Mikä saa äidin vieraannuttamaan lapset biologisesta isästä?

Meillä syynä ovat lapsen isän alkoholiongelma, itsetuhoisuus ja epävakaus. Eron jälkeen lapsi kävi jonkin aikaa isänsä luona isän vaatimusten mukaisesti, mutta pelkäsin koko ajan, että eksäni tappaa itsensä ja vie lapsen mukanaan tai että hän menettää malttinsa lapselle ja pahoinpitelee tai juo itsensä sammuksiin ja vilkas taapero karkaa ovesta ulos tai jotain vastaavaa. Tiedän, että eksä kertoilee kyllä kaikille nyyhkytarinoita siitä, miten vieraannutan, vaikka yhdessäolon aikana häntä ei olisi millään saanut ottamaan yhtään vastuuta lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe minulle, minulle sanottiin lapsena, että isäni on kuollut aina kun olisin halunnut tietää hänestä jotakin. Olin 16v kun minulle kerrottiin, että isäni on oikeasti kuollut... eli minulla olisi ollut mahdollisuus tutustua isääni, muttei minulle annettu siihen mahdollisuutta vaikka hän oli ollut hengissä kaikki ne vuodet. Myöhemmin selvitin taustaani isäni sukulaisten kautta ja minulle kerrottiin mm. että isälle oli kerrottu, että ristiäiset ovat Kotkassa, minne hän oli puku päällä lähtenyt, samalla kun oikeat ristiäiset oli pidetty Porissa.. tällä oltiin vain varmistettu, ettei isäni tulisi paikalle. Isäni oli tuohon aikaan työssä käyvä mies, vasta myöhemmin hän alkoholisoitui ja ainakin itse ajattelen niin, että äitini on osasyynä siihenkin. Vihaan äitiäni ikuisesti. tästä syystä 

Et tiedä kuin osan totuudesta, vain sukulaistesi kertoman osuuden.

Vanhojen asioiden muisteleminen on kuin rikkinäinen puhelin leikki, jossa jokaisella kertojalla on oma totuutensa asioiden kulusta ja siitä koska mitäkin tapahtui.

Äidilläsi oli omat syynsä toimia tavalla jolla toimi, etkä luultavasti koskaan saa niitä syitä selville.

Äitisi sinut kasvatti, sinulle tuntemattomasta syystä ilman isääsi, mutta tuntemalla vihaa äitiäsi kohtaan, tuotat eniten vahinkoa itsellesi.

Anna anteeksi, vaikka et ymmärtäisikään miksi, sillä äidilläsi on varmasti ollut omat syynsä toimia tavalla joka nyt tuntuu sinusta väärältä.

Älä menetä äitiäsi isäsi lisäksi.

Miten noin itsekään teon voi antaa anteeksi?

Kukaan ei tiedä totuutta menneistä asioista.

Lapsen äidillä on ollut jokin syy toimia niinkuin toimi.

Sukulaisilta kyselemällä tapahtumista saa sellaisen kuvan kuin he haluavat asiat muistaa.

Absoluuttista totuutta menneistä tapahtumista ei ole olemassa, on vain ihmisten muistoja menneistä tapahtumista.

Kukaan ei voi tietää miksi äiti toimi niinkuin toimi, joten eiköhän parasta olisi haudata menneisyyden teot menneisyyteen ja elää elämäänsä eteenpäin niistä lähtökohdista jotka ovat jäljellä.

Vielä on jäljellä äiti joka on lapsen kasvattanut.

Miksi tuhota sekin ihmissuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa isistä vieraannuttaa itsensä lapsistaan? Miksi omat lapset ei kiinnosta tai miksi ei halua viettää aikaansa omien lastensa kanssa? Miksi ei laita piuhojaan poikki tai huolehdi ehkäisystä jos ei halua olla isä?

Siis mun mielestä äidin vieraannuttamisesta keskustellaan paljonkin, mutta juuri tämä, isä vieraannuttaa itsensä tai isän uusi puoliso kieltää näkemästä. Näistä aiheista ei keskustella koskaan.

Täh? Harva se päivä täälläkin on ketjuja ka ma lista äitipuolista tai isistä jotka ei kanna vastuutaan ja häipyy lasten elämästä eron myötä.

