Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Kaikki miehet joiden kanssa olen ollut eivät ole minulle sopineet. Monet eivät ole tarpeeksi aktiivisia suhteessa, eivät tee suhteen eteen mitään sen jälkeen kun ollaan vakinaistuttu, olen itse aina suunnitellut meille yhteistä menoa ja tekemistä ja jonkun ajan päästä kyllästynyt olemaan kapteeni. Minusta tulee heille äiti kun itse olen kunnianhimoinen ja tiedän mitä teen, miehestä tulee tossu ja loputkin haluni häntä kohtaan kuolee, eli minua kyllä halutaan mutta itseäni ei kiinnosta mikään perus laiskanpulskea ja tylsä vässykkä. Parempi minun on pysyä sinkkuna ja kenties hankin vain rakastajia jos mieli tekee fyysistä läheisyyttä. Monet miehet ovat minusta jotenkin vässyköitä joilla ei ole mitään omaa sisältöä elämässä tai ei ole mitään järkeä ja omia ajatuksia päässä. Ei kunnianhimoa, ei älyä keskustella oikeasti syvällisistä asioista, ei emotionaalista älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keijo-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Lisäksi miehillä näyttää olevan nykyään aivan luonnottomat vaatimukset naisille, varsinkin ulkonäön suhteen, että olen todennut elämän olevan helpompaa, mukavampaa ja laadukkaampaa yksin ollessa. Käyn töissä, kavereiden luona, välillä leffassa ja hankin juuri sellaisia vaatteita sekä asioita kotiin, joista itse tykkään. Yksinkertaista ja todella miellyttävää itsellisen naisen elämää jo yli 20 vuoden ajan.
Ei kai miehillä ole muuta toivetta ulkonäön suhteen muutakuin huomattavan suurikokoiset ja hyvin riippuvat rinnat mielellään navan tasolla ainakin. Toki jo vielä on massiivinen takapuoli, niin se on bonusta! Mutta pääasia olisi tuo rintahommeli. Eikä haittaisi, jos pitäisi Seinfeldista, mutta se ei kai varsinaisesti ulkoiseen olemukseen liity.
Miehet ei halua isoja roikkuvia rintoja vaan semmoset silareitten näköiset.
Nimimerkillä kokemusta löytyy. Mun isot riipparit on ällöttävät omasta ja miesten mielestä.
Puhuinkin ehkä tuossa enemmän omista mieltymyksistäni. Mielestäni isot riipparit ovat kaikkein kaunein ulkoinen ominaisuus naisessa. Joten sinun täytyy olla näin ollen hyvin kaunis!
Olen se perinteinen, parjattu kolmekymppinen koulutettu, hyvätuloinen sinkkunainen pk-seudulla. Suurin syy on se, että nautin omasta itsenäisyydestäni ja rauhasta. Jos kaipaan seuraa, kutsun ystäviä kylään tai tapaan heitä kaupungilla. Ja sen jälkeen on ihana rentoutua hiljaisessa kodissa ja pyöritellä mietteitä omassa hiljaisuudessa. Ei tarvitse olla vastuussa kenellekään menoistani, voin vain lähteä ovesta milloin huvittaa. Pystyn matkustelemaan ja harrastamaan mitä haluan. Voin flirttailla kelle tahdon ilman omantunnon tuskia. Parisuhteen suurin hyöty olisi kykeneväisyys jakaa kotitalouden kulut kahtia, mutta taloudelliset syyt eivät ole itselleni oikea syy seurustella. En kaipaa sohvalla kainalossa kyhnyttämistä tai "oman kullan viereen käpertymistä", en parisuhdeiltoja tai lapsia. Ehkä olen muiden mielestä jotenkin viallinen, mutta itselleni on tärkeää elää omannäköistä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain ole koskaan seurustellut, syytä en tiedä sille miksi en koskaan ole seurustellut.
Miksi pitäisi seurustella?
m30Niinpä. Miksi pitäisi seurustella?
