Miksi et seurustele?

Ei jaksa enää sitä säätämistä. Helpompaa elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.

Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.

On kyllä törkeää.

Onko? En pitänyt törkeänä. Kyllä nainen saa haluta sitä mikä tuntuu hyvältä. Minulla ei sitä ollut.

Ei kai pelkkä vehkeen koko parisuhteessa paljon auta. Tai ei minua ainakaan haittaisi muuten hyvällä miehellä mikään vehkeen koko.

Ei se varmaan auta, mutta monelle on tärkeää.

Huonoja kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta ja olen valitettavasti hetero.

Viihdyn myös vallan hyvin itsekseni. Jos joskus yksinäisyys pyrkii pintaan, niin voi käydä vauvafoorumilla lukemassa jonkun "keskustelun" missä katkeroituneet henkilöt haukkuvat toisiaan.

Siinä palaa hyvin nopeasti todellisuuteen ja ymmärtää kuinka hyvä tilanne itsellä on kun elää vapaana, ilman parisuhdemurheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.

Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.

Olisi kyllä kiva tietää minkä kokoinen on liian pieni muna, jotta ei kelpaa kenellekään?  Ja jep, minustakin tuon syyn sanominen on törkeää, isku vyön alle. 

Mulla on 15cm eli pituus ei ole ongelma vaan se paksuus. Se ei tunnu miltään. Parisuhde päättyy aina naisen pettämiseen.

En ole löytänyt miestä, joka ymmärtäisi ja rakastaisi minua.

Halusin joskus nuorempana seurustella, mutta takaiskua takaiskun jälkeen ja sitten kai havahduin miettimään että miksi edes sitä parisuhdetta haluan. Kun sitä alkoi miettimään sellaiselta arkiselta kantilta, oli vaikea enää nähdä mitään järkeviä syitä miksi sellaiseen alkaisin. Helpostihan siinä haaveilussa ottaa se se honeymoon-vaihe vallan ja eihän ne suhteet sellaisina pysy. Esille alkoi tulla omat huonot piirteet persoonassa ja muuallakin elämässäni ja lopputuloksena ettenhän mä kenenkään kanssa edes kehtaisi alkaa olemaan kun ihmettelisivät vaan miksei mulla ole harrastuksia, ystäviä tai mitään ja viihdyn vaan yksin kotona vapaa-ajat.

Mua kiinnostaisi kyllä seurustelu ja vakituinen parisuhde, seksi ei vain kiinnosta, joten ei ole löytynyt sopivaa kumppania.

Ei kiinnosta.

En halua seurustella. Saan seksiä kun haluan ja läheisyyttä kun haluan mutten ole tilivelvollinen kenellekkään. N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.

Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.

On kyllä törkeää.

Onko? En pitänyt törkeänä. Kyllä nainen saa haluta sitä mikä tuntuu hyvältä. Minulla ei sitä ollut.

Ei kai pelkkä vehkeen koko parisuhteessa paljon auta. Tai ei minua ainakaan haittaisi muuten hyvällä miehellä mikään vehkeen koko.

Niin, sinua ei haittaisi. Et sinä silti voi mitätöidä niiden naisten kokemuksia, jotka ovat toista mieltä. Minulle seksi ja nimenomaan yhdyntä on iso osa parisuhdetta. Ei toki kaikki, mutta jos sitoudun loppuiäkseni saamaan vain yhtä pippeliä, niin kyllä sen täytyy silloin olla sellainen ettei tarvitse muista haaveilla.

En mitätöikään. Sanoin vaan, että on meitäkin, joita ei munan koko kiinnosta niin paljon, että siihen seurustelu kaatuisi hyvän miehen kanssa.

Ap, tuo on harhaluulo, että melkein kaikki muut yläasteella seurustelivat. Todellisuudessa varmaan alle puolet.

Kaikella ystävyydellä, voisiko sinkkuutesi perustua muihinkin tuollaisiin ns. harhaluuloihin? Itsetuntoa sinun ainakin pitäisi kehittää eli toisin sanoen nähdä itsessäsi hyvää.

Pahin turn off in sellainen itsensä surkuttelu, jos sitä harrastaa jo ekoilla tapaamisilla.

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn liian hyvin itsekseni. Ihania miehiä olen tavannut, mutta en yhtäkään niin ihanaa, että olisin valmis luopumaan omasta rauhasta. 

Täytyy toivoa, että saan mahdollisimman kauan miehiä seksikumppaneiksi, jotta ei tarvitse alkaa suhteeseen vain säännöllisen seksin takia.

Voi voi. Etkö osaa olla ilman mulkkua?

Mulla on sama ettei seksi kiinnosta. Ei johdu mistään lääkkeistä kylläkään, vaan on mulla ihan luontainen ominaisuus. Seksitön kumppanuus kyllä kiinnostaisi, mutta ei ole löytynyt vastaavaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Halusin joskus nuorempana seurustella, mutta takaiskua takaiskun jälkeen ja sitten kai havahduin miettimään että miksi edes sitä parisuhdetta haluan. Kun sitä alkoi miettimään sellaiselta arkiselta kantilta, oli vaikea enää nähdä mitään järkeviä syitä miksi sellaiseen alkaisin. Helpostihan siinä haaveilussa ottaa se se honeymoon-vaihe vallan ja eihän ne suhteet sellaisina pysy. Esille alkoi tulla omat huonot piirteet persoonassa ja muuallakin elämässäni ja lopputuloksena ettenhän mä kenenkään kanssa edes kehtaisi alkaa olemaan kun ihmettelisivät vaan miksei mulla ole harrastuksia, ystäviä tai mitään ja viihdyn vaan yksin kotona vapaa-ajat.

