Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Niin monet kolhut, petetyksi ja jätetyksi tulemiset. Nuoruuden rakkaani menettäminen. Ihan nobody jutuistakin pakkien saaminen.
En vaan jaksa enää yrittää, enkä kestäisi enää yhtään jätetyksi tulemista, en ihastu enää kehenkään, olen kai sulkenut itseni jotenkin jääkuoreen.Toisaalta kyllä kadehdin heitä onnellisia joilla on toisensa ja edes kohtuullisen ok suhde, itse en siinä onnistunut.
Lähes sama tarina täällä.
Minusta on valitettavasti tullut huonojen kokemusten myötä melko kyyninen enkä oikein osaa arvostaa enää miehiä ja se näkyy omassa käyttäytymisessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin vasta vähän aikaa sitten ja rakastan vielä exääni.
Juuri tämän takia en seurustele, kun aina vain haikallaan exien perään, en kaipaa exän haikailijoita sotkemaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monet kolhut, petetyksi ja jätetyksi tulemiset. Nuoruuden rakkaani menettäminen. Ihan nobody jutuistakin pakkien saaminen.
En vaan jaksa enää yrittää, enkä kestäisi enää yhtään jätetyksi tulemista, en ihastu enää kehenkään, olen kai sulkenut itseni jotenkin jääkuoreen.Toisaalta kyllä kadehdin heitä onnellisia joilla on toisensa ja edes kohtuullisen ok suhde, itse en siinä onnistunut.
Lähes sama tarina täällä.
Minusta on valitettavasti tullut huonojen kokemusten myötä melko kyyninen enkä oikein osaa arvostaa enää miehiä ja se näkyy omassa käyttäytymisessäni.
En minäkään osaa enää arvostaa miehiä, koska olen tullut torjutuksi, petetyksi ja jätetyksi. En usko ikuiseen onneen, eihän mikään ole edes ikuista. Ja sitten jos jotkut miehet osoittaa kiinnostusta, niin ne paljastuu varatuiksi ja ihastun turhaan.
Kullia saa kuten maitoa kaupasta. En osta lehmää en ota miestä riesaksi.
Olen kokeillut turhan montaa, joka kerta suhde kariutunut ennemmin tai myöhemmin.
Olen itsenäinen, hyväpalkkainen, omillani toimeentuleva, usein ollut koulutetumpi kuin mies, olen älykäs ja nokkela, hyvämuistinen, minulla on kyky lukea toisia ja em syistä huomaan jos minua yritetään vedättää.
En siedä minkäänlaista sovinismia enkä typeriä alatyylisiä juttuja.
En suostu kenenkään tetapeutiksi ja huolehtijaksi saati palvelijaksi ja elättäjäksi.
= ei kukaan niistä, kehen minä olen ollut ihastunut, ole halunnut tällaista naista.
Se joka halusi ei herättänyt minussa oikeastaan mitään mielenkiintoa sitten alun jälkeen.
Olen siis törmännyt vääriin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
En ole kelvannut niille miehille, joista itse olisin ollut kiinnostunut.
Tämä kai se on. Ja tästä olen päätynyt siihen, etten kelpaa kellekään, enkä edes yritä mitään (käydä ulkona, nettitreffailu).
Mulla ihan sama. Nainen 33 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko seurustella, jotta saan joka päivä pllua. Sinkkuna en saanut.
M38
LOL, yleensä se on niinpäin, että parisuhde tappaa seksihimot ja myös vähentää sen määrää ensin ja lopulta lopettaa sen kokonaan, avioliiton aamenista nyt puhumattakaan. Täällä on sinkun status aina taannut parhaat kyydit ja säännöllisyyden. Parisuhde muuttuu niin äkkiä joko sisar-veli tai sitten hoivasuhteeksi..
Lukemattomat kokemukset siitä että kaikki muut asiat / tekemiset / ihmiset menee aina etusijalle, jään aina toiseksi tai kolmanneksi milloin millekin.
Jätetyksi tulemiset, joku ihmeen vanhanaikainen valtataistelu ja alistamisyritykset, miesten emotionaalisen älykkyyden ja tilannetajun puute jne ovat ajaneet siihen etten enää viitsi edes yrittää.
Inhoan jatkuvaa yksinäisyyden (parittomuuden) tunnetta ja varmasti huolisin jonkun joka olisi edes kutakuinkin toiveitteni mukainen. Joku joka vaan tupsahtaisi jostain tuohon vierelleni. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat juonittelevia, lapsellisia, valehtelevia ja kieroilevia, julmia, säälimättömiä ja riidanhaluisia.