Miksi se on niin valtavan vaikea tajuta ja hyväksyä että kaikki eivät vain halua seurustella?!
Miksi se on punainen vaate joillekin, miksi ei voida hyväksyä?
n 32
Yksi iso asia on varmaan se, että koko yhteiskunta rakentuu sille olettamukselle, että jokainen haluaa ehdottomasti seurustella ja perustaa parisuhteen. Tämä tulee esiin vaikkapa sairaaloissa: leikkauspotilailla oletetaan olevan automaattisesti joku, joka hakee kotiin ja hoitaa kaikki asiat niin, että potilaan ei tarvitse esim. nostella asioita. Yksineläjiin ei oikein osata suhtautua eikä antaa tukea - etenkään maksutonta sellaista (koska sehän parisuhteen toinen osapuoli on: yhteiskunnalle ilmainen hoitaja).
Tällaisten ennakko-oletusten vuoksi monille on vaikea ymmärtää tai hyväksyä se tosiasia, että maailmassa on paljon aromanttisia ja aseksuaaleja ihmisiä. Aseksuaalit ovat alkaneet hiljalleen saada ääntään kuuluviin, mutta aromantikkoja pidetään edelleenkin suorastaan friikkeinä: jos ei tunne tai pysty tuntemaan romanttista rakkautta, on taatusti jotenkin viallinen.
Suomi tapansa mukaan tulee taas jälkijunassa, mutta englanniksi alkaa saada jo tietoa ihan vain googlaamalla "aromantic".
Näinpä! Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen kulutin kaksi vuotta (liikaa) huonossa suhteessa, ja päätin sen jälkeen että tätä en enää koskaan tee. Jos joskus taas seurustelen niin suhteen pitää olla parempi. Ja samalla päätin että en aio aktiivisesti etsiä seurustelusuhdetta, vaan se tulee jos on tullakseen. Varmaan jälkimmäinen on suurempi syy siihen miksi olen sinkku, mutta ei tosiaan ole viimeiseen 15 vuoteen tullut sellaista tilannetta jossa suhde olisi tullakseen, ja nyt en tiedä pystyisinkö edes antamaan arjestani toiselle vaikka kuinka ihana ihminen tulisikin vastaan.
Ja sitten siihen asiaan johon halusinkin kommentoida, eli yksinasuviin. Olin vajaat 10 vuotta sitten leikkauksessa, ja onnekseni minulla on läheinen ja edelleen hyvinvoiva äiti. Hän tuli luokseni useammaksi viikoksi jotta pystyin normaaliin arkeen, sain syödäkseni jne. En saanut yksin edes arkkupakastinta auki, ja kaupassakäynti olisi pelkästään etäisyyksien ja auton käyttöhaasteiden takia ollut mahdotonta. Kukaan ei missään välissä sairaalasta lähtiessäni millään tavalla kyseenalaistanut pystynkö - nuorehko henkilö - tulemaan toimeen itsekseni. Jos äitini ei olisi ollut valmis tuohon 600 km matkaan, en edes tiedä miten olisin pysynyt hengissä. Ehkä joku kauppa olisi jo silloin toimittanut tällä seudulla kotiinkuljetuksia, en tiedä.
Suurin syy on se, että en jaksa mitään suhdesäätöjä juuri nyt.
Olin pidemmässä suhteessa miehen kanssa, mutta sen päättymisestä on kahdeksan vuotta. Vähän sen jälkeen seurustelin muutaman kuukauden itselleni täysin sopimattoman miehen kanssa, koska rehellisesti sanottuna pelkäsin olla yksin. Se älytön suhde kuitenkin loppui ja hyvä niin. Nyt olen ollut yksin useamman vuoden.
