Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
En luota miehiin. Vaarallisin paikka naiselle on oma parisuhde. On niitä hyviäkin miehiä jossain mutta todennäköisyys rajoittavan tai vaarallisen kanssa yhteenpäätymiseen on liian suuri. Jos ihme tapahtuu ja hyvä tulee elämässä etsimättä vastaan niin harkitsen vahvasti onko riskin arvoista. Mutta toistaiseksi on oikein hyvä yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä yritin aktiivisesti löytää seurustelusuhteen siinä onnistumatta. Niinä harvoina kertoina kun pääsi edes jonkun kanssa kontakteihin, minä ihastuin mutta toisella oli mielessä vain seksi. Sen jälkeen vuosikymmen hiljaiseloa deittirintamalla kunnes napsahti yllättäen kunnolla ja ihastuin täysillä. Vaikka tälläkertaa myös vastapuoli vaikutti yhtä ihastuneelta, ei hänellä vaikuttanut olevan tippaakaan kärsivällisyyttä minua kohtaan. Se jotenkin ylitti minun käsityskykyni, miten toinen voi muka olla niin ihastunut, mutta samalla ärsyyntyä minusta ja tumpeloinnistani niin paljon. Itse kun en halunnut nähdä hänessä mitään vikaa. Eipä siitäkään sitten mitään tullut ja vähän tuntuu että ollaan sitten ilman loppuelämä jos se seukkuilu on niin helvetin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä yritin aktiivisesti löytää seurustelusuhteen siinä onnistumatta. Niinä harvoina kertoina kun pääsi edes jonkun kanssa kontakteihin, minä ihastuin mutta toisella oli mielessä vain seksi. Sen jälkeen vuosikymmen hiljaiseloa deittirintamalla kunnes napsahti yllättäen kunnolla ja ihastuin täysillä. Vaikka tälläkertaa myös vastapuoli vaikutti yhtä ihastuneelta, ei hänellä vaikuttanut olevan tippaakaan kärsivällisyyttä minua kohtaan. Se jotenkin ylitti minun käsityskykyni, miten toinen voi muka olla niin ihastunut, mutta samalla ärsyyntyä minusta ja tumpeloinnistani niin paljon. Itse kun en halunnut nähdä hänessä mitään vikaa. Eipä siitäkään sitten mitään tullut ja vähän tuntuu että ollaan sitten ilman loppuelämä jos se seukkuilu on niin helvetin vaikeaa.
Sinähän olet vielä nuori. Ei pidä luovuttaa yhden suhteen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä yritin aktiivisesti löytää seurustelusuhteen siinä onnistumatta. Niinä harvoina kertoina kun pääsi edes jonkun kanssa kontakteihin, minä ihastuin mutta toisella oli mielessä vain seksi. Sen jälkeen vuosikymmen hiljaiseloa deittirintamalla kunnes napsahti yllättäen kunnolla ja ihastuin täysillä. Vaikka tälläkertaa myös vastapuoli vaikutti yhtä ihastuneelta, ei hänellä vaikuttanut olevan tippaakaan kärsivällisyyttä minua kohtaan. Se jotenkin ylitti minun käsityskykyni, miten toinen voi muka olla niin ihastunut, mutta samalla ärsyyntyä minusta ja tumpeloinnistani niin paljon. Itse kun en halunnut nähdä hänessä mitään vikaa. Eipä siitäkään sitten mitään tullut ja vähän tuntuu että ollaan sitten ilman loppuelämä jos se seukkuilu on niin helvetin vaikeaa.
Sinähän olet vielä nuori. Ei pidä luovuttaa yhden suhteen perusteella.
Olen jo nelikymppinen ja ongelmani on se, etten kykyne noin vaan ihastumaan uudelleen voimakkaiden tunteiden jälkeen. Muille se näyttää olevan helpompaa ja tämä minunkin pikaseukkukaveri löysi seuraavan kohteen jo muutamassa viikossa.
En ole löytänyt toista aseksuaalia / ihmistä jota seksi ei kiinnosta
Mielelläni (olisin) seurustelisin, mutta näin se elämä meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takana on pitkä avosuhde, sitten avioliitto ja leskeys jo 45-v:na. Ei varmaan ole vaikea kuvitella, että leskeys ei ole varsinaisesti mikään "täky" kumppaninvalintamarkkinoilla. Varmasti jotkut muutkin rankat elämänkokemukset verottavat puolisoehdokkaita samalla lailla. Nyt ei enää edes uskalla miestä lähestyä kuin ystävyysmielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä yritin aktiivisesti löytää seurustelusuhteen siinä onnistumatta. Niinä harvoina kertoina kun pääsi edes jonkun kanssa kontakteihin, minä ihastuin mutta toisella oli mielessä vain seksi. Sen jälkeen vuosikymmen hiljaiseloa deittirintamalla kunnes napsahti yllättäen kunnolla ja ihastuin täysillä. Vaikka tälläkertaa myös vastapuoli vaikutti yhtä ihastuneelta, ei hänellä vaikuttanut olevan tippaakaan kärsivällisyyttä minua kohtaan. Se jotenkin ylitti minun käsityskykyni, miten toinen voi muka olla niin ihastunut, mutta samalla ärsyyntyä minusta ja tumpeloinnistani niin paljon. Itse kun en halunnut nähdä hänessä mitään vikaa. Eipä siitäkään sitten mitään tullut ja vähän tuntuu että ollaan sitten ilman loppuelämä jos se seukkuilu on niin helvetin vaikeaa.
