Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
mä en seurustele .koska pk-seutu on täynnä jännämiesten exiä ja "selvipäin maailman ihanin tyyppi" -suhteesta eronneita rikkinäisiä naisia , jotka etsivät terapeuttia eikä parisuhdetta...M40
Riisikeppi vei exän nii en jaksa alkaa käymää läpi tututumis vaihetta ja helpommin lohkee ilman seukkailua.
Aspis kirjoitti:
Aivot ei tue sitä protokollaa, jolla seurustelu- ja muut ihmissuhteet muodostetaan. Autismikirjon häiriö.
Sama asia minulla, suhteet eivät vain kehity. Haluaisin kyllä että olisi kumppani.
No mä oon jo elämäni rakentanut mies. Takana avioliitto, siitä lapset ja ero..
Eron jälkeen koetin varmaan samalla "formaatilla" seukata, kun muinoin teininä.
Nyt en vaan jaksa vääntää kaikesta.. mutta vastaan tulee "teinejä" tai jotka yrittävät hakata päätään historiaan....
Mutta jokainen kokee tään ympäröivän maailman tavallaan....minäkin.
Tärkeämpiäkin asioita on kuin seukkailu. Sen jo tiedän. 😊
Vierailija kirjoitti:
Riisikeppi vei exän nii en jaksa alkaa käymää läpi tututumis vaihetta ja helpommin lohkee ilman seukkailua.
Ei kyllä sit hyvin mene jos riisikepille tosiaan hävisit. Taidat olla melkoisen pönäkkä tapaus?
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut turhan montaa, joka kerta suhde kariutunut ennemmin tai myöhemmin.
Olen itsenäinen, hyväpalkkainen, omillani toimeentuleva, usein ollut koulutetumpi kuin mies, olen älykäs ja nokkela, hyvämuistinen, minulla on kyky lukea toisia ja em syistä huomaan jos minua yritetään vedättää.
En siedä minkäänlaista sovinismia enkä typeriä alatyylisiä juttuja.
En suostu kenenkään tetapeutiksi ja huolehtijaksi saati palvelijaksi ja elättäjäksi.= ei kukaan niistä, kehen minä olen ollut ihastunut, ole halunnut tällaista naista.
Se joka halusi ei herättänyt minussa oikeastaan mitään mielenkiintoa sitten alun jälkeen.Olen siis törmännyt vääriin ihmisiin.
Eikä tule koskaan haluamaan.
Koska.
Ehkä kohta seurustelen. ;)
Miehet tuntuu olevan kovin nirsoja. Olen laihduttanut (nyt 170/56) käyn salilla, olen yrittänyt parantaa ulkonäköäni erilaisin toimenpitein, tosin ei mitään kirurgista en ole tehnyt, olen panostanut hiuksiin, meikkiin, vaatteisiin, kehittänyt itseäni henkisesti, enkä silti saa miehiltä mitään vastakaikua. Yritän olla olematta nirso ja joustaa. Tapailen nyt miestä joka on 10v+ vanhempi, kalju, lihava, lievästi alkoholisoinut. Hän on kyllä mukava, hauskakin, mutta hänkään ei halua parisuhdetta vaan vain seksiä. Miten voisin vielä parantaa itseäni? Mistä tiedän onko rimani edelleen liian korkealla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riisikeppi vei exän nii en jaksa alkaa käymää läpi tututumis vaihetta ja helpommin lohkee ilman seukkailua.
Ei kyllä sit hyvin mene jos riisikepille tosiaan hävisit. Taidat olla melkoisen pönäkkä tapaus?
Oon sentään miehinen, kookas, syön hyvin ja tarpeeksi komee toisin ku laiha riisikeppi..
En ole löytänyt aseksuaalia kumppaniksi
Onkohan se lopulta sexi jonka vuoksi rakastutaan. Ennen oli himot kuin hiirellä ja myös miehiä oli tarjolla liian kanssa. Kaksi pitkää suhdetta, jonka jälkeen muutaman miehen k. tapaamisia. Ihan hyvin näkyy pärjäävän nykyään ilman miestä, kiertopalkintoja ja sexin puutteista on tarjolla. Eipä viitsi enää miesten suvunkaan ja lasten lapsien k. Alkaa seurustelemaan. Koira on nyt paras kaveri..
Sietokykyni toisen ihmisen negatiiviselle tunnehumppailulle on pudonnut nollaan.
Lisäksi seurustelusuhteessa on paljon "pakollisia" kuvioita, jotka koen itselleni täysin turhaksi ajanhukaksi.
Käytän aikani mielummin ihan muuhun.
Oon herkkäuninen, enkä oikein osaa nukkua kenenkään vieressä. Lisäksi tarvitsen usean tunnin yksinäisen rauhoittumisajan ennen nukkumaanmenoa. Jos löytyisi nainen, jota tämä ei haittaa, saattaisin haluta parisuhdetta.
Aina kun ihastun naiseen tulen tänne palstalle katsomaan kuinka paljon naiset vihaavat miehiä ja kuinka käyttävät miehiä hyväkseen niin pystyy paljon paremmalla omalla tunnolla harrastamaan ainoastaan yhden illan juttuja
En ole rakastunut kehenkää sitten 80-luvun lopun. Olen vuosien varrella seurustellut muutaman kerran 3-4kk, ei ole mun juttu nää parisuhteet, olen jottenkin yliherkkä ihmisten suhteen. Olen joutunut miljoona kertaa selittämään miksi mulla ei ole lapsia ja vaimoa, koska olen ulospäin menestynyt ihminen. Nyt 57 vuotiaana olen hyväksynyt tilanteen ja en edes yritä seurustella. Silloin tällöin tyydytän naisten seksuaaliset tarpeet, ittellä ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Takana yksi pitkä parisuhde, josta myös kaksi lasta. Parisuhteesta jäi niin huonoja kokemuksia. Myös muita lyhyempiä tapailu- ja seurustelusuhteita on takana. Olen tullut siihen tulokseen, että miehet ovat "samaa p*skaa eri paketissa". En siedä sitä kuvottavaa miesten seksikiihkoilua ja kuinka olen kuin seksiobjekti niille. Vaikka on fyysisesti hyvässä kunnossa, niin se ei tarkoita mitään seksinukkena olemista.
Ei ole olemassakaan sellaista miestä, jolle maailmassa olisi muutakin tekemistä kuin seksi. Sekin sijaan aikaa voisi täyttää urheillen ja vaellellen. Tietysti seksiä voisi joskus harrastaa, muttei aina. Tämä on kuitenkin mahdoton toive ja sama kuin uskoisi joulupukkiin.
Saako kaikki naisetkin tuomita muutamien tekojen perusteella niin kuin sinä tuomitset kaikki miehet muutamien tekojen perusteella?
Ei seurustelusta tai parisuhteesta ole miehelle mitään elämää parantavaa, pelkästään kuluja, työtä ja toisten palvelua ilman omaa ihmisarvoa
Maito ja lehmä vertaus on lähtoisin ja sopii vain naisiin(obviously!). Miehet on niitä sonneja, ja niitä ei kaupasta niin vain saa, ja vielä vähemmän kannellaan!