Liian vahva äiti-poika-suhde ja irtiotto?

Ei tuo ole normaalia.

Vaikuttaisi, äiti lapset ovat palvelleet äidin tarpeita. Varmaan äiti on uhriutujamarttyyri.

Oli mitä oli, päihdesekoilut voivat määrätä loppuelämän suunnan.

Antaako äiti lapselle tilaa? Vai onko säännöt olleet samat iästä riippumatta?

Vierailija kirjoitti:

Oli mitä oli, päihdesekoilut voivat määrätä loppuelämän suunnan.

Millainen päihdesekoilu on kyseessä?

Nyt on vahvat defenssit ilmoilla. Poika voi pahoin, koska äiti on ollut liian hyvä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli mitä oli, päihdesekoilut voivat määrätä loppuelämän suunnan.

Millainen päihdesekoilu on kyseessä?

Kokeilujen asteilla, mutta on selvää, että lapsella on tosi paha vaihe. Mietin vain miten voisin auttaa. Yhteiskunnan tai koulun tukeen ei perhe luota, sitä on yritetty, mutta apua ei saatu. Olisiko nuorelle puhumisessa mitään järkeä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli mitä oli, päihdesekoilut voivat määrätä loppuelämän suunnan.

Millainen päihdesekoilu on kyseessä?

Kokeilujen asteilla, mutta on selvää, että lapsella on tosi paha vaihe. Mietin vain miten voisin auttaa. Yhteiskunnan tai koulun tukeen ei perhe luota, sitä on yritetty, mutta apua ei saatu. Olisiko nuorelle puhumisessa mitään järkeä? 

Mikä on sinun roolisi tässä suhteessa?

Mieheni 35 vuotta ottaa vasta nyt irti ihan samanlaisesta äidistä,. Hän ei murrosiässä kilttinä ,rauhallisena ja varmasti äidille helppona lapsena aiheuttanut koskaan ongelmia vanhemmilleen. Siis ei yhtään mitään, mitä olen miehen vanhempia tai muita sukulaisia kuullut. 

Nyt irtiotto tekee nimenomaan kipeää miehen äidille. Olen kuunnellut miehen äidin tunteikkaita purkauksia  sellaisista ongelmista poikansa kanssa, jotka ovat ihan tavanomaisia rajoja ihmisten välillä. Tunnistamisen vuoksi en kerro tarkemmin.

Mieheni äiti on kontroloiva, läheisriippuvainen ja kaiken lastensa eteen tehnyt kotiäiti. Ihan kuin ap:n ystävä auttamalla ja vaatimalla ja asettamalla kodin rajat. Niinpä ap:n ystävän uhriutuminen tilanteessa, jossa lapsi käy läpi normaalia itsenäistymistä pitäisi lapsen syyllistämisen sijaan osata suhtautua realistisesti. Myös ap:n ja kysellä ystävältä,än että miksi hän kokee poikansa käytöksen liian rajuksi. Lapsihan vaikuttaa aivan normaalista teinipojalta, joten jos ei ole muuhun huoleen syytä suosittelen äidille henkistä kasvamista sekä katsomista omaan napaansa. Hyvä äiti ei omista lapsiaan, vaan tajuaa että lapset ovat vain aikansa lainassa.

Vahvat kiintymyssuhteet nimenomaan suojaavat lasta tuollaisilta päihdejutuilta ja muilta mitä kuvailit.

Ei siis johdu kiinteistä perhesuhteista vaan jostain muusta.

Sanot äidin olleen liian hyvä äiti, mutta jos hän on tukahduttanut lapsensa kuten epäilit, niin eihän hän silloin ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on vahvat defenssit ilmoilla. Poika voi pahoin, koska äiti on ollut liian hyvä :D

Melkoista mentaaliakrobatiaa tuo vaatii. Mutta uskoisin, että äiti ei tule näkemään asiaa muutoin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on vahvat defenssit ilmoilla. Poika voi pahoin, koska äiti on ollut liian hyvä :D