Siitä, kuinka äiti eron jälkeen estää kos to na isää näkemästä lapsia jos isä ei toimi just äidin halun mukaan, siitä kuinka äiti kiristää isää että nyt ei lapset varmasti tuu viikonlopuksi jos aiotte kuulemma lähteä yhdessä lasten ja nyksän kanssa reissuun, siitä ei puhuta. tuo kun olisi sitä vieraannuttamista. Kun jos siitä yrittää puhua niin johan on akkalauma kaakattamassa kuinka on niitäkin isiä jotka jättää lapset eikä halua nähdä, kuinka se eksä nyt on hirveä, kuinka äidillä on oikeus päättää lapsen elämästä... Niinkuin nytkin.

Elsu90 kirjoitti:

Kauhusta seurannut yhden tuttavan elämää aivan vierestä. Hankki lapsen A miehen kanssa, jätti miehen ja käytti lasta aseena vieraannuttaen. Meni naimisiin B miehen kanssa ja hankkiutu raskaaksi. Tästä aviomiehestä kasvoi lapselle isähahmo, kunnes yhteisen lapsen syntymän aikoihin hän yllättäen hukkasi elämästään B:n ja otti elämäänsä takaisin A:n. Siitä lähtien hän on leikkinyt A:n kanssa perhettä eikä anna B:n tavata kumpaakaan lasta. Sen verran tiedän, että lapsien äidillä on Mt-ongelmia, mm jonkin sortin persoonallisuuhäiriö. Lapsi parat, mitenköhän tähän voisi puuttua?

Onko tapaus tampereelta? kuulostaa pelottavan tutulta?

Mies itse vieraannuttaa lapsensa. Väkivaltaisuus ja päihteiden käyttö eivät ole "mielivaltaisia syitä".

Yksinhuoltajuuden saaminen vaatii aina todisteet. Iskän putkareissut, pahoinpitelyt ja narkkaaminen on tietenkin helppo näyttää toteen, kun niistä on merkinnät poliisin rekisterissä, vaimosta ja lapsista vammat valokuvien ja lääkärinlausuntojen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa isistä vieraannuttaa itsensä lapsistaan? Miksi omat lapset ei kiinnosta tai miksi ei halua viettää aikaansa omien lastensa kanssa? Miksi ei laita piuhojaan poikki tai huolehdi ehkäisystä jos ei halua olla isä?

Siis mun mielestä äidin vieraannuttamisesta keskustellaan paljonkin, mutta juuri tämä, isä vieraannuttaa itsensä tai isän uusi puoliso kieltää näkemästä. Näistä aiheista ei keskustella koskaan.

Täh? Harva se päivä täälläkin on ketjuja ka ma lista äitipuolista tai isistä jotka ei kanna vastuutaan ja häipyy lasten elämästä eron myötä.

Siitä, kuinka äiti eron jälkeen estää kos to na isää näkemästä lapsia jos isä ei toimi just äidin halun mukaan, siitä kuinka äiti kiristää isää että nyt ei lapset varmasti tuu viikonlopuksi jos aiotte kuulemma lähteä yhdessä lasten ja nyksän kanssa reissuun, siitä ei puhuta. tuo kun olisi sitä vieraannuttamista. Kun jos siitä yrittää puhua niin johan on akkalauma kaakattamassa kuinka on niitäkin isiä jotka jättää lapset eikä halua nähdä, kuinka se eksä nyt on hirveä, kuinka äidillä on oikeus päättää lapsen elämästä... Niinkuin nytkin.

Jaa, no en käy täällä niin usein, että olisi osunut silmään. Ja kamaliahan nuo ovat kaikki, sekä isät, äidit sekä nyxät jotka niitä lapsia hylkää tai vieraannuttaa.

Elsu90 kirjoitti:

Kauhusta seurannut yhden tuttavan elämää aivan vierestä. Hankki lapsen A miehen kanssa, jätti miehen ja käytti lasta aseena vieraannuttaen. Meni naimisiin B miehen kanssa ja hankkiutu raskaaksi. Tästä aviomiehestä kasvoi lapselle isähahmo, kunnes yhteisen lapsen syntymän aikoihin hän yllättäen hukkasi elämästään B:n ja otti elämäänsä takaisin A:n. Siitä lähtien hän on leikkinyt A:n kanssa perhettä eikä anna B:n tavata kumpaakaan lasta. Sen verran tiedän, että lapsien äidillä on Mt-ongelmia, mm jonkin sortin persoonallisuuhäiriö. Lapsi parat, mitenköhän tähän voisi puuttua?

Oisko lastensuojelu mitään? Tunnetko isää B nimeltä?