Toinen syy on se, että täällä päin Suomea on vaikea löytää miesseuraa miehenä. Pantavia ja panevia ukkomiehiä kyllä löytyisi joka puistosta, levarilta ja parkkipaikalta, mutta en etsi sellaista. Kunhan elämäntilanteeni tässä sallii, alan vakavasti suunnitella muuttoa Helsingin seudulle parempien deittimarkkinoiden perässä. Jos sieltä löytyy minulle joku, hyvä juttu, mutta jos ei, pärjään hyvin näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele sen takia, koska oma elämä ei vielä ole sellaisessa kuosissa, että kehtaisin siihen ketään toista päästää likelle. Ja tässä odotellessa on alkanut miehistä mennä hohto. En muista mitä hienoa miehissä muka oli. Muuta kuin etäältä. Mitä hienoa siinä oli kun se toinen oikeasti oli siinä? Unelmointi on paljon kivempaa kuin reaalielämä miehen kanssa.
Miksi pitäisi seurustella? En viihdy ihmisten seurassa muutenkaan ja itselleni on luonnollista olla yksin hyvien kirjojen ja musiikin parissa. Seksiä saa helposti irtokarkkeinakin ja kumppanien vaihtuminen on jopa kiihottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tämän ketjun vastentahtoisesti sinkkuna elävä ihminen voisi vastata saman vastauksen tähän ketjuun: ulkonäöllinen (tai miehen tapauksessa vaihtoehto rahallinen) vaihtoarvo ei riitä siihen, mitä toivoisi haluamaltaan vastapuolelta.
Edellisestä suhteesta on todella kauan. Silloin avovaimoni petti, jätti ja lähti miehen mukaan jota inhosin jo ennen tätä tapausta. Elämä meni vuosiksi pilalle. Jäljelle jäi sitoutumiskammo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele, koska erosin juuri todella pitkästä parisuhteesta. En halua enää parisuhdetta. Rajoittaa liikaa elämää ja tekee onnettomaksi.
Valitsin nuorena pariinkin otteeseen vääränlaisen kumppanin. Yksi oli kypsymätön, toinen lääkitsi mt-ongelmaansa alkoholilla, kolmas oli sairaalloisen mustasukkainen.... Toki hyviäkin kausia suhteissa ehti olla.
Olen ollut ilman parisuhdetta jo monta vuotta. Ikäiseni vapaat miehet eivät kelpaa minulle. Minussakin on vikoja, mutta ei sellaisessa mittakaavassa, mitä ikäisilläni vapailla miehillä vaikuttaa olevan.
Elämäni on kyllä monin tavoin mielekästä ja mukavaa ilman parisuhdettakin. Jos voisin valita, ottaisin mielelläni hyvän parisuhteen tähän lisäväriksi. Toisaalta olen jo täysin sopeutunut elämään ilman parisuhdetta koko loppuelämäni.
Kunhan tulin kertomaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi elämäänsä pettynyt lisää kirjoitti:
En seurustele, koska luota, enkä ole koskaan luottanut pelkkään rakastumisen tunteeseen.
Yleisesti on edelleen sellainen käsitys, että kun toinen ihminen "kolahtaa", on tässä oikea. Oma kuvani rakastumisesta on karu. Asiaa on tutkittukin, ja rakkaudella ja rakastumisella ei ole tieteellisesti mitään tekemistä toistensa kanssa, samasta nimestä huolimatta.
Rakastumisessa keho huumaa itsensä siten, että ongelmien hahmotuskyky poistuu ja parinmuodostus olisi siten helpompaa. Tällä ei ole mitään tekemistä romanttisen kuvan kanssa ns. "oikean" löytämisestä, kyseessä vain on elimistön reaktio ja ilmoitus siitä, että jälkeläisten kannalta oikea puoliso on löytynyt, huumaa kestää yleensä 6kk - 3 vuotta, sitten se on aikalailla ohi.
