Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (1916)
Naisia joista saattaisin kiinnostua, on harvassa, eikä minulla olisi heihin mahdollisuuksia.
Koska olen herrasmiesmäinen, rauhallinen ja tasapainoinen, ja tulojeni osalta keskiluokkaa - minut haluttaisiin mukavuuksien täyttämään keskiluokkaiseen toisen kierroksen parisuhteeseen jossa eletään arkea, mutta hehkutetaan tulevaa ulkomaan reissua tai sitä kuinka täydellistä ruoka oli ravintolassa. Masut kasvaisivat, kun istuttaisiin sohvalla katsomassa Putousta kun se on niin hauska.
En halua mitään sellaista.
Jos kertoisin tässä mitä haluan parisuhteelta, vastauksenne olisi, että olen teinin tasolle jämähtänyt ikuinen pikkupoika jonka kanssa elämä olsii ankeaa, koska en arvosta ostettuja mukavuuksia. Koska en ole itse rakentamassan mökissä asuva survivor, rokkikukko, biker-jengiläinen, maailmanmatkaaja tmv spesialisti, minulle on varattu yksi rooli, ja se on se keskiluokkainen tavismies.
Minun totta kai pitäisi valita joku kategoria ja rakentaa imago josta nainen voisi saada kiinni, mutta en halua alkaa esittämään teatteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen teksti resonoi.
Keskiluokkaisuus ja keski-ikäisyys on ankeaa. Kaikki on arkea paitsi vapaa-aika, joka pitää ostaa rahalla. Mitä enemmän rahalla ostettuja mukavuuksia, sitä hauskempaa. Muu on lapsellista, ankeaa, epänormaalia tämän ikäiselle.
Naiset jotka eivät sovi tähän muottiin,
A) Eivät halua seurustella
B) Voisivat seurustella jos mies on kalsarimalli-vuorikiipeilijä-äärivasemmistolainen investointipankkiiri joka ei halua naista elämäänsä
C) Ovat täysiä sekopäitä joilla on laskut rästissä ja hullu exä kirveen kanssa kamapäissään ovella
Koska kukaan mies ei tykkää minusta (n). En ole koskaan seurustellut tai käynyt edes treffeillä. Rumuus ja introverttiys tuskin on edistänyt asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen kyllä. Yhdessä oltu 17-vuotiaasta asti ja edelleen yhdessä näin 13 vuotta myöhemmin.
Ei tarvitse etsiä parempaa, kun olen löytänyt jo parhaan.
Miksi et ymmärrä lukemaasi siitä huolimatta, että asut maassa jossa on ilmainen ja laadukas koulutusjärjestelmä?
Reps
En seurustele, koska ei kiinnosta. En ole koskaan tuntenut ketään, jonka parisuhde vaikuttaisi oikeasti hyvältä. Olin muutaman vuoden suhteessa, mutta olen onnellisempi nyt sinkkuna ja vaikka ennen eroa mietin, että tuleekohan yksinäinen olo, tai millaista on kun pitää useimmiten sydä päivällinen yksin, mitä kun on tavallaan "ihan yksin" maailmassa ja tuleeko kosketuksen kaipuu. No ei todellakaan ole tullut ja edelleen päivittäin onnea tuo vapaus ja se turvallisuus, mikä yksin eläessä on. Hassua sinänsä, kun aina toitotetaan että yksin on mukamas vaikeampaa tai jotenkin surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa. Puolison ei ehkä tykkää hyvää jas-alan seurustelemaan.
En ymmärrä seurustelun konseptia enkä edes oikein sitä miten siihen seurustelutilanteeseen päädytään. Lisäksi pelkään intiimiyttä ja sitä että lkadotan itseni kokonaan ja päädyn vaan täyttämään toisen tarpeita. Lisäksi olen autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin tottunut yksinoloon että tuskin osaisin seurustella. Enkä jaksa etsiä seuraa.
Kunnollista miestä ei ole osunut kohdalle ja huonoa en huoli.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisia joista saattaisin kiinnostua, on harvassa, eikä minulla olisi heihin mahdollisuuksia.
