Lue keskustelun säännöt.
Olisitko katkera jos joku toinen henkilö kokisi saman vastoinkäymisen kuin sinä ja saisi valtavasti tukea ja tsemppiä?
23.09.2026 |
Ja sinä kärvistelit samassa tilanteessa yksin vuosikausia.
Kommentit (9)
Minä kärvistelen edelleenkin, mutta en valita. Itse valitsin tieni, joka on kuljettava loppuun tai olen epäonnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
🎶🎶 En ole katkera, mutta kuitenkin... 🎶🎶
Mä toivoisin muiden saavan tukea. Ymmärrän että sellaisesta koulukiusaamisesta mitä sain osakseni koko peruskoulun olisi looginen lopputulos ollut hengenlähtö.
Vierailija kirjoitti:
En, miksi kokisin? Ennemmin ajattelisin, että hyvä että edes hän saa apua, jota itse en ehkä osannut pyytää tai että hänellä on sellaisia ystäviä, joita minulla ei ole.
Sille on aina kuitenkin jollain tasolla olemassa syynsä, että toisia autetaan ja toisia ei. Jos itse jään ilman apua, niin todennäköisesti olen jollain tavalla itse myötävaikuttanut sellaisen tilanteen syntymiseen.
Niin no jos sinua ei tueta, niin sinulla varmaan ei ole välittäviä läheisiä ympärilläsi, eikä todellisia ystäviä jotka auttaisivat. Sillä toisella varmasti on toisenlainen tilanne. On kuitenkin aika jyrkkää sanoa, että olisit itse jollain lailla aiheuttanut sen, että olet yksin., kun emme ollenkaan tiedä, mikä on tilanteesi. Oltekohan yrittänyt etsiä, tai olisiko sinun mahdollista saada ammatti apua itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No periaatteessa. Mulla on vaivoja,jotka on menny lääkäreille kun kuuroille korville eikä apua heru. Ja sitten joku tuttu ohimennen sanoo hänen vaivat ( samat kun mulla), saa leikkaus aikaa, saa antibiootteja ja vaikka mitä. Ja minä olen näiden vaivojen kanssa eläny jo 20 vuotta eikä apua tullut. Mulle aina lääkäri " huutaa", että ei antibiootteja tule. En ole ikinä edes pyytänyt. En tiiä, ehkä siellä mun tiedoissa sitten on jotain, että hankala potilas tai luulosairas tai jotain. Alkoholistejakin kohdellaan paremmin kun tällästä ihmistä joka käy töissä eikä sitä kuunnella vaan pitää vaan sinnitellä sitten hautaan asti. Enhän mä edes kehtaa mennä uusien vaivojenkaan takia lääkärille kun tuskin niihinkään saa apua.
En ole katkera, tiedän että maailma toimii noin. Joku saa apua ja toinen ei mitään. Tämän eriarvoisuuden huomaa oikein hyvin yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo? Itselleni on näin käynyt.
Monesti näistä yksinjäämistilanteista on syntynyt trauma, koska traumahan ei synny siitä, mitä tapahtui, vaan siitä että jäi tapahtuneen kanssa yksin.
Itse en näe että käytöksessäni tms. olisi mitään, mistä seuraisi se etten saa apua, sen sijaan olen vahvan oloinen ihminen, jonka vuoksi ihmiset varmaan ajattelee että pärjään yksin. Ironista on se, että minusta on tullut vahva koska olen aina joutunut pärjäämään yksin. Jotenkin tämä ympyrä pitäisi katkaista.
En, miksi kokisin? Ennemmin ajattelisin, että hyvä että edes hän saa apua, jota itse en ehkä osannut pyytää tai että hänellä on sellaisia ystäviä, joita minulla ei ole.
Sille on aina kuitenkin jollain tasolla olemassa syynsä, että toisia autetaan ja toisia ei. Jos itse jään ilman apua, niin todennäköisesti olen jollain tavalla itse myötävaikuttanut sellaisen tilanteen syntymiseen.