En ikinä enää koske naiseen. Kun olen yksin, on yksinkertaisia ongelmia. Jos mukana on nainen, ongelmat ovat nelinkertaisia.
Naisen paikka on kotona, olla synnyttäjä ja miehen palvelija. Naisilla on aivan liikaa oikeuksia nyt, maailma ajautuu kaaokseen naisten takia.
Rakastan edelleen exääni enkä siksi voi edes kuvitella että ihastuisin johonki.
Em syystä en myöskään etsi ketään.
En halua olla vain muodon vuoksi jonkun kanssa jotta kaverien ja sukulaisten ei tarvitse enää kysellä "eiks sulla oo vieläkään ketään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikat levähti niin pahasti lasten myötä , eikä edes tiukalla treenillä palautunut. Pitäisi seurustella tyyliin hevosen kanssa jos miehelle tärkeää läheisyys siinä mielessä. Muuten olen ihan kaunis ja hyvä kroppainen. En vain kestä kun mies ei pysty nauttimaan.
SSRI-lääkkeet tasaa ja nostaa mielialaa niin, että parisuhde tuntuu jotenkin huonolta diililtä. Että keski-ikäisenä pitäisi jakaa kaikki yhden ihmisen kanssa, kysyä lupaa voiko tehdä jotain tms, sopia kaikki aikataulut yms, kertoa kaikki menemisensä. Seksikään ei enää kiinnosta samalla tavalla kuin nuorempana. Lisäksi talous on kunnossa, minulla on myös ammatilliseen kehittymiseen liittyviä suunnitelmia. Ei ole lapsia, joten en tarvitse mitään apukäsiä arjen pyöritykseenkään. Ehkä hellyys ja läheisyys voisivat toimia houkuttimina itselle. Ja jos sattuisi kohdalle rento mies, joka on hauska ja reilu. Parisuhde voisi olla tosi jees, mutta ei mielestäni mikään välttämättömyys. Ainakaan omaa onnellisuutta ei kannata laskea sen kortin varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu ei kiinnosta. Olen nuorempana seurustellut pari kertaa, mutta kyllästyin seksiin molemmissa suhteissa. En enää harrasta minkäänlaista deittailuakaan, kyllästyminen syynä siihenkin.
Seurustelu vie liikaa aikaa. Viihdyn yksin. On mielenkiintoinen työ, harrastuksia, ystäviä. Ottaisin kuitenkin kumppanin, jos löytäisin sopivan.
Miehen pitäisi olla edes jotenkin kiinnostunut liikunnasta, sietää koiraani ja naisen itsenäiyyttä, sallia oma elämä. Pitäisi olla uskollinen, keskustelutaitoinen, avarakatseinen ja suht älykäskin. Ei riippuvuuksia. Ikää noin 50.
Voin kertoa, että näillä vaatimuksilla ei löydy.
No haluisin kyllä treffailla mutta en usko, että kukaan olisi kiinnostunut minusta seurustelu mielessä. Itsetunto on muutenkin lähellä nollaa, niin se ei innosta edes kokeilemaan kuinka monet pakit tulee.
Koska olen seksuaalisesti kiinnostunut vain naisista mutta en halua enää elää naisen kanssa parisuhteessa saman katon alla. Suomeksi sanottuna en siedä sitä naiseuden nurjaa puolta, joka täyttää kuitenkin 60% yhteisestä ajasta.
En saanut vanhemmilta kovin tervettä parisuhdemallia, en halua muuttua sellaiseksi puolisoksi enkä halua joutua sellaiseen parisuhteeseen. Lisäksi en ole koskaan kokenut seksiä tarpeeksi kiinnostavaksi asiaksi, että olisin sitä edes kokeillut, ja tunnen itseni ahdistuneeksi, jos tilanne muuttuu edes ns. vihjailevaksi. Olen siis vain päättänyt säästää itseni että muut mielipahalta.
Aivot ei tue sitä protokollaa, jolla seurustelu- ja muut ihmissuhteet muodostetaan. Autismikirjon häiriö.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
En viitsi etsiä.
En jaksa ainaisia pettymyksiä.
Kaikki hyvät ja fiksut on varattuja jo.
En tyydy sellaiseen mieheen josta en oikeasti välittäisi.