Lue keskustelun säännöt.
En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!
01.01.2019 |
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuntuu minulle täysin vieraalta ihmiseltä, en minä häneen osaa enkä halua tukeutua. Tukeudun "omiin ihmisiini" eli siskooni, äitiini ja ystäviini, myös lastenhoitotilanteissa. Saa anoppi lapsen syliinsä toki, mutta ei minulle tule edes mieleen sitä hänelle niin tyrkyttää. Anoppi on lähipiirini ulkopuolinen. Ei pahaa sanottavaa hänestä, mutta ei vain tunnu yhtään läheiseltä ihmiseltä.
Tuntuuko miehestäsi samalta, että hänen oma äitinsä on niin vieraan tuntuinen ihminen? Vai eikö hänellä ole sananvaltaa asiassa? Kai häntä tekovaiheessa tarvittiin.
Mummo ei saa siis luoda poikansa lapseen yhteyttä tai ennen kaikkea tämä lapsi ei saa tutustua toiseen mummoonsa lainkaan? Omituista.
Lukutaito? Äiti kirjoitti ettei anoppi tunnu hänestä läheiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä kurjaa. Tuttuni ihmettelee tätä vastaavassa tilanteessa.
Kyllä mä itse neuvon, että puhu asiasta suoraan. Kerro mitä haluat, miltä sinusta tuntuu nyt ja kysy onko asialle jotain tehtävissä. Voi olla ettei kerta keskustelua riitä, vaan aiheeseen pitää palata vielä uudestaankin, jotta asian ns. vakavuus tulee perheen tietoon. Mikäli keskustelut eivät auta, niin sitten sinun on vain hyväksyttävä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuntuu minulle täysin vieraalta ihmiseltä, en minä häneen osaa enkä halua tukeutua. Tukeudun "omiin ihmisiini" eli siskooni, äitiini ja ystäviini, myös lastenhoitotilanteissa. Saa anoppi lapsen syliinsä toki, mutta ei minulle tule edes mieleen sitä hänelle niin tyrkyttää. Anoppi on lähipiirini ulkopuolinen. Ei pahaa sanottavaa hänestä, mutta ei vain tunnu yhtään läheiseltä ihmiseltä.
Tuntuuko miehestäsi samalta, että hänen oma äitinsä on niin vieraan tuntuinen ihminen? Vai eikö hänellä ole sananvaltaa asiassa? Kai häntä tekovaiheessa tarvittiin.
Mummo ei saa siis luoda poikansa lapseen yhteyttä tai ennen kaikkea tämä lapsi ei saa tutustua toiseen mummoonsa lainkaan? Omituista.
Miksi ihminen, joka ei tunnu läheiseltä ja josta ei pidä pitäisi päästää oman lapsen lähelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuntuu minulle täysin vieraalta ihmiseltä, en minä häneen osaa enkä halua tukeutua. Tukeudun "omiin ihmisiini" eli siskooni, äitiini ja ystäviini, myös lastenhoitotilanteissa. Saa anoppi lapsen syliinsä toki, mutta ei minulle tule edes mieleen sitä hänelle niin tyrkyttää. Anoppi on lähipiirini ulkopuolinen. Ei pahaa sanottavaa hänestä, mutta ei vain tunnu yhtään läheiseltä ihmiseltä.
Tuntuuko miehestäsi samalta, että hänen oma äitinsä on niin vieraan tuntuinen ihminen? Vai eikö hänellä ole sananvaltaa asiassa? Kai häntä tekovaiheessa tarvittiin.
Mummo ei saa siis luoda poikansa lapseen yhteyttä tai ennen kaikkea tämä lapsi ei saa tutustua toiseen mummoonsa lainkaan? Omituista.
Miksi ihminen, joka ei tunnu läheiseltä ja josta ei pidä pitäisi päästää oman lapsen lähelle?
