Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Ei kiinnosta uusperhe-elämä eikä asioista neuvottelu kumppanin kanssa että kävisikö sulle ja sopisiko sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämäkin viestiketju tosiaan läpileikkaus suomalaisista naisista? Negatiivista kirjoitusta lähes jokainen teksti, haukkumakirjeiden yläpeukutuksineen. Todella negatiivinen aura, joka tulee lankoja pitkin.
Täytyy todeta että olen hyvin onnellinen mies nykyisessä parisuhteessani.
Meillä ei etsitä kumppanin huonoja puolia vaan kehutaan päivittäin kumppanin hyviä puolia. Flirttiä ja huumoria viljellään päivittäin. Me emme harrasta seksiä, vaan meillä rakastellaan.
Siinä varmaankin syy miksi meillä on aina tuoreita kukkia pöydässä ja kotityöt sujuu yhdessä viheltäen.
Kai tämänkin alapeukuttajille löytyy jostain se unelmien prinssi joka tulee noutamaan sillä valkoisella ratsulla? Tai sitten ei.Kaupat myyvät dildoja, ne jaksavat seisoa, ovat aina valmiina, eivät petä eikä niiltä saa seksitauteja, eivät odota nuolemista ja kodin siivousta, eivät arvostele naisen ulkonäköä.
Miehet eivät halua satsata mihinkään esim. ostaa naiselle korua lahjaksi, mutta seksissä sitten odotetaan vaikka mitä temppuja ja jaksetaan naiselle valittaa.
Moni nainen on mielummin yksin.
Ja nainen tuntuu vaativan sitä korua palkaksi että viitsii antaa velvollisuudesta seksiä. Miehelle se seksi on parasta mihin voi aikaansa käyttää, naisille se tuntuu olevan se ainoa mitä pystyvät antamaan, vain jos saavat koruja/lahjoja vastikkeeksi (ei paljon eroa maksullisten pyytämästä palkasta).
Ei ihme että moni mies ei halua suhdetta koska monelle miehelle riittäisi säännöllinen seksi tyytyväisyyteen, mutta naiselle se on lähinnä maksu/vaihtokauppa koruista. Hyvä ettei kelloa tuijota vihaisena et "tuleppas äkkiä, ei tässä kokopäivää ole aikaa, täytyy harrastaa omia kivoja juttuja". Ihan kuin naisille seksi olisi pyykin pesuun/siivoamiseen verrattava "rangaistus" jota ei voi tehdä kuin pakon edessä, ei siksi että se tuntuu hyvältä. Ei ihme että haluton nainen vaihtuu helposti leluihin. Mitä turhaa naisen kanssa vehtaamaan kerta naisia ei kiinnosta, pääsee paljon helpommalla jos ei häiritse "tylsillä ällöttävillä jutuilla", ja tyytyy leluihin.
Sinä olet vain todella huono sängyssä, siitähän tuo näyttää olevan kiinni. Nainen, joka nauttii seksistä ei katso kelloa ja odota vihaisena että lopetat. Et saa naista selvästikään nauttimaan eli vika on sinussa.
Lähdin nuorena pitkään parisuhteeseen joka johti avioliittoon. Syvällä sisimmässäni tunnistin valtavan epävarmuuden: nyt kun kerrankin joku tykkää minusta, on aloitettava parisuhde, koska tuskin koskaan löytäisin enää ketään toista. Olin taitava kiistämään tämän epävarmuuden jopa itseltäni
Kun ero tuli, huomasin olevani onnellinen ihan yksinäni. Aloitin deittailun, mutta en tavoitellut parisuhdetta. Kun joku osoitti tykkäävänsä minusta, en kokenut mitään painetta jatkaa tapailua, jos en itse tykännyt toisesta samalla tavalla. Se oli hienoa aikaa noiden aiempien kokemusten jälkeen ja johti lopulta sellaisen ihmisen tapaamiseen, johon rakastuin - ja nyt ollaan oltu jo jonkin aikaa hyvässä parisuhteessa, jossa oikeasti haluan olla.
