Mikä saa äidin vieraannuttamaan lapset biologisesta isästä?

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei vaikuttanut asiaan, vaan isä hylkäsi meidät lapsensa moneksi vuodeksi.

Hän oli katkera siitä, että joutui osallistumaan elatukseemme elatusmaksuilla (miten järkyttävää!), joten hän ei pyytänyt meitä luokseen.

Näinkin voi olla, mutta muista, että äitisi ei välttämättä kerro teille totuutta. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei vaikuttanut asiaan, vaan isä hylkäsi meidät lapsensa moneksi vuodeksi.

Hän oli katkera siitä, että joutui osallistumaan elatukseemme elatusmaksuilla (miten järkyttävää!), joten hän ei pyytänyt meitä luokseen.

Näinkin voi olla, mutta muista, että äitisi ei välttämättä kerro teille totuutta. Kokemusta on.

Minäkin kuulin vasta aikuisena miten kylmästi äitini oli isälleni tehnyt ja valehteli tästä minulle. Isä odotti kun olin tarpeeksi vanha kuulemaan totuuden ja äiti sen sitten myönsi kun tivasin.

Vaikea aihe minulle, minulle sanottiin lapsena, että isäni on kuollut aina kun olisin halunnut tietää hänestä jotakin. Olin 16v kun minulle kerrottiin, että isäni on oikeasti kuollut... eli minulla olisi ollut mahdollisuus tutustua isääni, muttei minulle annettu siihen mahdollisuutta vaikka hän oli ollut hengissä kaikki ne vuodet. Myöhemmin selvitin taustaani isäni sukulaisten kautta ja minulle kerrottiin mm. että isälle oli kerrottu, että ristiäiset ovat Kotkassa, minne hän oli puku päällä lähtenyt, samalla kun oikeat ristiäiset oli pidetty Porissa.. tällä oltiin vain varmistettu, ettei isäni tulisi paikalle. Isäni oli tuohon aikaan työssä käyvä mies, vasta myöhemmin hän alkoholisoitui ja ainakin itse ajattelen niin, että äitini on osasyynä siihenkin. Vihaan äitiäni ikuisesti. tästä syystä 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe minulle, minulle sanottiin lapsena, että isäni on kuollut aina kun olisin halunnut tietää hänestä jotakin. Olin 16v kun minulle kerrottiin, että isäni on oikeasti kuollut... eli minulla olisi ollut mahdollisuus tutustua isääni, muttei minulle annettu siihen mahdollisuutta vaikka hän oli ollut hengissä kaikki ne vuodet. Myöhemmin selvitin taustaani isäni sukulaisten kautta ja minulle kerrottiin mm. että isälle oli kerrottu, että ristiäiset ovat Kotkassa, minne hän oli puku päällä lähtenyt, samalla kun oikeat ristiäiset oli pidetty Porissa.. tällä oltiin vain varmistettu, ettei isäni tulisi paikalle. Isäni oli tuohon aikaan työssä käyvä mies, vasta myöhemmin hän alkoholisoitui ja ainakin itse ajattelen niin, että äitini on osasyynä siihenkin. Vihaan äitiäni ikuisesti. tästä syystä 

Voimia, voin vain kuvitella tuskasi. Itse vihaan lapseni äitiä, koska hän tekee kaikkensa etten näkisi lapsiamme. Siltikään, en haasta ritaa. Haluan nähdä vain rakkaani.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe minulle, minulle sanottiin lapsena, että isäni on kuollut aina kun olisin halunnut tietää hänestä jotakin. Olin 16v kun minulle kerrottiin, että isäni on oikeasti kuollut... eli minulla olisi ollut mahdollisuus tutustua isääni, muttei minulle annettu siihen mahdollisuutta vaikka hän oli ollut hengissä kaikki ne vuodet. Myöhemmin selvitin taustaani isäni sukulaisten kautta ja minulle kerrottiin mm. että isälle oli kerrottu, että ristiäiset ovat Kotkassa, minne hän oli puku päällä lähtenyt, samalla kun oikeat ristiäiset oli pidetty Porissa.. tällä oltiin vain varmistettu, ettei isäni tulisi paikalle. Isäni oli tuohon aikaan työssä käyvä mies, vasta myöhemmin hän alkoholisoitui ja ainakin itse ajattelen niin, että äitini on osasyynä siihenkin. Vihaan äitiäni ikuisesti. tästä syystä 

Et tiedä kuin osan totuudesta, vain sukulaistesi kertoman osuuden.

