yritetä yhdessä puskea vaikeiden aikojen läpi toinen toistaan tukien. Minkä ikäinen ap on? Teinikö? 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätätkö parisuhteen taaksesi, kun elo ei ole enää helppoa?
Elämä on ollut vaikeaa monta kertaa, parisuhteeni eivät koskaan. Päinvastoin: helppo parisuhde antaa eniten silloin kuin muut elämän osa-alueet tuottavat vaikeuksia.
Onko sinua koskaan jätetty? Miltä on tuntunut?
No tuon yhden kerran, kun kumppani ei enää tuntenut vetoa minuun, voisi varmaan laskea tähän kategoriaan. Itse olisin voinut mielelläni jatkaa suhdetta mutta en tietenkään halunnut sitä enää tuossa tilanteessa. Ainahan ero hyvästä suhteesta ikävältä tuntuu, mutta se on aika pientä suhteutettuna kaikkeen hyvään, jota suhteista saa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa! Mahtava ajatus olla parisuhteessa, jossa puoliso pistää pihalle heti kun jäät työttömäksi ja masennus, kun "ei ole enää yhtä kivaa". Ei edes yritetä yhdessä puskea vaikeiden aikojen läpi toinen toistaan tukien. Minkä ikäinen ap on? Teinikö? 🙄
Olen kolmikymppinen. Ja nimenomaan helppo ja antoisa parisuhde on ollut suureksi avuksi, kun elämässä on ollut työttömyyden tai sairauksien kaltaisia vaikeuksia. Minulla on aina ollut kivaa parisuhteissa ihan työllisyystilanteesta riippumatta. Mutta olenkin itsenäinen, omilla jaloillani seisova ihminen, joka seurustelee toisten samanlaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla ei taida olla lapsia?
En usko, että pienten lasten kanssa voi olla helppoa parisuhdetta. Tutkitusti lapsilla on hyvin kielteinen vaikutus parisuhteeseen.
Mutta hyvä vaikutus avioliittoon.
Ei ole vaan kielteinen.
Näköjään moni ihminen on ap:n tapaan sellainen, joka soveltuu parhaiten joko polyamorisiin suhteisiin tai sarjamonogamiaan. Koko ajan on oltava haku päällä, kun arki iskee päälle eikä sitä jakseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näköjään moni ihminen on ap:n tapaan sellainen, joka soveltuu parhaiten joko polyamorisiin suhteisiin tai sarjamonogamiaan. Koko ajan on oltava haku päällä, kun arki iskee päälle eikä sitä jakseta.
Ei minulla ole haku päällä ja selviän arjestani ihan hyvin. En tarvitse parisuhdetta arjesta selviämiseen. Parisuhde ei ole koko elämäni vaan mukava osa sitä.
Millaisen elämäntavan olet ajatellut sopivan itsellesi tulevaisuudessa? Mitä suunnitelmia sinulla on millaiseksi elämäsi voisi muodostua?
- noo...emmää oikein tiedä, ei ole sillee suunnitelmia katellaan..
Mut kyl me silti voidaan olla parisuhteessa niin kauan kuin hutsittaa ja mä tykkään kans lapsia et niitä saa tulla jos on tullakseen.
Avioliitto jossa ollaan vaimo ja aviomies ja sitoudutaan on eri asia kun olla parisuhteessa.
Huomaavaisuus ei ole mitään työtä toisen eteen, se on itsestäänselvyys.
On sääli että ihmiset ovat kadottaneet avioliiton karttamisen myötä sen idean mikä ytimeltään on aivan eri kuin parisuhteilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisen elämäntavan olet ajatellut sopivan itsellesi tulevaisuudessa? Mitä suunnitelmia sinulla on millaiseksi elämäsi voisi muodostua?
- noo...emmää oikein tiedä, ei ole sillee suunnitelmia katellaan..
Mut kyl me silti voidaan olla parisuhteessa niin kauan kuin hutsittaa ja mä tykkään kans lapsia et niitä saa tulla jos on tullakseen.