Mies ei koskaan soittanut tai muistanut poikaa, joulu, synttärit tai loma. Hän kielsi yhteydenpidon omiin vanhempiinsa. Kerran unohti lapsen saareen Helsingin edustalla, ei ruokaa, ei juomaa. Sattumalta kuulimme vieraalta naapurilta. Mies oli myös kuokkimassa rattijuopumuksesta , ilman ajokorttia, hakkasi poliisia. En anna lasta rikolliselle. Oli nuorempana normaali työnsä hoitava hauska isä, muuttui väkivaltaiseksi. Uhkasi usein hajottaa minun uuden auton. Kaikkea en halua kertoa.

Elsu90 kirjoitti:

Kauhusta seurannut yhden tuttavan elämää aivan vierestä. Hankki lapsen A miehen kanssa, jätti miehen ja käytti lasta aseena vieraannuttaen. Meni naimisiin B miehen kanssa ja hankkiutu raskaaksi. Tästä aviomiehestä kasvoi lapselle isähahmo, kunnes yhteisen lapsen syntymän aikoihin hän yllättäen hukkasi elämästään B:n ja otti elämäänsä takaisin A:n. Siitä lähtien hän on leikkinyt A:n kanssa perhettä eikä anna B:n tavata kumpaakaan lasta. Sen verran tiedän, että lapsien äidillä on Mt-ongelmia, mm jonkin sortin persoonallisuuhäiriö. Lapsi parat, mitenköhän tähän voisi puuttua?

Eiköhän tuosta kannattaisi lasuun soitella. 2 lasta jo tuhottu.

Isä ei ole vastuullinen aikuinen eikä oma lapsi kiinnosta. Juoppo, mt-ongelmat, narkkari, väkivaltainen, manipuloida jne jne.

Jos isä hylkää vastasyntyneen koska tämä ei ollutkaan toivottu.

Siinä ei tartte myöhemminkään yrittää uudelleen. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos isä hylkää vastasyntyneen koska tämä ei ollutkaan toivottu.

Siinä ei tartte myöhemminkään yrittää uudelleen. Sitä saa mitä tilaa.

Kostaminen on lapsen etu?

Vierailija kirjoitti:

Jos isä hylkää vastasyntyneen koska tämä ei ollutkaan toivottu.

Siinä ei tartte myöhemminkään yrittää uudelleen. Sitä saa mitä tilaa.

Tuossa ratkaisee kyllä myös lapsen mielipide siitä haluaako antaa isälleen mahdollisuuden ja tutustua myöhemmin mikäli ei ole erityistä tarvetta suojella lasta esim. isän päihdeongelmalta tms.

Onhan niitä isiä, jotka eivät halua astua ollenkaan isän rooliin ja kitisevät elareistakin (_lapsen_ elatusavusta). Mutta on sitten myös jonkin verran niitäkin isiä, jotka eivät halua sitoutua millään tavoin yllätysvauvan äitiin vaikka toivoisivatkin saavansa osallistua lapsensa elämään.

Jos lapsi ei ole alkujaan toivottu eivätkä vanhemmat parisuhteessa, vauva-aika menee yleensä luonnollisestikin isältä pitkälti ohi. (Itsekin äitinä ainakin uskon, että aivan vastasyntyneen hoito on käytännön syistä äidim vastuulla mikäli vanhemmat eivät asu yhdessä. Pieni vauva tarvitsee yhden pääasiallisen hoitajan eikä voi olla tästä erossa pitkiä aikoja.)

Se jos mies ei ole valmis näkemään tätä lasta heti tämän synnyttyä on inhottavaa. Mutta myöhemmin isän oikeus osallistua lapsensa elämään punnitaan lapsen edun mukaan. - Ei niin, että loukattu äiti vain ilmoittaa, ettei isä saa toista mahdollisuutta, "ei tartte myöhemminkään yrittää uudestaan". Siinä tapauksesaa on nimenomaan kyse äidin ylilyönnistä ja itsekeskeisyydestä. Osoittaa nimenomaan ajattelun heikoutta olla joko ymmärtämättä tätä tai sitten persoonallisuushäiriön (narsismin) piirteitä estää lapsen suhde isäänsä vain koska "ei se edes olisi halunnut tätä lasta", "kun ei ollut mukana synnutyksessä" tai "kun se minut (äidin) jätti".

Ilmiselvästi eri asia jos isä on vastuuton ja vaarallinen huumeidenkäyttäjä ja hyväksikäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva lupausten rikkominen. En vain yksinkertaisesti enää kestänyt katsoa sitä pientä reppuselkäistä poikaa, joka eteisessä turhaan odotti, että isä tulee hakemaan luokseen viikonlopuksi. Ei tullut mies, tuli soitto, että jotain kiireellistä tuli väliin, mutta huomenna haen pojan, mennään jääkiekko-otteluun. No ei tullut, vaikka poika koko päivän taas odotti. Sitten saattoi täysin yllättäen hakea pojan eskarista, kävivät katsomassa uutta pyörää, mutta isillä ei juuri silloin ollut pankkikorttia mukana jne.

