Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Kaksi kertaa kokeiltu ja se riitti. En halua enää ketään sotkemaan elämääni ja asuntoani.
Vierailija kirjoitti:
Miehistä ei ole kuin vaivaa. Haluan elää (ja elänkin) ihanan vapaata elämää, en halua passata ja palvella ketään.
Ei nyt noinkaan, kun löytää itselle sopivan miehen. Tosin on vaikeaa löytää tasapainoinen mies, jonka kanssa myös tekemiset jotenkaan kävisivät yksiin. Kurjaa on se, että niin monet miehet ovat persoonallisuushäiriöisiä, eikä sitä heti huomaa. Sitten parisuhde on yhtä vuoristorataa.
Ja sitten pitäisi olla sitä kemiaakin, että jaksaisi aina joskus sekstailla. On vaikea yhtälö.
Seuraa saa netsitä erilaiseiin tarpaisiin, joten miksi miestä ottamaan kotiin sen takia.
Olen xxl-kokoinen enkä ole onnistunut laihduttamaan. Olisin vain kassientyhjennysalusta eli yhden illan juttu tai sitten joku kokeilisi tapailla minua viimeisenä vaihtoehtona kun hyvännäköisiltä tulee pakkeja. Mutta en kokisi itseäni kovin arvostetuksi moisessa suhteessa.
Toki elän toivossa, että joku rakastaisi minua ja minä häntä ja kohtaisimme tässä elämässä vielä.
Ei löydy raitista rehellistä miestä, siis suomalaista työmiestä, joka osaa tehdäkin jotain muutakin kun istua koneella, tykkäis käydä ja olla mökillä, kalalla, reissata pohjoisessa.. Ei jaksa enää etsiä, huonoja ollu ihan tarpeeksi ja parempi olla yksin kun huonon kanssa.
Pakko seurustella, jotta saan joka päivä pllua. Sinkkuna en saanut.
M38
En ihastu, jotta tulisi hetkellinen mielenhäiriö siitä että minun pitäisi kelvata jollekin. Ei vain tule tunnetta. Yksi pitkä suhde riitti ja jotain meni lopullisesti rikki. Kun tulee petetyksi, tajuaa että mikään ei ollut totta. Kaikki se, mikä tuntui hyvältä alkaa kuvottaa: tosiaanko suutelin tuota oksettavaa kaksinaamaa.
Olen kai lopun ikääni ihmeissäni sille "ystävälle", joka tämän osoitti aloittamalla piirittämään tuota miestäni.
5 vuotta kulunut, ei se tästä enää villiksi sinkkuudeksi muutu.
Olen niin tavallisen tylsä että nainen jonka kanssa olin 27 vuotta kaikkiaan, vaihtoi kai parempaan, kaljumpaan, rikkaampaan. Turha tässä iässä on enää tutkia edes mahdollisuuksia, kohta katselemaan porkkanan kasvua alhaaltapäin.
Koska tahdon päättää, mihin tuloni laitan.
Ja saan olla rauhassa, ei turhaa draamaa.
Listaa voisin jatkaa loputtomiin!
Viimeisin yritys päättyi siihen, ettei mies parin huonon liiton jälkeen ollut valmis mihinkään. Annan periksi, en löydä ongelmansa läpikäynyttä ja uuteen valmista miestä ikinä. Yksin on ihan hyvä.
Koin ensimmäisen seurustelukokemukseni varsin vanhalla iällä ja se menikin melko teinimäisesti pieleen. En varmasti tule kokemaan samanlaista tunnetulvaa enää ja tuntuisi turhalta tyytyä johonkin vaimeampaan juttuun enää sen jälkeen, joten en edes etsi enää mitään.
Niin monet kolhut, petetyksi ja jätetyksi tulemiset. Nuoruuden rakkaani menettäminen. Ihan nobody jutuistakin pakkien saaminen.
En vaan jaksa enää yrittää, enkä kestäisi enää yhtään jätetyksi tulemista, en ihastu enää kehenkään, olen kai sulkenut itseni jotenkin jääkuoreen.
Toisaalta kyllä kadehdin heitä onnellisia joilla on toisensa ja edes kohtuullisen ok suhde, itse en siinä onnistunut.
Ei ole mitään pysyvää käyttötarkoitusta miehelle. Seksisuhteet ajavat asiansa.
Koska etsin taruolentoa: keski-ikäistä, päihteetöntä, pornotonta, vegetaristimiestä. En ole koskaan kuullut saati nähnyt.
En jaksa yrittää, en helve...ssä enää pyöri keki ikäisenä jossain deittisovelluksissa ja juokse toinen toistaan turhemmilla treffeillä. Missä muualla tapaisin "siinä mielessä" ketään kun en käy baareissakaan.
Olen tyytymätön vartalooni ja häpeän sitä, en halua että kukaan näkisi minua vähäpukeisena.
Yksi mies on, jonka ottaisin koska vaan, hän vaan ei ole vapaa..... toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Koska etsin taruolentoa: keski-ikäistä, päihteetöntä, pornotonta, vegetaristimiestä. En ole koskaan kuullut saati nähnyt.
Koitapa luonnonsuojelupiireistä / vaelluspiireistä / maastopyöräilijät...
Tiedän monta! Tosin osa on ns. varattuja, pakenevat vaimoaan pitkille reissuille kun eivät osaa laittaa suhdetta poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Kun ikää tulee lisää, tällä ei ole yhtään mitään väliä.
nyt puhuttiin seurustelusta eli juttelusta eikä msitään yhdynnistä