Sinkkuudesta voi nauttia paljonkin. Kaikki eivät halua parisuhdetta ollenkaan, missä ei ole mitään epänormaalia. Mutta jos joku kokee kärsivänsä sinkkuudestaan, niin en voi liikaa painottaa sitä neuvoa, että älä silti aloita parisuhdetta ensimmäisen vastaantulijan kanssa ellet ihan oikeasti itse halua olla juuri sen ihmisen kanssa. Sinkkuus on aina parempaa kuin huono parisuhde, johon on lähdetty ja/tai jossa pysytään vääristä syistä. Itse jouduin oppimaan tämän asian kantapään kautta ja toivon, että mahdollisimman moni muu oppisi sen ilman, että täytyy itse kokea se.
En ole mikään kaunotar, ja olen normaalipainoinen (170cm, 60kg). Olen myös keskimääräistä älykkäämpi. Siksi en kelpaa miehille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi seurustelisin? Miehet eivät minkäänlaista arvostusta saa naisilta ja vaikka naiset haukkuvat, arvostelevat, solvaavat ja vaativat miehen pitäisi osoittaa pelkkää arvostusta ja kunnioitusta naiselle huomioimisen ja lahjojen muodossa. Naistenkin olisi hyvä muistaa että arvostus ja kunnioitus täytyy ansaita eikä niitä saa olemalla nainen tai vaatimalla
Mulle on tullut samanlainen olo. Tuntuu että parisuhteessa (ja treffailussa) on nykyään kyse siitä, kuinka mies voisi palvella naista. Kuinka mies voisi helpottaa ja maksaa asioita prinsessan puolesta. Ei naiset tunnu mitään tasa-arvoa oikeasti haluavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan nainen ei huoli minua "ei rikas,pieni pili,isomaha,kalju"!!!! Mutta muuten pirun mukava mies!!!!
Meillä rva ei ehkä katsoisi suopeasti jos vielä seurustelin, saattaisi rouvan viha olla pitkä ja julma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä rva ei ehkä katsoisi suopeasti jos vielä seurustelin, saattaisi rouvan viha olla pitkä ja julma.
No huh huh. jos noin joustamaton ja ahdasmielinen vaimo, niin ehkäpä kannattaisikin alkaa katsella vaihtoehtoja! Sekin etu siinä olisi jos tuossa rinnalla seurustelisit, että siinä olisi valmiina back-up ja exit-plan, jos sukset menisi joustamattoman vaimon kanssa ristiin.
Olen traumatisoitunut kun teini-iän poikaystävä pakotti seksiin enkä halua kokea samaa uudestaan. Haluaisin pelkästään rakkauteen ja ystävyyteen perustuvan parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään kaunotar, ja olen normaalipainoinen (170cm, 60kg). Olen myös keskimääräistä älykkäämpi. Siksi en kelpaa miehille.
Anteeksi nyt, mutta nuo on liki täydelliset mitat. ÄLYKKYYS mukaanlukien.
En ole harjoitellut koskaan eikä taida olla mitään mistä kenenkään kansa seurustelisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska meksikomiekkonen asuu vielä Meksikossa. Tulevaisuudessa asuu Suomessa :3333
Syitä miksi en seurustele
-olen vastenmielinen
-olen seksuaalisesti ahdistunut, joten en kykene lainkaan intiimiin kanssakäymiseen
-kukaan ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut
-olen sosiaalisesti todella kömpelö, eli en edes osaisi olla parisuhteessa
-minulla ei oikein ole mitään annettavaa parisuhteeseen (se ehkä menee tuohon ylläolevaan outouteen kun en osaa kommunikoida; olla rakentava, huomioida toista, menen riidoista joko ihan lukkoon tai sitten se toinen ääripää että lähden laukalle)
-minulla on mielenterveysongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein näe, mitä voisin "hyötyä" seurustellessani.
