Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
En löydä kiinnostavaa naista. Ja jos löydän, on sillä aina koira. Tästä maasta ei tule minulle naista löytymään, kun viimeistään koira tulee esteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderis on vuodesta toiseen täysin samat naiset, samoilla kuvilla, ja samoilla esittely teksteillä. Ja sitten jos saat matchin joltain naiselta on se matchien keräilijä, eli mykkä, kenen ei ole tarkoituskaan jutella yhdellekkään.
Miksi helvetissä pitäisi olla suhteessa tai seurustella? Ihanko siksi, että incel-parvi ei saa pildeä muuten kuin pakottamalla naiset?
Eikö saa haluta olla yksin. Missä näin on päätetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vaivalloista. On vaan helpompi maata sohvalla tytöttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Tinderis on vuodesta toiseen täysin samat naiset, samoilla kuvilla, ja samoilla esittely teksteillä. Ja sitten jos saat matchin joltain naiselta on se matchien keräilijä, eli mykkä, kenen ei ole tarkoituskaan jutella yhdellekkään.
Melko hullu oletus. Jos sulle ei vastata, et sinä tiedä naisen syitä olla vastaamatta. Arvailet vain omista kieroutuneista lähtökohdistasi.
Haloo, naisten itsetunto ei ole jostain stnan Tinder-matcheista kiinni, vaikka sinun onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmiten mulla on tietyt kriteerit vastakkaisessa sukupuolessa ja jos ne täyttyy niin sitten ehkä jo koen vakavempaa ihastumista.
Tämä siitä kun kovia kokenut ihmissuhteista lyhyen ajan sisällä. Ensimmäisenä kaveraasin erään tyypin kanssa johon olinkin ihastunut aluksi, hän ei kuitenkin täysin terve ollut mieleltään tuolloin, käytös uhkaavaa ja tuli uhkailevia maileja/tekstareita silloin ahkeraan. Lopulta sai mut aivopestyä ja houkutteli yhteisen suosikkibändinsä salakeikalle kotikaupunkiinsa, väliä siis noin 300 km. Pääsin paikalle niin hän, että menit hölmö pahemman kerran lankaan, että eipä ole keikkaa ja nyt lähdet vetämään siitä. Tämä olikin viimeinen niitti.
Tuosta muutama vuosi eteenpäin niin tapasin taas erään asiallisen oloisen ja samanhenkisen tyypin jolla tutut sama elämänkatsomus kanssani olevan joten ihastuin aika nopeasti häneen. Sama juttu, alkoi ajan kanssa kohtelemaan kylmästi ja tylysti, tosin ei uhkaillut. Vältteli seuraa ja puhui pahaa selän takana. Viimeisenä niittinä diagnosoi mut tunnevammaiseksi silloisen asuinpaikkakunnan uimahallissa ja sanoi, että jos kohtelen ihmisiä huonosti niin jään yksin enkä koskaan pääse parisuhteeseen. Sitten viimeistään huomattiin, että tämä juttu on tässä, ei toimi enää kaveripohjaltakaan.
Näin kovia kokenut ja siksi olin varuillani kenet lähelle päästään ja mullekin tietyt kriteerit siksi vahventuneet toisessa osapuolessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta tuhlata aikaa naisiin.
No b-shit: kelpaa vain ainoastaan Oy Perhe Ab jonka tarkoituksena on tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan nähnyt itseäni huolehtimassa lapsesta.. En siis mitenkään vihaa lapsia, mutta en myöskään suurella todennäköisyydellä sellaista halua.
..Ja pidän siitä kun kotona voi olla rauhassa, ei tarvitse juosta toisen pillin mukaan tai vastaavaa. Voi tulla, mennä ja tehdä oman halun ja ajan mukaan.
Toki aina välillä nousee ajatus, että olisi kiva saada säännöllistä seksiä (sekään ei toki ole taattua parisuhteissa), kiehnätä tunteja, jauhaa jostain tyhjästä, jos ei ole parempaakaan tekemistä.. Ehkä se "joku" tulee vastaan vielä joku päivä. Otan vastaan jos niin käy, mutta selviän kyllä vaikkei tulisi.
Massadeittailuun en lähde, ei kiinnosta suhteen hankkiminen niin paljoa.
Koulukiusattu. Ylipainoa. Epäsosiaalinen. Huono itsetunto. Ylitsepääsemättömän vaikeaa tehdä aloite. Muutto toiselle paikkakunnalle aktivoi yrittämään puhtaalta pöydältä ja joitain pieniä onnistumisiakin tuli. Kuitenkin se eräänlainen pakollinen seurustelun aloittamisen tunnusteluaika, jolloin pitää esittää jotain muuta kuin on ja kaikki se mind games mitä siihen liittyy on jotain mihin en vain kykene. Jatkuvan ghostatuksi tulemisen jälkeen luovutin ja panostin mieluummin uraani. Nykyään olenkin johtavassa asemassa ja hyvin toimeentuleva. Oikeastaan ainoa murheenaiheeni on se, että elämän biologinen tarkoitus, eli suvun jatkaminen ei todennäköisesti toteudu. Kaikkea ei kai voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi seurustella? Kuin tämä olisi joku yleinen mielipide että näin kaikki haluavat ja näin pitäisi olla. Itse en halua seurustella ja haluan olla sinkku. Saan tehdä mitä haluan ja viettää oman näköistä elämää.
T. 31 nainen
Nuorempana en halunnut, koin sen jotenkin sopimattomaksi. Nyt ei enää viisikymppisenä ole kykyjä vaikka olisi haluja. Ja kun ei tähän asti kerran mitään ollut, ei edes suutelua niin onhan se aika iso kynnys ylitettäväksi. Vuori suorastaan.
Ja se pieni munakin on.
Koska mulla on avioeroprosessi akuutisti kesken enkä aio vilkaistakaan miehiin päin, ettei tule eksän kanssa hankaluuksia, mitkä heijastuisivat lapsiin. Ihan sinkkuna aion olla ja nauttia omasta tyylistäni olla.
Sitten joskus kun eron jälkeinen elämä on normaalia ja hyvää aion odottaa sitä epätodelliselta tuntuvaa tunnetta, että joku vie jalat alta. Muussa tapauksessa miesseikkailut eivät ole kaiken vaivan arvoisia. Toki haaveilen joskus rakastuvani ja tulevani rakastetuksi enkä tahtoisi elää yksin koko loppuelämää (jos se on pitkä).
En seurustele koska en halua tällä mutta jos menisin deitti markkinoille, haluaisin suhdetta jonka tavoitteena on nimenomaan olle yhdessä ja rakastaa (parisuhde) jossa tavoite ei ole välttämättä naimisiin. Tästä en haaveile. Ainakaan tällähetkellä elämässä. nainen 27v.
Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa molemminpuolisesti. Ja siis oikean seurustelusuhteen ja kumppanin haluaisin enkä vaan jotain kevytsitä tai kevyttätä tai johonkin tarpeeseen jos kalenterissa nyt sattuu tyhjää tilaa olemaan tai että ei mahdollisesti parempaakaan pantavaa ole nopsasti ja turvallisesti saatavilla. Niin ja mies olen.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole kukaan sellainen ihminen tullut elämääni, että olisi häneen ihastunut. Kesällä olisi saattanut näin käydä, mutta kyseisellä henkilöllä on kissa joten allergian vuoksi tutustuminen jäi lyhyeen. En hae seurustelukumppania mitenkään, joten todennäköisyydet kohtaamiselle on varsin matala.