Koska olen herrasmiesmäinen, rauhallinen ja tasapainoinen, ja tulojeni osalta keskiluokkaa - minut haluttaisiin mukavuuksien täyttämään keskiluokkaiseen toisen kierroksen parisuhteeseen jossa eletään arkea, mutta hehkutetaan tulevaa ulkomaan reissua tai sitä kuinka täydellistä ruoka oli ravintolassa. Masut kasvaisivat, kun istuttaisiin sohvalla katsomassa Putousta kun se on niin hauska.
En halua mitään sellaista.
Jos kertoisin tässä mitä haluan parisuhteelta, vastauksenne olisi, että olen teinin tasolle jämähtänyt ikuinen pikkupoika jonka kanssa elämä olsii ankeaa, koska en arvosta ostettuja mukavuuksia. Koska en ole itse rakentamassan mökissä asuva survivor, rokkikukko, biker-jengiläinen, maailmanmatkaaja tmv spesialisti, minulle on varattu yksi rooli, ja se on se keskiluokkainen tavismies.
Minun totta kai
Kiinnostuin sinusta. Itseäni kyllästyttää miehissä nuo luettelemasi asiat. Ja moni muukin asia.
Nuorena sosiaaliset taidot "katosi", kun muutuin pahaksi introvertiksi. Kaikki muuttui. Yläasteella kaverit alkoi käydä tupakilla, eikä huvittanut savuttomana kulkea niiden mukana tupakkipaikoilla. Halusin jäädä myös pois kaikesta nuoruuden pahanteosta (kännikokeilut jne.). Vähitellen jäin yksin, eikä asiat palautuneet ennalleen (enään koskaan). Kohtalona introverttius.
Millään keinoilla, millään tavalla ei ole tullut vastaan ihmistä, joka olisi luodut toisilleen, tai tarkoitettu yhteen.. Ihmisen ei kannata yhdistää sitä, mikä on tarkoitetu olemaan erillään. Syynä siis introverttiongelma, ja se ettei ole löytynyt toista ihmistä, joka olisi tarkoitettu yhteen. Ainakaan tähän astisen, (suuren) etsinnäin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele koska en tunne siihen mitään tarvetta. Olen nuorena seurustellut mutta koskaan se ei tuntunut oikein miltään. Piti vain aina joku olla koska kaikilla muillakin oli.
Kun järki kasvoi tajusin että miksi ihmeessä teen jotain mikä elämänlaatuani ei ainkaan paranna? Miksi en keskity asiioihin joista saan mielihyvää, on mielekkäitä. Miksi haaskata aikaa jonkun kanssa ja koko ajan jotain pientä ja välillä isompaakin riitaa ja ongelmaa ja nääntöä. En minä sellaista elämääni halua.
Siispä jäin elämään yksin ja mitä enemmän aikaa kului sitä voimakkaammin tiedostin että tämä on sitä mitä oikeasti haluan. Nyt en enää voisi ajatella alkaa seurustella kenenkään kanssa. En vihaa miehiä enkä inhoa mutta koska he eivät elämääni mitään sellaista tuo joka sitä parantaisi, päin vastoin haittaisi valitsen sinkkuuden.
Lapsia en ole koskaan halunnut enkä minkäänlaista perhe-elämää. Se tuntuu suorastaan tympeältä.
Tässä on siis minun syytni valintaani. Minulla on hyvä elämä. En halua missään nimessä vaihtaa mittään.
Olen lyhyt, kalju, pulska, köyhä ja pienipeniksinen, siis kukaan ei huoli. Rikkaaseen samanlaiseen "rakastuisi" monikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
Haha
M43v kirjoitti:
Minä tarvitsisin naisen, mutta minkään yhteyden saaminen naisiin on niin vaikeaa ja vielä vaikeampaa on löytää sopivaa, mulla olisi toiveita naisen ulkonäön ja luonteen suhteen, mutta tiedän että jos sopivasti kolahtaa ei niillä ole mitään merkitystä.