Lopulta ilmoitin, että lasta et enää riko. Jos ei voi pitää lupauksiaan, ei kuulu lapsen maailmaan.

Olen ite ns puolfaija ja kyllä se kirpas aina katsoa ikkunasta kun 5 vuotias tyttö istuu tien vieressä reppu selässä ja piirrustus kädessä minkä on tehnyt faijalleen, joka ei ikinä tule. Vaikka olen aina tytön kanssa tehnyt asioita ja vienyt paikkoihin, niin silti se ei ole sama asia. Aina kun se pieni ihminen odotti, niin palasin ite omaan lapsuuteen, kun itse odotin isää, joka ei koskaan tullut. Hirveä tunne. Lopulta se tytön isä ei tullut enää ollenkaan. Tyttö kun kasvoi, niin sen kiinnostus siihen isään mureni pala palalta. Kun lapsi sitten täytti 16v, niin sen isä otti yhteyttä siihen. Tyttö sano, että mulla on jo isä ja valitettavasti se et ole sinä. Se tuntu musta samalla hyvältä ja pahalta, kun se sano noin isälleen. Sillon ymmärsin, että se arvostaa sitä mitä olen sen eteen tehnyt ja pitänyt huolta niinkun se olisi oma lapsi.

Ja se on sanonu nyt parikymppisenä, että kiitos kun olet mun isä ja on ollu vaikeeta sanoo ääneen tämä.

Täällä on nyt kirjoiteltu kaikenlaista. Onko oikeasti sellaisia ihmisiä olemassa jotka ei kutsu isää ristiäisiin vaan ottaa sinne uuden puolison vaikka biologinen isä haluaa olla isä? Ja samalla kuuluttaa kaikille että tämä isäpuoli on isä? Ja toi saapumatta jättäminen ja lasten pettäminen on hirveää kuultavaa. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa. Jotkut ei saa nähdä lasta ja toiset ei halua nähdä lasta.. kaikkissa tapauksissa lapsi on se joka kärsii.

Onkohan nämä tarinat totta? Äidit? Voisitteko kieltää isää tulemasta ristiäisiin ja ottaa tilalle uuden puolison vaikka biologinen isä haluisi olla isä? Ja valehdella isän henkilöllisyyden?

Ap

Tapsa* kirjoitti:

Onkohan nämä tarinat totta? Äidit? Voisitteko kieltää isää tulemasta ristiäisiin ja ottaa tilalle uuden puolison vaikka biologinen isä haluisi olla isä? Ja valehdella isän henkilöllisyyden?

Ap

Kyllä on totta.

Vierailija kirjoitti:

Mies itse vieraannuttaa lapsensa. Väkivaltaisuus ja päihteiden käyttö eivät ole "mielivaltaisia syitä".

Yksinhuoltajuuden saaminen vaatii aina todisteet. Iskän putkareissut, pahoinpitelyt ja narkkaaminen on tietenkin helppo näyttää toteen, kun niistä on merkinnät poliisin rekisterissä, vaimosta ja lapsista vammat valokuvien ja lääkärinlausuntojen kera.

Vieraannuttamista tapahtuu myös yhteishuoltajuudessa. Toinen on lähi, eikä anna etävanhemman tavata lastaan.

Tietäisittepä vaan. Olen nähnyt sellaisenkin äidin, joka teki kaikkensa vieraannuttaakseen lapset isästään. Joskus soitti, että nyt voisit hakea lapset hoitoon, ja kun isä menee paikalle, niin äiti raakkuu portailla ”hähähää, älä kuvittelekaan, että mä niitä sulle annan!”

Että sellaista äidinrakkautta.

Tapsa* kirjoitti:

Onkohan nämä tarinat totta? Äidit? Voisitteko kieltää isää tulemasta ristiäisiin ja ottaa tilalle uuden puolison vaikka biologinen isä haluisi olla isä? Ja valehdella isän henkilöllisyyden?

Ap

Tuskin, yksikään täysijärkinen äiti ainakaan. Se joka kutsuu itseään äidiksi tajuaa lapsensa parhaan ja käsittää myös kuinka tärkeää lapsen on tietää juurensa. Meitä on moneen junaan, aina löytyy se poikkeus tietenkin.