Ja se mieshän voi itse tehdä omat päätöksensä. Ei kai niitä vaimon tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. miniä pelkää karies-bakteeria
2. sinulla on alkoholiongelma
3. olet heikossa fyysisessä kunnossa
4. eivät halua rasittaa teitä lastenhoidolla
Mitä jos puhuisit poikasi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuntuu minulle täysin vieraalta ihmiseltä, en minä häneen osaa enkä halua tukeutua. Tukeudun "omiin ihmisiini" eli siskooni, äitiini ja ystäviini, myös lastenhoitotilanteissa. Saa anoppi lapsen syliinsä toki, mutta ei minulle tule edes mieleen sitä hänelle niin tyrkyttää. Anoppi on lähipiirini ulkopuolinen. Ei pahaa sanottavaa hänestä, mutta ei vain tunnu yhtään läheiseltä ihmiseltä.
Tuntuuko miehestäsi samalta, että hänen oma äitinsä on niin vieraan tuntuinen ihminen? Vai eikö hänellä ole sananvaltaa asiassa? Kai häntä tekovaiheessa tarvittiin.
Mummo ei saa siis luoda poikansa lapseen yhteyttä tai ennen kaikkea tämä lapsi ei saa tutustua toiseen mummoonsa lainkaan? Omituista.
Miksi ihminen, joka ei tunnu läheiseltä ja josta ei pidä pitäisi päästää oman lapsen lähelle?
Ja se mieshän voi itse tehdä omat päätöksensä. Ei kai niitä vaimon tarvitse tehdä.
Mitä luulet, kumman tyytyväisyys on miehelle tärkeämpää vaimon vai oman äidin? Noin niinkuin arjen sujumisen kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehen kanssa molemmilla sellaisia henkilöitä toisen suvussa, joista toinen ei pidä/kokee käytöksen ikäväksi/tulee liian vahva outo tunne jne. Tällaisissa tilanteissa pitää vain hyväksyä että
A) puolisolla on oikeus luoda oma mielipiteensä minulle läheisen henkilön kanssa, ja se voi olla jopa oikeampi kuin oma, koska hänellä ei ole tunteita tilanteessa niin vahvasti
B) perhe-elämää ei voi elää, jos jompikumpi osapuoli joutuu elämään itseä liian kuormittavassa tilanteessa/ympäristössä
Tästä johtuen meidän lapset eivät mene ikinä hoitoon sellaisille, joihin toinen osapuoli ei luota. Perheenä emme myöskään ole erityisen läheisissä tekemisissä tällaisten henkilöiden kanssa. Lapset eivät luo pieninä omaa läheistä suhdetta sellaiseen henkilöön, jonka käytös on toisen meistä silmään todella outoa (tai jopa ahdistavaa). Joskaan näitä ihmisiä ei kyllä eristetäkään omasta elämästä täysin.
Ja siinä uskonkin olevan hyvän parisuhteen reseptin aika monessa asiassa. Se puoliso pitää pystyä laittamaan ykköseksi, mutta toki jos se puolison ykköseksi laittaminen tarkoittaa eristäytymistä kaikista tai oman hyvinvoinnin totaalista sivuuttamista, niin ero on edessä. Muutamaan sukulaisten vähäisempi yhteydenpito ei sitä ole.
Tämä ei ollut mikään suora vastaus AP:lle, vaan enemmänkin kommentti aiempaan keskusteluun.
Minun esikoiseni ei viihtynyt paljoakaan sylissä, ei edes meidän vanhempien sylissä, joten en laittanut tyytyväistä vauvaa kenenkään syliin huutamaan. Ja silloin kun viihtyi sylissä niin tietysti halusin pidellä itse.
Anoppiin yritin suhtautua avoimin mielin suhteessa vauvaan mutta jo laitoksella saatuaan vauvan syliinsä alkoi ihme pakeneminen, selän kääntö ja hötkyttely.
Anoppi myös mielellään kertoi kuinka paljon särkyjä hänellä on ja miten kovin huonosti hän liikkuu, ja sen jälkeen pyysi lasta syliin, ja jos sai niin alkoi jatkuva papatus siitä miten lapsi on niiiiin painava, ei hänen lapsensa olleet koskaan niin painavia, ei tällaista kyllä jaksa pidellä. Kun lapsi oli yksi niin ei jaksanut enää lasta kantaa joten roikotti lasta epämiellyttävän näköisesti kainaloista.