Varsinainen uskollinen ja rakkaudentäyteinen elämä puolestaan riippuu toisista mekanismeista, lähinnä yhteensopivista luonteista ja ajatusmaailmoista, sekä tietoisesta tahdosta. Tällaisia suhteita voi syntyä joko alkuhuuman kanssa tai ilman. Sadunhohtoinen huumaava rakastuminen, joka johtaa kestävään ja onnelliseen, elinikäiseen suhteeseen, on valitettavan harvinainen. Erityisesti ensiyrityksellä onnistuessaan.Minulta on mennyt usko kauan aikaa sitten, omalla kohdalla ei ole onnea ollut, ja ympärilläni muillakin homma on kariutunut turhan usein.
Joo tullut todettua tuo kantapään kautta miten harhaanjohtavaa tuollainen hullaantuminen on ja pahimmillaan johtaa epäterveeseen riippuvuussuhteeseen kun haluaa roikkua siinä huumatunteessa vaikka mikään muu ei oikeastaan toimi. Sitten toisaalta taas mikään "väljähtäneempi" juttukaan ei tunnu hyvältä, joten tässäpä sitä sitten ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska nussin ja siitän joka viikko uuden isotissisen tiukkaperseisen 20 vuotiaan mimmin!! Uuuaaahh !!
- Jorma 62v
Vierailija kirjoitti:
Koska nussin ja siitän joka viikko uuden isotissisen tiukkaperseisen 20 vuotiaan mimmin!! Uuuaaahh !!
- Jorma 62v
Heräsit just päiväunilta?
Vierailija kirjoitti:
Koska nussin ja siitän joka viikko uuden isotissisen tiukkaperseisen 20 vuotiaan mimmin!! Uuuaaahh !!
- Jorma 62v
Takapuoleen tökkimällä ei voi siittää. Oletko nukkunut biologian tunneilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain ole koskaan seurustellut, syytä en tiedä sille miksi en koskaan ole seurustellut.
Miksi pitäisi seurustella?
m30Niinpä. Miksi pitäisi seurustella?
Miksi se on niin valtavan vaikea tajuta ja hyväksyä että kaikki eivät vain halua seurustella?!
Miksi se on punainen vaate joillekin, miksi ei voida hyväksyä?
n 32
Yksi iso asia on varmaan se, että koko yhteiskunta rakentuu sille olettamukselle, että jokainen haluaa ehdottomasti seurustella ja perustaa parisuhteen. Tämä tulee esiin vaikkapa sairaaloissa: leikkauspotilailla oletetaan olevan automaattisesti joku, joka hakee kotiin ja hoitaa kaikki asiat niin, että potilaan ei tarvitse esim. nostella asioita. Yksineläjiin ei oikein osata suhtautua eikä antaa tukea - etenkään maksutonta sellaista (koska sehän parisuhteen toinen osapuoli on: yhteiskunnalle ilmainen hoitaja).
Tällaisten ennakko-oletusten vuoksi monille on vaikea ymmärtää tai hyväksyä se tosiasia, että maailmassa on paljon aromanttisia ja aseksuaaleja ihmisiä. Aseksuaalit ovat alkaneet hiljalleen saada ääntään kuuluviin, mutta aromantikkoja pidetään edelleenkin suorastaan friikkeinä: jos ei tunne tai pysty tuntemaan romanttista rakkautta, on taatusti jotenkin viallinen.
Suomi tapansa mukaan tulee taas jälkijunassa, mutta englanniksi alkaa saada jo tietoa ihan vain googlaamalla "aromantic".
Olen ihmetellyt että pääseekö sieltä sairaalasta lainkaan kotiin jos ei siellä ole ketään? Pakko aina valehdella että on joku.
Kun olen yrittänyt tutustua ihmisiin, he aina sanovat, ettei meillä ole mitään yhteistä. Ehkä siksi minulla ei ole ystäviäkään.
Ehkä seurustelen, en ole varma. Oletan että en, niin kauan kuin joku näistä deittimiehistä ei ilmoita haluavansa vakituista parisuhdetta kanssani.
Muijat haluavat vain rahojani, eivätkä anna vastinetta.