Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain pahan ihmisen leiman koko eliniäkseni- Kieltäydyin kummin tehtävästä
03.01.2019 |
Miehen ystävän vaimo eli ystäväni suuttui minulle todella paljon, koska ei suostunut kummiksi hänen lapselleen.
Minulla on jo kymmenen kumilasta ja heidän merkkipäivissä yms. On aivan tarpeeksi muistettavaa. Yritin selittää ystävälle, että en sitä ilkeyttäni tee, mutta että täytyy minunkin joku raja laittaa tuohon määrään. Minulla on paljon läheisiä ja en pysty millään ottamaan jokaista kummin tehtävää vastaan.
Ystäväni ei kuitenkaan ymmärrä tätä, vaan haukkui minut inhottavaksi ihmiseksi, eikä kuulema pidä enää yhteyttä minuun.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummeudesta ei saisi kieltäytyä.
Ap:n olisi kyllä kannattanut jutella lapsen äidin kanssa asiasta ja selventää, että ok, mutta kummilapsia on jo 10. Ehkä se äiti olisi itse ymmärtänyt, ettei oo lapsen etu ottaa kummiksi tuollaista.
Miksi ihmeessä ei?
Se on perinteisesti kunniatehtävä ja on velvollisuus suostua.
Kaikkea kunniaa ja arvon antoa ei ole mikään velvollisuus tai pakko ottaa vastaan. Itse olen ottanut kummiuden kunniatehtävänä mutta jokaista kummiksi lupautumistani olen harkinnut. Koska minusta on suoraselkäisempää ja arvostettavampaa kieltäytyä kunniasta toimia jonain, kuten tässä kummina, kuin ottaa tarjottu kunnia ja arvostus vastaan, mutta ei toimia kunniallisesti. eli jättää kummius (tms) hoitamatta. Ei se (kummius) paljoa vaadi, mutta niin paljon, että sen voisi samantien kokonaan unohtaa ja jatkaa, niinkuin ei olisi koskaan kummiksi lupautunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä kunniatehtävästä kieltäydyn aina. Sanon aina, että minusta ei ole kummiksi, mutta ystäväksi voin alkaa.
Saa kieltäytyä. Itse kadun kummiksi ryhtymistä. En edes kuulu kirkkoon, silti pyydettiin ja ylikilttinä ihmisenä ja ystävän puolesta iloisena menin suostumaan. Mitään sellaista tämä kummisuhde ei minulle tarjoa mitä ei tulisi ihan muutoinkin ajan viettämisestä kyseisen äidin ja lapsen kanssa. Kummius tuntuu vaan rasittavan painostavana syntymäpäivä- ja joululahjan keksimisten taakkana vuodesta toiseen, ja lahjoistakaan ei koskaan ole kiitosta kuulunut. Turha virka.
Vierailija kirjoitti:
Mulle olis yksikin liikaa. No onneks en kuulu kirkkoon, niin ei tarvitse sen kummemmin selitellä. Vaikka en ihmettelisi, että jotkut tuossakin tilanteessa rupeaisivat ehdottelemaan, että liittyy takaisin, että voisi sitten kummiksi ruveta.
Kirkkoon kuulumaton voi olla haltiakummi, mutta tietenkään kummiksi ei pidä ryhtyä vastentahtoisesti tai kohteliaisuuttaan.
Alue: Aihe vapaa
Kummiudesta kieltäytyminen on kiusallista, sitä ei haluaisi tehdä, kun onhan se kunniatehtävä kuitenkin. Itsellä on kuusi kummilasta ja olen kummin tehtäväni ottanut vakavasti.
Nykyään olen uusilta ehdotuksilta välttyäkseni puhunut jo raskausaikana kummiudesta siihen tyyliin, että "ei enää yhtään kummilasta / kummilapsia on riittävästi", niin kyllä älykäs ihminen osaa vetää johtopäätökset, eikä kysy. Ja, kun tätä on kaveriporukassa puhuttu, niin se ei ole kohdistunut kehenkään erityisesti.