Vanhojen asioiden muisteleminen on kuin rikkinäinen puhelin leikki, jossa jokaisella kertojalla on oma totuutensa asioiden kulusta ja siitä koska mitäkin tapahtui.

Äidilläsi oli omat syynsä toimia tavalla jolla toimi, etkä luultavasti koskaan saa niitä syitä selville.

Äitisi sinut kasvatti, sinulle tuntemattomasta syystä ilman isääsi, mutta tuntemalla vihaa äitiäsi kohtaan, tuotat eniten vahinkoa itsellesi.

Anna anteeksi, vaikka et ymmärtäisikään miksi, sillä äidilläsi on varmasti ollut omat syynsä toimia tavalla joka nyt tuntuu sinusta väärältä.

Älä menetä äitiäsi isäsi lisäksi.

Kauhusta seurannut yhden tuttavan elämää aivan vierestä. Hankki lapsen A miehen kanssa, jätti miehen ja käytti lasta aseena vieraannuttaen. Meni naimisiin B miehen kanssa ja hankkiutu raskaaksi. Tästä aviomiehestä kasvoi lapselle isähahmo, kunnes yhteisen lapsen syntymän aikoihin hän yllättäen hukkasi elämästään B:n ja otti elämäänsä takaisin A:n. Siitä lähtien hän on leikkinyt A:n kanssa perhettä eikä anna B:n tavata kumpaakaan lasta. Sen verran tiedän, että lapsien äidillä on Mt-ongelmia, mm jonkin sortin persoonallisuuhäiriö. Lapsi parat, mitenköhän tähän voisi puuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aihe minulle, minulle sanottiin lapsena, että isäni on kuollut aina kun olisin halunnut tietää hänestä jotakin. Olin 16v kun minulle kerrottiin, että isäni on oikeasti kuollut... eli minulla olisi ollut mahdollisuus tutustua isääni, muttei minulle annettu siihen mahdollisuutta vaikka hän oli ollut hengissä kaikki ne vuodet. Myöhemmin selvitin taustaani isäni sukulaisten kautta ja minulle kerrottiin mm. että isälle oli kerrottu, että ristiäiset ovat Kotkassa, minne hän oli puku päällä lähtenyt, samalla kun oikeat ristiäiset oli pidetty Porissa.. tällä oltiin vain varmistettu, ettei isäni tulisi paikalle. Isäni oli tuohon aikaan työssä käyvä mies, vasta myöhemmin hän alkoholisoitui ja ainakin itse ajattelen niin, että äitini on osasyynä siihenkin. Vihaan äitiäni ikuisesti. tästä syystä 

Et tiedä kuin osan totuudesta, vain sukulaistesi kertoman osuuden.

Vanhojen asioiden muisteleminen on kuin rikkinäinen puhelin leikki, jossa jokaisella kertojalla on oma totuutensa asioiden kulusta ja siitä koska mitäkin tapahtui.

Äidilläsi oli omat syynsä toimia tavalla jolla toimi, etkä luultavasti koskaan saa niitä syitä selville.

Äitisi sinut kasvatti, sinulle tuntemattomasta syystä ilman isääsi, mutta tuntemalla vihaa äitiäsi kohtaan, tuotat eniten vahinkoa itsellesi.

Anna anteeksi, vaikka et ymmärtäisikään miksi, sillä äidilläsi on varmasti ollut omat syynsä toimia tavalla joka nyt tuntuu sinusta väärältä.

Älä menetä äitiäsi isäsi lisäksi.

Miten noin itsekään teon voi antaa anteeksi?

Kerron oman kokemukseni. Olen vieroitetun lapsen äiti. Lapsen isä on itse vieroittanut itsensä lapsen elämästä. Hän ei syystä tai toisesta ole uskaltanut tai halunnut olla lapsena elämässä mukana.