Ei siis kovin usein saanut pitää vauvaa pitää sylissä, ja annoin vauvan vain kun suostui istumaan paikoillaan, ja kun pystyin vahtimaan vieressä.
Tämä nyt tuskin kuitenkaan apn kuvaamaan tilanteeseen liittyy, ellei ap ole täysin sokea omalle toiminnalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuntuu minulle täysin vieraalta ihmiseltä, en minä häneen osaa enkä halua tukeutua. Tukeudun "omiin ihmisiini" eli siskooni, äitiini ja ystäviini, myös lastenhoitotilanteissa. Saa anoppi lapsen syliinsä toki, mutta ei minulle tule edes mieleen sitä hänelle niin tyrkyttää. Anoppi on lähipiirini ulkopuolinen. Ei pahaa sanottavaa hänestä, mutta ei vain tunnu yhtään läheiseltä ihmiseltä.
Tuntuuko miehestäsi samalta, että hänen oma äitinsä on niin vieraan tuntuinen ihminen? Vai eikö hänellä ole sananvaltaa asiassa? Kai häntä tekovaiheessa tarvittiin.
Mummo ei saa siis luoda poikansa lapseen yhteyttä tai ennen kaikkea tämä lapsi ei saa tutustua toiseen mummoonsa lainkaan? Omituista.
Eihän tuo edellinen vastaaja sanonut miatään siitä saako miehen äiti pidellä lasta tai tutustua lapseen. Voihan olla, että lapsen isä käy useinkin lapsen kanssa äidillään ja mummo kantaa lasta koko sen ajan.
Tuo edellinen vastaaja ei vain itse anna lasta anopin syliin automaattisesti, koska miksi kukaan laittaisikaan lastaan itselleen vieraan ihmisen syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tuntuu minulle täysin vieraalta ihmiseltä, en minä häneen osaa enkä halua tukeutua. Tukeudun "omiin ihmisiini" eli siskooni, äitiini ja ystäviini, myös lastenhoitotilanteissa. Saa anoppi lapsen syliinsä toki, mutta ei minulle tule edes mieleen sitä hänelle niin tyrkyttää. Anoppi on lähipiirini ulkopuolinen. Ei pahaa sanottavaa hänestä, mutta ei vain tunnu yhtään läheiseltä ihmiseltä.
Tuntuuko miehestäsi samalta, että hänen oma äitinsä on niin vieraan tuntuinen ihminen? Vai eikö hänellä ole sananvaltaa asiassa? Kai häntä tekovaiheessa tarvittiin.
Mummo ei saa siis luoda poikansa lapseen yhteyttä tai ennen kaikkea tämä lapsi ei saa tutustua toiseen mummoonsa lainkaan? Omituista.
Miksi ihminen, joka ei tunnu läheiseltä ja josta ei pidä pitäisi päästää oman lapsen lähelle?
Ja se mieshän voi itse tehdä omat päätöksensä. Ei kai niitä vaimon tarvitse tehdä.
Mitä luulet, kumman tyytyväisyys on miehelle tärkeämpää vaimon vai oman äidin? Noin niinkuin arjen sujumisen kannalta?
Mitä sinä sössötät? Eihän tuo kirjoittaja millään tavoin edes ottanut kantaa anoppiin. Totesi vain ettei tämä ole hänelle läheinen.
Ja vaimo se tietenkin on miehelle tärkeämpi. Miksi sitä kysyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[..]Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
[..]
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. [..]
Ehkä vika on juuri siinä osaamisessa ja kokemuksessa ("olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta", "Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan".)
Moni ammattilainen ei osaa luopua siviilissä työroolistaan. Tässäkin ketjussa on moitittu ap:n kommentteja kylmiksi ja ulkokohtaisiksi. Onko vanhemmille syntynyt vaikutelma, että mummo ei varsinaisesti ole kiinnostunut tutustumaan lapsenlapseen ainutlaatuisena persoonana, vaan tyrkyttää "kaikki lapset ovat sitä ja tätä ja pitävät tuosta" -tyyppistä tietoaan. Onko nuorten huomiot ja toiveet nöyrästi kuunneltu vai onko ne tyrmätty "kyllä minä tiedän ja osaan ja tunnen lapsennekin teitä paremmin" -asenteella.