Olen onnellinen yksinkin ja sinut itseni kanssa. Oikeastaan voin kaiken kaikkiaan huomattavasti paremmin yksin eläessä, kuin aiemmin parisuhteissa eläissäni. Parisuhde elämä kun on aina enemmän tai vähemmän kompromissien tekoa ja sitä enemmän, mitä vähemmän pariskunnilla on yhteistä keskenään.
Elän melko omalaatuista elämää, enkä toisaalta enää haaveile, tavoittele tai pidä arvossa samanlaisia asioista kuin useimmat ihmiset. Voisi sanoa, että olen syrjäytynyt valtavirran yhteiskunnasta, elämästä ja arvoista, mutta täysin omasta vapaasta halustani ja tahdostani.
Inhoan small talkia ja pinnallisia illanistujaisia sekä ihmissuhteita, joita väkisinkin pitäisi sietää seurustellessa.
Seksikään ei enää ole itselleni niin tärkeää, koska olen vuosien myötä oppinut hillitsemään ja hallitsemaan tätä viettiäni ja suoraan sanottuna jalostamaan tuon hyödyttömän eläimellisen energian muuhun, hyödyllisempään toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala tuo sen miehen mun eteen joka on mun veroinen niin sitten seurustelen. Sitä odotellessa.
Jumala tuo jokaiselle hyvän kumppanin eteen jo nuorena, ja luo monia epätodennäköisiä kohtaamisia heidän kanssaan jos suhdetta ei synny tarkoitetusta huolimatta. Jumala on antanut meille myös vapaan tahdon torjua se luotu kumppani, johtui se sitten muiden puheista tai omista haluista.
Kenties olet torjunut sen sinulle luodun sopivan kumppanin, mutta etsit vain enemmän. Olet elämäsi rakkauden saattanut hylätä huomaamatta jolle voisit olla se tärkein.
Voi jösses mitä tuubaa.. Niistä teini-iän kiusaajapaskiaisistako olisi pitänyt valita? Siinä sitä olisikin ollut oikein laatumiehiä: linnakundeja, elämäm_kolulaisia, sekakäyttäjiä ja pari taitaa puskea jo koiranputkea.
Sanos muuta. Ensimmäinen joka pyysi minua kanssaan seurustelemaan oli koulun pahin kiusaaja. Olin tuolloin 15-vuotias ja mulle oli täysin selvää että vastaan kieltävästi. Ehkä tein virheen ja se olisikin ollut se elämäni mies.
Koulussa jatkuva törmäily ei kuulu "epätodennäköinen kohtaaminen" kategoriaan. Niitä on esim. vieras paikkakunta, pitkän matkan bussi/juna, paikka missä tutustui henkilöön ensimmäisen kerran jne. Kohtaamisia mitä ei tapahtuisi kuin lotto voittajan tuurilla, uudestaan ja uudestaan. Itse en jumalaan usko, mutta kyllä tässä on perää. Tarkoitettuun kumppaniin törmää satunnaisesti uudelleen ja uudelleen. Edes salama ei iske samaan paikkaan uudestaan. Tarkoitettuun kumppaniin taas törmää eri paikoissa kerta toisensa jälkeen arki rutiinien ulkopuolella.
Syvällä sisimmässäni haluan rakastua ja muodostaa vakaan sekä kestävän parisuhteen, mutta en halua enää ikinä kokea uudestaan hyväksikäyttämistä, valehtelua, valheellista rakkautta ja sitä että kanssani ollaan suhteessa vain kun vastapuoli tekee kaikkensa hyötyäkseen minusta.
Koska parisuhde tuo mukanaan enemmän negatiivisia kuin positiivisia asioita.
T: puolikkaan vuosisadan elämänkokemus
Moni kakku päältä kaunis mutta se yksi mätänen voi pilata kaiken. Sielultaan kaunista ja rakastavaa kakkua odotellessa.
Köyhät eivät seurustele