Ihastuin muutama vuosi sitten erääseen naiseen mikä on varattu ja sen jälkeen ei ole kukaan muu nainen tuntunut millään.
Sinä tarvitsisit naisen, ikäänkuin joku tarvitsee pölynimurin. Nainen on siis esine, tarvekalu jonka tarvitsisit tyydyttämään erilaisia tarpeitasi. Sopivaa merkkiä ja tehokkuutta on vain vaikea löytää. En ihmettele ettet ketään löydä, ja toivon totisesti ettei kukaan alistu käyttöesineeksesi.
Todella kivulias suhde takana, joka rikkoi aika pahasti. Yritin vuoden jälkeen alkaa tapailemaan, mutta tuli selväksi, että oli käsiteltävää itsekseen ennen kuin olen valmis.
Hetki vielä itsekseen ja ehkä sitten taas.. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikit tuntuu olevan miehille ongelma
Miksi lemmikit ovat ongelma miehille? Ei kai niillä kaikilla ole niin pahaa allergiaa, ettei voisi ollenkaan sietää eläimen villaa.
Ihmettelen kanssa tuota palstatotuutta, kun monella miehelläkin on erilaisia lemmikkejä. Miksi lemmikit olisi heille jokin ongelma?
Nainen elukalla vastaa miehissä raivopelaajaa tai autonruuvaajaa, ja vähintään 6 tuntia päivässä. Samantasoisia ovat.
Tässäpä tyypillinen esimerkki lapsellisen kiukuttelun tasolle vajonneesta miehestä, jonka hauras itsetunto ei kestä edes kumppanin lemmikkiä. Eipä yllätä, että jotkut miehet ovat mustasukkaisia jopa eläimestä, k
Ei liene ihme miksi sinä olet sinkku.
"kissanaisten" välttely ei johdu siitä että mies jää ilman huomiota, vaan siitä että nämä (yleensä) kissoja omistavat naiset menevät aivan äärettömyyksiin kissojensa kanssa. Ne eivät ole lapsia, ne ovat lemmikkejä eikä niitä tarvitse kohdella kuin ihmisiä, eikä niiden tulisi mennä ihmisten edelle.
Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena:
- Minulle on koko elämäni ajan tehty erittäin selväksi, että en kelpaa koska olen vastenmielinen/ruma/epämiellyttävä/pitkästyttävä/vääränlainen. Sellaisen palautteen vastaanottaminen, että on vääränlainen eikä siksi ole kelpoinen, on pidemmän päälle uuvuttavaa ja henkisesti raastavaa. Elämää jaksaa paremmin, kun lopettaa toivomisen.
- En halua olla kenenkään kanssa sen takia että jonkun kanssa pitää olla. En ole valmis olemaan suhteessa jonkun kanssa jolle vain kelpaan paremman puutteessa, ja joka halveksii tai inhoaa minua. Päihdeongelmaiset ja räjähteleviä raivokohtauksia saavat henkilöt ovat myös asia joita en halua elämääni. En halua ketään vahtimaan käyttäytymistäni.
- En pysty muuttamaan ulkoista olemustani ja sisintä itseäni niin, että kelpaisin. En ole luonteeltani ulospäinsuuntautunut, minua ei kiinnosta valheellinen lirkuttelu, enkä ole tyyppiä, joka jaksaisi elää palvellakseen. En jaksa peittää sitä, että olen kiinnostunut tieteistä, minulla on aivot (liika akateemisuus on osalle miehistä suuri kieltomerkki) ja minulla on akateemisia tutkintoja.
Edellä mainittujen asioitten vuoksi olen päätynyt tilanteeseen jossa olen yksin.
On hyvin vaikea löytää naista joka hyväksyy kilpaulostusharrastukseni tai suostuu harrastamaan sitä kanssani.
Tämä. Tosin olen tainnut katkeroitua sen verran, että uskon että ovat kyllä täysin kykeneviä, mutta yksinkertaisesti niin tunnekylmiä ja julmia että eivät vaan välitä tekojensa seurauksista.
N36