Luulen että isä on kertonut läheisilleen että minä en anna tavata lasta. Asia on kuitenkin päinvastoin. Hartain toiveeni on että lapsella olisi edes jonkinlainen suhde isäänsä ja isänpuolen sukulaisiin.

Nyt lapsi on jo koululainen ja täysin vieraantunut isästään ja tämän suvusta. Salaa toivon että edes joku heistä ottaisi yhteyttä lapseen tai minuun. Se onnistuisi helposti vaikka sosiaalisen median kautta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa isistä vieraannuttaa itsensä lapsistaan? Miksi omat lapset ei kiinnosta tai miksi ei halua viettää aikaansa omien lastensa kanssa? Miksi ei laita piuhojaan poikki tai huolehdi ehkäisystä jos ei halua olla isä?

Siis mun mielestä äidin vieraannuttamisesta keskustellaan paljonkin, mutta juuri tämä, isä vieraannuttaa itsensä tai isän uusi puoliso kieltää näkemästä. Näistä aiheista ei keskustella koskaan.

Kateus lasta kohtaan, itsekäs äiti haluaa puolisonsa huomion eikä äiti välitä lapsen tunteista. Konfliktitilanteessa äiti käyttää lasta koston välineenä. Äidillä voi olla mielenterveydenhäiriö tai persoonallisuushäiriö. Eniten kärsii lapsi. Minä kaipasin ja kaipaan isääni.

Vieraannuttajan mielenterveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva lupausten rikkominen. En vain yksinkertaisesti enää kestänyt katsoa sitä pientä reppuselkäistä poikaa, joka eteisessä turhaan odotti, että isä tulee hakemaan luokseen viikonlopuksi. Ei tullut mies, tuli soitto, että jotain kiireellistä tuli väliin, mutta huomenna haen pojan, mennään jääkiekko-otteluun. No ei tullut, vaikka poika koko päivän taas odotti. Sitten saattoi täysin yllättäen hakea pojan eskarista, kävivät katsomassa uutta pyörää, mutta isillä ei juuri silloin ollut pankkikorttia mukana jne.

Lopulta ilmoitin, että lasta et enää riko. Jos ei voi pitää lupauksiaan, ei kuulu lapsen maailmaan.

Uusioperheen jonkilaisena "isäpuolena" näin tämän ongelman läheltä. Isä lupasi hakea lapset luokseen viikonlopuksi, soitti ettei ehdi ajoissa ja lapset odottivat valmiina keittiön pöydän ääressä koska herralla on aikaa tulla. Monesti homma venyi iltapäivästä myöhäiseen iltaan.

Joskus olivat rahat loppu kun tuli hakemaan ja vaimoni pakkasi ruokaa mukaan että pärjäsivät muutaman päivän.

Katselin tätä hommaa muutaman kuukauden ajan, kun vaimoni oli näissä kaikissa viestien ja puheluiden vaihdoissa välikätenä ja yritti selittää lapsille, että kyllä isä aivan pian tulee ja aivan varmasti välittää teistä ja hakee kunhan vain ehtii.

Oli niin stressaavaa katsella sitä hommaa sivusta (oli suuri henkinen kynnys puuttua asioihin) sivusta ennenkuin rohkaistuin ja ehdotin että ex kommunikoisi lasten kanssa suoraan. Ajattelin siinä vaiheessa ettei täysjärkinen ihminen kehtaa tehdä lapsilleen samaa mitä teki entiselle vaimolleen.

Ei tästä mitään apua ollut, sillä sama perseily jatkuin kuukaudesta toiseen.

En enää muuta keksinyt nähdessäni lasten pettymyksen kuin kertoa heille (vaimoni luvalla tottakai), ettei heidän tarvitse mennä isälleen, elleivät he halua tehdä sitä.

Perheeseemme palasi rauha melko pian tämän mahdollisuuden jälkeen, sillä yksi kerrallaan lapset eivät enää välittäneetkään lähteä isälleen, petyttyään liian monta kertaa turhiin lupauksiin.

Ehkä isä omalla tahollaan tuntee olevansa syrjäytettu lapsistaan, mene ja tiedä.