Avioliitto jossa ollaan vaimo ja aviomies ja sitoudutaan on eri asia kun olla parisuhteessa.
Huomaavaisuus ei ole mitään työtä toisen eteen, se on itsestäänselvyys.
On sääli että ihmiset ovat kadottaneet avioliiton karttamisen myötä sen idean mikä ytimeltään on aivan eri kuin parisuhteilu.
En halua lapsia enkä avioliittoa. Tällainen elämäntapa ja kahden aikuisen välinen suhde sopii minulle loistavasti, ja niin se näyttää sopivan myös monelle nelikymppiselle lapsensa jo tehneellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen elämäntavan olet ajatellut sopivan itsellesi tulevaisuudessa? Mitä suunnitelmia sinulla on millaiseksi elämäsi voisi muodostua?
- noo...emmää oikein tiedä, ei ole sillee suunnitelmia katellaan..
Mut kyl me silti voidaan olla parisuhteessa niin kauan kuin hutsittaa ja mä tykkään kans lapsia et niitä saa tulla jos on tullakseen.
Avioliitto jossa ollaan vaimo ja aviomies ja sitoudutaan on eri asia kun olla parisuhteessa.
Huomaavaisuus ei ole mitään työtä toisen eteen, se on itsestäänselvyys.
On sääli että ihmiset ovat kadottaneet avioliiton karttamisen myötä sen idean mikä ytimeltään on aivan eri kuin parisuhteilu.
En halua lapsia enkä avioliittoa. Tällainen elämäntapa ja kahden aikuisen välinen suhde sopii minulle loistavasti, ja niin se näyttää sopivan myös monelle nelikymppiselle lapsensa jo tehneellekin.
Ylläripylläri ettei mikään syvempi sitoutuminen toiseen ihmiseen kiinnosta. Näitä riittää nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen elämäntavan olet ajatellut sopivan itsellesi tulevaisuudessa? Mitä suunnitelmia sinulla on millaiseksi elämäsi voisi muodostua?
- noo...emmää oikein tiedä, ei ole sillee suunnitelmia katellaan..
Mut kyl me silti voidaan olla parisuhteessa niin kauan kuin hutsittaa ja mä tykkään kans lapsia et niitä saa tulla jos on tullakseen.
Avioliitto jossa ollaan vaimo ja aviomies ja sitoudutaan on eri asia kun olla parisuhteessa.
Huomaavaisuus ei ole mitään työtä toisen eteen, se on itsestäänselvyys.
On sääli että ihmiset ovat kadottaneet avioliiton karttamisen myötä sen idean mikä ytimeltään on aivan eri kuin parisuhteilu.
En halua lapsia enkä avioliittoa. Tällainen elämäntapa ja kahden aikuisen välinen suhde sopii minulle loistavasti, ja niin se näyttää sopivan myös monelle nelikymppiselle lapsensa jo tehneellekin.
Ylläripylläri ettei mikään syvempi sitoutuminen toiseen ihmiseen kiinnosta. Näitä riittää nykyään.
Joo, en tosiaankaan ole kiinnostunut sitoutumaan huonoon parisuhteeseen. Jos minun kanssani haluaa olla, täytyy käyttäytyä rakastavasti ja olla tekemättä elämästäni hankalampaa. Mikäli ei tähän pysty vaan täytyy turvautua uskonnollisiin instituutiohin ja taloudellisiin sitoumuksiin, ei ole mitään asiaa suhteeseen kanssani.
On tietty ihmistyyppi, jonka mielestä muiden pitää kärsiä hankaluuksista koska hekin ovat kärsineet. Suomessa asiat eivät vain saa olla helppoja ja antoisia samaan aikaan.
Miksei voisi kun molemmat tekevät osansa ja ottavat toisen tarpeetkin huomioon? Ei meillä ainakaan ollut mitään ongelmaa, elämä toki itsessään toisinaan ei ollut helppoa mutta parisuhde aina.