Sinähän olet vielä nuori. Ei pidä luovuttaa yhden suhteen perusteella.
Olen jo nelikymppinen ja ongelmani on se, etten kykyne noin vaan ihastumaan uudelleen voimakkaiden tunteiden jälkeen. Muille se näyttää olevan helpompaa ja tämä minunkin pikaseukkukaveri löysi seuraavan kohteen jo muutamassa viikossa.
Yleensä suhteet, jotka alkavat vauhdilla, myös loppuu, tai ainakin hiipuu nopeasti.
Oma paras suhteeni alkoi vasta 47-vuotiaana ja on vahvistunut vuosien varrella todelliseksi rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus siitä että joku koskisi minuun seksuaalisesti vaan tuntuu vastenmieliseltä. : / Ei oikein voi mitään. Tykkään myös olla aika paljon yksin vaikka kavereita on välillä kiva nähdä.
Olen sinkku ja se on mun oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele koska minulla on kaksi erityislasta ja päälle huoltajuuskiista isän kanssa (kieltää lasten hoidon). Lapset on haastavia ja oireilevia. Lisäksi opiskelen vaativaa uutta ammattia ja teen loppuajan töitä minkä ehdin, että voin elättää meidät. En tiedä, missä kohtaa olisi aikaa seurustella tai kuka edes tähän haluaisi tulla tällä setillä. Kosiskelijoita riittää, mutta olen heidän suhteen skeptinen oman elämäntilanteeni vuoksi, vaikka ovatkin tosi kivoja ja hyviä miehiä. N32
Haluaisin kyllä, mutta ihastun koko ajan vain sellaisiin joita en voi saada. Kukaan josta itse olen ollut kiinnostunut, ei ole osoittanut vastakaikua tai sitten hän on ollut varattu. Ja itse en ala varattujen kanssa mitään virittelemään.
Mulle on käynyt tämä yksipuolinen ihastuminen jo niin monta kertaa, että alkaa tuntua suorastaan ihmeeltä että muut ihmiset onnistuvat ihastumaan sellaisiin tyyppeihin, jotka ihastuvat myöskin heihin. :( Tuntuu ihan mahdottomalta hommalta mulla. En halua seurustella kenenkään kanssa ihan että ois joku, kyllä niitä tunteita pitäis olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En seurustele koska minulla on kaksi erityislasta ja päälle huoltajuuskiista isän kanssa (kieltää lasten hoidon). Lapset on haastavia ja oireilevia. Lisäksi opiskelen vaativaa uutta ammattia ja teen loppuajan töitä minkä ehdin, että voin elättää meidät. En tiedä, missä kohtaa olisi aikaa seurustella tai kuka edes tähän haluaisi tulla tällä setillä. Kosiskelijoita riittää, mutta olen heidän suhteen skeptinen oman elämäntilanteeni vuoksi, vaikka ovatkin tosi kivoja ja hyviä miehiä. N32
Kuulostaa siltä, että työskentelet kovasti paremman elintason eteen. Samalla kuitenkin läheisesi kärsivät. (En ymmärtänyt, mittä tarkoitat kiellolla.) Tuleeko raha hyvittämään kaiken?
Yksi asia on varma: mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampi sinun on löytää uusi puoliso tms. Oletko aivan varma, että satsaus elintason nostamiseen sekä kiista ovat nuoruutesi arvoisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä yritin aktiivisesti löytää seurustelusuhteen siinä onnistumatta. Niinä harvoina kertoina kun pääsi edes jonkun kanssa kontakteihin, minä ihastuin mutta toisella oli mielessä vain seksi. Sen jälkeen vuosikymmen hiljaiseloa deittirintamalla kunnes napsahti yllättäen kunnolla ja ihastuin täysillä. Vaikka tälläkertaa myös vastapuoli vaikutti yhtä ihastuneelta, ei hänellä vaikuttanut olevan tippaakaan kärsivällisyyttä minua kohtaan. Se jotenkin ylitti minun käsityskykyni, miten toinen voi muka olla niin ihastunut, mutta samalla ärsyyntyä minusta ja tumpeloinnistani niin paljon. Itse kun en halunnut nähdä hänessä mitään vikaa. Eipä siitäkään sitten mitään tullut ja vähän tuntuu että ollaan sitten ilman loppuelämä jos se seukkuilu on niin helvetin vaikeaa.
Sinähän olet vielä nuori. Ei pidä luovuttaa yhden suhteen perusteella.
Olen jo nelikymppinen ja ongelmani on se, etten kykyne noin vaan ihastumaan uudelleen voimakkaiden tunteiden jälkeen. Muille se näyttää olevan helpompaa ja tämä minunkin pikaseukkukaveri löysi seuraavan kohteen jo muutamassa viikossa.