Hyvää vanhemmuutta tässä haetaan. Mietin omankin perheeni kohdalla, jossa lapset ovat nuorempia, että miten olla oikeasti hyvä äiti, voiko olla jollakin tavoin liian läheinen ja auttavainen. "Liian hyvä äiti" on tietysti tässä kielikuva, kyseessä äiti, joka on panostanut paljon perheeseen, puhunut ja kuunnellut paljon, viettänyt paljon aikaa lasten kanssa, tukenut harrastuksissa ja koulussa jne. Muissa perheissä lapset ovat joutuneet nuoremmasta pärjäilemään itse ja kestämään omia vaikeitakin tunteita. Tässä perheessä ovat voineet soittaa esimerkiksi äidille että tule hakemaan koulusta, jos on ollut huono koulupäivä. Muissa perheissä sellainen ei tule lapsille mieleenkään, kun äidit ovat töissä. Ap

Mikä tyttöjä riivaa voivat huonosti, onko heillä liian vahva isä-tyttö suhde.

Käsittääkseni lapsi tekee irtiottoja joissa meillä vanhemmilla menee sormi suuhun. Meillä kesti vähän aikaa ja loistomies hänestä tuli. En koe että meillä on liian vahva suhde, puhumme paljon edelleenkin ja väliin olen kysellyt avovaimoltaan liikaako. Avovaimollaan huono suhde äitiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli mitä oli, päihdesekoilut voivat määrätä loppuelämän suunnan.

Millainen päihdesekoilu on kyseessä?

Kokeilujen asteilla, mutta on selvää, että lapsella on tosi paha vaihe. Mietin vain miten voisin auttaa. Yhteiskunnan tai koulun tukeen ei perhe luota, sitä on yritetty, mutta apua ei saatu. Olisiko nuorelle puhumisessa mitään järkeä? 

Mikä on sinun roolisi tässä suhteessa?

Olemme läheisiä ystäviä äidin kanssa ja lapsi on kummilapseni. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni 35 vuotta ottaa vasta nyt irti ihan samanlaisesta äidistä,. Hän ei murrosiässä kilttinä ,rauhallisena ja varmasti äidille helppona lapsena aiheuttanut koskaan ongelmia vanhemmilleen. Siis ei yhtään mitään, mitä olen miehen vanhempia tai muita sukulaisia kuullut. 

Nyt irtiotto tekee nimenomaan kipeää miehen äidille. Olen kuunnellut miehen äidin tunteikkaita purkauksia  sellaisista ongelmista poikansa kanssa, jotka ovat ihan tavanomaisia rajoja ihmisten välillä. Tunnistamisen vuoksi en kerro tarkemmin.

Mieheni äiti on kontroloiva, läheisriippuvainen ja kaiken lastensa eteen tehnyt kotiäiti. Ihan kuin ap:n ystävä auttamalla ja vaatimalla ja asettamalla kodin rajat. Niinpä ap:n ystävän uhriutuminen tilanteessa, jossa lapsi käy läpi normaalia itsenäistymistä pitäisi lapsen syyllistämisen sijaan osata suhtautua realistisesti. Myös ap:n ja kysellä ystävältä,än että miksi hän kokee poikansa käytöksen liian rajuksi. Lapsihan vaikuttaa aivan normaalista teinipojalta, joten jos ei ole muuhun huoleen syytä suosittelen äidille henkistä kasvamista sekä katsomista omaan napaansa. Hyvä äiti ei omista lapsiaan, vaan tajuaa että lapset ovat vain aikansa lainassa.

Idealistista puhetta, yksikään ihminen ei luovu valtasuhteesta vapaaehtoisesti , vaan itsenäisyys edellyttää aina kamppailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli mitä oli, päihdesekoilut voivat määrätä loppuelämän suunnan.

Millainen päihdesekoilu on kyseessä?

Kokeilujen asteilla, mutta on selvää, että lapsella on tosi paha vaihe. Mietin vain miten voisin auttaa. Yhteiskunnan tai koulun tukeen ei perhe luota, sitä on yritetty, mutta apua ei saatu. Olisiko nuorelle puhumisessa mitään järkeä? 

Mikä on sinun roolisi tässä suhteessa?

Olemme läheisiä ystäviä äidin kanssa ja lapsi on kummilapseni. 

Voihan ja saahan nykyään olla vielä ystävä, välittävä ystävä. Ei tarvitse aina sänkyyn mennä läpsyttelemään,  tai muuten hyväksikäyttää ihmistä.