Eikö pienten lasten äideillä ole muuta puhuttavaa kuin lapsensa?
Kuuntelin kahvilassa viereisen pöydän puheita, jossa oli muutama äiti pienten lasten kanssa. Puheenaiheet liikkuivat melkein koko ajan lapsissa. No puhuivat he myös töistä
Kommentit (28)
Kun elämässä on uutta, niin siitä uudesta puhutaan. Pienissä lapsissa riittää koko ajan jotain uutta. Pelkästään rakkauden tunne lapseen, voi olla kovin uutta, valtavaa ja siksi pelottavaakin. Kyllä niistä teattereista, kirjoista, politiikasta, luonnosta, trendeistä jne on juteltu paljon ennen lapsia.
Äitiyslomalla se oli erittäin loogista, koska oli ns. päällimmäisenä elämässä. Nyt taas töissä tilanne on ihan toinen.
Rakas päiväkirja kirjoitan sinulle taas siitä miten kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat ihan tyhmiä.
On, näit yhden otoksen elämästäni ja se ei ole koko totuus. Vähän kuin kysyisi sinulta eikö sulla ole muuta puhuttavaa kuin perheen äidit, jotka puhuu . . .
Voi pientä, jouduit ihan yksinäsi kuuntelemaan muiden puheita ja sulla ei ollut ketään muuta jolle puhua kuulemastasi kun näyttöpäätteen takana olevat tuntemattomat ihmiset.
Ystävilläni ei ole pieniä lapsia, joten päiväkahviseurana on ollut usein vähemmän tuttuja ns. äitikavereita. Valitettavasti monen kanssa yhteistä juttua ei ole oikein luontevasti löytynyt niin sitten on puhuttu siitä ainoasta yhdistävästä tekijästä eli lapsista. Vanhojen ystävieni kanssa puhun edelleen pääosin kaikesta mielenkiintoisemmasta.
monet isät eivät lainkaan huomioi lapsiaan, ei kiinnosta, kaikki muu on tärkeämpää
Tuo on vähän kuin jos minä näin työttömänä valittaisin aina kun joku muu puhuu töistään. Kun eihän minulla töitä ole. Tai harrastuksista, kun niihinkään ei varaa ole. Onneksi osaan kuitenkin jutella eri asioista, vaikka oma elämäntilanne olisi erilainen.
Joo, kyllä ne yläkouluajan pussikalja muistelut vaihtui juurikin lapsiin.
Miksi se on yhtään huonompi puheenaihe kuin mikään muukaan?
Miksi oma perhe ja läheiset olisivat joku kielletty puheenaihe? Sitä välillä ihmettelen näissä ap:n kaltaisissa avauksissa. Monet yksin asuvat puhuvat töistään, lemmikeistään ja puolisostaan. Eivät ne nyt aiheina välttämättä ole yhtään sen mielenkiintoisempia, mutta aikuinen ihminen pystyy kuuntelemaan kaverin juttuja, vaikka ne eivät aina ihan hirveästi kiinnostaisi ja tarvittaessa johdattamaan puheenaiheet itseään enemmän kiinnostaviin aiheisiin. Keskustelussa on kuitenkin aina kaksi osapuolta. Se, että ihminen salakuuntelee toisten juttuja ja haukkuu ne netissä tylsiksi, kuulostaa lähinnä säälittävältä. Laita kuulokkeet korviin ja hanki oma elämä.
Olen kampaajalla , näytin juuri miespuoliselle kampaajalle tuoreen lapsenlapseni kuvan.
Ap. Eikö sulla ole täällä muuta puhuttavaa kun haukkuminen. 👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍
Aika mielikuvituksetonta. Luulisi että tietyn aikaa puhutaan lapsista ja sitten voi siirtyä välillä muuhun. Vaikka jokainen valitsee aiheensa. Ehkä on tuen tarve niin suuri, mutta sekään ei selitä sitä.
Ihannyleisestinottaen: jos ihmisellä on aina vain yksi puheenaihe, hän on rasittavaa seuraa. Oli se aihe mikä tahansa. Ap:n huomio on kyllä valiettavan totta, usein äidit eivät osaa puhua muusta kuin lapsistaan. Miksiköhän isillä on muitakin puheenaiheita kuin lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Aika mielikuvituksetonta. Luulisi että tietyn aikaa puhutaan lapsista ja sitten voi siirtyä välillä muuhun. Vaikka jokainen valitsee aiheensa. Ehkä on tuen tarve niin suuri, mutta sekään ei selitä sitä.
Tämä maailma ei nyt pyöri sinun napasi ympärillä, eikä mielipiteesi mukaan. Oletko vähän mielikuvitukseton tyyppi? Kannattaisiko keksiä jotain vähän hyödyllisempää ja älykkäämpää tekemistä kuin taaperoiden hoidon salakuuntelu. No, huvinsa kullakin.
Vierailija kirjoitti:
Ihannyleisestinottaen: jos ihmisellä on aina vain yksi puheenaihe, hän on rasittavaa seuraa. Oli se aihe mikä tahansa. Ap:n huomio on kyllä valiettavan totta, usein äidit eivät osaa puhua muusta kuin lapsistaan. Miksiköhän isillä on muitakin puheenaiheita kuin lapsensa?
Höpö, höpö. Nykyään se on niin, että pienten lasten äiti ei saa edes mainita lapsiaan. Heti vedetään hernettä nenukkaan ja katsotaan pahalla ilmeellä. Näköjään edes toisen äitikaverin kanssa ei voi puhua lapsista, kun viereisessä pöydässä voi salakuunnella joku ap ja loukkaantua, kun keskustelu ei olekaan häntä miellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä on uutta, niin siitä uudesta puhutaan. Pienissä lapsissa riittää koko ajan jotain uutta. Pelkästään rakkauden tunne lapseen, voi olla kovin uutta, valtavaa ja siksi pelottavaakin. Kyllä niistä teattereista, kirjoista, politiikasta, luonnosta, trendeistä jne on juteltu paljon ennen lapsia.
Niistä ei puhu kuin naiset. Vuosikausia samassa työpaikassa, moni ei varmasti edes tiedä että minulla on pieniä lapsia. Iskäx3
Sulla ei ole ketään jolle puhua?