Yleensä suhteet, jotka alkavat vauhdilla, myös loppuu, tai ainakin hiipuu nopeasti.
Oma paras suhteeni alkoi vasta 47-vuotiaana ja on vahvistunut vuosien varrella todelliseksi rakkaudeksi.
Miehelle tuo on vielä suht nuori ikä. Naisella se kai vaatii tavallista enemmän kauneutta ja ulkonäöstä huolehtimista. Ellei nainen ole luonteeltaan sellainen, että suhde on "vaihtotavara" niin että ei ole miehen luonteen suhteen niin kriittinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peniksen koolla ei kyllä ole mitään tekemistä minkään kanssa. Suurin osa naisista ei pysty saamaan tyydytystä penetraatiosta, muita konsteja tarvitaan. Onhan sitä size queenejakin, mutta lienevät vähemmistössä...
Itse en tiedä, olen ollut suhteessa tai toisessa koko aikuisikäni, inhoan nukkua yksin ja tarvitsen seksiä. Mutta poikaystäväni ei ollut seurustellut kenenkään kanssa ennen minua, ja oli 24 tavatessamme. Tiedustelin miksei, kun hän on kuitenkin aivan laatumateriaalia, ja hän selitti, ettei ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa, videopelit kiinnostivat enemmän. Hän on älykäs eikä mitenkään sosiaalisesti outo, mutta mielikuvitusta ei oikein ole, joten hänelle ilmeisesti jokin ei voi puuttua, jos ei siitä tiedä. Sittemmin on sanonut, ettei enää haluaisi olla ilman, kun nyt tietää miten hauskaa on, mutta kun ei tiennyt niin ei osannut kaivata. Katkeruushan on miehessä niin epätoivottavaa kuin voi olla ("en koskaan saa ketään, naiset ovat pahoja, lässynlää" -no tuolla asenteella et todellakaan) mutta oli oikeastaan kokemus tavata joku, joka ei ollut tullut ajatelleeksi, ja esitellä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan huoli minua. Ylipainoa on kertynyt, enkä vain saa kiloja karistettua vaikka olen yrittänyt. Personal traineriin ei ole varaa.
Kokeile maailman halvinta ja tehokkainta dieettiä, rahaa säästyy roimasti - "DON'T EAT SO MUCH!"
Rahaa säästyy kun ei tarvi palkata ketään, rahaa säästyy myös kun ei osta ruokaa niin paljon. Säästyy myös ylimääräisiltä sairaala käynneiltä ja terveys pysyy pidempään. Saatat myös elää kymmeniä vuosia pidempään, onhan ylipaino kansanterveyden suurin ongelma.
Eli syö vain vettä ja 1-2 palaa ruisleipää päivittäin kunnes paino alkaa olla halutulla tasolla. Yksinkertaisesti - syö vähemmän kuin kulutat ja se paino putoaa itsestään, liikuntaa ei tarvi. Mutta jos syö niin kuin on lihomaan tottunut, niin se paino vain kasvaa ja olet ahmatti addikti jolla mielenterveys ongelma syömiseen.
Kokeile vaikka muuttaa Japaniin, siellä ylipaino on laissa kielletty jos työ ei vaadi sitä, ja saat kuukausittain sakot perustuen tuloihisi kunnes olet normaali painoinen. Täytyisi ottaa sama käytäntö koko maailmassa, etenkin koska ruuasta on tulossa pula sodan takia. Ylipainoinen syö yleensä monta kertaa enemmän kuin tarvittava määrä, ja se on pulan aikana pois toisilta.
"Ylipainoinen syö yleensä monta kertaa enemmän kuin tarvittava määrä"
Ei muuten pidä paikkaansa. Ylipainon ylläpitämiseen ei tarvita yhtään sen enempää kaloreita kuin normaaliin painoon. Ylipainoinen voi siis syödä ihan samaa kuin normaalipainoinen.
Miehet on harvinaisia. Pikkupoikaa löytyy senkin edestä.
En seurustele koska olen naimisissa ihanan henkilön kanssa :-)
Mutta vakavasti: Internetin ja nämä palstat saisi räjäyttää, yhden kuuluisan autokauppiaan sanoin. "Kun minä olin nuori" ei ollut tindereitä, näitä oksennuspalstoja, järkyttävää sukupuolien vastaista lietsomista (saati keksittyjä sukupuolia ja päävikaisia leikkimässä eri sukupuolta), miehet avasi ovet naisille kumartaen, naiset näyttivät naisilta ja suhteet syntyivät aidoista kohtaamisista, kunnioituksesta, ihastuksesta...
Maailma on menossa vessanpöntöstä alas perinteisten arvojen rappautuessa, ja tämäkin ketju on siitä absoluuttisen hyvä todiste. Niin hehkuu läpi että ihmiset todella syvällisesti kaipaavat perinteisiä perhepohjaisia, terveitä arvoja.
Jos nyt rehellisiä ollaan niin kukaan ei ole tullut kotiovelta hakemaan :')
Alue: Aihe vapaa
Ei jaksa seurustella.