Vaikka tarkoitus olisi hyvä, nuoripari voi käsittää mummon kehut arvosteluksi ja pätemisenhaluksi. Ikään kuin lapsen vanhempien yläpuolelta tarkkaillaan ja annetaan armollisesti hyväksyntä.
Poikasi ja miniäsi ovat ehkä aika itsekeskeisessä elämänvaiheessa eivätkä osaa tuntea empatiaa sinua kohtaan. Tuntevat kyllä tarpeesi olla lapsen lapsen lähellä, ja ahdistuvat siitä kun eivät koe velvollisuutta pitää sinusta huolta. Lapselle kyllä olisi hyväksi rakentaa suhteita isovanhempiin. Ehkä joku yhteisöllisempi kulttuuri olisi kaikille parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden ikäinen on vielä aika pieni. Ehkä sinua pyydetään hoitajaksi myöhemmin, jos kerrot kiinnostuksestasi.
Mutta kuitenkin pariskunnan sisaruksille annettu hoitoon.
Täytyy sanoa, että minäkin mieluummin antaisin vauvani hoitoon omille läheisille sisaruksilleni kuin anopille, jota en juurikaan tunne. Jotta voisin antaa anopille hoitoon, minun pitäisi tuntea anoppi paljon paremmin kuin mitä nyt tunnen.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta
minun mielestäni vauvan syliin kaappaamiseen tarvitaan aina lupa, ainakin kun kyseessä on joku "vieraampi" ihminen, pätee myös sukulaisiin, jopa mummoihin. Jos ei osaa kysyä, saisiko vauvan syliin, on sitten ilman.
Jostain syystä normianoppi ketuttaa eniten juuri silloin, kun oot saanut vauvan, vauvavuonna ja pikkutaaperoaikana. Äidin äiti on luonnollisesti toista maata. :)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta
minun mielestäni vauvan syliin kaappaamiseen tarvitaan aina lupa, ainakin kun kyseessä on joku "vieraampi" ihminen, pätee myös sukulaisiin, jopa mummoihin. Jos ei osaa kysyä, saisiko vauvan syliin, on sitten ilman.
Jostain syystä normianoppi ketuttaa eniten juuri silloin, kun oot saanut vauvan, vauvavuonna ja pikkutaaperoaikana. Äidin äiti on luonnollisesti toista maata. :)
Tungetteleva, yliherkkä, hysteerinen, ylireagoiva tai selän takana juoruava mummo ärsyttää, oli sitten äidin äiti tai isän äiti.
Minun anopistani tarttui aina vauvaani voimakas luotaantyöntävä Omo-haju, joka ei lähtenyt pesemällä pois. Mieluummin sitten en antanut anopin koskea vauvaani, jos pystyin itsekin vauvani hoitamaan.
Minun vauvallani oli näkyviä iho-ongelmia. Sen takia en halunnut antaa vauvaani kenenkään sellaisen syliin, jonka pelkäisin kauhistelevan iho-ongelmia ja paheksuvan, että hoidan huonosti. Olen kokenut erityisesti vanhempien ihmisten tyrkyttävän neuvoja, joita en ole pyytänyt.
Minulle tuntuu usein helpommalta vain pidellä tyytyväistä vauvaa itse sylissäni kuin antaa se toiselle ja vahdata, miten menee.
Tuntuuko miehestäsi samalta, että hänen oma äitinsä on niin vieraan tuntuinen ihminen? Vai eikö hänellä ole sananvaltaa asiassa? Kai häntä tekovaiheessa tarvittiin.
Mummo ei saa siis luoda poikansa lapseen yhteyttä tai ennen kaikkea tämä lapsi ei saa tutustua toiseen mummoonsa lainkaan? Omituista.