Huolen sijasta, minulle tulee sinusta tunne, että olit mustasukkainen, kun vaimosi puheli puhelimessa exän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman kokemukseni. Olen vieroitetun lapsen äiti. Lapsen isä on itse vieroittanut itsensä lapsen elämästä. Hän ei syystä tai toisesta ole uskaltanut tai halunnut olla lapsena elämässä mukana.

Luulen että isä on kertonut läheisilleen että minä en anna tavata lasta. Asia on kuitenkin päinvastoin. Hartain toiveeni on että lapsella olisi edes jonkinlainen suhde isäänsä ja isänpuolen sukulaisiin.

Nyt lapsi on jo koululainen ja täysin vieraantunut isästään ja tämän suvusta. Salaa toivon että edes joku heistä ottaisi yhteyttä lapseen tai minuun. Se onnistuisi helposti vaikka sosiaalisen median kautta.

Mulle vieraantuja-isän veli ja isä toivottivat eron jälkeen, että pysyisimme poissa heidän elämistään, kun yritin pitää yhteyttä lapsen serkkuihin ja isovanhempiin.

Jaanalaine kirjoitti:

On varmasti etä-faijoja jotka ovat vain haitallisia, aiheuttavat lapsille pettymyksiä katteettomilla lupauksillaan, ja se on tottavie kauheeta. Tuollaisissa asioissa suosittelisin jonkinlaista vanhemmuusterapiaa tai vakavaa keskustelua lastenvalvojalla tai sosiaalitoimiston kautta tapahtuvalla sovittelulla. Lapsen etua ajatellen pitäisi toimia, eikä sitä päätöstä hylätä isää  voi vain itsenäisesti äiti tehdä mikäli elämässä on isä joka haluaa olla isä.  

Oletpa yltiöpositiivinen. Ei auttanut perheneuvolat eikä sossukäynnit, kun isä ei halunnut kantaa vastuutaan ja olla lapselle isä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei vaikuttanut asiaan, vaan isä hylkäsi meidät lapsensa moneksi vuodeksi.

Hän oli katkera siitä, että joutui osallistumaan elatukseemme elatusmaksuilla (miten järkyttävää!), joten hän ei pyytänyt meitä luokseen.

Jatkuva riitely ja kohtuuttomat elarit kyllä voi vaikuttaa. Tiedän äidin, joka kiristää, ettei lapsi saa tavata isää, jos elareita ei koroteta.

Raha raha...

Kuinka moni isä on tappanut itsensä lun ei saanut nähdä lasta. Kuinka moni äiti sanoo, ettei isä halua nähdä lasta, vaikka se ei ole totta.

Kaikki kulminoituu aina rahaan.

Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa lapselle. Ainakin lasu pitäisi näistä tehdä. Sieläpä katsovat, onko aiheellista.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni isä on tappanut itsensä lun ei saanut nähdä lasta. Kuinka moni äiti sanoo, ettei isä halua nähdä lasta, vaikka se ei ole totta.

Niin ja sanoo isälle, ettei lapsi halua tavata.

Tapsa* kirjoitti:

Pysytäämpä aiheessa, narsistipuheet ja tuollaiset ihmeelliset "äiti on luonnollinen megailmiö ja isä on vain siittäjä" -kommentit voi jättää pois. 

Narsistipuheet kyllä liittyy asiaan vahvasti sillä usein vieraannuttajalla on narsistisia piirteitä, lisäksi myös epävakaan persoonallisuuden piirteitä löytyy monelta. Vieraannuttaja käyttää lasta pelinappulana kostaakseen ex-kumppanilleen.

Tässäkin ketjussa menee iloisesti puurot ja vellit taas sekaisin. Jos puhutaan vieraannuttamisesta, puhutaan siitä kun toinen vanhempi perusteetta sotkee lapsen ja toisen vanhemman välit. Se, että estää lasta näkemästä isäänsä isän päihdeongelmien, jatkuvien oharien tms vuoksi ei ole mitään vieraannuttamista, se voidaan pikemminkin katsoa ihan hyväksi vanhemmuudeksi kun lapsen parastahan siinä on takana.