Aivan eli sinäkään et näe mitään järkevää syytä seurustella. Mitä sillä suhteella oikeasti edes tekee? Ei mitään. Sitten katsoo vain lähipiiriä tai lukee täältä ja huomaa että melkein kellään ei ole hyvää parisuhdetta. Yksin on paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.

Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.

Olisi kyllä kiva tietää minkä kokoinen on liian pieni muna, jotta ei kelpaa kenellekään?  Ja jep, minustakin tuon syyn sanominen on törkeää, isku vyön alle. 

Mulla on 15cm eli pituus ei ole ongelma vaan se paksuus. Se ei tunnu miltään. Parisuhde päättyy aina naisen pettämiseen.

Onpa kurja juttu, mutta silti olisin taipuvainen uskomaan enemmän siihen, että sinulla on oikeasti käynyt vain tosi huono tuuri naisten suhteen. Hyvä seksi kun on oikeasti kiinni ihan muista asioista kuin miehen koosta, etenkin kun nainen pystyy jumppaamaan itsensä pienellä vaivalla tiukemmaksi.

Toivottavasti sinua vielä onnistaa ja löydät mukavan naisen.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kyllä seurustelu ja vakituinen parisuhde, seksi ei vain kiinnosta, joten ei ole löytynyt sopivaa kumppania.

Sinänsä hassua kun olen aika monta kertaa huomannut, että erinoamsein moni muu asia on sujunut ja onnistunut itselläni nais(t)en kanssa usein, mutta erinomaisen harvoin tilanne on edennyt siten, että olisin tuntenut sen voivan luontevasti ja ilman kitkaa edenneen seksiin.

Tiedä sitten olenko odottanut liikoja, sitä "oikeaa hetkeä." Ja ovatko he odottaneet (tai vaatineet)  mielessään sitten minun ilmiasevan "suoraviivaisemmin" haluni seksiin... 

Mahdollisesti olen ollut myös itse puusilmä, kun en ole osannut lukea tai muutoin aistia heidän mielenliikkeitään/ tunteitaan. 

Mä olen liian laiska lähtemään ihmisten ilmoille etsimää kumppania, eikä kotisohvallekaan ole ketään tupsahtanut. Mä kyllä nautin ihan todella paljon omasta seurastani. Laadun huomaa kun käy välillä tapaamassa ystäviä ja kun taas pääsee kotiin omaan ihanaan seuraan.

capteeni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn liian hyvin itsekseni. Ihania miehiä olen tavannut, mutta en yhtäkään niin ihanaa, että olisin valmis luopumaan omasta rauhasta. 

Täytyy toivoa, että saan mahdollisimman kauan miehiä seksikumppaneiksi, jotta ei tarvitse alkaa suhteeseen vain säännöllisen seksin takia.

Voi voi. Etkö osaa olla ilman mulkkua?

Ihmettelen, että miksi pitäisi osata olla ilman, niin kauan kun sitä on tarjolla? Seksi on ihanaa ja säännöllinen, monipuolinen, toisen ihmisen kanssa siitä nauttiminen minulle hyvin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ettei seksi kiinnosta. Ei johdu mistään lääkkeistä kylläkään, vaan on mulla ihan luontainen ominaisuus. Seksitön kumppanuus kyllä kiinnostaisi, mutta ei ole löytynyt vastaavaa miestä.

Mulla on aivan sama tilanne. Ja aina saa selitellä ja keksiä syitä, kun missään ei voi sanoa todellista syytä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.

Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.

Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.

Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".

 

Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.

Onpa sulla outo käsitys seurustelusta. Yleensä seurustellaan siksi  että halutaan olla sen ihmisen kanssa ja viihdytään sen seurassa, ei siksi "kun muutkin". Seurustelu on aikaa jolloin tutustutaan siihen toiseen ja katsotaan sovitaanko yhteen. Sitä vaihetta toisinaan seuraa yhteenmuutto ja parisuhteen virallistaminen, mutta ei  aina. Nyt vähän järkeä näihin aloituksiin.

Itse olin ekassa vakavassa suhteessa vasta yli parikymppisenä. Sitä suhdetta edeltäneet loppuivat jo yleensä platonisessa tapailuvaiheessa koska en katsonut voivani sekoilla miten vaan kenen kanssa tahansa.  Nyt naimiissa, enkä  koskaan ole tuntenut  painetta pariutua siksi että tuttavavapiirissä muut pariutuvat.

Sä et edes siis tiedä mitä seurustelu tarkoittaa jos kuvittelet sen olevan joku  teini-iän harkkajuttu. Mietipä asia uudelleen, sä olet ihan pihalla.Tai provo.